Sami Halme on työskennellyt vanginvartijana reilut 20 vuotta. Siinä ajassa hän on nähnyt, miten rikosten tekijät ovat muuttuneet. Kuva: Rami Marjamäki

Sami Halme kohtaa hirmutekoihin syyllistyneitä ihmisiä joka päivä. Hän on töissä vankilassa, jonne suorastaan halutaan lusimaan.

Koivut reunustavat pitkää hiekkatietä. Missään ei näy muureja, ei portteja tai piikkilanka-aitaa. On vain kevyt puomi, joka on nostettu ylös.

Vanginvartija Sami Halme astelee verkkaan kohti vierailijoita.

Hän aloitti aamun puhelinsoitoilla koevapaudessa oleville vangeille. Heitä on tällä hetkellä 26.

- Kovin montaa lausetta ei siinä ehdi vaihtaa, Halme naurahtaa.

Pihapiiri näyttää autiolta. Jugend-tyyliset rakennukset on sijoiteltu sopivalle etäisyydelle toisistaan.

Vilppulan avovankila sijaitsee rauhallisessa miljöössä metsän ja järven ympäröimänä. Kuva: Rami Marjamäki

Maa viettää kohti rantaa. Siellä on lisää kauniita vanhoja rakennuksia. Taustalla siintää aamuauringossa kimalteleva Ajosjärvi. Se on vankien keskuudessa suosittu kalastus- ja uintipaikka niin kesäisin kuin talvisin.

Vilppulan vankila tai sen ympäristö ei vastaa mielikuvaa karusta rangaistuslaitoksesta. Pikemminkin se vaikuttaa paikalta, jossa moni viettäisi mielellään vapaa-aikaansa.

Ehkä se on yksi syy siihen, miksi tämä vankila on niin suosittu. Tällä hetkellä vankeja on reilut 90, vaikka virallisesti paikkoja on noin 70.

- Tämä on todella suosittu vankila. Juttu kulkee vankien keskuudessa, Vilppulan vankilan apulaisjohtaja Irina Laasala kertoo kahvihuoneessa.

- Olemme yrittäneet profiloitua koulutusvankilaksi, mutta en tiedä, onko se todella se syy, miksi tänne tullaan, hän jatkaa.

Ennen vankilatoimintaa näissä rakennuksissa toimi koulukoti. Kuva: Rami Marjamäki

Vilppulan vankilan käytössä on useita vanhoja rakennuksia. Kokonaisuus on Museoviraston suojelema. Kuva: Rami Marjamäki

Halme on kattanut pöytään kahvikupit ja pullaa. Käytävän toisella puolella ovikello soi tasaisin väliajoin. Vangit käyvät hakemassa postia tai toimittamassa asiakirjoja.

Ihan kuka tahansa ei tähän vankilaan pääse. Halmeen mukaan profilointi on tiukkaa.

Avovankilan toiminnan ytimessä on luottamus. Siksi siellä ei ole muureja eikä samanlaisia liikkumisrajoituksia kuin suljetussa vankilassa.

Toki avovankilassakin on sääntöjä ja valvontaa, huumeseuloja ja kotiintuloaikoja. Iso osa vangeista käy päivisin töissä. Moni ajaa omalla autollaan esimerkiksi reilun sadan kilometrin päähän Tampereelle tai Jyväskylään.

Vankilan työntekijät kohtaavat kahvihuoneessa. Vilppulan vankilan yksikönpäällikkö Kati Seitti kaataa Sami Halmeelle kahvia. Kuva: Rami Marjamäki

Eniten tarkastuksia aiheuttavat päihteet. Halme ei silti muista yli 20-vuotiselta uraltaan Vilppulasta kuin yhden tapauksen, jossa vanki palasi töistä päihtyneenä.

Moni vangeista kärsii tai on kärsinyt päihdeongelmasta, ja päihteet aiheuttavat eniten poistoja avovankilasta. Jos rikkoo luottamuksen ja käyttää esimerkiksi huumeita, joutuu suljettuun vankilaan.

Mutta ketkä vangit tähän idylliin päästetään?

Järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyneitä vankeja siirretään tuskin koskaan avovankilaan. Se mielikuva ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että Vilppulan vankien rikokset olisivat erityisen lieviä. Halmeen mukaan todella moni luulee, että täällä istuu vain valkokaulusrikollisia eli esimerkiksi petoksesta tuomittuja.

- Se ei oikeastaan pidä paikkaansa. Täällä on hyvin erityyppisistä rikoksista tuomittuja vankeja. Aika monta elinkautistuomiota suorittavaa.

Kun Halme vuosituhannen vaihteessa aloitti työt Vilppulan vankilassa, huumausainerikoksista tuomitut harvoin pääsivät avovankilaan. Nykyään tilanne on toinen.

- Se on ajan kuvaa. Huumekauppa on jo niin levinnyttä. Se liittyy melkein kaikkeen.

Sami Halme kohtaa työssään vakavimpia rikoksia tehneitä henkilöitä joka päivä. Hän sanoo, että vankilassa vallitsee kauhun tasapaino. Kuva: Rami Marjamäki

Elinkautisvanki voi päästä avovankilaan, kun tuomiosta on suoritettu 6-8 vuotta. Halme kutsuu heitä pitkän tuomion miehiksi.

Millaista on työskennellä joka päivä ihmisten kanssa, joista moni on tehnyt vakavan rikoksen, moni jopa riistänyt toiselta ihmiseltä hengen?

Halme sanoo, että häntä hermostuttaa lehtihaastattelun antaminenkin enemmän kuin arkinen työ vankilassa. Hän sanoo pelkäävänsä nykyään enemmän ison kaupungin kaduilla liikkumista kuin työpaikkaansa.

- Vankilassa vallitsee kauhun tasapaino. Täällä tunnetaan ihmiset. Tuntuu, että siviilissä riski voi olla suurempi, jos ventovieras päihtynyt henkilö tulee vastaan.

Avovankilassakin on kaksi selliä: matkaselli ja eristysselli. Halme ei muista, koska viimeksi joku olisi laitettu eristysselliin. Matkaselliä on käytetty esimerkiksi tilanteissa, joissa vanki on päihtynyt.

Vilppulan vankilan sellit ovat käytössä harvoin. Sami Halme ei muista, milloin joku olisi viimeksi laitettu eristysselliin. Kuva: Rami Marjamäki

Tietynlaisten rikollisten kohdalla Halme on kuitenkin enemmän varuillaan. Fyysinen koko ei häntä pelota.

- Nyt on ollut näitä terrorismioikeudenkäyntejä, joissa motiivi on voinut jäädä pimentoon.

- Sellainen tuhoamisvimma herättää kysymyksiä, että auttaako järkipuhe, ja miten tällaisten ihmisten kanssa tulisi toimia?

Halme on uransa aikana kohdannut satoja vankeja. Hän sanoo, että suurin osa rikoksista on ollut sellaisia, joista löytyy jonkinlainen motiivi. Motiivittomien rikosten määrä on kuitenkin hänen arvionsa mukaan kasvussa.

- Näissä nykyisissä tapauksissa ei aina ole varmuutta. Jotenkin tuntuu, että on menty arvaamattomampaan suuntaan.

Halme nostaa esiin esimerkiksi Lahdessa hiljattain alkaneen terrorismioikeudenkäynnin sekä nuorten kuvaamat ja somessa levittämät väkivaltavideot.

Sami Halmeen mielestä rikokset ovat menneet arvaamattomampaan suuntaan. Kuva: Rami Marjamäki

Vankilassa arki toistaa itseään. Pihalla, matkalla ruokalaan Halme tapaa kaksi vankia. Toinen kysyy, mitä voisi tehdä sen jälkeen, kun hänen nykyinen kurssinsa loppuu.

- Juonitaan jotain. Muodostetaan vaikka sellainen kolmikanta, katsotaan, mikä olisi mielenkiintoista. Vaikka se pesula? Halme ehdottaa.

- Näetkö, tällaisia arkipäivän käytäntöjä. Voin auttaa opiskeluissa, työasioissa tai järjestää jalkapallo-ottelun, hän sanoo, kun vangit ovat jatkaneet matkaansa.

Ruokalan seinällä on rivi mustavalkoisia kuvia. Monta miestä ja yksi nainen. Suurimman osan ilmeet ovat vakavia, ankariakin.

He ovat koulukodin johtajia. Nykyisen vankilan tiloissa toimi pitkään koulukoti. Halme löytää siitä hyvän vertauskuvan vankilalle.

- En ihan viitsi käyttää termiä päiväkerho, mutta kyllä avovankilan toiminta on lempeää verrattuna koulukotiin.

Halmeen mielestä avovankilankin toiminta on muuttunut vuosien varrella koko ajan lempeämpään suuntaan. Nykyisin yritetään ymmärtää ja ottaa yksilön tarpeet huomioon. Tai ainakin hän itse tekee niin.

Halmeen työnkuva on lähempänä kuraattoria kuin vartijaa. Hankalissa tilanteissa hän luottaa ennemmin suuhunsa ja kynään kuin turvakaasuun tai etälamauttimeen.

- Moni tilanne selviää puhumalla.

Halmeen olemus onkin huomiota herättävän lempeä. Ennen vanginvartijan opintoja hän työskenteli ravunviljelijänä Lammilla. Vankilamaailma oli hänelle tuntematon, mutta moni hänen ystäviensä vanhemmista työskenteli vankilassa.

Nykyään työ vankilassa on keskeinen osa Halmeen elämää. Hänen vaimonsakin työskentelee Vilppulan vankilassa vartijana.

Arkea rytmittävät vaihtelevat työvuorot. Halme tunnustaa hoitavansa asioita joskus vapaa-ajallaankin.

- Jos pitää esimerkiksi järjestää jalkapallo-otteluun liittyviä asioita.

Vilppulan vankilassa riittää tilaa erilaisille urheiluharrastuksille. Sami Halme on huomannut, että urheilulla on myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi vankien itsetuntoon. Kuva: Rami Marjamäki

Jalkapallosta Halme puhuu mielellään. Hän vertaa avovankilan vartijan työtä ennemmin valmentajaan ja ohjaajaan kuin vartijaan.

Urheilun hän on huomannut vaikuttavan myönteisesti monen vangin itsetuntoon ja toisaalta suitsivan vilkkautta. Samalla se rakentaa yhteishenkeä.

- Yritän muodostaa joukkueen, jossa kaikki ovat samanarvoisia ja vieruskaverista välitetään.

Parinkymmenen vuoden aikana Halme on nähnyt, miten vangit ovat muuttuneet. Entistä useammalla on ylivilkkautta ja haasteita keskittyä.

- Yksi merkittävä tekijä nykyään on ADHD. Keskittymishäiriöisiä on aika paljon erityisesti nuoremmissa vangeissa. Miksei vanhemmissakin, mutta heillä ei ole ikinä tehty diagnoosia.

Halme uskoo, että ADHD näkyy myös monen rikoksen taustalla. Sen takia on sekaannuttu esimerkiksi huumeisiin.

Uutta vankisukupolvea Halme kutsuu Playstation-sukupolveksi. Kun hän aloitti työuransa, Vilppulan vankilassa oli enemmän viinan viemiä miehiä.

- Ennen oli enemmän niitä, jotka olivat humalapäissään tehneet tapon tai jonkin muun rikoksen, mutta selvin päin he olivat hyviä työmiehiä.

Nykyaikaa leimaa Halmeen mukaan uusavuttomuus ja työkulttuurin puute. Harva osaa enää ajaa traktorilla. Huolestuttavampaa on kuitenkin Halmeen mielestä se, että yhä useampi ei osaa yksinkertaisia arjen taitoja.

Hän kohtaa paljon nuoria hapuilevia vankeja, joille esimerkiksi omien raha-asioiden hoitaminen tai arjen rutiinien säilyttäminen on hankalaa.

Siksi vankila voi olla Halmeen mukaan monelle myös turvapaikka. Avovankilassa eletään säännöllistä, päihteetöntä elämää, jossa tietyt rutiinit toistuvat päivästä toiseen.

- Tietty kurinalaisuus tekee monelle hyvää. Täällä voi kuntoutua. Olen nähnyt, että kun täältä lähdetään, voi tulla repsahdus.

Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) tilaston mukaan vuonna 2016 vapautuneista vankeusvangeista noin kolme viidestä syyllistyi viiden seurantavuoden aikana vähintään yhteen rikokseen, josta seurasi uusi ehdoton vankeusrangaistus tai yhdyskuntapalvelu.

Risen tilastoselvityksen perusteella keskeisimmät uusimista ennustavat tekijät ovat vangin rikoshistoria ja ikä. Nuoret palaavat vankilaan todennäköisemmin kuin vanhat ja moninkertaisilla vangeilla riski syyllistyä uusiin rikoksiin on suuri.

Ajosjärveltä puhaltava tuuli on yhä lämmin, vaikka on jo syyskuu. Tämä saattaa olla elinkautisvanki Markun viimeinen syksy Vilppulan avovankilassa ennen vapautumista.

Sami Halme istahtaa Markun viereen laiturille. Viiden vuoden aikana he ovat oppineet tuntemaan toisensa hyvin. Halmeella on ollut aikaa kuunnella.

Markku sanoo, että Halme on erilainen kuin muut vartijat. Hän on kuunnellut, vaikka Markun tekemä henkirikos on ollut erittäin julma.

Kun Markun tapaa, on vaikea uskoa tätä samaksi mieheksi, josta synkät rikosuutiset kertoivat. Vanki ja vartija keskustelevat yleensä autoista ja muista harrastuksista, mutta myös kotiasioista.

- Sami on paras vartija, hyvä tyyppi ja kohtelee meitä kuin ihmisiä. Sami jeesaa aika monessa asiassa ja on perehtynyt niihin, hän sanoo.

- Tässä pitäisi varmaan kritiikkiäkin antaa, että pysyy crocsit maan pinnalla, Halme naurahtaa.

Halmeen kyvyt on huomattu myös Vilppulan vankilan ulkopuolella. Hiljattain Rikoksettoman elämän tukisäätiö myönsi hänelle Kriminaalityön palkinnon. Palkinnon myöntöperusteissa häntä kuvattiin "ilmiömäiseksi ihmisten kohtaajaksi".

Markun mielestä Sami Halme on Vilppulan vankilan paras vartija. He ovat tunteneet toisensa viisi vuotta, kun Markku pääsi suljetusta vankilasta avovankilaan. Kuva: Rami Marjamäki

Sellainen Halme tosiaan tuntuu olevan. Hänen olemuksensa on rauhallinen, jopa verkkainen. Puhe pulppuaa tasaisena virtana hämäläisellä nuotilla.

Vaikka Halme vaikuttaa leppoisalta, katse on valpas.

Parinkymmenen vuoden aikana hän on kuullut monenlaisia tarinoita. Sellaisiakin, jotka ovat jääneet mieleen pyörimään työpäivän jälkeen.

Halme on huomannut, että vankien tarinoissa on yhtäläisyyksiä.

- On juurettomuutta, rikkonaista lapsuutta.

Silti mikään ei ole mustavalkoista. Jokainen tarina on omanlaisensa.

Halme on kohdannut myös vankeja, jotka tulevat rikkaista perheistä. Kotikäynneillä hän on kohdannut itkeviä isiä ja kylmiä äitejä - ja toisinpäin.

- Aika moni asia kumpuaa jostain kaukaa, kun näitä lähtee penkomaan.

- Siihenkin löytyy yleensä jokin syy, miksi on päätynyt johonkin jengiin tai kerhoon. Porukkaan kuuluminen voi luoda ihmiselle tarkoituksen.

Samaa ryhmään kuulumisen tarvetta hän yrittää hyödyntää positiivisella tavalla joukkueurheilussa.

- Yritän oppia tuntemaan henkilön ja etsiä vahvuuksia. Olen sitä mieltä, että jokaisesta löytyy se juttu.

Moni nuorista vangeista on Halmeen mukaan taitava esimerkiksi keksimään rap-lyriikoita tai pelaamaan tietokoneiden kanssa.

Vaikka Halme pyrkii ymmärtämään vankeja, jotkut tarinoista ovat karuja, järkyttäviäkin. Hän sanoo, että on silti tärkeää toimia oikeudenmukaisesti ja kuunnella tarina rikokseen katsomatta.

- Kun kuulen, mitä ihminen kokee ja ajattelee, pääsen paremmin kärryille siitä, että miksi.

Aina miksi -kysymykseen ei löydy vastausta. Se on kaikkein pelottavinta.

- Tuntuu, että viime aikoina rikokset ovat raa'istuneet. On näitä katujengejä ja väkivaltaa.

Suurin osa vangeista kuitenkin katuu Halmeen mukaan tekojaan. Hän on kuullut monta samanlaista lausetta: kun voisin muuttaa sen hetken, ne minuutit, tunnit tai päivän.

- Harvoin kyse on psykopaattisesta ihmisestä, jolla ei ole empatiakykyä.

Joskus Halme on toki sellaisiakin tavannut ja vieraillut jopa heidän kodeissaan kotikäynnillä.

- Siellä on saattanut paljastua aika hämmästyttäviäkin perhesuhteita.

- Ihan mitä tahansa voi elämä pitää sisällään.

Parhaiten pintaa syvemmälle keskusteluissa pääsee esimerkiksi leireillä, joita Vilppulan vankilassa järjestetään vuosittain. Uudessa ympäristössä vangin ja vartijan rooleista on helpompi päästää irti, Halme sanoo.

Halme ei ainoastaan kuuntele, vaan kertoo myös itsestään.

- Leirinuotiolla voi puhua kuin mies miehelle.

Nousemme järveltä kohti vankilan puutarhaa. Sen laidalla nököttää keltainen kartanomainen puutalo.

Vankimäärän lisääntyessä huoneita on avattu jopa tähän Museoviraston suojelemaan rakennukseen.

Vanha puutalo on Museoviraston suojelema. Kun Vilppulan vankilan vankimäärä kasvoi, tähänkin taloon avattiin huoneita vangeille. Kuva: Rami Marjamäki

Vilppulan vankilan suosioon vaikuttanee sekin, että täällä jokaisella vangilla on oma huone, johon voi kulkea omalla avaimella. Tyypillisesti avovankiloissa asutaan soluhuoneissa toisten vankien kanssa.

Markku menee edeltä sisälle siistimään huonettaan ennen kuin päästää vieraat sisälle.

Hän sanoo, että asuu vankilan parhaassa paikassa. Korkean ja tilavan huoneen isoista ikkunoista aukeaa upea järvimaisema.

- Tämä paikka pitää ansaita.

Markun huone on yksi vankilan upeimmista. Korkeista ikkunoista näkyy Ajosjärvi. - Tämä paikka pitää ansaita, elinkautisvanki sanoo. Kuva: Rami Marjamäki

Sitä myös Sami Halme korostaa.

Vaikka hän vaikuttaa suhtautuvan vankeihin jopa kaverillisesti, toiminnan taustalla on tärkeä opetus.

Vapautta seuraa aina vastuu.

Ja sen ympärille rakentuu luottamus.