-?Minulla oli heti selkeä päämäärä, että halusin kirjoittaa kirjan, joka olisi ymmärrettävä ja helposti luettava myös niille, jotka eivät tiedä Ukrainasta ja Venäjästä mitään. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan pakotti Sofi Oksasen sysäämään sivuun sovitut kirjoitusprojektit, sillä kirjailijan oli kuunneltava kutsumustaan.

Sofi Oksanen on syvältä kouraisevien tarinoiden kirjoittaja. Uudella esseekokoelmallaan Samaan virtaan - Putinin sota naisia vastaan hän iskee suoraan Venäjän mustaan sydämeen.

-?Totta kai sota on ollut minulla päivittäisessä seurannassa. Siinä mielessä oli myös helppo keskeyttää muut työt, Oksanen kertoo puhelimitse Itämeressä sijaitsevalta aurinkoiselta Usedomin-saarelta, jonka kirjailijaresidenssissä hän työstää ensi helmikuussa ensi-iltansa saavan näytelmänsä käsikirjoitusta.

Sofi Oksasen uusimman kirjan julkaisupäivä on 4.10.2023.

-?Esseekirjan kirjoittaminen teki näytelmään varattuun aikaan huomattavan loven, hän myöntää, mutta toteaa aivojensa askarrelleen joka tapauksessa Venäjän hyökkäys­sodassa ja sen aiheuttamien inhimillisten kärsimysten parissa.

Ratkaisevan sysäyksen kirjan synnylle antoi Oksasen viime keväänä Ruotsin akatemiassa pitämä puhe Putinin sodasta naisia vastaan - ja sen saama innostunut palaute.

Suomen kansainvälisesti tunnetuin nykykirjailija päätti laajentaa puheensa esseeksi.

Pian hänellä oli tietokoneellaan kokoelma polttavan ajankohtaisia esseitä, jotka selittävät, miksi Venäjä toistaa Neuvostoliiton sotarikoksia keskellä Eurooppaa, ja kuinka se on tehnyt seksuaaliväkivallasta työkalun kansanmurhassa.

Oksanen koki kirjailijana velvollisuudekseen katsoa pahuutta silmiin. Katsetta ei saa kääntää sivuun, vaikka näyt ovat raakoja ja vastenmielisiä.

-?Ne eivät aina ole miellyttäviä maailmoja, mutta niistä täytyy kertoa.

-?Halusin tuoda esille myös sen, että miten tässä sodassa käy ja vaikuttaa siihen, miten näihin sotarikoksiin suhtaudutaan tulevaisuudessa.

- Naisiin kohdistuva väkivalta on kaikkien asia, se on koko maailman asia.

-?Olen aina ajatellut niin, että kirjailijan, tai taiteen ylipäätään, tehtävä on auttaa ihmisiä käsittämään asioita, jotka ovat omasta elämästä kaukaisia, Sofi Oksanen kertoo. Kuva: Sofi Oksasen kotialbumi

- Ehkä paras kirjoitussoppi ikinä, Sofi Oksanen ihasteli Itämeren saaren atmosfääriä ja rantatuolia, jossa hän kirjoitti uutuusnäytelmäänsä. Näytelmä on "aiheeltaan hyvin ajankohtainen ja sen ohjaa Kansallisteatterille Mika Myllyaho". Kuva: Sofi Oksasen kotialbumi

Monet kirjan aiheet ovat Oksaselle henkilökohtaisia hänen länsivirolaisen lähisukunsa neuvostomiehityksen aikana kokemien rikosten ja anastusten kautta.

Kirjailijalla on itselläänkin lapsuuden ja nuoruuden aikaisia rakkaita sekä raskaita muistoja neuvosto-Virosta. Hän ehti vierailla äitinsä syntymämaassa lukemattomia kertoja sukulaisten kutsun valtuuttamana tai turistimatkoilla.

Yksi Oksasen traagisimmista muistoista on hänen isotätinsä kohtalo, jota hän ei lapsena täysin ymmärtänyt.

Isotäti oli vielä nuori nainen Viron toisen neuvostomiehityksen alussa. Silti hänet vietiin kotoaan koko yön kestäneisiin kuulusteluihin ja todennäköisesti raiskattiin.

-?Palattuaan kotiin isotäti oli mykistynyt, eikä hän puhunut enää koskaan.

-?Ei mennyt naimisiin, ei saanut lapsia, ei tapaillut ketään. Hän eli loppuelämänsä kahdestaan äitinsä kanssa, Oksanen kirjoittaa rajun traumareaktion seurauksista.

-?Kuulin isotätini tarinan lapsena, ja vaikka aikuiset eivät tarkentaneet, mitä kuulusteluissa oli tapahtunut, kaikki varmasti ymmärsivät.

Henkilökohtaisesta painolastistaan huolimatta Oksanen ei antanut kirjoitusprosessin mennä liikaa tunteisiin, eikä myönnä kyynistyneensä, saati tunteneensa kostonhimoa, kun pystyi kynällään kääntämään Venäjän yhä höyryäviä tunkioita.

-?Ei, en ajattele kostoa. Kirjoitan Viron, Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta asioita, jotka ovat tapahtuneet.

-?Ne ovat virolaisia identiteettitarinoita, kansallisen identiteetin kannalta olennaisia tarinoita. Ne ovat ihmisten sukutarinoita ja näin ollen kirjoittaminen niistä on normaalia.

-?Viron miehityksestä kirjoittaminen oli laitonta Neuvostoliitossa ja se on sitä nyky-Venäjällä. On laitonta kajota yksityisen ihmisen muistiin, siihen, mitä oikeille ihmisille, omille sukulaisille on tapahtunut.

-?Olen rinnastanut Hitlerin Saksan ja Neuvostoliiton totalitaristisina järjestelminä. Sekin on laitonta Venäjällä, Oksanen sanoo ja muistuttaa historiankirjoituksen olevan osa Venäjän uutta perustuslakia. Niinpä hän nimittää Venäjää "militantiksi memokratiaksi".

Oksasen työn painoarvoa lisää se, että hän tiedostaa kirjansa olevan virallisen Venäjän mukaan "laiton", ja hän itse Venäjän silmissä "fasisti".

Nämä väitteet kuulostavat lännessä absurdeilta, mutta ovat Vladimir Putinin Venäjällä arkipäivää. Siellä sanojen merkitykset on käännetty päälaelleen, mikä on kirjailijalle paholaismaista, sillä hän tuntee sanojen voiman.

-?Venäjän denatsifikaatio-retoriikka ei naurata minua, koska siitä näkökulmasta minä edustan neljännen polven fasisteja etnisen perimäni vuoksi.

-?Se on Venäjän näkökulmasta minun perisyntini, josta minua ja kaltaisiani ongelmallisen etnisen perimän omaavia on rangaistava ikuisesti, hän sanoo ja lisää trollitehtaiden ja putinisti-aktivistien muistuttaneen häntä tästä yli kuudentoista vuoden ajan.

-?Minua häiritsee hokema, että Venäjää ei voi ymmärtää, Sofi Oksanen sanoo. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Lännessä järkytyttiin, kun Putin perusteli helmikuussa 2022 aloittamansa hyökkäyssodan Ukrainan hallinnon denatsifioinnilla.

Vihan hurmoksessa puhuneen Putinin arveltiin menettäneen järkensä tai vähintään harkintakykynsä, sillä presidentti Volodymyr Zelenskyi on juutalainen, ja hänen sukulaisiaan on murhattu holokaustissa.

Oksanen korostaa, että Venäjällä Putinin puhetta pidettiin täysin loogisena, sillä sanat upposivat jo vuosien ajan huolella muokattuun maaperään.

-?Denatsifikaatio tarkoittaa sellaisten ihmisten eliminointia, jotka yrittävät hyökätä Venäjälle tai tuhota Venäjän. Tässä yhteydessä tuhoaminen tarkoittaa Venäjän imperiumin kukistamista.

-?Putinin denatsifikaatio-puheelle on perinne. Ilman perinnettä tätä retoriikkaa ei käytettäisi.

-?Olen hyvin iloinen, jos voin avata lukijoille näitä peruskäsitteitä. Jos niitä ei ymmärrä, kaikki Venäjän retoriikka kuulostaa irrationaalisialta.

Autoritäärisen Venäjän edustama arvomaailma on pohjoismaisesta demokratiasta katsottuna hyvin kaukainen. Sitä Oksanen ei kuitenkaan hyväksy, että Venäjä nähdään "muka poikkeuksellisena" ja "muka käsittämättömänä".

-?Minua häiritsee hokema, että Venäjää ei voi ymmärtää.

-?Se on pelkkä myytti. Se on Venäjän kehityksen suurin este. Este sille, että asiat voitaisiin tehdä toisin.

-?Poikkeuksellisuuden myytti poistaa venäläisiltä vastuun muuttaa maailmaansa. Mutta se ottaa vastuun pois myös meiltä muilta käsittää ja seurata Venäjän tilannetta.

Oksasen mukaan harhakuvaa vaalitaan globaalisti, myös Suomessa.

-?Ihmiset, joita tituleerataan Venäjä-asiantuntijaksi, hokevat tuota samaa. Olen kertakaikkisen kyllästynyt siihen.

Monet kirjan aiheet ovat Sofi Oksaselle henkilökohtaisia hänen länsivirolaisen lähisukunsa neuvostomiehityksen aikana kokemien rikosten ja anastusten kautta. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Tästä päästään yhteen Oksasen kirjan tärkeään teemaan, Venäjän historialliseen rankaisemattomuuteen.

Venäjä toimii Ukrainassa, kuten se on toiminut esimerkiksi Afganistanin ja Tshetshenian sodissa, koska sen on sallittu toimia niin.

Länsi on mahdollistanut tämän jo aikaisemmin, koska se ei vaatinut Neuvostoliittoa ja Venäjää tuomitsemaan puna-armeijan rikoksia samalla lailla kuin Saksa on tuominnut Hitlerin Saksan hirveydet.

Oksanen muistuttaa puna-armeijan Saksassa suorittamista seksuaalirikoksista, joita historioitsija Antony Beevor on kutsunut historiamme suurimmaksi joukkoraiskaukseksi. Ne eivät kuulu suuren isänmaallisen sodan sankarimyyttiin ja voitontarinaan. Eivät kuuluneet Neuvostoliiton aikana eivätkä kuulu Putinin Venäjällä.

-?Tietenkin on turhauttavaa, että Venäjä käyttää yhä samaa naisvihan ohjekirjaa valloitustensa ja miehitystensä toteuttamisessa. Ja, että rankaisemattomuuden perinne mahdollistaa sen.

Mutta eipä Ukrainassa ole sotarikoksia tapahtunutkaan, jos uskotaan virallista Venäjää, joka on kiistänyt tuhannet syytökset vuodesta 2014 lähtien.

Presidentti Putin jopa palkitsi Butshan kauhuihin osallistuneen 64. erillisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin, ja duuma hyväksyi lain, joka takaa kaikille Ukrainan "erikoisoperaatioon" osallistuneille syytesuojan.

Kun esseekirja oli valmis, Sofi Oksanen vietti syyskuun kirjoitusretriitissä Saksaan kuuluvalla Usedomin saarella. Hän sai Usedomin kirjallisuuspalkinnon ja samalla residenssin kuukaudeksi. Kuva: Sofi Oksasen kotialbumi

-?Näin sotilaiden rikokset legitimoidaan sankaruudeksi ja Venäjän armeijan rankaisemattomuuden kulttuuri jatkuu mahdollistaen ihmisoikeusrikosten kierteen myös tulevaisuudessa, Oksanen kirjoittaa.

Tästä kaikesta herää kysymys, onko tavallisella Venäjän kansalaisella enää mitään toivoa?

-?En pidä sitä mahdottomana lainkaan. Kun ajattelee venäläisiä, jotka muuttavat muualle, heillä ei ole mitään ongelmia sopeutua uuden kotimaan pelisääntöihin.

-?Siinä mielessä muunlainen maailma on täysin mahdollinen venäläisillekin. Se vaatii paljon työtä ja halua. Kyse on siitä, että ison määrän ihmisiä pitää haluta muutosta ja totuutta.

Kuva: Toni Härkönen / Like Kustannus

Sofi Oksasen uutukainen tähtää äärimmäisen kilpailluille markkinoille kymmenien kansainvälisten Venäjä- ja Ukraina-eksperttien teosten joukkoon - ja pärjää siellä upeasti!

Vaikuttavien romaanien ja näytelmien kirjoittajan esseekokoelma on hiuksia nostattavan raju ja polttavan ajankohtainen, mutta ennen kaikkea briljantin asiantunteva. Esseiden aiheet ovat rankkoja ja vastenmielisiä, mutta seksuaalirikoksien, historian vääristelyn ja naisvihan edessä on lukijankin oltava rohkea.

Koska teksti on kirjailijan eikä väitöskirjatutkijan, se ei tukehdu valtavan tietomääränsä alle. Kiitokset runsaista alaviitteistä ja kattavasta lähdeluettelosta.

Oksanen on julkaissut Venäjään liittyviä kirjoja 2000-luvun alusta lähtien, joten hän on saanut kärsiä jo vuosikausia trollien ja putinistien vainoa. Olisi ymmärrettävää, jos Venäjällä etnisen taustansa takia "fasistiksi" leimatun kirjailijan tulkinnat olisivat lähteneet laukalle, mutta ei: ammattimainen ote pitää epilogin viimeiseen merkkiin.

Antti Virolainen