Kun muu perhe jäi viettämään joululomaa, 18-vuotias Tomi lähti töihin. Kun poika lakkasi vastaamasta viesteihin, isä ajoi työpaikalle katsomaan, mitä on tapahtunut. Siellä häntä odotti lohduton näky.

Oli ihan tavallista, ettei 18-vuotias Tomi heti vastannut isänsä viestiin. Isällä ei ollut mitään syytä huolestua.

Mutta se, ettei Tomi vastannut edes tyttöystävälleen, oli jo outoa.

Markku-isä päätti selvittää, onko jotain tapahtunut. Hän ajoi poikansa työpaikalle kuivajäätä valmistavaan tehtaaseen.

Oli tapaninpäivä vuonna 2018. Perhe oli aiemmin syönyt yhdessä lounasta. Muut viettivät joululomaa, mutta Tomi lähti töihin. Sellainen Tomi isän mukaan oli, reipas poika.

Tomi oli tiettävästi tullut ensimmäistä kertaa ensimmäisenä tehtaalle, jossa hän teki vuoroja vuokratyöyrityksen listoilta. Tapaninpäivänä hän työskenteli yksin.

Isä saapui tehtaalle illalla puoli yhdeksän aikoihin. Hän huomasi jo ikkunoista jotain erikoista: laatikoita täynnä kuivajäätä, joka pursusi reunojen yli.

Nosto-oven avattuaan hänen kasvoilleen iski voimakas, pistävä haju. Markku odotti minuutin verran, että kaasu haihtuisi ovesta ulos. Sen jälkeen hän eteni sisään tutkimaan hallia.

Hän huomasi vessan oven olevan lukossa. Huolestuneena isä repäisi lukitun oven auki.

Siellä hänen poikansa oli, lattialla makaamassa, elottomana. Isä kantoi poikansa ulos hallista ja ryhtyi elvyttämään.

Oli liian myöhäistä. Tomi oli kuollut.

- Hän oli todennäköisesti ollut siellä kuolleena kuuden tunnin ajan, Markku sanoo hiljaa.

Tomin ja hänen esimiehensä viestinvaihtoa tapaninpäivän aamuna 2018.

Tähän tilaan Markku tuli, kun etsi poikaansa. Kuva: Poliisi

2000-luvun aikana Suomessa on tapahtunut vuoden 2023 alkuun mennessä yhteensä 683 palkansaajien työkuolemaa, jotka ovat johtuneet työtapaturmista. Määrässä ei ole mukana yrittäjien työkuolemia.

Surullisin vuosi oli 2005, jolloin yhteensä 51 ihmistä menehtyi työtapaturmassa. Vähiten kuolemia sattui vuonna 2021, yhteensä 12.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulta lähtien tapaturmaisten työkuolemien trendi on ollut laskeva. Siitä huolimatta teema on nousemassa nyt tapetille Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) aloittaman tutkinnan ansiosta.

Työkuolemat

Onnettomuustutkintakeskus aloitti vuoden 2023 alusta työpaikalla tapahtuvien tapaturmaisten kuolemien teematutkinnan, joka kestää koko vuoden ajan. Tutkinnan tarkoitus on selvittää, millaisia työtapaturmaiset kuolemat ovat ja miten niitä pystyttäisiin estämään.

- Jos nähdään yksittäisissäkin tapauksissa joitain helppoja ja tärkeitä ratkaisuja, joita pitäisi vielä jollekin tietylle toimialalle, niin voimme sen tehdä, johtava tutkija Kai Valonen kertoo.

Valosen mukaan ongelmana ei ole tiedon puute, vaan siitä oppiminen. Hän toivoo, että teematutkinnan ansiosta myös pienemmät firmat jokaisella toimialalla ymmärtäisivät turvallisuusasioiden tärkeyden.

Oteksin tutkimuksessa on mukana myös yrittäjien tapaturmaisia työkuolemia, vaikka työturvallisuuslaki ei koske yrittäjiä.

18.9. mennessä Onnettomuustutkintakeskuksen tietoihin oli tullut 14 tapaturmaista työpaikkakuolemaa.

- Yhtäkään ei ole tapahtunut rakennusteollisuudessa, Valonen kertoo.

konepajan tasaisella lattialla kaatuminen

rahtilaivan kannelta laiturille putoaminen

hitsaajan kuolema putkessa, jossa ei ollut happea

onnettomuus puunkaadossa

hiekoittimeen joutuminen

siltanosturin ja rakenteen väliin jääminen

maastopalo ja housujen syttyminen

seosrehuvaunuun joutuminen

halkomakoneen syöttölaitteeseen joutuminen

traktorin alle puristuksiin korjaustilanteessa joutuminen

putoamisonnettomuus sotilaallisessa harjoituksessa

traktorin kauhan ja seinän väliin jääminen

kuorma-auton alle puristuksiin jääminen korjaustilanteessa

rakennustelineen pettäessä putoaminen

Tapaturmavakuutuskeskuksen johtaja Mika Tynkkysen mukaan yhtenä merkittävänä tekijänä työkuolemien määrän vähenemiselle on ollut toimialarakenteen ja työ­tehtävien muutos. Ne ovat yleisesti turvallisempia kuin aiempina vuosi­kymmeninä.

Mika Tynkkynen Kuva: Tapaturmavakuutuskeskus

Hän nostaa esimerkiksi rakentamisen toimialan. Nykyään rakennukset ja pientalot valmistetaan usein talo­tehtaissa, ja rakennus­työmaalla tehdään lähinnä asennus­työtä.

Kehitys johtuu myös yksin­kertaisesti siitä, että tapa­turma-­alttiilla aloilla työskentelee yhä vähemmän ihmisiä ja vastaavasti esimerkiksi palvelu­aloilla enemmän. Tynkkysen mukaan teollisuudessa myös työ­turvallisuus on kehittynyt "valtain harppauksin"

- Työympäristöt ovat hyvin siistejä ja tekninen työturvallisuus aivan eri tasolla verrattuna vaikkapa 1980-lukuun.

Kenties keskeisintä on Tynkkysen arvion mukaan jo vuosikymmeniä sitten alkanut asennemuutos, kun oivallettiin, että työtapaturmien hinta on sietämättömän kova - niin taloudellisesti kuin inhimillisesti.

- Ymmärrettiin, että inhimillisen kärsimyksen lisäksi on myös tosi huonoa bisnestä, kun osaavia käsiä joutuu sairauslomalle tai pahimmassa tapauksessa kuolee. Tuota ennen mentaliteetti oli korostuneemman fatalistinen niin, että rapatessa roiskuu ja se hinta kuuluu maksaa.

Jo 1990-luvulta lähtien suuret kansainväliset tilaajayritykset alkoivat edellyttää alihankkijoiltaan vastuullisuutta.

- Jos Suomessa valmistettavan komponentin valmistamisessa sattuu vahinko, niin se yhdistetään herkästi sen yrityksen maineeseen, joka komponenttia käyttää. Niinpä alettiin edellyttää, että jokaisen toimitusketjun osan tulee toimia oikein, Tynkkynen selittää.

Aivan viime vuosina eniten työpaikkakuolemia Suomessa on tapahtunut kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla.

- Logistiikan volyymit ovat kasvaneet ja tehostamispaine on kova, kun kauppa kasvaa globaalisti. Samat työt ellei enemmänkin pitäisi hoitaa yhä vähemmällä porukalla, Tynkkynen arvioi.

Kuljettajien työn vaarallisimpia tilanteita ovat Tynkkysen mukaan kaluston huolto- ja kunnossapitotyöt, joita kuljettajat joutuvat toisinaan tekemään "lennosta".

- Tällaiset huoltotyöt ovat poikkeustilanteita, joissa vahinkoja tuppaa sattumaan. Toki myös lastaus- ja purkutilanteissa on vaaransa, kun terminaalien järjestelyt saattavat vaihdella paljonkin eri kohteissa.

Kuljetuksen ja varastoinnin perässä listalle nousevat rakentaminen ja teollisuus. Työpaikkakuolemien kokonaismäärän pienenemistä selittää eniten juuri kolmen "pahamaineisimman" alan kuolemien laskeva trendi.

Vaikka tilanne on parempaan päin, jokaisen tapauksen takaa paljastuu inhimillinen tragedia. Voi kysyä, onko yksikin liikaa - etenkin, jos kuolema olisi ollut estettävissä.

25 vuotta työturvallisuuden parissa työskennellyt Tynkkynen kertoo, ettei ole kertaakaan törmännyt sellaiseen tapaturmaiseen työkuolemaan, jota ei olisi voitu estää. Yleensä kuolemien syy liittyy poikkeukselliseen työtilanteeseen, esimerkiksi häiriöön, jota työntekijä on yrittänyt poistaa tai korjata.

- Niissä on lähdetty soveltamaan toimintaohjeistusta, koska ohjeita ei ollut tehty sitä silmällä pitäen, että tällainen tilanne tulisi vastaan.

Rakennusliiton työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläinen muistuttaa, että vaikka työturvallisuus rakennusalalla on parantunut monin tavoin ja työkuolemia on viime vuosina ollut vain muutama per vuosi, niihin liittyy huomattava määrä vakavia tapaturmia ja läheltä piti -tilanteita.

- Meidän pitää pystyä järjestämään työolosuhteet niin, että jokainen pääsee hengissä kotiin, Jääskeläinen sanoo.

Vuonna 2018 työtapaturmissa kuoli "vain" 14 palkansaajaa.

Yksi heistä oli 18-vuotias Tomi. Hänen kuolemaansa käsiteltiin oikeudessa asti, eikä työnantaja selvinnyt seuraamuksitta.

Tomi oli juuri valmistunut ammattikoulusta kiinteistönhoitajaksi. Kesästä asti hän oli tehnyt vuokratyöfirman kautta keikkaa kuivajäätehtaalla Pohjois-Pohjanmaalla.

Tomi saapui tehtaalle kello 11.12. Työpäivän aikana hän lähetti esimiehelleen tekstiviestejä, jotka piirtävät kuvan päivän kulusta. Ne päätyivät myös osaksi rikostutkinnan todistusaineistoa:

- Joo suunnilleen, vastasi Tomi, kun esimies kysyi, muistaako hänen, miten koneita käytetään.

Käräjäoikeuden mukaan viestittelystä voi päätellä ainakin nämä seikat:

Tomi ei ollut aiemmin saapunut työpaikalleen yksin, sillä hän kysyy, miten sisälle pääsee.

Tomin tehtävä oli ollut tehdä kaksi 200 kilon konttia kuivajäätä ("onko tuo kontti renkaitte kanssa se 200 kg").

Tomi on kuollut joskus kello 12.51 ja 14.50 välillä. Hän lakkaa vastaamasta viesteihin.

Jälkikäteen erityisen pahaenteiseltä tuntuu kohta, jossa esimies kysyy, muistaako Tomi, miten koneita käytetään.

- Joo suunnilleen, Tomi vastaa.

Esimies vastaa kahdella emojilla, jotka esittävät kasvonsa peittävää apinaa. Sen perään hän tosin neuvoo, mistä ohje löytyy.

Ennen puoltapäivää Tomi ilmoittaa esimiehelleen, että toinen kone keskeyttää jään tekemisen vähän väliä. Esimies oli vastaa, että niin se tekee, mutta "etelän herroilta" on saatu tieto, ettei koneessa ole vikaa.

Tomi lähetti esimiehelleen viimeisen viestin kello 12.51. Kello 14.50 esimies tiedusteli, "onko millä mallilla".

Tomi ei koskaan vastannut. Esimies ei esitutkintapöytäkirjan mukaan kuitenkaan käynyt työpaikalla tarkistamassa tilannetta.

Se jäi Tomin isän surulliseksi tehtäväksi.

Viimeiseen viestiin Tomi ei enää vastannut.

Ensipartion ottama kuva jääntekohuoneesta, jossa kuivajää pursusi laatikoiden yli. -79-asteista kuivajäätä käytetään yleisesti esimerkiksi elintarviketeollisuuden jäähdytyksessä. Oikeuden mukaan sen valmistaminen katsotaan vaaralliseksi työksi. Kuva: Poliisi

Tästä vessasta Tomi löytyi. Kuolinsyyksi todettiin hiilidioksidimyrkytys. Kuva: Poliisi

Miksi Tomi tarkalleen ottaen kuoli?

Tomin kuolinsyyksi todettiin hiilidioksidimyrkytys. Korkeina pitoisuuksina hiilidioksidi syrjäyttää veren hapen, mikä suljetussa tilassa johtaa välittömään tukehtumiseen.

Hiilidioksidimyrkytyksen oireita ovat esimerkiksi hengenahdistus ja päänsärky, mutta nopeasti syntyvä hiilidioksidimyrkytys voi johtaa tajunnan menetykseen ennen kuin mitään muita oireita on ehtinyt ilmetä.

Ensihoidon saapumisen jälkeen otetuissa valokuvissa näkyy, ettei ilmanpoistoimuri ole kytketty päälle. Käräjäoikeuden mukaan hiilidioksidimyrkytys on ollut sen seuraus.

Epäkohdaksi katsottiin se, että kuivajäälaitteen käynnistäminen ilman, että ilmanpoistoimuri toimii, on ollut ylipäänsä mahdollista. Käräjäoikeuden mukaan myös ohjeistus oli ollut puutteellista.

Käräjäoikeudella oli riittävä varmuus siitä, ettei ilmanpoistoimuri ollut päällä. Kuva: Poliisi

Käräjäoikeuden mukaan Tomin kuolema ei täten ollut tapaturma, vaan seuraus hänen esimiehensä ja yhtiön toimitusjohtajan huolimattomuudesta.

Molemmat saivat tuomion, joka ei ole vielä lainvoimainen. Esimies tuomittiin työturvallisuusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja toimitusjohtaja kuolemantuottamuksesta 40 päiväsakkoon, mikä teki hänen tuloillaan 9?680 euroa. Toimitusjohtajaa ei voitu syyttää työturvallisuusrikoksesta, sillä haaste annettiin hänelle tiedoksi vasta sen jälkeen, kun rikos oli jo vanhentunut.

Käräjäoikeuden tuomio annettiin vuoden 2023 helmikuussa, reilut neljä vuotta Tomin kuoleman jälkeen.

Tuomio ei ole lainvoimainen. Molemmat ilmoittivat tyytömättömyytensä tuomioon, mutta vain toimitusjohtaja on valittanut hovioikeuteen - ei tosin koko tuomiosta, vaan päiväsakkojen rahamäärästä.

18-vuotiaalla Tomilla olisi ollut elämä edessä. Isän mukaan Tomi haaveili matkustamisesta, kunhan matkakassaa olisi kertynyt tarpeeksi. Sitä varten jaksoi lähteä töihin vaikka joulunpyhinä.

Pojan kuolema on Markun mukaan yhä usein perheenjäsenten mielessä.

- Suru on sellainen, että se joskus tulee iloisten asioidenkin keskellä.

Markku ihmettelee, miten vaarallisia aineita käsittelevässä yhtiössä työturvallisuusvelvoitteisiin suhtauduttiin niin lepsusti. Hän ajattelee, että Tomin tapauksessa oli monta ikävää sattumaa päällekkäin, mutta turvallisuusasiat pitäisi järjestää niin, ettei tällaisia seurauksia pääsisi silti koskaan tapahtumaan.

- En kuitenkaan lähde syyttämään ketään, se on syyttäjän tehtävä. Mutta olisi hyvä, että työpaikkojen ja tehtaiden työturvallisuus olisi sellaista, ettei tällaista tapahtuisi varsinkaan nuorille, jotka ovat aloittamassa työelämäänsä.

Tomin kuolemasta ehti vierähtää yli neljä vuotta, ennen kuin käräjäoikeus antoi tuomionsa. Oikeusprosessissa Markkua tympii se, että toimitusjohtajan osalta toinen rikosnimike ehti vanhentua.

Sitäkin enemmän tympii se, ettei oikeusprosessi ole vieläkään ohi. Hänen on vaikea ymmärtää yhtä asiaa:

- Että miksi tuomiosta on valitettu. Tyytyisi kohtaloonsa ja maksaisi sakot. Voisi sitten jatkaa elämäänsä.

Tomin ja Markun nimet on muutettu perheen yksityisyyden suojaamiseksi.

Esimerkkitapauksia

Marraskuussa 2019 Porvoossa kaksi työntekijää putosi maahan rakenteilla olleen omakotitalon katolta noin seitsemästä metristä. Työntekijä oli alkanut liukua alas peltikatolta, jolloin toinen työntekijä tarttui häneen ja yritti estää putoamista. Pelastamista yrittänyt työntekijä sai vakavia vammoja, mutta toinen menehtyi.

Katolla ei ollut kaiteita eikä muutakaan rakenteellista putoamissuojausta. Kumpikaan työntekijöistä ei käyttänyt valjaita.

Käräjäoikeus katsoi päätoteuttajan rikkoneen työturvallisuusmääräyksiä. Työnantajan edustaja oli käräjäoikeuden mukaan laiminlyönyt velvollisuutensa siitä, että vesikattotyön aikana työtapojen turvallisuutta tarkkaillaan jatkuvasti. Hän laiminlöi myös sen, että työmaalla olisi putoamiselta suojaavat rakenteet ja asianmukaiset valjastyyppisten henkilösuojainten köysien kiinnityspisteet.

Käräjäoikeus tuomitsi yrityksen 7?000 euron yhteisösakkoon ja sen johtajan 75 päiväsakkoon työturvallisuusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta. Rakennuskohteen päätoteuttaja tuomittiin 75 päiväsakkoon samoista rikoksista.

Kohde, jota rakennettiin, oli pääurakoitsijan asuintalo.

Syyskuussa 2020 lahtelaisella rakennustyömaalla betonilohkare putosi työntekijän päälle. Työntekijä menehtyi tapaturmassa.

Kahden työntekijän tehtävänä oli tehdä veden- ja lämpöerityksen uusimistyötä kaivannossa. Kaivannon oli kaivanut eri taho kuin yhtiö, jonka alaisuudessa nämä kaksi työntekijää toimivat.

Kallioseinämän yläosaan, kallioseinämän hyllyn päälle, oli aiemmin rakennettu tukimuuri. Tukimuurin alaosassa oli betonilohkarepullistuma, joka putosi toisen työntekijän päälle.

Yhtiö oli saanut rakennuttajalta ja maanurakoitsijalta tiedon, jonka mukaan lohkare oli osa tukimuuria tai sen anturaa. Uloketta koskevien tekeminen oli kuulunut urakkajaon perusteella rakennuttajalle. Ennen urakan luovuttamista yhtiölle, jonka alaisuudessa työntekijät työskentelivät, lohkareen paikalla pysymistä oli selvitetty muun muassa kokeilemalla sitä kaivinkoneen kauhalla.

Käräjäoikeuden mukaan yhtiössä oli voitu perusteellisesti olla siinä käsityksessä, että uloke on osa tukimuuria tai sen anturaa, eikä se siten olisi vaarallinen. Käräjäoikeuden mukaan yhtiön ei ollut tarvinnut ryhtyä poistamaan lohkaretta. Lohkareen poistamisen oli pelätty aiheuttavan koko tukimuurin romahtamisen. Myös työt kaivannossa oli voitu aloittaa.

Lohkareen irtoaminen seinämästä oli epätavallinen ja ennalta arvaamaton sekä poikkeuksellinen tapahtuma.

Työmaalla vastaavana työnjohtajana ollutta henkilöä nostetut syytteet sekä hänen esimiestään vastaan nostettu syyte hylättiin.

Lue lisää: Anniina menehtyi vain 23-vuotiaana - kuoleman jälkeen äiti sai käsiinsä paperit, joista paljastui järkyttävä totuus

Lue lisää: Vanhus kuoli hoiva­kodissa myrkytykseen