Kuva: Alisa Komendova / Rockshutterz, Rami Saarikorpi

Riina Konola lävistää lavalla rintansa, vuotaa verta ja niittää itseään. Hänelle on tärkeää, että häntä kohdellaan ensisijaisesti taiteilijana.

Verta ja kehon lävistämistä sisältävä esitys on syntynyt esiintyjän kokemista kehoon kohdistuneista odotuksista. Ei herkimmille.

Aluksi Riina Konola, taiteilijanimeltään Nes Tiffany, lävistää lavalla rintansa.

Kun rinnat ovat lävistetty, Nes Tiffany paljastaa kasvokoukkunsa - niiden avulla kiinnitetään kasvojen iho kultaisiin raameihin, joiden takaa taiteilija kurkistaa muotokuvan tapaan.

- Eilen kuului yleisöstä että "Ei, onko sielläkin koukut!", sellaista hyperventilaatiota, Konola kuvailee.

Konola on tehnyt töitä friikkisirkuksen ja sideshow'n parissa lähes kymmenen vuoden ajan.

Friikkisirkus on sirkustaiteen muoto, jossa tyypillisesti esiintyy suurelle yleisölle "epätavallisen" näköisiä hahmoja. Sideshow on esittävän taiteen muoto, joka sisältää usein tavallisesta esitystaiteesta poikkeavia elementtejä.

Sideshow-esiintyjät pohjaavat taiteensa 90-luvulla uudessa muodossa syntyneeseen sideshow-sirkustaiteeseen. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla sideshow oli pääasiassa yhdysvaltalaisten kiertävien sirkusten sivuohjelmaa, jossa esiintyivät muun muassa tuolloin valtavirrasta poikkeavat henkilöt, joista suoraan käytettiin muun muassa nimityksiä "epämuodostunut friikki" tai huimat voimamiehet.

Nykymuodossaan sivunäyttämöiden sivuohjelmasta on muotoutunut uudenlainen taidemuoto, jonka esiintyjät käyttävät omaa ruumistaan yleisön hämmästyttämiseen. Sideshow-temppuja voivat olla esimerkiksi miekan nieleminen tai kehon nidonta.

Konolan ensimmäiset esitykset sijoittuvat vuosien 2014-2015 taitteeseen.

Muun muassa Berliinissä laajalti vaikuttavat esittävän taiteen muodot, friikkisirkus ja sideshow, ovat Suomessa vielä harvinaisempaa herkkua.

- Tämä on ehkä sellainen uudenlainen yhdistelmä vanhoja asioita. Yhdistelen sellaista Berliinissäkin näkyvää performanssitrendiä esittävään taiteeseen ja käsikirjoitettuun asiaan.

- Olen hyvin altis saksalaisvaikutteille, koska siellä minulla on yhteisö ja kollegat, joiden teoksia näen ja keiden kanssa käyn keskustelua. En todellakaan kehittele näitä niin sanotusti tyhjiössä, Konola toteaa.

Konola kokee hahmonsa Nes Tiffanyn olevan friikkisirkuksen ja sideshow'n perintöä. Vaikka yleisesti ottaen friikkisirkustaiteen tarkoituksena on shokeerata, Konola kertoo kyseisen taiteenlajin olvena hänelle paljon muutakin kuin shokkiviihdettä. Kyseessä on tapa purkaa asioita.

Eurooppalaisia trendejä seurannut taiteilija on pohtinut paljon sitä, millä tavoin hän pystyisi kehittämään friikkisirkustaiteesta tavan ilmaista itseään. Omia kokemuksia ja tunteitaan.

- Olen ajatellut, että oma sooloesitykseni on sellainen teos, joka on ensisijaisesti minua varten. Yleisö tulee sitten katsomaan, mikä tämä minun prosessini on. Se on asenne, jolla olen tullut lavalle ensi-illasta asti, Konola kertoo.

Konola kertoo, että lävistämisen kipu peittyy lavalla esiintymisadrenaliinin alle. Konola esiintymässä Rockfesteillä yhdessä Turmion Kätilöt -yhtyeen kanssa vuonna 2019. Kuva: Alisa Komendova / Rockshutterzs

Itsensä niittaaminen ja lävistäminen lavalla herättää mielenkiinnon siitä, miltä se mahtaa tuntua. Sekä henkisesti että fyysisesti. Minkälainen on mielenmaisema sillä hetkellä, kun työskentelee yleisön edessä kivun kanssa?

Konolan mukaan asiaa on vaikea kuvailla, koska lavalle astuessa kipu peittyy kaiken esiintymisadrenaliinin alle.

- Kipu tuntuu sillä hetkellä kuin hyppysenpistolta, joten minun pitää esittää, että minua sattuu.

Nes Tiffanyn sooloesityksessä akrobatiaelementteihin on yhdistetty kehon nidontaa ja lävistämistä.

Konola kiinnittää kasvoihinsa koukut jo ennen lavalle astumista. Yleisön edessä niiden kiinnittäminen tuntuu liian intiimiltä.

- Poskiani pystyn lävistämään, ja pystyn antamaan jonkun muun lävistää kasvojani lavalla. Koukkujen laittaminen kasvoihin lavalla itse - ei, en pysty. Se on se, minkä siirrän sinne taakse, Konola toteaa.

Konolan mukaan friikkisirkuksessa lävistämistä voi toteuttaa monipuolisesti kehon pehmyskudoksien alueella.

Nes Tiffany eli Riina Konola lävistää tämän hetkisessä teoksessaan muun muassa rintansa. Kuva Tuska-festivaalin esityksestä, 2023. Kuva: Miika Storm

Hänen mukaansa sideshow-temppuja seuraavien katsojien reaktioissa on variaatioita. Yksi klassisista sideshow-tempuista on kehon nidonta. Konolan mielestä yleisö saa päättää, mitä se kuvastaa.

- Olen yrittänyt ottaa niittamiseen mukaan vähän symboliikkaa. Olen yrittänyt saada sen näyttämään paljon tuntuvammalta, ei niinkään semmoiselta että "Katso, mä olen friikki ja niittaan itseäni johonkin kehonosaan", Konola kertoo.

Katsojien joukosta on kuulunut myös "selostustyyppisiä" reaktioita.

Esimerkiksi muutamia viikkoja sitten Tuska-festivaaleilla Helsingissä yleisö oli hiljainen.

- Sieltä tuli muutama reaktio. Tämän teoksen ensi-illassa oli hyvin hiljaista, kukaan ei sanonut mitään sen tekemisen aikana.

Konola kertoo saaneensa jälkikäteen palautetta siitä, että teos on tuntunut myös katsojan omassa kehossa - Nes Tiffanyn teoksessa käsitellyt asiat ovat olleet samanlaisia yleisön omien kokemusten kanssa.

- Teos on niin sanotusti laittanut miettimään.

Turvallinen tila esiintymiselle on asia, jota Konala esiintymispaikalta vaatii.

Esimerkiksi baariympäristössä esiintymisessä on omat riskinsä. Konola ei halua ottaa riskiä siitä, että hänen vuotaessaan verta keho paljaana ja lävistettynä, tuntematon ihminen tunkeutuu lavalle humalassa.

Hän kertoo, että tatuoituna ihmisenä häntä tullaan välillä baarissa repimään vaatteista sivuun. Kuin keho olisi yhtäkkiä yhteistä omaisuutta sen vuoksi miltä se näyttää.

- Jotkut sanovat, että en tarkoittanut mitään pahaa - tiedän sen.

Siitä huolimatta repiminen rikkoo Konolan turvallisuuden kehää.

- Esimerkiksi Tuskan jälkeen vuodin niin paljon verta, että jouduin jämähtämään lavalle ja jäin vuotamaan verta siihen. En ollut enää tekijä tai esiintyjä, vaan kehoni oli siinä paljaana kaikkien pällisteltävänä, kun vuodan verta. Se vaatii tietynlaisen ympäristön.

Kehon lävistäminen vaatii esiintyjälle turvallisen tilan. Kuvassa Riina Konola esiintymässä Joenzoo Inkmaniassa vuonna 2018, edellisessä hahmossaan eli Dixie Viciousina. Kuva: Rami Saarikorpi

Konolan tavoitteena on rakentaa turvallista tilaa myös ympärillensä. Kehon lävistäminen, niittaaminen ja verenvuoto ovat sen kaltaista taidetta, joka voi aiheuttaa katsojille voimakkaitakin reaktioita ja turvattomuuden tunnetta.

Joissakin tapahtumissa, esimerkiksi Tuskassa, paikalla on ollut häirintäyhdyshenkilö varmistamassa, että esiintyjä saa olla rauhassa.

- Olen alkanut vaatia sitä, että täytyy olla joku ihminen, joka osaa ottaa vastaan niitä yleisön reaktioita ja pitää huolta yleisöstä. Koska minä en siihen kykene, olen siinä omassa tilassani, niin en voi huolehtia yleisöstä, Konola toteaa.

Kun performanssi on ohi, vuorossa on jälkihoidon aika - sekä Konolalle että yleisölle.

- Tässä teoksessa jätän koukut lavalle. Otan ne rinnoista ja kasvoista pois, ja jätän tuohon kehykseen.

Se mitä esiripun takana tapahtuu esityksen jälkeen, on pitkälti sattumanvaraista. Konolan mukaan se riippuu päivästä, tähtien asennosta, verensokerista, kaikesta.

- Esitys voi aiheuttaa ihan mielettömän riemun ja energialatauksen, mutta se voi myös tehdä todella väsyneen ja itkuisen olon. Että sieltä lähtee vuotamaan asioita.

Joskus Konolan ensimmäinen ajatus kehon lävistämisen jälkeen on niinkin yksinkertainen perustarve kuin syöminen. Verensokereiden täytyy palata kohdilleen, jotta jaksaa tehdä töitä ja suojata itseänsä muita varten.

Vaikka Konolan esittämä taidemuoto on shokeeraavaa, shokkireaktion aiheuttaminen ei yksinään edusta hänen kokemustaan friikkisirkuksesta ja sideshow'sta.

Feminististen teemojen parissa työskentelevä Konola haluaa rikkoa naisen muottia myös friikkisirkuksen saralla.

- Sen perusteella mitä olen nähnyt, lavoille kelpaavat vaan tietynlaiset naiskehot. Maskuliinisissa kehoissa näkyy paljon enemmän variaatioita

- Feminiinen keho on monesti sellainen, että vaikka olet ällöttävä, vastenmielinen ja teet todella friikkejä juttuja, niin sun pitää olla silti jollain tavalla seksikäs. Sehän on usein se naisen muotti, mihin esiintymistaiteessa yritetään saada, poislukien burleski, Konola pohtii.

Konola kertoo, ettei koe seksikkyyttä esiintymisessä omaksi jutukseen.

Konola haluaa rikkoa perinteistä naisten muottia myös esiintymislavoilla. Konola esiintymässä Joenzuu Inkmaniassa vuonna 2016. Kuva: Lauri Kaukotie

Kun Konola muistelee teoksensa ensi-iltaa, yksi asia tuntuu nousevan ylitse muiden - kohdatuksi ja nähdyksi tulemisen riemu.

- Se miten ihmiset näkivät ja puhuivat teoksesta, se oli sellainen asia, joka meni itselläni todella syvälle. Minusta tuntui ensimmäistä kertaa, että minua kohdeltiin taiteilijana eikä viihdyttäjänä, Konola kertoo.

- Viihdetaiteilijan identiteetti rapisi siinä, kun esityksestä puhuttiin teoksena ja minusta taiteilijana. Se on todella iso juttu minulle, ja menee todella syvälle.