Tappajan peukalonjälki tarttui ikkunalasin kappaleeseen. Kuva: Pekka Kyytinen / Museovirasto, Timo Sihvo, Keskusrikospoliisi, Hede Foto / Museovirasto, Teuvo Kanerva / Museovirasto

Haminalainen Mikko Jääskeläinen surmattiin raa'asti kesäkuussa 1971. Tappajan peukalonjälki tarttui tekoaseena käytettyyn ikkunalasin kappaleeseen. Jäljelle löytyi omistaja vasta kymmenen vuotta myöhemmin, kun tappaja teki virheen Italiassa.

Yellow River ja muut ajan hitit soivat diskoillassa Haminan Pursiseuran paviljongilla perjantaina 4. kesäkuuta 1971. 10?000 asukkaan satama- ja varuskuntakaupungissa oli muutenkin kuhinaa, sillä lomakausi oli alussa ja lämpöaalto oli hellinnyt koko viikon.

Lisäksi 4. kesäkuuta oli puolustusvoimien lippujuhlapäivä. Ulkomaalaiset merimiehetkin pyörivät vielä tuohon aikaan joukolla haminalaisissa ravintoloissa.

Seilori oli myös 18-vuotias haminalaismies, joka suuntasi juhlimaan Pursiseuralle. Hänen kontrahtinsa alimatruusina M/S Finnclippersillä oli päättynyt maaliskuun lopulla.

Pursiseuran paviljonki on pienessä saaressa vastapäätä Tervasaarta, jossa puutavara-alukset lastasivat vielä 1970-luvun alussa.

Merimies oli paviljongilla vuotta vanhemman veljensä ja parin muun kaverin seurassa. Juomat maistuivat miehelle siihen tahtiin, että veli alkoi jo huolestua.

Hän yritti saada merenkulkijan pois diskohumusta jopa kädestä vetäen, mutta turhaan. Kehotukset kotiin lähtemisestä kaikuivat kuuroille korville.

Kun veli poistui Pursiseuralta, merimies jäi vielä ravintolaan.

Tämä kuva on otettu 1963, mutta Haminan Tervasaaren miljöö oli hyvin samanlainen vielä 1970-luvun alussakin. Satama on vasemmalle ja Pursiseuran paviljonki pienessä saaressa oikealla. Kuva: Pekka Kyytinen/Museovirasto

Ravintolatoiminta Haminan Pursiseuran paviljongilla on hiljentynyt. Kuva: Timo Sihvo

Olohuoneen sohvalla nukkumassa ollut veli havahtui johonkin aikaan yöstä siihen, että pikkuveli kömpi sisälle.

Pikkuveli ilmoitti tappaneensa miehen. Hän kertoi jonkun "homon" käyneen kiinni Lepikönrannassa, jolloin hän oli heittänyt miestä kivellä otsaan.

Veljen mukaan 18-vuotiaan vaatteet olivat ryvettyneet ja housuissa oli reisien kohdalla verta. Kasvot olivat likaiset ja itkettyneet.

Merimiehen kertoma tarina järkytti veljeä. Hän sai nukutuksi vain katkonaisesti.

Aamulla veli oli kysellyt pikkuveljeltä kotimatkan tapahtumista, mutta nyt tämä pyörsi puheensa ja vakuutti, ettei mitään ollut sattunut.

Kun lehdet sunnuntaiaamuna kertoivat Lepikönrannassa paljastuneesta henkirikoksesta, veli tiedusteli, onko tämä nyt se tapaus, johon pikkuveli oli viitannut yöllä. Ei kuulemma ollut.

-?Enempää en häneltä asiasta kysynyt silloin, enkä puhunut koko jutusta jälkeenpäinkään, koska hän on luonteeltaan vaikeasti lähestyttävä. Koska hän on veljeni, en ole voinut ilmoittaa tapahtumayön tosiseikoista poliisillekaan, vaikka epäilinkin hänen tehneen veriteon, juristiksi opiskellut veli tilitti myöhemmin kuulustelussa.

Kymen Sanomat kertoi Mikko Jääskeläisen surmasta pääjutussaan sunnuntaina 6. kesäkuuta 1971.

Tinaaja Mikko Edvard Jääskeläinen, 63, oli löydetty aamuyöllä 5. kesäkuuta surmattuna laitapuolen miesten majapaikkana toimineesta vanhasta junan matkustajavaunusta, joka oli kaupungin sisääntulotien tuntumassa, lähellä Tervasaarta.

Junanvaunua kutsuttiin Haminassa asukkaiden alkoholikulttuurin vuoksi hotelli Ruukuksi ja lähialuetta Ruukkujen tasangoksi. Paikka oli saanut nimensä Laosin vuoristoalueella sijaitsevasta Ruukkujen tasangosta, jonka rajut taistelut tulivat tutuksi uutisjutuista Vietnamin sodan aikana.

Kainalosauvoilla liikkunutta Jääskeläistä oli pahoinpidelty kuristamalla ja lyömällä rikotun viinipullon kaulaosalla ja ikkunalasin kappaleella rintaan sekä kasvoihin. Invalidi oli sokaistu.

Mikko Jääskeläinen surmattiin hotelli Ruukuksi kutsutussa laitapuolen kulkijoiden majapaikassa. Jääskeläisen kainalosauvat olivat jääneet junanvaunun seinustalle. Kuva: Keskusrikospoliisi

Mikko Jääskeläinen asui tässä hytissä. 18-vuotias merimies oli rikkonut myös hänen hyttinsä ikkunan kivellä. Kuva: Keskusrikospoliisi

Jääskeläisen lisäksi junanvaunussa oli ollut vain yksi toinen asukas, 57-vuotias mies. Muut asukkaat oli viety kuivattamaan kurkkuaan Haminan rovastikunnan järjestämälle kesäleirille Virolahdelle.

57-vuotias mies löysi Jääskeläisen ruumiin käytävältä kello neljän aikoihin aamuyöllä. Hän polki pyörällä Haminan poliisilaitokselle raatihuoneelle ilmoittamaan ruumista. Mies pidätettiin saman tien epäiltynä vaununaapurinsa surmasta.

Miehen mukaan kaikki oli ollut kunnossa, kun hän kävi yöpuulle. Mies kertoi nukkuneensa juopumuksen vuoksi sikeästi, eikä hän ollut huomannut hyttinsä ikkunan rikkomista kivellä.

57-vuotias vapautettiin kolmen päivän kuluttua. Juttua murhana tutkinut keskusrikospoliisin Kymen lääninosasto ei löytänyt näyttöä hänen osuudestaan Jääskeläisen surmaan.

Koiviston evakoihin lukeutunut Jääskeläinen oli ollut tuttu näky ympyräkaupungissa. Hän tapasi viettää aikaa kohtalotovereidensa kanssa päivisin linja-autoaseman liepeillä. Monet laitapuolen miehistä olivat sotaveteraaneja.

Poliisin avaintodiste oli surmaamisessa käytettyyn vaunun ikkunalasin kappaleeseen jäänyt peukalonjälki. Sille haettiin omistajaa laajoilla tutkimuksilla. Sadoilta varusmiehiltäkin otettiin sormenjäljet.

Hotelli Ruukun surmaajaa ei vain löytynyt. Juttu uhkasi jäädä lopullisesti pimeäksi.

Haminan sormenjäljestä tuli alan suomalainen klassikko. Jälkeä näytettiin joskus myös KRP:n vieraille.

Suomalaisen sormenjälkitutkimuksen klassikko: ikkunalasin kappaleeseen tarttunut hotelli Ruukun surmaajan peukalonjälki. Kuva: Keskusrikospoliisi

Keväällä 1976 junanvaunussa tapahtui toinen henkirikos. Jääskeläisen surmasta ilmoituksen tehnyt vaununaapuri puukotettiin hengiltä.

Tekijä löytyi tällä kerralla nopeasti. Ruukussa asunut 39-vuotias sekatyömies tunnusti surman. Uhrin puhetapa ja epäsiisteys olivat saaneet miehen tulistumaan.

Kului liki kymmenen vuotta ja hotelli Ruukun henkirikos oli painumassa jo unholaan. Sitten juttu sai yllätyskäänteen.

Suomalainen rahtialus M/S Finn-Amer oli helmikuun lopulla 1981 satamassa Massa Carraran alueella Italiassa.

Varustamolta tuli erityismääräys laivojen varusteista. Finn-Amerin lääkekaapissa havaittiin olevan vanhentuneita lääkkeitä.

Aluksen yliperämies laittoi lääkkeet kassiin ja nakkasi sen mereen. Kassi hajosi aalloille.

Tarkat satamapoliisit huomasivat tapauksen. He epäilivät, että kysymys oli huumausaineen salakuljetuksesta.

29-vuotiaan yliperämiehen kannalta oli kohtalokkainta, että satamapoliisi otti häneltä 24. helmikuuta 1981 sormenjäljet.

Yliperämies sai sakot varkaudesta ja hänet julistettiin ei-toivotuksi henkilöksi saapasmaassa.

Yliperämies oli sama mies, joka oli Mikko Jääskeläinen surmayönsä palannut kotiin vaatteet ryvettyneinä ja tunnustanut tuoreeltaan isoveljelleen tappaneensa miehen.

Urallaan hienosti ylennyt mies ei osannut kavahtaa sormenjälkien ottamista, koska hän ei tiennyt, että tinaajan todennäköisen surmaajan peukalonjälki oli jäänyt ikkunalasin kappaleeseen.

Rooman poliisi pyysi Interpolin välityksellä Suomen keskusrikospoliisia varmistamaan yliperämiehen henkilöllisyyden ja lähetti hänen valokuvansa sekä sormenjäljet KRP:n tiedotustoimistolle.

Postinkulku oli hidasta, sillä KRP sai Rooman poliisin lähetyksen vasta 31. heinäkuuta 1981.

Kun yliperämiehen rekisterilomakkeita tallennettiin arkistoon, tutkintatoimiston sormenjälkitutkijat kokivat kaikkien aikojen ahaa-elämyksen. Yliperämiehen oikean peukalon jälki natsasi Jääskeläisen surmaajan jättämään jäljen kanssa.

Finn-Amer oli oli helmikuussa 1981 Italiassa, kun sen yliperämieheltä otettiin sormenjäljet, jotka todistivat miehen Haminan junanvaunusurmaajaksi kymmenen vuoden takaa. Yliperämiehen kontrahti laivalla päättyi keväällä 1981. Kuva: Hede Foto/Museovirasto

Haminan surma näytti selviävän. Poliisi koputti Turkuun muuttaneen yliperämiehen ovelle kuitenkin vasta 28. joulukuuta 1981. Mies pidätettiin epäiltynä Jääskeläinen murhasta ja kuljetettiin kuulusteluja varten Kouvolaan, jossa oli KRP:n Kymen lääninosaston toimipaikka

-?Kiistän jyrkästi, että olisin kesäkuussa 1971 surmannut Haminassa Lepikönrannassa sijaitsevassa alkoholistien asuntovaunussa miehen, yliperämies vakuutti ensimmäisessä kuulustelussa.

Myöhemmin mies peruutti aikaisemmat puheensa ja sanoi pystyneensä palauttamaan mieleen surmayön tapahtumat jonkinlaisella varmuudella, vaikka olikin ollut silloin tanakasti humalassa.

Hän oli paluumatkalla Pursiseuran paviljongilta tavannut laitapuolen miehen lähellä hotelli Ruukkua. Mies oli tarjonnut viiniryypyt. Kun nuorukainen yritti maksaa juomasta, mies oli heittänyt kolikot ojaan.

-?Suutuin puliukon ylimielisyydestä niin paljon, että menetin malttini.

Merimies ei käynyt kuitenkaan käsiksi tarjoajaan, koska arveli tämän asuvan junanvaunussa. Seilori oli kohdannut 57-vuotiaan miehen.

-?Lähdin ensin vaunulle, jossa ensimmäiseksi heittelin kivillä rikki vaunun ikkunoita.

Sen jälkeen hän kuuli liikettä ja ääntä vaunusta. Mies tunkeutui sisälle hotelli Ruukkuun rikkomalla ovien lasit ja avaamalla sitä kautta ovet.

Mikko Jääskeläinen tuli kysymään nuorukaiselta ikkunoiden rikkomisesta.

Jossakin vaiheessa Jääskeläinen kävi nuorukaisen mukaan kiinni häneen. Miehet kaatuivat käytävän lattialle. Merimies sai itseään huomattavasti kookkaamman invalidin alleen.

-?Todennäköisesti tämän jälkeen kuristin miestä ja löin tätä käsiini saamillani esineillä, yliperämies lausui.

Hän valitti muistikuvien menneen poikki tässä vaiheessa.

-?Olen kuitenkin aivan varma siitä, että tämän muistikatkon aikana tein mieheen kaikki ne vammat, jotka tällä oli löytyessä vaunun käytävästä, yliperämies sanoi.

Hän kertoi muistaneensa traagisen yön tapahtumat seuraavana aamuna kuin pahana unena.

-?Kun Lepikönrannan surmajuttu sitten parin päivän päästä tuli lehdistön kautta julkiseksi, tiesin kyllä, että teon tekijä olisin minä, mutta en enää siinä vaiheessa uskonut, että olisin voinut tehdä niin julman teon.

Mies ei halunnut itseään suojellakseen mennä poliisin luokse varmistamaan, oliko hän tehnyt verityön vai ei.

-?Itsesuggestio tapahtuman unohtamiseksi oli niin tehokas, etten ole jälkeenpäinkään tuntenut mitään omantunnontuskia enkä nähnyt edes painajaisia asiasta, yliperämies vakuutti.

Hotelli Ruukun surmajuttua puitiin talvella 1982 Haminan raastuvanoikeudessa, joka istui raatihuoneella. Kuva: Teuvo Kanerva/Museovirasto

Syyttäjä, Kymen läänin apulaispoliisitarkastaja Harri Hokkanen vaati Haminan raastuvanoikeudessa yliperämiehelle rangaistusta murhasta.

Yliperämies kiisti syytteen. Hänen avustajansa mielestä rikospaikkatutkimus ja valokuvat eivät todistaneet erityisestä raakuudesta ja julmuudesta, vaikka kuolettava isku lasinpalalla olikin mennyt silmän läpi aivoihin.

Raastuvanoikeuden mukaan surmaaminen oli tapahtunut erityistä raakuutta osoittaen, mutta "sitä ei kuitenkaan huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan ole pidettävä erityisen törkeänä."

Raastuvanoikeus tuomitsi yliperämiehen taposta yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen.

Kouvolan hovioikeus ei nähnyt junanvaunun yhteenotossa yliperämiehen väittämää hätävarjelutilannetta. Hovioikeus otti huomioon miehen iän rikoksentekohetkellä sekä syytteen nostamisen yli kymmenen vuotta tapahtuman jälkeen ja tuomitsi miehen taposta säädettyyn vähimmäisrangaistuksen eli kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen.

Kun tuomioon yhdistettiin kaksi aiempaa tuomiota törkeästä rattijuopumuksesta, yhdistetyksi tuomioksi tuli 8 vuotta 1 kuukausi vankeutta.

Synkkää salaisuutta yli kymmenen vuotta kantanut mies asuu nykyään Uudellamaalla. Hän on 70-vuotias.