Kuva: Antti Hämäläinen / IS
Samaan aikaan, kun Martti J. Kari seuraa Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, hänellä on vastassaan oma suuri vihollinen. Sen nimi on kuolema, ja se käy hänen kimppuunsa neljän parantumattoman kasvaimen voimalla.
Tämä artikkeli on julkaistu ensi kertaa huhtikuussa 2022.
Lääkärin puhelu keskeytti Kreetan-loman jo lentokentällä.
Tämä kertoi mitanneensa taudista kertovan arvon määräksi 870. Viitearvo oli 4,5.
- Ajattelin, että täähän on syöpä.
Martti J. Kari oli hakeutunut lääkärin vastaanotolle juoksulenkeistä kadonneiden tehojen takia. Hän arveli kärsivänsä testosteronin vajauksesta ja tarvitsevansa piikin.
Lääkäri ehdotti, että mitä jos kuitenkin otettaisiin testejä. Kreetalle tuloksia soittaessaan hän käski Karia saapumaan vastaanotolle heti, jotta hoito voitaisiin aloittaa.
- Totesin, että en mä pääse mihinkään, mä oon Kreetalla, katsotaan viikon päästä. Sitten mä menin lääkäriin ja sanoin, että mä haluan faktat, mä olen tiedustelu-upseeri.
Kari on varmasti kenraalimajuri evp Pekka Toverin ohella koko Suomen tunnetuin tiedustelu-upseeri.
Tosin vielä joulukuussa 2021 hyvin harva suomalainen oli koskaan kuullutkaan Karista. Ukrainan sodan sytyttyä hän nousi kuin yhdessä yössä valtakunnan kysytyimpien asiantuntijoiden joukkoon.
Siitä käy kenties kiittäminen tuntematonta henkilöä, joka latasi Jyväskylän yliopiston palvelimelta löytyneen luentotallenteen Youtubeen - ilman lupaa.
Karin syksyllä 2018 pitämää luentoa Venäläinen strateginen kulttuuri - Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii? on katsottu videopalvelussa huimat 1,5 miljoonaa kertaa. Kun päälle lasketaan vielä yliopiston sivuilta katsottu tallenne, on kyseessä hyvin mahdollisesti kaikkien aikojen katsotuin suomalainen luento.
Kuka?
62-vuotias.
Asuu Jyväskylässä. Valittiin hiljattain Vuoden keskisuomalaiseksi.
Filosofian tohtori kyberturvallisuudesta, filosofian maisteri venäjän kielestä, humanististen tieteiden kandidaatti arabian ja islamin tutkimuksesta. Lisäksi syventävät opinnot kansainvälisestä oikeudesta.
Opettaa Jyväskylän yliopistossa.
Pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö.
Viestikoelaitoksen johtaja 2012-2014.
Puolustusvoimien edustajana tiedustelulakien valmistelussa.
Palvellut myös puolustusasiamiehenä Puolassa ja Ukrainassa, sekä strategisena neuvonantajana Ukrainan tiedustelupalvelujen reformissa.
Luennoitsija itse suhtautuu suosioonsa varauksella. Äänestä kuulee, että tätä on kysytty ennenkin.
- Musta on tietysti kiva, että ihmiset katselee sitä. Mä oon saanut siitä valtavasti palautetta, josta 99 prosenttia on ollut positiivista. Se on tavallaan laajentanut mun mahdollisuuksia puhua Natosta ja Venäjästä ja tehnyt musta ikään kuin katu-uskottavamman.
- Hassua, että mullahan on ollut se tieto jo tosi pitkään, mutta ketään ei ole kiinnostanut, hän lisää.
Moni suomalainen on kuvannut luennon sisältöä silmiä avaavaksi, ja sillä on todennäköisesti ollut valtava vaikutus suomalaisten Venäjä-kuvaan. Kari kokee, että suomalaiset eivät ole aiemmin viitsineet tai uskaltaneet nähdä Venäjää sellaisena kuin se on. Hän arvelee, että on yksinkertaisesti ollut helpompaa olla puhumatta asiasta.
- Kyllähän me on aina tiedetty, että se uhka tulee idästä. Se on meidän perheiden historiassa jo alkaen isostavihasta. Me ollaan ehkä vaan totuttukin siihen idän uhkaan niin ettei siitä puhuta. Ei me varmasti olla oltu sinisilmäisiä, vaan silmät on olleet kiinni.
Karin on myös moitittu typistävän monimutkaisen asian yksinkertaistettuun pakettiin ja antavan Venäjästä turhan pessimistisen ja fatalistisen kuvan. Hän myöntää auliisti, että luennossa vedetään mutkia suoriksi.
- Totta kai. Sehän on suurelle yleisölle tarkoitettu luento, jossa ei mennä tieteellisiin yksityiskohtiin vaan pelkistetään, pelkistetään ja pelkistetään niin, että ihmiset ei kyllästy, vaan että mielenkiinto pysyy yllä ja ne ymmärtää asioita.
Oman ensikosketuksensa Venäjään Kari sai teini-ikäisenä 1970-luvun lopulla. Karin veturinkuljettajaisä vei perheen seuramatkoille Leningradiin ja Moskovaan.
- Kaikki oli vähän rikki, oli likaista. Se tuntui jotenkin niin suljetulta se yhteiskunta, vähän jopa pelottavalta. Oli juttuja, että KGB on joka paikassa.
Isä oli haavoittunut talvisodassa, mutta ei kantanut kaunaa venäläisiä kohtaan. Maan kieli, kulttuuri ja historia alkoi kiinnostaa myös Karia. Hän on opiskellut venäjää lukiosta saakka ja kuvailee kieltä ihanaksi, mutta haasteelliseksi.
Sergei Naryshkin Kuva: Evgenia Novozhenina / Reuters
Kari innostuu kertoessaan, kuinka se suhisee ja vääntyy ja kuinka jopa Venäjän ulkomaantiedustelu SRV:n johtaja Sergei Naryshkin kompasteli hiljattain verbien osoitusmuotojen eli aspektien parissa.
Ei ole yllättävää, että Kari kertoo rakastavansa venäjän kieltä ja kulttuuria. Hän vakuuttaa, ettei hänellä ole mitään venäläisiä ihmisiä vastaan.
- Kun puhun Venäjästä, se on se kleptokraattinen järjestelmä, se hallinto, mistä mä puhun.
Kouvolan Siniveikkojen lippukunnassa oli tapana, että kynnelle kykenevät pojat hakeutuvat varusmiespalvelukseen laskuvarjojääkäreiksi. Liikunnallinen ja metsässä hyvin pärjäävä Kari hyväksyttiin Puolustusvoimien erikoisjoukkoon.
Miehen ilme kirkastuu ja ääni kovenee, kun hän puhuu varusmiesajastaan.
- Se oli tosi hauskaa. Kaksikymppinen kaveri pääsee hyppäämään yöllä laskuvarjolla jonnekin ja sitten mennään, panostetaan silta ja posautetaan se. Tai tiedustellaan tai lähitaistellaan. Joka paikkaan juostiin. Utissa oppi joka päivä jotain uutta, ja mä tykkäsin tosi paljon siitä.
Kari jäi armeijaan kesätöihin. Samalla hän haki opiskelupaikkaa Helsingin yliopiston historian oppiaineesta ja silloisesta Kadettikoulusta. Kari pääsi molempiin, mutta valitsi sotilasuran.
Kadettikoulussa ei tarvinnut miettiä mitä milloinkin tehdään, koska syödään tai mitä puetaan päälle. Selvät säännöt sopivat Karille.
Koulun musiikillinen puoli tosin tuotti haastetta. Kari kertoo koko sukunsa olevan musiikillisesti luokaton ja kadehtivansa niitä, jotka osaavat soittaa tai laulaa.
Niinpä kadettikuoron laulukokeiden tulosten julkistamispäivänä lueteltiin paitsi kuoroon määrätyt, myös Karin ja viiden muun nimet.
- Sanottiin, että nämä kuusi kadettia eivät koskaan laula julkisesti, he vain aukovat suutaan muiden mukana. Se oli aika huono suoritus, kun meitä oli siinä yhteensä sata kadettia, Kari muistelee.
Merkittävä käänne sotilasuralla tapahtui vuonna 1988, jolloin panssariupseerina työskennellyt Kari sai odottamattoman työtarjouksen everstiluutnantti Yrjö Viitasaarelta. Viitasaari johti salamyhkäistä Viestikoelaitosta.
Kari kyseli puhelimessa, että minkälaisista hommista mahtaisi olisi kyse. Viitasaari vastasi ainoastaan, että hyvistä hommista.
Kari oli pannut merkille, että moni venäjää osaava upseeri oli ikään kuin kadonnut jonnekin. Hän arveli tietävänsä, mistä everstiluutnantin puhelussa oli kyse.
- Tajusin, että ne upseerithan katoavat sotilastiedusteluun.
Silloinen vaimo näytti vihreää valoa muutolle Jyväskylään.
Kari on kotiutunut Jyväskylään. Tässä maaliskuussa 2022 Jyväskylän yliopistolla. Kuva: Hannu Rainamo
Kari kertoo, että Viestikoelaitoksella työskenneltiin "oikeuden asioiden" parissa. Hänen mukaansa se on hyvin epäpoliittinen organisaatio, jossa työskentelee alansa huippuammattilaisia.
- Siellä ei katsota arvomerkkejä, vaan osaamista. Nythän se tiedetään, että sen laitoksen tehtävä oli signaalitiedustelu, mutta silloin sitä ei sanottu ääneen.
Signaalitiedustelu tarkoittaa yksinkertaistettuna vastustajan tai muun kohteen radioliikenteen, tutkien ja kaiken lähetetyn elektromagneettisen säteilyn seurantaa. Se pyrkii tunnistamaan, kuka signaaleja lähettää, mistä ne tulevat, mihin asevoimien joukkoon tai toimintaan ne liittyvät ja miten ne liittyvät toisiinsa.
Tätä tietoa tutkimalla sotilastiedustelu muodostaa tilannekuvan. Havaitsemalla poikkeamia signaaliympäristöstä voidaan tunnistaa, mistä poikkeama saattaa johtua ja antaa tarvittaessa ennakkovaroitus.
Viestikoelaitos lakkautettiin itsenäisenä organisaationa vuonna 2014 ja liitettiin Puolustusvoimien tiedustelulaitokseen. Kari aloitti siellä operaattorina, eli esimerkiksi kuunteli radioliikennettä. Hiljalleen hän siirtyi tiedusteluanalyytikoksi ja siitä johtamaan analyysien tekemistä. Ennen pitkää hänestä tuli koko laitoksen johtaja.
- Sen tarkemmin en voi oikein kertoa.
Haastattelu keskeytyy, kun ravintola Vltavan lounaalta poistuva kansalainen huomaa nojatuolissa istuvan Karin. Keski-ikäisen naisen hymy on herkässä. Hän näyttää Karille peukkua ja kertoo tämän tekevän hienoa työtä.
Eversti evp ilahtuu.
- On ilo palvella, hän sanoo.
Tällaiset kohtaamiset eivät ole nykyään mitenkään poikkeuksellisia, Kari myöntää.
- Mihinkäs me jäätiin.
Everstiluutnanttina Bosniassa vuonna 2001 Naton SFOR-operaatiossa. Kuva on otettu käskynjaosta, jossa Kari ohjeistaa väkeään. Kuva: Martti J. Kari
Bosniaan. Kari palveli siellä Naton johtamassa kriisinhallintaoperaatiossa vuonna 2000. Nato-maiden sotilaiden kanssa toimiminen oli silmiä avaava kokemus, sillä Kari oli YYA-ajan kadetti, jolle oli iskostettu, että puolueettomuus on ainoa oikea ratkaisu.
- Ja että on paha Nato ja paha Neuvostoliitto. Tajusin, että ilman Natoa Bosniaan ei olisi koskaan tullut rauhaa. Se oli vakauttava ja jälleenrakennusta tukeva tekijä.
Bosnian kokemukset tekivät Karista Naton "piilokannattajan".
Häntä harmittaa se, että suomalaiset poliitikot ovat alkaneet lämmetä Natolle vasta nyt. Hänen mielestään moni yrittää puhua itseään nyt kuiville kansalaismielipiteen muututtua ennätysnopeasti.
- Se yllätti, että ihmiset eivät ole aikaisemmin tajunneet, mikä tuo Venäjä on. Se olisi pitänyt tajuta jo 2014, kun Venäjä lohkaisi Ukrainasta Krimin ja aloitti sodan Itä-Ukrainassa. Nyt valheen ja pelon kupla on murrettu. Se on musta upea asia.
Eversti Martti J. Kari (selin vihreässä baretissa) yritti päästä Etyj-ryhmän kanssa Krimille 6. maaliskuuta 2014, tuloksetta. Kuva: ETYJ
Bosnian komennuksen ansiota on tavallaan myös se, että Kari löysi nykyisen vaimonsa. Niina oli ollut Kroatiassa matkaoppaana ja tehnyt humanitaarista työtä Bosniassa. Niinan työkaveri, Suomen Bosnia-seuran puheenjohtaja taas oli törmännyt tehtävissään Kariin.
Työkaveri kertoi tapaamisesta Niinalle, joka yllättäen kertoi tuntevansa Maran. He olivat vanhoja partiokavereita Kouvolan Siniveikoista.
Työkaveri lähetti Karille terveiset Niinalta. Ensimmäisestä vaimostaan eronnut Kari soitti ja pyysi Niinaa lounaalle. Se toteutui Helsingin Storyvillen terassilla ja johti seurusteluun.
Nyt pariskunnalla on 17-vuotias tytär ja 6-vuotias kääpiövillakoira Obi. Ensimmäisestä avioliitostaan Karilla on neljä lasta.
Papereissa koira on äidin ja tyttären, mutta käytännössä se on Karin. Jos totta puhutaan, Kari olisi halunnut jackrusselinterrierin.
- Sanoin, että en tule koskaan julkisesti kävelyttämään kääpiövillakoiraa, voit olla siitä ihan varma. Kun se tuli meille, mä olin hyvin torjuva, mutta koira päätti valloittaa mut. Nyt me ollaan ihan parhaat kaverit.
Kuva: Petteri Kivimäki
Obi-koira on aina Karin kanssa mukana verkoilla. Yleensä se tähystää mielellään, mutta kylmän varalta sillä on kantokoppa mukana. Kuva: Martti J. Kari
Obi-koiran ystävyys oli korvaamaton apu etenkin silloin, kun Kari aloitti syövän sytostaattihoidot syksyllä 2018. Se nukkui Karin kanssa päiväunia ja vei ulos lenkille, piti aktiivisena.
Aluksi Karia pelotti, kun lääkäri kertoi syövästä. Se oli levinnyt nopeasti, vaikka se huomattiin melko varhaisessa vaiheessa.
Lääkärin mukaan puolet vastaavan diagnoosin saaneista on elossa kolmen vuoden jälkeen ja 30 prosenttia viiden vuoden jälkeen.
Kari on elänyt syövän kanssa nyt kuusi vuotta.
- Ajattelin, että mähän kuolen. Sitten ajattelin, että ehkä mä en vielä kuolekaan.
Hoidot olivat rankkoja. Kuuluisaa luentoaankin pitäessään Karilla oli pipo päässä, sillä häntä paleli jatkuvasti. Ainakin kerran eräs somen neropatti katsoi asiakseen tästä huomauttaa - ja Karin rehellinen vastaus veti hiljaiseksi.
Nyt ennuste on hyvä. Karin kehossa on neljä syöpäpesäkettä, joista kolme on pysynyt ennallaan ja yksi pienentynyt. Kasvaimia ei voi leikata. Hän saa kerran kuussa piikin ja ottaa joka ilta lääkkeet. Kontrollitarkastuksia pidetään puolen vuoden välein.
Kontrollien ulkopuolella hän ei juuri ajattele sairauttaan. Toisaalta kuoleman ajatteleminen on Karin mielestä helpompaa, kun siihen ehtii varautua. Hän on järjestänyt valmiiksi kaiken, mikä järjestettävissä on, paperitöistä ja perintöasioista lähtien. Hautapaikkaakin hän on miettinyt.
- Se on varmaan tuhkaus ja Valkealaan. Sukua on siellä.
Kuva syksyltä 2021. Kari oli juuri palannut järveltä ja esitteli vaimolleen saaliksi saatuja noin kilon painoisia kuhia. Kuva: Martti J. Kari
Kokemassa verkkoa Petäjäveden jäällä. Obi-koira on tuttuun tapaansa mukana. Kuva: Martti J. Kari
Kari toteaa upseerimaisesti, ettei tuleen pidä jäädä makaamaan, koska eihän se mitään auta. Ennen kuolemaansa hän yrittää elää mahdollisimman reipasta elämää.
Korona-aika sai hänet hurahtamaan mökkeilyyn ja kalastamiseen, sillä perhe ei päässyt matkustamaan kantapaikkaansa Kroatiaan. Ystävä, ammattikalastaja Pauli opetti Karille verkkojen ja uistelun salat.
Petäjävesi on kalarikas. Kuhaa tulee hyvin ympäri vuoden, kevättalvisin madetta ja jäiden lähdettyä haukea.
Kari on onnellisimmillaan juuri veneessä, verkkoja kokiessaan.
- Viime lauantaina haettiin verkot pois. Tuli iso, kiloinen kuha.
TetraSys Oy.