Petteri menetti sormensa Ukrainan puolesta. - Moni on menettänyt siellä paljon enemmän, hän sanoo. Kuva: Jussi Helttunen

Suomalainen Petteri osallistui Ukrainan itärintamalla taisteluun, joka muuttui painajaiseksi.

Loppukesästä koiranputket Itä-Ukrainassa kasvavat korkeiksi. Ehkä se pelasti Petterin hengen.

Suomalaissotilas makasi yli puolitoistametrisen heinikon keskellä ja toivoi, ettei saisi enää lisää osumia venäläisten kranaateista.

Sirpaleet olivat puhkoneet hänen vartalonsa ja ruhjoneet hänen oikean kätensä. Kaksi sormea roikkui ihonriekaleiden varassa. Maastopuku oli veren peitossa.

Petterin vierellä makasi neljä hänen toveriaan. Ryhmänjohtaja teki kuolemaa. Näky oli kaukana elokuvien sankarikuolemista.

- Näin sen kivun ja tuskan ja paniikin ja pelon sen silmistä. Se ei pystynyt puhumaan, mutta se oli ihan valkoinen ja helvetin tuskissaan siinä, Petteri sanoo.

Petteri makasi heinikon tulihelvetissä tuntien ajan. Voimat hiipuivat.

- Mietin, että vittu kyllä mä kuolen. Sanoin lääkintämiehelle, että kerro mun lapsille, että mä rakastan niitä. Se sanoi "vittu en kerro, et sä oo mihinkään kuolemassa."

Petteri toipuu nyt pääkaupunkiseudulla. Edessä on luultavasti alanvaihto, sillä entiseen ammattiinsa hän tuskin pystyy vammojensa takia palaamaan. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Petteri, 34, puhuu kokemuksistaan pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa kerrostaloasunnossa vajaa kuukausi haavoittumisensa jälkeen. Hän ei halua esiintyä tässä jutussa oikealla nimellään, sillä hän aikoo vielä palata Ukrainaan.

- Sitten musta tulee maalitaulu.

Petteri taisteli hengestään Itä-Ukrainan heinikossa. Kuva on ruutukaappaus hänen taistelutoverinsa kypärävideolta. Kuva: IS

Ilta-Sanomat on nähnyt Petterin palvelustodistuksen ja videomateriaalia hänen haavoittumiseensa johtaneesta taistelusta. Se käytiin heinäkuun lopussa Donetskin rintamalla, tykkitulen tuhoaman kaupungin raunioissa.

Taistelu oli samalla Petterin tulikaste. Hänen ryhmänsä eteni joukkueen oikealla kaistalla, mutta venäläisten epäsuora tuli pakotti heidät perääntymään noin tunnin taistelun jälkeen.

Videolla kuuluu englanninkielisiä kirouksia, kun useat ryhmän jäsenistä saavat osumia sirpaleista - jotkut useaan otteeseen. Lopulta myös Petteriin osuu.

- Meidän piti valloittaa alue ja sitten ukrainalaisten tulla pitämään se, Petteri kertoo.

- Me saatiinkin vallattua se. Kun venäläiset eivät tienneet, ettei tulossa ole isompaa porukkaa, ne lähtivät pakoon.

Mikään muu ei sitten mennytkään niin kuin oli suunniteltu.

- Me saatiin ihan kaikkea niskaan. Tykistöä, ohjuksia, itsemurhadroneja. Se meni aika perseelleen se tehtävä.

Ryhmänjohtajan lisäksi yksi toinen mies menetti henkensä. Petterin lisäksi useita haavoittui.

- Koko joukkueesta ehkä kaksi selvisi ilman osumia.

Ranteeseen palanut koru ja vartalosta kaivetut sirpaleet muistuttavat taistelusta. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Kun Venäjä aloitti viime vuoden helmikuussa suurhyökkäyksensä Ukrainaan, Petteri alkoi välittömästi etsiä sopivia maanpuolustuskursseja.

Reservin alikersantti koki vahvasti velvollisuudekseen auttaa Ukrainaa.

- Mä näen sen sillä tavalla niin kuin kaikkien pitäisi nähdä: Ukraina toimii meidän eturintamana, Petteri sanoo.

- Venäjä on semmoinen roistovaltio, että ne käyttää kaiken maailman tekosyitä nöyryyttääkseen pienempiä valtioita.

Petteri kävi ensi kertaa Ukrainassa viime vuoden puolella. Hän ajoi Ukrainaan lahjoituksena saatuja autoja mutta vietti maassa vain noin tunnin.

- Kun astuin ekaa kertaa Ukrainaan, niin se oli oikeasti niin superhienoa: mä oon täällä, oon sotaa käyvässä maassa.

Myöhemmin Petteri kävi Ukrainassa myös kouluttamassa ukrainalaisia sotilaita kansainvälisen ryhmän mukana.

Fakta

IS:n tietojen mukaan Ukrainan sotaan on osallistunut helmikuun 2022 jälkeen yli 100 suomalaista vapaaehtoista taistelijaa. Lisäksi suomalaisia on osallistunut ukrainalaisten sotilaiden kouluttamiseen Ukrainassa.

Tällä hetkellä Ukrainassa on arviolta 50-100 suomalaistaistelijaa.

Kesäkuussa alle 30-vuotias pirkanmaalainen mies kuoli taisteluissa Zaporizzjan alueella. Hän on tiettävästi ainoa sodassa kaatunut suomalainen. Haavoittuneita on yli kymmenen.

Viimeisin reissu alkoi kesäkuun alussa. Petterin oli tälläkin kertaa tarkoitus tehdä vain avustustöitä, mutta hän turhautui pakolaisten matkalaukkujen kantamiseen Lvivin rautatieasemalla.

- Ajattelin, että kyllä mä voin tehdä enemmänkin. Vittu mennään sitten rintamalle, osaan mä asetta pitää kädessä. Minulla on kuitenkin hyvä armeijakoulutus, joten käytetään tää loppuaika nyt kunnolla hyödyksi. Mennään vähän tekemään maailmasta parempaa paikka sinne pahuuden juurille.

Petteri pääsi ulkomaalaisista vapaaehtoisista koostuvaan joukko-osastoon. Hän kehuu sen henkeä ja osaamista erinomaisiksi.

- Tehtäviin ei ollut pakko osallistua, jos ei halunnut, Petteri sanoo.

Petteri ilmoittautui hyökkäysyritykseen, vaikka tehtävän kerrottiin olevan erittäin vaarallinen.

- Mietin, että jos mä nyt rupean jänistämään, niin mikä pointti täällä on olla. Pakko se on mennä, kun kaikki muutkin. Jos kuolen, niin kuolen hyvässä porukassa.

Ennen tehtävää Petteri soitti äidilleen. Hän ei kertonut lähteneensä rintamalle.

- Juttelin niitä näitä ja kerroin että rakastin sitä. Mutsihan luuli, että mä oon Lvivissä kouluttamassa.

Ennen taisteluun lähtöä Petteri pesi tukikohdasta löytämänsä ristin ja laittoi se kaulaansa. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Petteri pääsi pois taistelukentältä vasta hämärän laskeuduttua.

- Sieltä tuli evakuointiryhmä hakemaan meidät. Mä en pystynyt kävelemään. Kaveri otti kainaloon ja talutti mut sinne ekalle pisteelle. Sitten alkoi tulla kranaattitulta. Mä jäin siihen, mulla oli ihan hirveä jano, pummasin vettä.

Evakuointi jatkui pimeässä etappi kerrallaan, kunnes Petteri saatiin vihdoin toimitettua tienvarteen, josta kuorma-auto haki hänet sairaalaan.

Petterin mukaan venäläinen lennokki seurasi heitä jatkuvasti ja ohjasi tulta kohti pakenevaa evakuointiryhmää.

- Kun on siinä paareilla ja kaverit kantavat sua, ja ohjuksia ja kranaatteja räjähtelee jatkuvasti. Ei sitä pysty kuvailemaan kuinka paljon pelottaa siinä, Petteri sanoo.

- Osui ne yhdellä kranaatilla. Mä kokeilin mun kurkkua, ja sieltä tuli verta. Sanoin ukrainalaisille "blood, blood". Ne sanoi "yes, yes" ja jatkoi juoksemista.

Petteri leikattiin Ukrainassa. Hän kehuu saamaansa hoitoa erinomaiseksi.

Petteri kertoo viettäneensä pari päivää sairaalassa rintaman lähellä, kunnes hänet siirrettiin Dnipron kaupunkiin. Viikkoa myöhemmin hänet siirrettiin Kiovaan.

Kiovasta Petteriä tuli hakemaan suomalaisen Proaid-yhdistyksen ambulanssiksi muunnettu pakettiauto. Matka Kiovasta Suomeen kesti vajaat kaksi vuorokautta.

Matkalla mukana olivat kokeneet Ukrainan-auttajat Raakel Tasanen, Jussi Nurmi ja kaksi sairaanhoitajaa.

- Ymmärsin, että he laittoivat aika paljon omaakin rahaansa siihen, Petteri sanoo kiitollisena.

Proaid-yhdistyksen ambulanssi toi Petterin Suomeen Ukrainasta. Kuva: Proaid

Haastatteluhetkellä Petteri on ollut Suomessa vajaa kolme vuorokautta. Hän pystyy pitämään oikealla kädellään teekuppia, mutta välillä tavarat putoavat kädestä. Keskisormen ja nimettömän puuttumiseen täytyy vielä tottua.

Myös Petterin vasempaan käteen osui sirpaleita. Se on edelleen voimaton. Haavoittunutta suolistoa leikattiin jo Kiovassa.

Arpi vatsassa on seurausta suolistoleikkauksesta. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Henkiset vammat eivät näy päällepäin.

- Vähän nolottaa sanoa, mutta oon itkenyt aika paljon, Petteri myöntää.

- Voin sanoa, että on ollut hyviä ja huonoja päiviä pään sisällä.

Ei hän silti kadu sotimaan lähtöä.

- Mua kaduttaa vaan se, etten mä tehnyt enemmän. Mua kaduttaa se, että mä en saanut sitä yhtä venäläistä piikille ja ampunut. Mutta mä toivon että me saatiin tehtyä jotain hyvää siellä.

Petteri toivoo, että Ukraina pystyy valtaamaan takaisin kaikki Venäjän valtaamat alueet. Kuva: JUSSI HELTTUNEN