Maailman tunnetuimpiin kuuluvan autonvalmistajan BMW:n suuromistajan tarkka omistusosuus pysyi pitkään salaisuutena. Kuva: Ullstein Bild / AOP, Frank Hoermann / Sven Simon / DPA / ZUMA / MVPhotos, Jaap Arriens / NurPhoto / ZUMA / MVphoto

Saksan rikkaimman suvun, Quandtien, varat hankittiin toisen maailmansodan aikana tavoilla, jotka eivät kestä päivänvaloa.

-?Olin pyytänyt seuraamme erityisen viehättävän ilmestyksen: kirkkaansiniset silmät, paksut vaaleat hiukset, symmetriset kasvot, hento vartalo.

Näin saksalainen teollisuusvaikuttaja Günther Quandt kuvaili nuorta naista, jonka oli kutsunut hyttiinsä Keski-Saksassa sijaitsevaan Kasseliin matkaa tehneessä junassa. Elettiin lämpimän pääsiäispäivän iltaa vuonna 1919.

Günther havaitsi heti, kuinka viehättävä hänen seuraansa istunut, häntä itseään kaksikymmentä vuotta nuorempi matkustaja oli. Kaksikko keskusteli koko matkan ajan muun muassa matkustelusta ja Berliinin teatterielämästä.

Ihastus roihahti salamannopeasti.

Günther ei kuitenkaan vielä tiennyt, että naisen kanssa solmitun suhteen seuraukset langettaisivat Quandtin suvun ylle varjon, joka ei ole poistunut vielä tähänkään päivään mennessä. Güntherin ihastuksen kohde osoittautui Magda Friedländer -nimiseksi naiseksi, joka tunnetaan nykyisin paremmin Magda Goebbelsina, "Kolmannen valtakunnan ensimmäisenä naisena".

Monen tunnetun saksalaisen automerkin takaa on paljastunut kytköksiä natsivaltaan. Yhteydet ovat nykypäivän Saksassa julkinen salaisuus, joka jätetään julkisuuden valkokeilasta mielellään poissa pysyttelevistä miljardööri­suvuista puhuttaessa huomiotta.

Maailman tunnetuimpiin kuuluvan autonvalmistajan BMW:n suuromistajan tarkka omistusosuus pysyi pitkään salaisuutena, kunnes uusi sisäpiirinkauppoja säätelevä laki pakotti yhtiön paljastamaan omistajansa vuonna 1995. Tuolloin kävi ilmi, että 49 prosenttia yhtiöstä kuuluu nykypäivän Saksan rikkaimmalle suvulle, Quandteille.

Kunnia Quandtien alkuperäisen varallisuuden kartuttamisesta kuuluu Emil Quandtille, joka perusti tekstiilitehtaan vuonna 1881. Tehtaassa valmistettiin univormuja Saksan keisarikunnan armeijan käyttöön. Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli sotilaita niin tiuhaan tahtiin, että uusia univormuja tuli valmistaa toinen toisensa perään - Quandtin perhe pääsi rikastumaan lähes huomaamatta.

Merkittävän teollisuusperheen vanhin poika Günther Quandt syntyi 28. heinäkuuta 1881 Pritzwalkin pikkukaupungissa Saksassa. Kuva: Ullstein Bild / AOP

Tämän päivän Quandtit eivät kuitenkaan nauti varsinaisesti Emilin kerryttämistä varoista. Kunnia suvun omaisuuden monin­kertaistamisesta kuuluu Emilin pojalle Güntherille.

Ennen Magdan tapaamista Günther oli naimisissa Antonie -nimisen naisen kanssa. Toniksi kutsuttu sievä, ruskeahiuksinen vaimo oli Güntherin suuri rakkaus. Pariskunnalla oli kaksi poikaa, Hellmut ja Herbert.

Rauhaisaan eloon tuli särö, kun tavallisena flunssana alkanut tauti eteni nopeasti keuhkokuumeeksi, ja tappoi vain 34-vuotiaan Tonin vuonna 1918.

Magda asteli Güntherin elämään vain kuusi kuukautta Tonin kuoleman jälkeen. Günther kosi Magdaa kaksikon kolmannella tapaamiskerralla auton takapenkillä kiertoajelulla Harzvuoristossa. Kolme päivää asiaa harkittuaan Magda päätti suostua kosintaan, vaikka huomattavasti vanhemman, vauraan ja valtaapitävän miehen tarjoama huomio kummastutti nuorta naista.

Runsaan yhdeksän kuukauden kuluttua parin häämatkasta Magda synnytti pariskunnan ainoan yhteisen lapsen, joka kastettiin Haraldiksi.

Parin yhteiselo alkoi säröillä jo avioliiton alkumetreillä. Työ­narkomaanina tunnetun Güntherin ja onnettoman Magdan liitto päättyi vuonna 1929, ja pian Magda rakastui tulisesti natsipuolueen propaganda­johtajaan Joseph Goebbelsiin. Pari avioitui vuonna 1931, ja bestmanina häissä toimi itse Adolf Hitler.

Magda Quandt ja Joseph Goebbels avioituivat 19. joulukuuta 1931. Bestmanina häissä toimi Adolf Hitler. Kuva: DPA/ZUMA/MVPhotos

Harald-poika asui vuoroin isänsä Güntherin ja vuoroin Goebbelsien kanssa. Haraldista itsestään ei perhesuhteistaan tai kasvu­ympäristöstään huolimatta tullut koskaan natsia. Vuonna 1939 hän liittyi saksalaisarmeijaan.

Toukokuun kahdeksantena päivänä vuonna 1945 Harald oli siemailemassa rommia sotavankileirillä muiden saksalais­upseerien kanssa, kun radiosta kuului BBC:n uutislähetys. Ääniaalloilla kerrottiin, että Haraldin kuusi sisarpuolta olivat löytyneet kuolleina Hitlerin bunkkerista Berliinistä. Magda ja Joseph olivat neuvosto­joukkojen lähestyessä päätyneet huumaamaan jälkikasvunsa ensin morfiinilla ja sitten tappamaan heidät. Sen jälkeen he olivat nielleet syanidikapselit.

Samana vuonna Berliinistä paennut Günther yritti Sveitsiin, mutta tuloksetta. Miestä ei päästetty rajan yli, sillä hänet oli rekisteröity Hitlerin taloudelliseksi tukijaksi. Günther kuului Hitlerin natsipuolueen johdon kokoamaan pohattarinkiin, joka rahoitti puoluetta. Pohatat saivat rahoilleen vastinetta, kun natsit siirsivät heille juutalaisten omistamia yrityksiä ja antoivat heidän tehtailleen pakkotyövoimaa valloitetuista maista sekä orjatyövoimaa keskitysleireiltä.

Goebbelsin perhe. Taka-alalla Magdan ja Güntherin poika Harald. Kuva: Ullstein Bild / AOP

Günther oli alkanut menestyäkseen keinotella valuutoilla ja osakkeilla jo ennen toista maailmansotaa. Elettiin 1920-lukua: Saksan talous oli ajautunut syvään inflaatio­kurimukseen, ja miljoonat kansalaiset olivat menettäneet omaisuutensa.

Günther osti osakkeita yhdestä maailman suurimmasta akkuja valmistavasta yhtiöstä, Accomulatoren-Fabrikista eli AFA:sta, joka oli toimittanut saksalaisille sukellusveneille akkuja jo ensimmäisessä maailmansodassa. Ennen pitkää Günther omisti jo 75 prosenttia yhtiöstä.

1920-luvun lopulla Günther osti ammusvalmistaja Deutsche Waffen- und Munitionsfabrikenin, DMW:n, joka valmisti muun muassa kiväärejä ja pistooleja. Toisen maailmansodan aikana DMW toimitti Saksan armeijalle ammuksia sekä aseita, ja yhtiön tutkimusosasto toimi natsien ammuslaboratoriona. Lisäksi Günther investoi autonvalmistaja BMW:hen.

Juutalaiset joutuivat tahtomattaan auttamaan Güntheria tämän yritysimperiumin kasvattamisessa. Liikemies hyötyi kuviosta, jossa juutalaiset pakotettiin myymään yrityksensä alihintaan natsien liittolaisille. Vuonna 1941 ryöpsähtänyttä työvoimapulaa natsit paikkasivat siirtämällä ihmisiä valloittamiltaan alueilta ja keskitysleireiltä pakkotyöhön saksalaisiin tehtaisiin.

BMW:lle vankeja toimitti Dachaun keskitysleiri. Sodan aikana yhtiön henkilöstöstä yli 56?000 oli keskitysleireiltä siirrettyjä vankeja tai pakkotyössä olevia.

Sodan jälkeen kiinni jäätyään Günther valehteli kuulustelijoilleen vastustaneensa natseja ja joutuneensa Goebbelsin uhriksi. Hän muun muassa väitti tuominneensa natsipuolueen, vaikka tosiasiassa hän oli liittynyt puolueen jäseneksi jo vuonna 1933. Valheet purivat, ja vuoden 1948 tuomioistuin päätti Güntherin olleen epäpoliittinen henkilö, joka oli torjunut natsiaatteen.

Günther kuoli Egyptissä lomaillessaan vuonna 1954. Hän testamenttasi puolet omaisuudestaan Haraldille ja toisen puolen Herbertille. Heidän veljensä Hellmut oli kuollut heinäkuussa vuonna 1927 epäonnistuneen umpilisäkkeenpoiston jälkeisiin komplikaatioihin pariisilaisessa sairaalassa.

Herbert Quandt ja hänen vaimonsa Johanna kuvattuna huhtikuussa vuonna 1971. Kuva: DPA/ZUMA/MVPhotos

Harald ryhtyi johtamaan entistä DWM:ää, jonka nimi oli muutettu Industriewerke Karlsruheksi, eli IWK:ksi. Herbertille puolestaan jäivät muun muassa AFA ja osuus autonvalmistaja Daimler-Benzin osakkeista.

Quandteista tuli BMW:n hallitsevia osakkaita 1960-luvulla, kun Herbert oli myynyt suvun muita omistuksia ostaakseen suuremman osan yhtiöstä. Miehen kerrotaan pelastaneen BMW:n konkurssilta.

Harald kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1967 ja Herbert sydämen pettäessä vuonna 1982.

Haraldin neljälle tyttärelle periytyi näiden äidin kuoltua 1,5 miljardia Saksan markkaa. Herbertillä oli kuusi lasta kolmesta avioliitosta: vanhin tytär sai isänsä jäämistöstä osakkeita ja kiinteistöjä, ja kolme seuraavaa lasta AFA:n, jonka nimi oli muuttunut Vartaksi.

Kemianyhtiö Altanan ja hieman vajaat puolet BMW:stä Herbert antoi vuonna 2015 kuolleelle vaimolleen Johannalle ja lapsilleen Stefan Quandtille ja Susanne Klattenille, jotka ovat tänä päivänä 57- ja 61-vuotiaita. Susanne kantaa Saksan rikkaimman naisen titteliä, ja hänen omaisuutensa arvo on talousuutistoimisto Bloombergin syksyn 2022 tietojen mukaan 18 miljardia dollaria. Kauas ei jää myöskään Stefan, jonka omaisuuden arvioidaan olevan 15 miljardia dollaria.

Stefan Quandtin ja Susanne Klattenin yhteenlaskettu omaisuus on noin 33 miljardia dollaria. Kuva: Frank Hoermann / Sven Simon / DPA / ZUMA / MVPhotos

Nykypäivän Quandtit eivät ole päässeet salaamaan sukunsa veljeilyä natsien kanssa. Stefan kertoi saksalaislehti WirtschaftsWochelle vuonna 2011 etäisyyden ottamisen isästään ja isoisästään tuntuneen tarpeelliselta, mutta myös "massiiviselta ja tuskalliselta" ongelmalta. Pääkonttorissa komeilevasta Güntherin muotokuvasta kysyttäessä Stefan vastasi uskovansa isänsä "elämäntyön" oikeuttavan taulun esillä pitämisen.

Stefanin mukaan avoimuus ja läpinäkyvyys ovat perheelle tärkeitä arvoja. Siltikään Herbert Quandtin nimeä kantavan mediapalkinnon verkkosivuilla julkaistussa Herbertin elämäkerrassa ei mainittu sanallakaan tämän natsikytköksistä yli vuosikymmeneen. Vuodesta 2021 lähtien verkkosivuilta on saanut lukea muun muassa AFA:n leivissä työskennelleistä pakkotyöläisistä.

Vuonna 2007 saksalainen tv-yhtiö ARD esitti dokumentin, joka valotti suvun historiaa. Seuraavana vuonna Stefan pahoitteli sukunsa toimia ja sanoi Güntherin ja Herbertin toimineen "pelossa ja epävarmuudessa, kuten muutkin yrittäjät".

Dokumentin ilmestyminen tuntui innostavan penkomaan suvun menneisyyttä: vuonna 2011 Quantien historianprofessori Joachim Scholtyseckiltä tilaama selvitys valmistui ja vahvisti Güntherin olleen suoraan yhteydessä natsien rikoksiin.

Lähteet:

Sokala, Hannu: Maailman 50 vaarallisinta sukua (Otava, 2023)

de Jong, David: Natsimiljardöörit - Saksan teollisuussukujen synkkä historia (Minerva Kustannus Oy, 2022)

de Jong, David: They Are the Heirs of Nazi Fortunes, and They Aren't Apologizing (The New York Times, 2022)

Who are these Quandts? (The Economist, 1999)

Hall, Allan: Goebbels' heirs rise to head German rich list (The Times, 2014)