Koko aikuisikänsä seurustellut Catharina Zühlke, 31, uskalsi 1,5 vuotta sitten sanoa ensimmäistä kertaa sanoa parisuhteelle ei. Siitä lähti käyntiin prosessi, joka muutti hänen elämänsä.

Itseensä tutustumisen myötä Catharina on ymmärtänyt, millainen tyyppi hän todella on: "Älykäs, suurisydäminen nainen isolla äänellä - diiva suorastaan." Kuva: Panu Pälviä

Me Naiset julkaisee uudelleen kiinnostavimpia juttujaan. Tämä on yksi niistä.

"Seison Lähi-Lidlin käytävällä pienessä paniikissa. Tajuan olevani kolmekymmentävuotias nainen, jolla ei ole mitään hajua, millaisesta aamupalasta itse pidän. Paistopisteellä seisoessani minulle konkretisoituu se, että olen ihan hukassa itseni kanssa iässä, jossa kaiken pitäisi oikeastaan olla jo hallinnassa. Itken ja nauran samaan aikaan.

Tästä on nyt puolitoista vuotta. Tunteikas seikkailuni lähikaupassa oli ensimmäinen kertani ruokakaupassa eron jälkeen. Edeltäneet seitsemän vuotta olin ostanut ruokaa meidän, tai oikeastaan kumppanini, mieltymysten mukaan. Nyt minun oli mietittävä uudestaan niinkin perustavanlaatuinen asia kuin oma ruokavalioni. En kuitenkaan vielä arvannut, kuinka suuren muutoksen ero lopulta tulisi henkisesti käynnistämään.

Olen seurustellut koko nuoruuteni. 17-vuotiaana aloitin ensimmäisen pitkän suhteeni, ja kun tämä suhde neljän vuoden jälkeen kariutui, aloitin seuraavan vain vuoden päästä. Suhde kesti seitsemän vuotta, ja suuren osan siitä elimme avoliitossa. Seuraava looginen askel olisi ollut avioituminen ja perheen perustaminen, mutta me päätimme erota.

Eropäätös oli kytenyt mielessäni jo pidempään. Minulta kysyttiin usein, olenko varma, että haluan heittää seitsemän vuoden parisuhteen hukkaan - olihan se kolmenkympin kynnyksellä normista melkoisesti poikkeava valinta. Olin erosta varma, sillä ymmärsin, että minulla ei ollut suhteessa hyvä olla. Minulla oli jatkuvasti sellainen olo, että en riitä kumppanilleni. Olimme arvomaailmoiltammekin hyvin erilaisia: kuin kaksi palapelin palaa, mutta ihan eri peleistä. Ja minä yritin jatkuvasti mukautua siihen, millaista kumppania ajattelin hänen haluavan.

Tämän vuoden syksyllä Catharina teki ensimmäisen reissunsa yksin ja vietti 10 päivää Kaliforniassa. Siellä hän tapasi tuttuja, mutta nautti myös omasta seurastaan. Kuva: Catharina Zühlken kotialbumi

Eron jälkeen käyntiin lähti suurten oivallusten prosessi. Ymmärsin, että nuoresta asti seurusteleminen on vaikuttanut paljon minuuteni kehittymiseen. 17-vuotiaana en todellakaan tiennyt, kuka olin. Siksi minun oli helppo solahtaa kumppanieni ja yhteiskunnan minulle määrittelemiin rooleihin sen kummemmin miettimättä. Viimeisimmän eroni jälkeen tajusin, että olin automaattisesti ajautunut suhteessani kodin hengettäreksi ilman, että asiasta olisi erikseen mitenkään sovittu. Toinen rooli, jonka jonkin vitsinheiton seurauksena omaksuin, oli urheilullisesti lahjattoman ihmisen osa. Jälkeenpäin tämä tuntuu hullulta, sillä lapsena kilpailin muodostelmaluistelussa ja jalkapallossa.

Tajusin, että kaiken taustalla oli voimakas haluni miellyttää muita. Siksi olin jättänyt itseni toiseksi ihmissuhteissani. En ikinä aktiivisesti miettinyt, mitä haluan arjelta ja elämältäni. Ei minun tarvinnut, koska annoin muiden näyttää suunnan, ja arjen kulkiessa eteenpäin autopilotilla se oli helppoa. Siksi jo pelkän aamupalan valinta lähikaupasta tuotti eron jälkeen vaikeuksia. Kunhan toinen on tyytyväinen, niin minunkin elämäni on helpompaa, ajattelin aiemmin. Mutta entä minä ja minun tyytyväisyyteni?

Olin lapsena poikkeuksellisen sosiaalinen, innokas ja luova. Kun huomasin, että minua ei hyväksytty sellaisena kuin olin, ryhdyin rajoittamaan ja pienentämään itseäni. Miellyttämällä oli helpompaa. Minusta tuli kameleontti, joka sopeutui milloin mihinkin muottiin. Nuorena minulla oli järjetön rakkauden nälkä, ja janosin hyväksyntää. Se näkyi läheisriippuvaisuutena. Kummankaan pitkän suhteen kynnyksellä en oikeastaan ollut valmis mihinkään vakavaan, mutta en kuunnellut omia tarpeitani, joten ajauduin suhteisiin mukaan.

Tarve tulla rakastetuksi ja sitä kautta hyväksytyksi kytkeytyy minulla vahvasti eloonjäämisviettiin. Millainen minun on pitänyt olla, jotta olen ansainnut vanhempieni rakkauden, tai ystävieni ja kumppanieni rakkauden? Mikä on ollut paikkani perheemme dynamiikassa? Näitä kysymyksiä olen pohtinut paljon. Olen oppinut ymmärtämään, miten paljon torjutuksi tulemisen pelko vaikutti ihmissuhteisiini. Tajusin myös, että aikuisena naisena minun ei selviytymiseni eteen ole pakko yrittää tulla samalla tavalla nähdyksi kuin lapsena.

Catharina löysi Hollywoodin kuuluisalta tähtibulevardilta ihailemansa Aretha Franklinin tähden. Kuva: Catharina Zühlken kotialbumi

Muutama kuukausi eron jälkeen, kesällä 2021, kohtasin jälleen kivan miehen. Miehellä oli henkisesti kaikenlaista selvitettävää itsensä kanssa. Ryhdyin lukemaan tunnelukoista kertovaa kirjallisuutta, jotta voisin ymmärtää miestä paremmin. Sitten tajusinkin lukevani itsestäni. Ymmärsin, että jälleen kerran olin lähdössä suhteeseen miettien, millaiseksi minun pitää muuttaa kommunikaatiotaitojani, jotta sopeutuisin miehen mielenmaisemaan - ei kukaan täysijärkinen tee tuollaista! Tämän tajuaminen oli karseaa, mutta se oli samalla viimeinen niitti: oivalsin, että nyt on minun aikani olla yksin ja miettiä, kuka oikein olen. Olen ylpeä siitä, että aina seurustelleena osasin ensimmäistä kertaa sanoa parisuhteelle ei.

Nyt opettelen rakastamaan itseäni. Muistan, kun ensimmäistä kertaa sanoin tämän ääneen ja melkein heti alkoi hävettää. Se kuulosti omaan korvaani rajulta, ikään kuin nostaisin itseni jalustalle ja olisin jotenkin täynnä itseäni. Sittemmin ymmärsin, että oikeammin itsensä rakastaminen tarkoittaa sitä, että laittaa itsensä etusijalle omassa elämässään. Kulunut sanonta kuuluu, että ensin pitää oppia rakastamaan itseään ennen kuin voi rakastaa muita. En ole aikaisemmin täysin ymmärtänyt sanonnan pointtia, mutta nyt ymmärrän.

Nykyään voin sanoa häpeilemättä rakastavani itseäni. Se näkyy siten, että panen oman hyvinvointini lähes aina etusijalle. Prosessi tähän pisteeseen ei kuitenkaan ole ollut helppo. On pelottavaa kohdata sisimpänsä ja omat heikkoutensa. Tämän myötä ihmiset lähipiirissäni ovat jonkin verran vaihtuneet. Ne, jotka rakastavat minua ehdoitta, ovat edelleen mukana, vaikka en enää olekaan se kaikkeen suostuva jees jees -nainen.

Nykyään suhtaudun kaikkeen kuin olisin tyhjä taulu. Punnitsen asioita ja mietin, millaisia tunteita ne saavat aikaan. Teen päätökset itsenäisesti ja osin intuition pohjalta - enää minun ei tarvitse kysyä muiden mielipiteitä. Koska olen alkanut kuuntelemaan itseäni ja kroppaani, se on vaikuttanut myös kehosuhteeseeni. Aiemmin saatoin syödä muiden seurana vaikka minulla ei ollut nälkä, tai lähteä kaverin kanssa ulos, vaikka kroppa olisi halunnut levätä. Nyt olen paljon enemmän läsnä itseni kanssa.

Ymmärrys siitä, että minun ei tarvitse olla tietynlainen ja ansaita rakkautta, on auttanut minua myös toisessa ammatissani laulajana. Olen lavalla vapautuneempi, sillä olen sujut sen kanssa, että kaikkien ei tarvitse tykätä minusta. Tututkin ovat kyselleet, mitä minulle oikein on tapahtunut. Heidän mielestään hehkun nykyään lavalla.

Kalifornian reissullaan Cahtarina oli kaksi yötä Las Vegasissa, jossa hän vietti aikaa tätinsä Heidi Zühlken kanssa. Täti on ollut suuri tuki Catharinan elämässä. Kuva: Catharina Zühlken kuvakokoelma

Tarvitsisimme lisää rohkeutta. Tuntuu, että epäonnistumisen pelko seisoo yrittämisen ja muutoksen tiellä, ja se jo yksinään estää omannäköisen elämän elämisen. Monet tutuistani ajattelivat, että koska suhteeni päättyi, se epäonnistui. Itse en ajattele niin. Ilman eroa en olisi tässä paikassa itseni kanssa, jossa olen nyt.

Tänä syksynä tein jälleen jotain ihan uutta: lähdin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille. Menin Los Angelesiin laulukeikalle eräisiin häihin, ja viivyin reissussa vajaat pari viikkoa. Uudessa ympäristössä minusta tuntui, että sain olla juuri sitä, mitä olen, eli oma, kovaääninen itseni. Diiva suorastaan.

Itseeni tutustumisen jälkeen voin reilusti sanoa olevani hyvä tyyppi: olen älykäs, suurisydäminen nainen isolla äänellä! Ja se on vahvuuteni elämässä. Parasta on huomata uusi, optimistinen suhtautumiseni elämään. Parisuhteen aikana en olisi ikinä voinut kuvitella edes haaveilevani muuttavani jenkkeihin laulajaksi - nyt voin! Ja se on minun ihan oma unelmani."

on 31-vuotias yrittäjä, artisti ja tapahtumatekniikka-alan ammattilainen. Catharina on tullut tutuksi muun muassa laulukilpailu Idolsin seitsemänneltä tuotantokaudelta sekä Suomen UMK-euroviisukarsinnoista vuosilta 2017 ja 2020.

Juttu on julkaistu aiemmin Me Naisissa tammikuussa 2023.