Vääristynyt kehonkuva teki Karoliinan ruokasuhteesta epäterveen ja sai hänet kokemaan jatkuvaa tyytymättömyyttä ja arvottomuutta. Liki 20 vuotta kestäneen noidankehän katkaisu vaati lopulta suuren muutoksen. Kuva: Karoliinan kotialbumi

Karoliinan käsitys omasta kehostaan vinoutui jo nuorena niin, että hän näki itsensä aina todellisuutta isompana. Nyt hän kertoo, mitä haitallisen ajatusvääristymän ja ankaran laihdutuskierteen karistaminen vaati.

Avioon astuminen, lasten saaminen ja intohimoalan opintojen aloittaminen. Siinä vain pieni osa kaikista niistä hetkistä ja tilanteista, joina Karoliina Nygård, 34, on murehtinut ja kritisoinut kehoaan.

Vääristynyt kehonkuva hallitsi Karoliinan elämää lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Oli hän minkä kokoinen tahansa, peilikuvassa näkyi aina lihava tyttö.

- Oikeasti en ole koskaan ollut huomattavan ylipainoinen, mutta elin pitkään ja vankkumattomasti siinä kuvitelmassa. Katsoin vartaloani ylettömän kriittisesti ja koin ainaista tarvetta laihduttaa.

Korostunut oman kehon tarkkailu alkoi jo ennen kouluikää, kun Karoliinalle diagnosoitiin vakava maksasairaus. Tuolloin hän oli vasta 5-vuotias.

- Yhtenä yönä oksensin verta. Lääkärissä selvisi, että maksaan verta pumppaava porttilaskimo oli liki kokonaan tukossa, eikä veri päässyt kulkeutumaan maksasta pois.

Tärkeän verisuonen tukos oli hengenvaarallinen riski, ja siksi Karoliinan oireita seurattiin tarkkaan sairaalakäynneillä. Oli tärkeää, ettei ruokavalio lihottaisi ja kerryttäisi maksaan rasvaa.

- Vaikka lähipiiri tarkoitti huolenpidollaan vain hyvää, lihomisesta varoitteleminen jätti jälkensä. Minusta tuli hyvin itsetietoinen oman kehon ja varsinkin painon suhteen.

Kuva: Karoliinan kotialbumi

Kiinnostus tervettä ruoka- ja kehosuhdetta sekä kestäviä, lempeitä elintapamuutoksia kohtaan sai Karoliinan hakemaan opiskelemaan liikunnanohjaajaksi. Nyt opintoja on takana reilu 2 vuotta. Kuva: Karoliinan kotialbumi

13-vuotissyntymäpäivänsä tienoilla Karoliinalle tehtiin maksaleikkaus, joka paransi sairauden pysyvästi.

Tervehtyminen ei kuitenkaan korjannut vartaloon ja ulkonäköön liittyviä haitallisia ajatuksia.

Teini-iässä Karoliinan suhde ruokaan häiriintyi, ja hän alkoi kärsiä hallitsemattomista ahmintakohtauksista. Vanhemmilta salaa tapahtuvaa herkuttelua seurasi aina suuri häpeä ja itseinho, jotka ajoivat Karoliinan rankaisemaan itseään tiukoilla laihdutuskuureilla ja herkkulakoilla.

Alkoi sitkeä laihduttamisen ja ylensyömisen kierre, jonka aikana Karoliinan paino jojoili vuodesta toiseen, ja hänen mieltään nakersi jatkuva huonommuuden ja arvottomuuden tunne.

Koko Karoliinan nuoruutta ja varhaisaikuisuutta varjostanut haitallinen noidankehä sai päätöksensä noin kolme vuotta sitten.

Elettiin kesää 2020, ja Karoliina oli hiljattain saanut neljännen lapsensa. Pian synnytyksen jälkeen puntarin lukema nousi 10 kilolla vain muutamissa viikoissa.

Selittämätön painonnousu ahdisti, ja tukala olo sai Karoliinan kaipaamaan arkeensa ryhtiliikettä. Oli kuitenkin selvää, ettei pysyvää muutosta syntyisi itseinholla ja ankaruudella.

- Päätin, ettei käy enää päinsä, että ryhdyn taas laihduttamaan ja laitan itseni kärsimään.

Alkoi ajanjakso, jota Karoliina kutsuu poluksi kohti lempeämpää hyvinvointia. Hän päätti pyristellä irti ankarista kieltolistoista ja pakkomielteisestä kehon tarkkailusta, ja alkoi harjoitella kehon signaaleja kuuntelevaa ja kaikki mieliteot sallivaa intuitiivista syömistä.

Ennen kaikkea hän päätti viimein opetella arvottamaan itseään muun kuin painon ja ulkonäön kautta.

- Pitkään toitotin itselleni ja muille, että olen aina kamppaillut painon kanssa.

- Nyt ymmärsin, ettei kyse ollut koskaan vaa'an lukemasta, vaan oman pääni möröistä: vinoutuneesta kehonkuvasta ja lähes mitättömästä oman arvon tunteesta. Korjaamista vaatikin mieleni, ei niinkään painoni.

Joitakin vuosia sitten Karoliina puki päälleen bikinit ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. "Oli voimaannuttavaa todeta, että tämähän tuntuu jopa paremmalta kuin vatsan peittävä uimapuku." Kuva: Karoliinan kotialbumi

Kolme vuotta sitten käynnistynyt elämäntapamuutos on kohentanut myös Karoliinan fyysistä vointia, mutta tämä on vain sivuseikka. Tärkeämpää on ollut päästä irti jatkuvista laihdutusyrityksistä, riittämättömyyden tunteesta ja vääristyneestä kehonkuvasta.

- Vielä joitakin vuosia sitten olisin pitänyt nykyistä kehoani paheksuttavana ja huonona. Juuri nyt kehoni tuntuu kodilta. Voin siinä hyvin, ja haluan kohdella sitä hyvin.

Varsinkin vatsa, sen muhkurat ja sitä halkovat arvet maksaleikkauksen ja neljän sektiosynnytyksen jäljiltä olivat Karoliinalle pitkään vaikea paikka. Viime vuosina hän on oppinut katsomaan vatsaansa uudessa valossa, eikä enää kainostele paljastaa arpimahaansa somessa.

- Jokainen arpi on tuonut elämääni jotakin hyvää: maksaleikkauksen arpi on muisto elämäni pelastaneesta leikkauksesta, ja ilman sektioarpia ei olisi lapsiani. Tässä yhtälössä ulkonäköseikat ovat toissijaisia.

Ikä ja äitinä olo neljälle lapselle ovat siirtäneet fokusta ulkonäköseikoista kaikkiin niihin haasteisiin, joista keho on rämpinyt urheasti läpi. Enää Karoliina ei koe arvonsa riippuvan omasta ulkonäöstä. Kuva: Karoliinan kotialbumi

Fakta

Dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä eli kehonkuvan häiriöstä kärsivä henkilö on vakuuttunut oman ulkonäkönsä tai jonkin tietyn ruumiinosan epämuotoisuudesta, viallisuudesta tai rumuudesta. Huoli on luonteeltaan selvästi liiallista.

Ruumiinkuvan häiriö alkaa yleensä murrosiässä tai nuorella aikuisiällä. Oireilu voi kestää jopa vuosia.

Ahdistuneisuus omasta ulkonäöstä on usein psyykkisesti erittäin kuluttavaa. Joskus ruumiinkuvan häiriöitä esiintyy oireina myös vakavissa masennustiloissa ja erilaisissa psykoottisissa häiriöissä.

Ruumiinkuvan häiriöstä kärsivä voi hyötyä psykodynaamisesta tai kognitiivisesta psykoterapiasta. Myös pakko-oireisten häiriöiden hoitoon käytetyt depressiolääkkeet voivat auttaa oireisiin.

Lähde: Terveyskirjasto