Kyltti varoittaa venäläisten miinoista pommituksissa tuhoutuneiden rakennusten edessä Ukrainan Borodjankassa Kiovan alueella huhtikuussa 2022. Kuva: Zohra Bensemra / Reuters

Miinoitettu alue saattaa olla jopa puolen Suomen kokoinen. Edessä on joka tapauksessa vuosikymmenten raivausurakka

Ukrainasta on tullut "maailman miinoitetuin maa" ja se kaipaa epätoivoisesti lisää miinanraivausapua.

Hätähuudon esitti Ukrainan puolustusministeri Oleksi Reznikov alkuviikosta brittilehti Guardianin haastattelussa.

Monet asiantuntijat ovat yhtyneet näkemykseen, että Ukrainan sodan osapuolten miinoitteet ovat laajuudeltaan ja vaarallisuudeltaan aivan poikkeuksellisia.

Human Rights Watchin asiantuntija Mark Hiznay totesi heinäkuussa Reutersille, että miinaongelman laajuutta on sodan jatkuessa mahdoton ilmaista täsmällisesti, kuten kertomalla esimerkiksi kuinka monta miljoonaa miinaa maahan on kylvetty.

- Kutsutaan sitä (miinaongelmaa) pahimmillaan suureksi, erittäin suureksi, vaikeaksi tai äärimmäiseksi . (Ukraina) on joka tapauksessa siinä kategoriassa, Hiznay luonnehti.

Sodan kumpikin osapuoli käyttää miinoja, mutta erityisesti viime aikoina on puhuttu venäläisten Etelä- ja Itä-Ukrainan jopa tuhat kilometriä pitkälle rintamalinjalle rakentamista miinoitetuista puolustusasemista, joilla se yrittää estää valloitustensa menettämisen.

Miinoja on käytetty aiemmin myös muualla Ukrainassa.

Kokonaisuudessaan on arvioitu, että vähintään noin 15 prosenttia Ukrainan pinta-alasta olisi miinavaaravyöhykettä. Kyseessä on Portugalin kokoinen alue.

On esitetty myös tuplasti suurempia arvioita. Silloin puhutaan jo alueesta, joka on puolen Suomen kokoinen.

Ukrainalaismies totutteli proteeseihinsa kuntoutuskeskuksessa Kiovassa heinäkuussa. Iso osa raajojen menetyksistä liittyy miinaan astumiseen. Kuva: Kyodonews via ZUMA / MVPhotos

Venäjän puolustuslinjojen eteen ja keskelle on kylvetty miinoja niin tiheään, että puolustusministeri Reznikov väitti ukrainalaispioneerien löytäneen miinoja paikoin yhdeltä neliömetriltä jopa viisi. Panssarimiinoja saattaa olla metrin välein useissa riveissä.

Miinat aiheuttavat päivittäin lukuisia kuolemia ja vaikeita haavoittumisia.

Vastikään arvioitiin, että 20?000-50?000 ukrainalaissotilasta on menettänyt raajansa miinan räjähdyksessä. Lukema on arvio proteesivalmistajilta, lääkäreiltä ja avustusjärjestöiltä.

Vertailun vuoksi: britti- ja saksalaissotilaille tehtiin koko ensimmäisen maailmansodan aikana noin 100?000 amputaatiota, kertoi Wall Street Journal äskettäin.

Venäjän on raportoitu tähän mennessä käyttäneen Ukrainassa jopa 13:a erilaista henkilömiinaa.

Joukossa on voimakkaita PMN-sarjan miinoja, jotka eivät vammauta vaan tappavat heti. MON-sarjan viuhkamiinat lennättävät isoja metallinkappaleita jopa 50 metrin päähän, jos sotilas astuu ansalankaan.

IS esittelee seuraavassa kolme erityyppistä miinaa, jotka ovat näytelleet omaa rooliaan sodassa tähän mennessä.

Neuvostoliiton aikana kehitetty PFM-1-miina on esimerkki yksinkertaisesta maastoon sijoitettavasta jalkaväkimiinasta, joka laukeaa kosketuksesta.

Sitä on vaikea havaita, mahdoton purkaa, ja se voi vaania uhriaan toimintakykyisenä vuosia.

Lempinimi perhosmiina tulee miinan muodosta. Neuvostoliitto käytti miinoja runsaasti Afganistanissa, ja nyt on vuorossa Ukraina.

- Ne ovat erittäin vaarallisia varsinkin siviiliväestölle. Se on kuin lehti .. se on vihreä. Ruohossa sitä on vaikea tunnistaa. kommentoi Ukrainan miinanraivaajien yhdistyksen johtaja Tymur Pistriuha Reutersille.

Miina voi siirtyä tulvaveden mukana. Jopa Romanian rannikolta on löydetty Ukrainaan kylvettyjä miinoja.

Perhosmiina vaani ruohikon seassa Kamjankassa Luhanskin alueella marraskuussa 2022. Alue oli juuri vapautettu venäläismiehityksestä. Kuva: Justin Yau / Sipa USA / MVPhotos

Kamjankan asukkaat Juri Zdorovets, 42, ja hänen poikansa Jaroslav, 15, sekä vaimonsa Olena, 46, löysivät perhosmiinan aivan kotinsa läheltä. Kuva: Gleb Garanich / Reuters

Miina laukeaa noin viiden kilon painosta mihin tahansa kohtaan sen rungossa. Räjähdysteho riittää tuhoamaan osan jalasta. Miina tehdään vaarattomaksi räjäyttämällä pienellä panoksella.

Pirullisimpia ovat miinat, jotka tappavat ennen kuin vaaraa ehtii havaita.

Venäjän uusin jalkaväkimiina POM-3 aistii ihmisen aiheuttaman maan tärinän, hyppää rinnan korkeudelle ja syöksee räjähtäessään tappavan teräviä sirpaleita ympärilleen.

Kyseessä ei ole toistaiseksi kovin yleinen miinatyyppi, mutta se on esimerkki siitä, mihin suuntaan miinoja kehitetään.

Koska miinaa on vaarallista lähestyä, ainoa keino on yrittää tuhota se etäältä ampumalla miinaa esimerkiksi rynnäkkökiväärillä.

POM-3-miina on uutta venäläistuotantoa. Se esiteltiin vuonna 2021 ja miinoja löydettiin pian sodan alkamisen jälkeen Ukrainassa Harkovan alueelta. Kuva: Vitaly Kuzmin / Wikimedia Commons

Miinanraivaaja asetteli riviin lieriöitä, joissa POM-3-miinoja säilytetään. Ne löytyivät Harkovan alueelta Udyn kylästä, jonka Ukraina vapautti viime syksynä. Etualalla näkyi myös panssarimiinoja sekä pienempiä henkilömiinoja. Kuva: Gleb Garanich / Reuters

POM-3 on sirotemiina, koska se levitetään maastoon tykin tai raketinheittimen ammuksessa, joka avautuu ilmassa.

Ukrainassa on käytössä myös lukuisia muita ns. sirotemiinoja. Useimmissa niistä on itsetuhojärjestelmä, jotta miina ei jäisi maastoon, mutta läheskään aina se ei toimi.

Selvästi yleisin Venäjän sekä Ukrainan käyttämä panssarimiina on jo Neuvostoliiton aikana kehitetty TM-62, joka on ollut myös suomalaisen telamiinan esikuva.

Painava miina kätketään kasvillisuuden tai ohuen maakerroksen alle yleensä joko käsin tai erityisistä ajoneuvoista laskien.

Miinanraivaaja kaivoi esiin venäläistä TM-62-panssarimiinaa Harkovan alueella maaliskuussa. Kuva: Andres Martinez Casares / Polaris / MVPhotos

Panssarimiinoja asennetaan tyypillisesti tiheisiin rivistöihin teiden varsille estämään koukkaukset puolustajan sivustaan. Ukrainalaissotilas tarkasteli löydettyjä miinoja Harkovan alueella syyskuussa 2022. Taustalla tuhoutunut panssariajoneuvo. Kuva: Gleb Garanich / Reuters

On arvioitu, että juuri tällaisiin miinoihin Ukrainan saamien länsipanssarien hyökkäykset ovat kilpistyneet.

Puolustuslinjojen miinakentät saattavat olla valtavia. TM-62:n uusin versio on pääosin muovia, jolloin ne ovat metallinilmaisimilla heikommin havaittavissa.

Yleensä raivaus tapahtuu räjäyttämällä miina erityisellä miinanraivauskalustolla, jolla miinakenttään puhkotaan väylä. Samaan aikaan sekä raivauskalusto että panssarit ovat kuitenkin haavoittuvia puolustajan tulituksessa, koska ne eivät voi väistää sivuun.

Miinat vaikuttavat tällä hetkellä sodan kulkuun ehkä enemmän kuin mikään muu yksittäinen seikka.

Australialainen sotilasasiantuntija, kenraalimajuri (evp) Mick Ryan arvioi tuoreessa ABC-yleisradioyhtiön analyysissaan, että miinakenttien rakentaminen oli Venäjältä merkittävä satsaus, joka on tuottanut tulosta.

Samalla hän kritisoi tiukasti sitä, että länsimaisella sotilasteknologialla ei ole kyetty tuottamaan tehokasta keinoa miinojen raivaamiseksi nopeasti hyökkäävän joukon edeltä. Näin joukot saattavat jäädä ansaan, kun myös niiden taakse voidaan kylvää ilmasta lisää miinoja jo kerran raivatulle alueelle.

- Sotilasteknologia on edistynyt viime vuosikymmeninä, mutta taktiikka ja teknologia miinojen havaitsemiseen, raivaamiseen ja miinakenttien läpäisyyn on pysynyt samana viimeiset 50 vuotta, Ryan kirjoittaa.

- Kyseessä on älyllinen epäonnistuminen.

Harkovassa järjestettiin viime marraskuussa siviileille koulutusta, jossa opeteltiin tunnistamaan yleisiä miinoja sekä räjähtäviä ansoja, joita voidaan rakentaa esimerkiksi kranaateista. Kuva: Vyacheslav Madiyevskyi / Ukrinform via ZUMA / MVPhotos

Ukrainalaissotilaat raivaavat miinakenttiä edeltään hitaasti, minkä vuoksi myös hyökkäys edistyy hitaasti. Takaiskuja tulee jatkuvasti, kuten kesän alussa, kun maa menetti kerralla kolme Suomen lahjoittamaa Leopard-raivauspanssarivaunua.

Ukrainalla on käytössään myös esimerkiksi menetelmä, jossa miinakenttään laukaistaan pitkiä räjähdevöitä, joiden laukaisu tuhoaa miinat ja avaa kulkuväylän. Maa on pyrkinyt myös rakentamaan uusia miinanraivausajoneuvoja.

- Ukraina sopeuttaa taktiikkaansa miinanraivauksessa. Länsimaisten sotilasinstituutioiden pitäisi perustaa ohjelma, jossa kehitettäisiin merkittävä parannus miinanraivauksen nopeuttamiseksi ja laadun parantamiseksi, Mick Ryan toteaa.

Kävi sodassa miten kävi, Ukrainalla on sen jälkeen edessään vuosikymmenten mittainen miinanraivaustyö.

Kambodzhan sotaisan historian aiheuttamaa miljoonien miinojen ongelmaa on purettu kansainvälisellä yhteistyöllä noin 30 vuotta ja useita vuosia arvioidaan olevan vielä edessä.

Ukrainassa on arvioitu, että nykyisellä raivausresurssilla miinojen hävittämiseen menisi noin 750 vuotta. Siksi puolustusministeri Reznikovin hätähuutoa voi pitää aiheellisena.

Ukrainalaispioneeri tutki Dnepr-joen rantaa metallinilmaisimella elokuun alussa. Ukraina on saanut miljoonia euroja humanitaariseen miinanraivaukseen, mutta apu on vain murto-osa tarvittavasta. Kuva: Andriy Andriyenko / SOPA Images via ZUMA / MVPhotos

Miinanraivaajat työssään Harkovan alueella maaliskuussa. Kuva: Viacheslav Ratynskyi / Reuters

Henkilömiinat on kielletty kansainvälisellä sopimuksella, johon Venäjä ei ole liittynyt. Ukraina on, ja sen on todettu rikkoneen sopimusta, koska se on käyttänyt henkilömiinoja ainakin viime vuonna Izjumin ympäristössä.

Ukrainalla on jo vapautetuilta alueiltaan tuskaisia kokemuksia, mitä kaikkea miinasaaste aiheuttaa.

- Kaikki on vaarallista. Viranomaiset eivät päästä ihmisiä metsään sienestysaikaan, koska miinoja ei ole raivattu, Tymur Pistriuha kertoi.

Maanviljelijät ovat kylväneet pelloilleen henkensä uhalla. Miinaonnettomuuksia on sattunut tilastojen mukaan yli 2?000.

Vaarallisinta mitä siviili voi tehdä on ajaa päällystämättömälle tielle, joka on ollut miehitysalueella. Modernin panssarivaunun miehistö selviää yleensä hengissä telamiinan räjähdyksestä, mutta tavallisen ajoneuvon sellainen tuhoaa täysin.

Ukrainalaispioneerit tekevät äärimmäisen vaarallista työtään tällä hetkellä pahasti alimiehitettyinä ja vanhoilla metodeilla. Brittilehti Guardian seurasi erään ryhmän työskentelyä äskettäin Staromaiorskessa Donetskin alueella, jossa pioneerien varustuksena oli monissa tapauksissa vain pitkä keppi ja TNT-räjähdettä.

- Paperilla prikaatillamme on 30 pioneeria, kertoi ryhmän johtaja Oleksandr Sljusar, joka oli juuri saatellut yhden miehistään haavoittuneena sairaalaan ja kärsi itse selkäkivuista.

- Todellisuudessa meitä on 13, joista aktiivisia viisi. Otan kipulääkkeitä joka päivä. On kaksi virhettä, joihin miinanraivaaja yleensä syyllistyy: astuu miinaan ja ryhtyy pioneeriksi, mies totesi sarkastisesti.