Puhelinmyyjä, feissari, pysäköinnintarkastaja ja matkalippujen tarkastaja kertovat, miltä tuntuu työskennellä ammatissa, jota muut usein halveksivat.

Tiina Mälkiä on joutunut kolmesti oikeuden eteen työnsä takia.

Vertti Neuvosta on verrattu kerjäläiseen.

Brayan saa työpäivien aikana niin paljon ikävää palautetta, ettei se tunnu enää missään.

Jotkut pitävät Asta Koskelaa hänen työnsä takia suorastaan alempiarvoisena ihmisenä.

Mälkiä on pysäköinnintarkastaja, Neuvonen feissari, Brayan matkalippujen tarkastaja ja Koskela puhelinmyyjä. Jokainen heistä nauttii työstään - mutta jokainen on kohdannut myös ennakkoluuloja sen vuoksi.

- Tulee palautetta, että menisit oikeisiin töihin, Mälkiä sanoo.

Suomen Kuvalehti tutki eri ammattien arvostusta vuonna 2018. 379 ammatin joukosta pysäköinnintarkastaja oli yhdeksänneksi vähiten arvostettu eli arvostuslistan sijalla 371. Puhelinmyyjä oli listan kolmanneksi ja feissari toiseksi vähiten arvostettu ammatti - niiden taakse jäi vain tubettaja. Matkalippujen tarkastajaa ei näkynyt tällä listalla, mutta Suomessa uutisoidaan tasaisesti tapauksista, joissa ammatin edustaja joutuu jopa väkivallan kohteeksi.

Miltä tuntuu tehdä työtä, joka herättää kanssaihmisissä ennakkoluuloja ja jopa suoranaista vihaa?

Alalla 5 vuotta

Puhelinmyyjä Asta Koskela suhtautui itsekin aiemmin ennakkoluuloisesti nykyistä ammattiaan kohtaan. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

"Aika usein, kun soitan, mut keskeytetään ja sanotaan, että hei, olen tekemässä töitä. Jotkut saattavat myös kommentoida, ettei tämä, mitä teen, ole oikeaa työtä.

Päädyin puhelinmyyjäksi, kun tänne pääsi helposti töihin. Olin aiemmin ollut tiiminvetäjänä palkanlaskennassa, asunnonmyyjä ja viimeisimpänä määräaikainen palkanlaskija. Kun se työ loppui, halusin tehdä jotain muuta. Kokeilin tätä, ja tämä lähti menemään heti aika hyvin. Sitä kautta sitten innostuin.

Myyn talouslehtiä lähinnä yrityksille tai pienyrittäjille, mutta myös yksityishenkilöille. Meillä on lista ihmisistä, joilla on jotain kontaktipintaa näihin lehtiin. Moni luulee, että me soitellaan randomilla kenelle vain, mutta ei se niin mene.

Monilla on ennakkoluuloja alaa kohtaan, minullakin oli. Olin kuullut aika huonotasoista juttua puhelinmyyntiin liittyen. Oli sellainen perinteinen negatiivinen ajatustyyli koko alasta. Toisaalta tunsin ennalta puhelinmyyjiä, jotka olivat menestyneet.

Mielestäni ennakkoluulot johtuvat ihmisten tietämättömyydestä. Kuvitellaan, että tämä on huonompaa hommaa kuin onkaan. Arvostuksen vähyys johtuu mielestäni myös siitä, että puhelinmyyntifirmoihin pääsee tosi helposti sisään. Moni ei kuitenkaan pysy alalla kauaa. Viisi vuotta tässä työssä on pitkä aika.

Hyvältä myyjältä vaaditaan yleissivistystä, Asta Koskinen sanoo. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Sellaisia tilanteita on paljon, joissa luuria lyödään korvaan tai kadotaan linjoilta, eikä puhuta mitään. Uhkailuja ei tule, mutta kiroilua kyllä. Jotkut alkavat kertoa härskejä juttuja, mutta ne loppuvat, kun sanon, että puhelu tallennetaan. Sanon sen kyllä jo puhelun alussa, mutta ehkä ihmiset eivät rekisteröi sitä.

Hyvältä myyjältä vaaditaan yleissivistystä, jotta pystyy juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa helpommin. Silloin saa tehtyä kauppaa.

Jos kerron tuntemattomille olevani puhelinmyyjä, niin minuun suhtaudutaan vähän alhaisesti. Kuin olisin jollain tavalla huonomman tason ihminen. Aiemmin, kun myin asuntoja, muhun suhtauduttiin paremmin. Jopa tutut ja sukulaiset ovat nyt sanoneet, että pitäisikö mennä parempiin töihin. Suhtaudun siihen nauraen, mutta ottaa se päähän. Enemmän päähän ottaa kuitenkin se, jos joku uusi tapaamani ihminen suhtautuu minuun ja työhöni noin. Olen kuitenkin omasta mielestäni ihan älykäs ihminen.

Nautin työssäni etenkin siitä, että kun olen lomalla tai kipeänä, niin ei ole rästitöitä odottamassa. Voi vain hypätä hommiin. Työ myös jää toimistolle, kun työpäivä päättyy. Tässä työssä tulee hyvä fiilis päivittäin, kun kauppoja tulee. Tavallisessa työssä hyvä fiilis tulee lähinnä palkkapäivänä.

Kannattaa muistaa, että myynti ja myyminen on tärkeää. Jos kaupankäyntiä ei olisi, niin mihin se johtaisi? Firmojen ja Suomen pitää saada rahaa. Sitä paitsi: jos osaa puhua puhelimessa hyviä myyntipuheluita, niin sehän on mieletön voimavara, jolla voi saada isojakin juttuja myydyksi."

Alalla 2,5 vuotta

- Ei tämä työ sovi, jos on heikko mieli, matkalippujen tarkastaja Brayan sanoo. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

"Ikäviä tilanteita on ollut, mutta puhumalla on aina selvitty. Välillä olen kyllä joutunut korottamaan ääntä ja siten käyttämään auktoriteettia.

Olin Finnairilla tuotantopuolella, mutta koronan takia minut ensin lomautettiin ja sitten irtisanottiin. Hain parin kuukauden ajan töitä, kunnes pääsin matkalippujen tarkastajaksi. Olen hyvin aktiivinen ihminen ja ajattelin, että tässä työssä on sellainen reipas meininki - ja niin on ollutkin.

Koen, että olen kehittynyt työn kautta ihmisenä. Ei tämä työ sovi, jos on heikko mieli. Negatiivista palautetta asiakkailta tulee. Mutta harjoitus tekee mestarin: sellaiselle palautteelle on oppinut sulkemaan korvat ja keskittymään vain siihen omaan työhön. Mitkään kommentit eivät enää mene kuoren läpi.

Parasta työssä ovat kollegat ja matkustajat. Vaikka negatiivista palautetta tulee, niin myös positiivista palautetta ja hauskaa läppää kuulee paljon joka päivä. Viime vuonna oli sellainen vanhempi hieman alkoholia nauttinut pariskunta, joka heitti, että hei, onpas komea tarkastaja. Tällainen piristää työpäivää.

Aika moni matkaliputon yrittää karata pois, kun tulemme vaikkapa raitiovaunuun. Kun ovet menevät kiinni, he eivät enää pääse ulos. Joskus kuulee niitä legendaarisia selityksiä, että ei ole lippua, koska juoksin, satoi vettä tai koska oli kädet täynnä kasseja. Ihan vasta oli sellainen asiakas, joka oli jättänyt lippunsa kotiin, koska se vei paljon tilaa hänen lompakostaan."

Brayan tarkastaa lippuja esimerkiksi Suomenlinnan lautalla. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Fakta

Tietyissä myyntitöissä on eräs tekijä, joka voi vaikuttaa alan arvostukseen.

- Yksi alan arvostukseen liittyvä tekijä on markkinointi, joka saatetaan mieltää usein aggressiiviseksi, jota se tietyissä tapauksissa voi ollakin, suomalaista työelämää tutkinut tutkimusprofessori Ari Väänänen Työterveyslaitokselta kertoo.

- Näinä aikoina monilla voi olla tiukkaa rahan kanssa, jolloin tyrkyttäminen koetaan ikäväksi.

Arvostusta voi Väänäsen mukaan vähentää myös ajankäytöllinen aspekti. Yllättävä kontakti kiireen keskellä tuskin miellyttää monia. Aika on monille arvokas resurssi.

Oman työn arvostuksen puutteen painoarvo riippuu kyseisen työn roolista ja merkityksestä työntekijän elämässä. Jos kokee työnsä puhtaasti instrumentaalisena eli välineenä itsensä elättämiselle, työn yleisellä arvostuksella ei Väänäsen mukaan ole välttämättä niin suurta merkitystä.

- Mutta jos oma työ linkittyy vahvasti siihen, millainen henkilö kokee olevansa ihmisenä, niin negatiivisia ennakkoluuloja herättävä positio työssä voi pitkällä tähtäimellä nakertaa omaa hyvinvointia. Etenkin, jos toistuvasti kokee sosiaalista painetta ja kohtaa paljon ikäviä tilanteita työtä tehdessään, Väänänen sanoo.

Alalla 17 vuotta

Tiina Mälkiän arvion mukaan noin puolet pysäköintivirhemaksun saajista on sitä mieltä, että he eivät olisi ansainneet sitä. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

"Monet asiakkaat ovat kyselleet, saanko jotain kiksejä siitä, kun kirjoitan virhemaksun. Osa luulee, että saan siitä provikkaa. En saa kumpaakaan, mutta ymmärrän, miksi noin ajatellaan. Noin puolet virhemaksun saajista ei oman tulkintansa mukaan ole maksua ansainnut. Tässä työssä asiakas ei todellakaan ole aina oikeassa. No, se oli puolivitsi, mutta kyllähän se totta on.

Olin ollut 20 vuotta ravintola-alalla, kun ystävättären kanssa vitsailimme siitä, että olisi kivaa tehdä liikkuvaa työtä, jossa ollaan ulkona. Mieheni huomasi Hesarissa ilmoituksen pysäköinnintarkastajan työstä ja laitoin heti hakemuksen. Kun kuulin, että sain paikan, en miettinyt enää lainkaan, vaan otin työn vastaan.

En koe virhemaksun kirjoittamista ikävänä tai vaikeana, mutta saan suurempaa iloa siitä, kun pääsen pelastamaan ihmisen tilanteesta, josta hän olisi saanut virhemaksun. Parasta on, jos hän myös ymmärtää, miksi maksu olisi tullut. Joskus nämä kysyvät, että eikö minulla oikeasti ole muuta tekemistä kuin tarkkailla heidän pysäköintiään. Tällöin tulee palautetta, että menisit oikeisiin töihin. Vastaan, että voin kyllä kirjoittaa sen 60-80 euron virhemaksun, mutta mieluummin häätäisin sut tästä pois.

Yleensä ihmiset kuitenkin tällaisessa tilanteessa sanovat, että ihanaa, kun tulit auttamaan. Toimenkuvani on ennaltaehkäistä pysäköintivirheitä, jos se on mahdollista. Tämä on asiakaspalvelutyötä, vaikkei sitä aina siten mielletä.

Tiina Mälkiän mukaan pysäköinnintarkastajan ammatti on asiakaspalvelutyötä. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Minulla oli joitain ennakkoluuloja alaa kohtaan ennen kuin aloitin työt. Monen kollegan kanssa ollaan juteltu siitä, että odotettiin paljon enemmän negatiivista palautetta. Toisinaan ihmiset tulevat jopa kiittämään. Ihanaa, että ihmiset arvostavat työtämme. Luulisin, että kaupan kassalla tai sotealalla saa enemmän lokaa niskaan.

Uran alkuvaiheilla jouduin muutaman kerran vaaralliseen tilanteeseen, jossa minua uhattiin väkivallalla. Yksi nuori kaveri sanoi, että hakkaa pesäpallomailalla polvet tohjoksi. Olen joutunut käymään työn vuoksi oikeudessa kolme kertaa. Yksi oli juuri tuo väkivallalla uhkailu. Kahdessa tapauksessa kuljettaja on virhemaksun saamisen jälkeen yrittänyt ajaa päälle suojatiellä. Jokaisessa tapauksessa kuljettaja on saanut tuomion käräjäoikeudessa.

Tiedostan, että alaan liittyy ennakkoluuloja. Ajattelen niin, että ne kertovat enemmän ihmisestä itsestään kuin meistä pysäköinnintarkastajista. Ketään ei pidä arvottaa aseman tai ammatin mukaan, vaan pitää kohdata ihmiset ihmisinä."

Alalla reilun vuoden

Ville Neuvonen ajatteli ensin, ettei sopisi feissariksi, koska ei ole luonteeltaan kovin ekstrovertti. Kuva: Kalle Parkkinen

"Joskus syyt, joiden vuoksi henkilö kieltäytyy alkamasta lahjoittajaksi, jäävät erikoisuudessaan mieleen. Eräs sanoi, että "antaisin kaikkeni, että Ukrainan sotatilanne helpottuisi, mutta rahaa en kyllä ole valmis antamaan".

Olen ollut feissari toukokuusta 2022 lähtien. Tein ensin kesän täyspäiväisesti, sitten yliopisto-opintojen ohessa kevyttä viikkoa ja tämän kesän taas täyspäiväisesti.

Kun hain töitä, en aluksi ollenkaan ajatellut feissaajan ammattia. Työpaikkailmoituksia selatessa järjestön tekemä konkreettinen avustustyö maailmalla kuitenkin kolahti. Siitä syntyi ajatus kokeilla.

Minulla oli tiettyjä ennakkoluuloja. Ajattelin, että kaikki feissarit ovat kovin ekstroverttejä. Mä en ole kaikkein ulospäinsuuntautunein ja mietin, onko se piirre, jonka vuoksi en sopisi työhön. Pelko on osoittautunut turhaksi.

Feissaan sekä kadulla että ovelta ovelle. Jotkut sanovat, että olen tullut ovelle kerjäämään. Tähän törmää toistuvasti. Kerjäämisestä tässä ei ole kyse. Kerjäämisessä anellaan rahaa, jota ihminen joko ei anna tai antaa vastentahtoisesti. Jos ihminen alkaa lahjoittaa feissaajan kautta järjestölle rahaa, hänen ei kuulu kokea antavansa almuja huonovointiselle järjestölle. Kokemuksen tulisi olla sellainen, että henkilö näkee järjestön tekevän hyvin tehokasta ja organisoitua auttamistyötä, jollaista on järkevää olla mukana rahoittamassa.

Vertti Neuvonen feissaa myös ovelta ovelle. Kuva: Kalle Parkkinen

Ikäviä kokemuksia tässä työssä tulee kuitenkin hyvin harvoin, ehkä kerran kuukaudessa. Ennakkoon mietin, tulenko kohtaamaan paljon piikikkäitä kommentteja. Enimmäkseen ihmiset kyllä ymmärtävät, että teen vain työtäni, eikä mulle kuittailu hyödytä mitään. Olen itse asiassa yllättynyt, kuinka paljon positiivista palautetta olen tuntemattomilta saanut.

Ymmärrän kyllä, että joillain on jotain feissareita vastaan. On ihan hyväksyttävää, ettei innostu meidän työstä, eikä pysähdy tai jää kuuntelemaan meidän juttuja. Toki toivon, että ihmiset kuuntelisivat vähän herkemmin ja että he uskaltaisivat avata silmiään tälle tilanteelle, että Suomessa asiat ovat kuitenkin todella hyvin ja että täällä on esimerkiksi keskimäärin korkea tulotaso. Että he kokisivat pientä velvollisuudentuntua siitä, että maailmalla tarvitaan hyväosaisten valmiutta auttaa.

Ehdottomasti parasta tässä työssä on se, kun saa kirjoitettua lahjoitussopimuksen. Pari päivää sitten oli sellainen tilanne, jossa ihminen oli jonkin verran kiinnostunut asiastani, mutta hänen taloudellinen tilanteensa oli sellainen, ettei ehkä voisi ryhtyä lahjoittajaksi. Keskusteltiin ehkä kymmenen minuuttia, jonka jälkeen hän muutti mieltään ja lähti mukaan. Tällaiset tilanteet ovat feissarille kaikkein tyydyttävimpiä."