Kuva: Getty Images for European Athletics ja Bildbyrån / MVphotos, kuvankäsittely IS

Valmentaja Janne Ukonmaanaho ei vuosiin uskaltanut kertoa Topi Raitaselle, ettei rohkea treenityyli välttämättä toimisi ilman dopingia. Nyt pari kertoo, miten suomalaisen EM-kultakone rakennettiin.

- Kaikkihan sai alkunsa siitä, kun Suomi voitti -95 MM-kultaa. Yksi asia johti toiseen, ja Raitanen syntyi helmikuun alussa. Hähähähä!

Estejuoksija Topi Raitasen nauru on katkonaista ja kimeää pihinää, jota hän imee ilmasta kohti vatsanpohjaa kuin happea. Hähätys on iloista ja helposti tarttuvaa.

Tällaisena 27-vuotiasta yleisurheilijaa ei usein näe julkisuudessa. Kisojen yhteydessä median edessä hän on tyyni, punnittu ja älykäs. Edes Münchenin EM-kisoissa omilla kultamitalikahveillaan hän ei lähtenyt mukaan minkäänlaiseen jerryttelyyn, kun iltapäivälehtien touhukkaat toimittajat kärttivät tietoa yön mestaruusjuhlista.

Topi Raitanen ja EM-kulta. Kuva: Jussi Helttunen

Jotenkin hän on aina vaikuttanut vanhem­malta kuin onkaan.

Mutta nyt Raitanen retkottaa rentoutuneena kotisohvallaan, katsellen luurit päässä video­puhelua kuin kuka tahansa alle kolmi­kymppinen. Illan treenit on tehty, ja päivällinen kypsyy uunissa.

Ehkä 3?000 metrin estejuoksun upea Euroopan mestaruus on tuonut itsevarmuuden ja huumorin pintaan. Tai sitten Raitanen nauttii, kun saa puhua aiheesta, jonka paras asiantuntija hän itse on:

Miten rakennettiin Topi Raitanen, kestävyysjuoksukone, joka jätti kaikki muut kilpailijat jälkeensä Münchenin kultaisien 8 minuutin ja 21 sekunnin aikana elokuussa 2022?

- Lähdit oikeasti aika alusta liikenteeseen. Ihan luomisteoriasta asti, Raitasen mestarivalmentaja Janne Ukonmaanaho huikkaa mökiltään videopuheluun.

- Hähähähä!

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 33/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Raitanen syntyi Tampereella, mutta varsinaisena kotipaikkanaan hän pitää Tuusulaa, jonne perhe muutti pojan ollessa nelivuotias. Liikunnallinen lapsi harrasti pääosin samoja lajeja kuin monet muut suomalaiset vuosituhannen vaihteessa: jalkapalloa ja salibandya.

Sählykentällä hän erosi muista yhdessä asiassa.

- Monesti vitutti, kun tuntui, etteivät kaikki meidän joukkueessamme olleet yhtä tosissaan kuin minä. Heitä ei harmittanut häviäminen yhtä paljon. Tajusin nopeasti, että olen yksilöurheilija. Pääsen kantamaan vastuun omasta tekemisestäni ja saan ansaitsemani palkinnon, Raitanen kertoo.

Tarmo kohdistui suunnistukseen, jonka hän aloitti jo alakoululaisena. Tuusulassa on vireä suunnistusseura Voima-Veikot, joka imi mukaan parisenkymmentä innostunutta nuorta samalta asuinalueelta.

Seura palkkasi ryhmää vetämään "ulkopaikkakuntalaisen äijän" eli Antti Örnin. Örn veti pojille ryhmätreenin kerran viikossa. Muuten he suorittivat valmentajan ohjelmaa yhteisillä lenkeillä.

Sosiaalisuus oli innon salaisuus. Vaikka suunnistus on yksilöurheilua, metsään lähdettiin kaveriporukan kesken. Liikunta oli kivaa.

19-vuotias Topi Raitanen (oik.) voitti nuorten suunnistuksen MM-viestikultaa Olli Ojanahon (vas.) ja Aleksi Niemen kanssa Norjassa 2015. Kuva: Erik Borg / Lehtikuva

Tuusulan poluilla rakennettiin pohjat kestävyysurheilun tulevalle mestarille.

- Työ alkoi päivästä, jona aloin 14-15-vuotiaana tavoitteellisesti suunnistaa, Raitanen sanoo.

Pienestä voimaveikosta kasvoi ylioppilas. Nuoren miehen elämään juoksi tärkeä henkilö.

Raitanen oli tavannut paria vuotta aiemmin Portugalin-harjoitusleirillä 12 vuotta vanhemman suomalaisen estejuoksijan, jonka juttuja hän kuunteli auton takapenkillä.

- Hän nauratti meitä pikkupoikia. Tutustuimme ja huomasin, että Janne on mukava ja hauska persoona.

Mies oli Ukonmaanaho, joka muutti alkuvuodesta 2016 Klaukkalaan lähelle Tuusulaa. Kaksikko löysi toisensa ja alkoi treenailla kimpassa. Toukokuussa he osallistuivat yhdessä maastojuoksun SM-kisoihin Vöyrillä. Raitanen voitti neljän kilometrin kisan, vaikka jalkaan sattui vietävästi.

- Löylytin Jannea, vaikka reiteni oli murtunut, Raitanen muistelee.

Reisiluun rasitusmurtuma on yhä hänen uransa ainoa vakava loukkaantuminen.

- Topi haluaa muistaa sen noin. Oikeasti olin sairaana. Olin seitsemäs, Ukonmaanaho huomauttaa.

- Löylytin sua kuitenkin. Hähähähä!

Janne Ukonmaanaho vauhdissa Zürichin EM-kisoissa 2014. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Ukonmaanaho, 39, voitti omalla urallaan neljä SM-kultaa kolmen tonnin esteissä. Parhaimmillaan hän juoksi tuloksen 8.27,08 ja edusti Suomea kahdesti yleisurheilun EM-kisoissa sijoittuen 11:nneksi vuonna 2014.

Ura loppui kesällä 2016, kun Raitasen sanoin Ukonmaanahon "perseestä repesivät lihakset" Kalevan kisoissa. Seuraavana syksynä Raitanen kysyi, haluaisiko Ukonmaanaho alkaa valmentaa häntä. Raitanen halusi suunnistaa ja juosta esteitä.

Jälkimmäistä lajia hän oli kokeillut lukiolaisena. Raitanen kävi suunnistuskauden jälkeen juoksemassa esteet alle 19-vuotiaiden SM-kisoissa elokuussa 2015. Kokemusta ei ollut, joten tuusulalainen kysyi toimitsijoilta ennen kisaa, josko he voisivat hieman väistää, jotta Raitanen voisi kokeilla vesiesteen ylittämistä. Toimitsijat ihmettelivät hetken, mutta lupa heltisi.

Raitanen voitti Suomen mestaruuden 42 sekunnin erolla kakkoseen. Aika oli 9.04,10.

- Siitä lähdettiin liikkeelle, Raitanen sanoo.

Ukonmaanaho empi valmentajaksi ryhtymistä. Hän halusi jo pois urheilumaailman oravanpyörästä, eikä Suomen yleisurheilu ollut hänen mielestään riittävän kansainvälistä.

Janne Ukonmaanaho ja Topi Raitanen ovat ottaneet riskejä, jotka ovat kannattaneet. Kuvassa parivaljakko lokakuussa 2018. Kuva: Seppo Kärki / IS

Ukonmaanahosta tuntui, että kotimaassa oli pudottu kelkasta. Katseltiin taaksepäin kultaiselle seitsemänkymmentäluvulle eikä eteenpäin tai rinnalle muihin maihin. Samalla moni 2000-luvun huippujuoksija, kuten Jukka Keskisalo tai Janne Holmén, oli lopettanut ja jättänyt taakseen suuren tyhjiön. Tarvittiin uutta, laajempaa urheilijapohjaa, jotta nuorille olisi uusia esikuvia omasta maasta.

Lupaavana kestävyysjuoksijana Raitanen oli hyppäämässä tähän tyhjiöön, jossa hän olisi yksinäinen suomalainen arvokisoja kiertävä miespuolinen kestävyysjuoksija.

Eikä Ukonmaanaho tiennyt mitään suunnistamisesta, vaikka oli voittanut yhdeksänvuotiaana Ylikiimingin koulujenväliset.

Toisaalta hänellä oli käsissään raaka timantti. Ukonmaanaho ei meinannut uskoa, millaisen testituloksen Raitanen oli käynyt juoksemassa nuorten maajoukkueleirillä. Testissä, jossa juostaan kymmenen kertaa 150 metriä, suunnistaja pinkoi viimeisen vedon kovempaa kuin Ville Lampinen, joka on sittemmin voittanut lukuisia SM-kultia 400 ja 800 metrillä.

- Tulos kertoi puhtaasta lahjakkuudesta. Juoksutekniikka ei ollut vielä hiottua, mutta Topin räjähtävyys ja irtiottokyky olivat luontaisesti tosi kovat, Ukonmaanaho muistelee.

Valmentajan silmin Raitasessa yhdistyi harvinaisella tavalla kaksi asiaa. Hänellä oli 800 metrin juoksijan nopeus, mutta kyky ottaa vastaan kovaa kestävyysharjoittelua.

Ukonmaanaho päätti hyväksyä Raitasen tarjouksen. Samalla hän tiesi, että suurlahjakkuuden valmentajalla oli tasan kaksi kohtaloa.

- Joko hommat menisivät niin kuin pitää tai sitten epäonnistuisin, Ukonmaanaho kertoi.

Topi Raitanen juoksi Suomen sprinttiviestijoukkueessa suunnistuksen maailmancupin finaaleissa Sveitsin Arosassa 2015. Kuva: Erik Borg / Lehtikuva

Nyt Ukonmaanaholla oli neljä ongelmaa, joista ensimmäinen eli suunnistaminen ratkesi itsestään. Raitanen tajusi, ettei hänen lahjakkuutensa piillyt kartan tutkimisessa vaan juoksemisessa. Ratatreeni alkoi maistua, eikä Raitanen enää halunnut metsään.

Toinen ongelma oli, että Raitanen kuntoutui reiden murtumasta ja kävi vuonna 2017 armeijan. Se lykkäsi todellisen yhteistyön alkamista.

Kolmanteen ongelmaan kaksikko törmäsi, kun he läksivät mittauttamaan Raitasen lähtötason maastojuoksun EM-kisoihin Italiaan joulukuussa 2016. Raitanen oli U23-sarjan 28:s.

- Jengiä tuli vasemmalta ja oikealta ohi, Raitanen sanoo.

Neljäs ongelma oli estetekniikka. Parikymppinen juoksija ei koskaan ollut tehnyt tekniikkatreenejä. Uuden opettelun herkkyyskaudet olivat tiessään. Hän oli ylityksissään kankea ja hidas. Jalat sojottivat vääriin suuntiin.

- Enemmän oli huumoria kuin rytmikästä ja atleettista tekemistä, Raitanen kertoo.

Tekniikka oli esteenä kesällä 2017, kun Raitanen oli lähellä nuorten EM-mitalia Puolassa, mutta heitti viimeisellä vesihaudalla kuperkeikan. Silti hän jäi vain pari kymmenystä pronssista, mikä kertoo uskomattoman nopeasta tasonnostosta ja potentiaalista.

Topi Raitanen esitteli kaatumisensa jälkiä nuorten EM-kisoissa Puolassa 2017. Kuva: Juha Kanerva / IS

Kuva: Juha Kanerva / IS

Potentiaalin jalostaminen oli nyt Ukonmaanahon tehtävä. Reilun kolmikymppisen valmentajanalun pohjatiedot urheilijan kehittämisestä olivat hänen omalta juoksu-uraltaan sekä hammaslääketieteen ja fysioterapian opinnoista, jotka antoivat kattavan ymmärryksen siitä, miten elimistö toimii.

Lisätäkseen valmennuksellista tietotaitoaan Ukonmaanaho alkoi katsoa ulkomaille, koska hän piti kansainvälisyyttä kotimaisen yleisurheilun kääntämättömänä korttina.

Hän muisti, miten oli omalla urallaan leireillyt Norjassa yhdessä nuoren juoksijan Henrik Ingebrigtsenin kanssa.

Tuolloin, tammikuussa 2007, norjalaiset puuhailivat omiaan. Ingebrigtsen treenasi tavalla, jota suomalaiset eivät ymmärtäneet. Ukonmaanaho ei myöskään ollut heti vakuuttunut. Yhteislenkeillä Ingebrigtsenin juoksu näytti vaikealta.

- Tuosta pojasta ei tule juoksijaa, Ukonmaanaho ja muut suomalaiset miettivät.

- Noh, tuli hänestä ihan hyvä, mutta pikkuveljestä Jakobista tuli vielä kovempi.

Raitasen valmentajana hän alkoi syventyä niin sanottuun "Norjan malliin", joka oli uusi innovaatio kestävyysjuoksussa. Malli yhdisti kestävyysjuoksuharjoittelun historian kaksi pääsuuntausta.

Toinen oli peräisin 1950-luvulta. Unkarilainen Mihaly Igloi kehitti intervalliharjoittelusta kestävyysjuoksun paradigman. Igloin valmennettavat harjoittelivat kahdesti päivässä kovaa, mutta lyhyitä pätkiä kerrallaan vetäen.

Lyhyitä vetoja, vaikkapa 4 x 4 x 400 metriä, juoksemalla päästiin nopeampaa, jolloin lihashermojärjestelmä tottui kilpailuvauhteihin. Mallia hyödynsivät Suomen kolme Olavia: Salsola, Salonen ja Vuorisalo. Kaikki alittivat 1?500 metrin ME:n Turun Urheilupuistossa 11. heinäkuuta 1957.

Olavit Salonen (vas.) ja Salsola (oik.) ehtivät Turussa 1957 viivalle ajassa 3.40,2 ja jakoivat ME:n. Olavi Vuorisalo (kesk.) jäi kymmenyksen. Kuva: Mauri Vuorinen / Lehtikuva

Igloin mallin puutteena oli, ettei 1950-luvulla vielä ollut keinoja kontrolloida harjoitusten tehoa, jolloin osa juoksijoista treenasi liian kovaa.

Tarvittava kontrolli saapui kestävyysjuoksuun 1960-luvun lopussa uusiseelantilaisen Arthur Lydiardin mukana. Lydiard jakoi vuoden erilaisiin harjoituskausiin ja loi vauhtikestävyysharjoittelun, joka pohjautui todella korkeisiin määriin.

Hänen treeneissään juostiin riittävän pitkään, jotta juoksijan oli pakko tehdä töitä anaerobisella kynnyksellä.

Anaerobinen kynnys on piste, jossa elimistön kyky kuljettaa maitohappoa eli laktaattia pois lihaksista ylittyy. Kynnyksen ylittyminen johtaa lopulta urheilijan väsymiseen. Kestävyysharjoittelulla anaerobista kynnystä voidaan nostaa niin, että juoksija kestää pidempään kovassa vauhdissa.

Lydiard toi oppinsa Suomeen vuonna 1967 ja vaikutti suuresti Lasse Virénin ja Pekka Vasalan valmentajiin Rolf Haikkolaan ja Kari Sinkkoseen. Ukonmaanaho oli "Sinkkosen tallissa" 15-vuotiaasta.

1990-luvun lopussa norjalainen fysiologi Frank Evertsen kollegoineen otti Igloin intervallit ja Lydardin vauhtikestävyystreenien volyymin ja sekoitti niistä oman mallinsa Norjan Olympiatoppenissa. Ensimmäisenä mallia hyödynsi Marius Bakken, joka juoksi 5?000 metrin Norjan ennätyksen 13.06,39 vuonna 2009.

Ingebrigtsenin hurjat veljekset Henrik (vas.), Jakob ja Filip ovat erinomainen osoitus paitsi omista lahjoistaan, myös Norjan mallin toimimisesta. Kuva: John MacDougall / AFP / Getty Images

Bakken on sittemmin avannut harjoitteluaan blogissaan. Hän juoksi harjoittelukaudella 180 kilometriä viikossa. Lisäksi hän piti täysin ennen kuulumattomasti niin sanottuja tupla-vk-päiviä eli kahden vauhtikestävyysharjoituksen päiviä kaksi kertaa viikossa.

Vk-harjoitukset oli pätkitty intervalleiksi kuten 10 kertaa 1?000 metriä. Lisäksi ohjelmaan kuului esimerkiksi mäkivetoja.

- Harjoittelu vaikutti niin kovalta, ettei ihminen voi sietää sitä. Tuntui aivan hullulta, että voisi tehdä päivässä kaksi harjoitusta, joissa mennään lähes kympin kisavauhtia 20 kilometriä päivässä, Ukonmaanaho kommentoi.

Viimeistään kesä 2018 oli norjalaisen mallin läpimurto. Vasta 17-vuotias ihmepoika Jakob Ingebrigtsen voitti aikuisten EM-kultaa sekä 1?500:lla että 5?000 metrillä.

Koska norjalaisten näytöt olivat kiistattomat, Raitanen ja Ukonmaanaho päättivät vuonna 2018, että he valmistautuisivat Tokion vuoden 2020 olympialaisiin norjalaiseen tapaan.

Ukonmaanahoa kuitenkin epäilytti aluksi. Epäilyksen syy on hänelle yhä hieman arkaluontoinen. Evertsen, siis yksi Norjan mallin isistä, tuomittiin vankeuteen vuonna 2016. Hän sai elinikäisen valmennuskiellon. Evertsen esiintyi valelääkärinä, ja kotietsinnässä hänen asunnostaan löytyi astmalääkkeitä ja kasvuhormonia, jota hän oli lääkärihuijauksellaan pystynyt haalimaan.

Lue lisää: Norjan huippu-urheilussa paljastui hämmentävä valelääkäritapaus - kotietsinnässä löytyi kasvuhormonia

- Urheilussa pitää uusien harjoitustapojen yhteydessä kylmästi muistaa, että maailmalla tapahtuu paljon dopingkäryjä. Palautuminen on yksi suurimmista syistä, miksi dopingia käytetään, Ukonmaanaho sanoo.

Fakta

Topi Raitanen otti ensimmäisen esteiden SM-kultansa Seinäjoen Kalevan kisoissa 2017. Kuva: Vesa Koivunen

Topi Raitasen vuoden parhaat tulokset 3?000 metrin esteissä 2015-2022.

2015: 8.52,75 (Tukholma 12.9.)

2017: 8.37,42 (Taipei 27.8.)

2018: 8.28,48 (Berliini 7.8.)

2019: 8.21,47 (Turku 11.6.)

2020: 8.16,57 (Monaco 14.8.)

2021: 8.17,44 (Tokio 2.8.)

2022: 8.19,34 (Turku 14.6.)

Hän otti valtavan riskin. Ukonmaanaho päätti olla kertomatta Raitaselle Evertsenistä, vaikka läheinen kaksikko jakaa normaalisti kaiken keskenään. Valmentaja ei halunnut kylvää suojattinsa päähän ajatusta, ettei rajua treeniä voinut tehdä puhtaana.

Ratkaisu oli rohkea. Pahimmillaan vastaavan tiedon pimittäminen voisi tuhota luottamuksen valmennussuhteesta.

- Valmentaminen on uhkapelaamista, Ukonmaanaho sanoo.

Riskin otti Raitanenkin. Edessä oli hänen siihenastisen uransa tärkein olympiadin puolikas.

- Harjoitteluani piti joka tapauksessa koventaa. Lähdin tekemään avoimin mielin ja uskoin, mitä Janne sanoi.

Raitanen siirtyi asteittain uuteen harjoittelumalliin ja lopulta kaksikko oli luottavainen, että rankkaa ohjelmaa pystyttiin suorittamaan läpi. Syitä oli kolme.

Ensinnäkin Ukonmaanaho kokeili yksittäisiä ja kevennettyjä tupla-vk-päiviä kansallisen tason maratoonarin Ossi Peltoniemen kanssa. Kun koekaniini Peltoniemi pystyi palautumaan treeneistä, valmentaja uskoi, että kansainvälisen tason lahjakkuuskin pystyisi.

- On toki sitten aivan eri asia vetää 6-9 kuukauden jakso, joka sisältää kolme kertaa viikossa kovat treenipäivät, valmentaja huomauttaa.

Toiseksi Raitanen kävi leirillä Henrik Ingebrigtsenin ja ruotsalaisen Kalle Berglundin kanssa. He selittivät Raitaselle kädestä pitäen, mistä norjalaistreenissä oli kyse.

Topi Raitanen teki keväällä 2022 Jyväskylässä vauhtikestävyysharjoitusta, jossa apuna oli Raitasen hyvä ystävä, entinen kestävyysjuoksija Tommi Liikanen. Liikanen osaa polkea juuri Raitasen toivomaa vauhtia. Kuva: Harri Wickstrand

- Topi on hirveän hyvä antamaan palautetta, miltä treeni tuntuu, Ukonmaanaho kehuu valmennettavaansa. Kuva: Topi Raitasen kotialbumi

Eivätkä he olleet ainoita skandeja, jotka luottivat malliin. Lähes kaikki Pohjoismaiden parhaat keskimatkurit, kuten Ruotsin Andreas Almgren, omaksuivat jossain kohtaa treenin. Yhdessä lahjakkaiden yksilöiden ja uusien piikkareiden kanssa innovaatio johti Pohjoismaiden räjähdysmäiseen tuloskehitykseen ja nousuun kohti kansainvälistä kärkeä esimerkiksi 1?500 metrillä.

Lue lisää: Mitä Topi Raitaselle tapahtui? Ruotsin-ennätysmies lataa nyt varoituksen sanan

Kolmanneksi Raitasen harjoittelua seurattiin alusta asti äärimmäisen tarkasti. Norjan malli onnistuu nykyisin siinä, mihin Igloi ei 1950-luvulla pystynyt.

Alkukaudesta Raitanen tekee mattotestin laboratorio-olosuhteissa. Näin hän saa tietää, mikä hänen anaerobinen kynnyksensä on.

Treeneissä hän pistää itseään intervallivedon jälkeen sormeen lansetilla ja mittaa verestä laktaattipitoisuuden.

Laktaattimittarin avulla hän pystyy säätelemään harjoituksen tehoa. Jos mittari näyttää liian kovaa lukemaa eli anaerobinen kynnys on ylitetty, seuraava tonnin veto pitää juosta pari sekuntia hiljempaa.

- Tyylimme vaatii täydellisen tarkkaa harjoituksen tekemistä, jotta urheilija palautuu. Topi on hirveän hyvä antamaan palautetta, miltä treeni tuntuu. Suurin osa juoksijoista ei osaisi tehdä harjoituksia yhtä tarkasti, vaan juoksisi liian kovaa, Ukonmaanaho kertoo.

- Minun ei tarvitse olla seuraamassa paikalla, koska Topi tietää, mitä hän tekee. Hän uskoo laktaattimittariin.

Harjoituspäivät ovat hurjia. Kevyenä päivänä Raitanen juoksee pari noin 10 kilometrin palauttavaa lenkkiä. Sitten on päiviä, joina hän juoksee 35 kilometriä, joista 20 painetaan kovaa.

Tokion olympialaisissa Topi Raitanen sai vahvistuksen sille, että valittu toimintamalli oli oikea. Kuva: Bildbyrån / MVphotos

- Kovina päivinä energian kulutus on ihan toista luokkaa. Silloin ruoka maistuu ja illalla tulee uni, Raitanen kommentoi.

- Rasituksesta kuitenkin palautuu yllättävän hyvin, kunhan pysyttelee oikealla tehoalueella.

Ensimmäisen kerran Raitanen huomasi omakohtaisesti, että Norjan malli toimii, Tokion olympialaisissa kesällä 2021. Hän oli finaalin kahdeksas ajalla 8.17,44 ja loppukilpailun paras eurooppalainen, mikä asetti herkullisen odotusarvon seuraavan kesän EM-kisoille.

- Tokiosta saimme palautteen, että seuraavana vuonna olisi realistinen mahdollisuus taistella mitalista. Tiedostin, että Münchenissä oli lupa onnistua. Tiesin, että kuulun kärkiporukkaan ja että olen hyvässä kunnossa. Ei jännittänyt, Raitanen kertoo.

- Silti ei voi koskaan tietää, olisinko yhtä hyvässä vireessä kuin Tokiossa. Olen ylpeä, että hyödynsin paikkani.

Päivällinen alkaa olla valmis Raitasen kotona. Hän on siirtynyt ruokapöytään ja kaataa maitoa lasiin. Münchenin EM-finaalista kysyttäessä hän nyökyttää luurien ympäröimää päätään. Vielä on hetki aikaa kertoa voittavasta taktiikasta.

Raitanen rakensi itselleen sopivan juoksun. Hän ei jäänyt jukkakeskisalomaisesti tarkkailuasemiin, vaan oli aktiivinen. Hän määräsi keulassa vauhdin, joka oli sopivan kova, mutta myös sopivan hiljainen, jottei se syönyt loppukiriä. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä hän tiesi:

- Saa olla kova kaveri, jos on meikäläistä vahvempi.

Kukaan ei ollut.

Münchenin EM-kisojen viimeisen kierroksen alkaessa Topi Raitanen tiesi jo olevansa vahvoilla. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Raitasen juostessa Münchenin Olympiastadionin maalisuoraa, Ylen Kimmo Porttila huusi selostamossa korvia särkevästi:

- Suomalainen kestävyysjuoksija on Euroopan paras!

Sinne ne jäivät taakse. Sählyjengit, Tuusulan suunnistusmetsät, Norjan vuonot ja Jyväskylän yliopiston juoksumatot. Lansetit ja laktaattimittarit. Igloi, Lydiard, Bakken. Vuosien järjestelmällinen ja säntillinen työ.

- Paljon vilisi mielessä. Kaikki, mitä matkalle on sattunut lähtien perheestä ja ystävistä, Raitanen kertoo.

Hän palautti kotimaisen kestävyysjuoksun korkeimmalle korokkeelle stadionilla, jolla 50 vuotta aiemmin Suomea oli juostu maailmankartalle, ja pukeutui siniristilippuun.

Katsomossa Ukonmaanaho antoi haastattelua ääni väristen ja huusi: - Topi! Topi! Topi!

Valmentajan uhkapeli oli tuonut jättipotin. Epäonnistumisen sijaan asiat olivat menneet niin kuin piti.

- Tiukoilla hetkillä turvaudumme Topin kanssa toisiimme. Topi oli luottanut siihen, että löydämme tavan onnistua. Sitten onnistuminen tuli kirkkaimmalla hetkellä. Tunsin onnea Topin puolesta. Täyttymystä, Ukonmaanaho kertoo.

Ei ollut Topi Raitasen voittanutta Münchenin illassa 2022. Kuva: Vegard Grøtt / Bildbyrån / MVphotos

Evertsenin malli oli kantanut hedelmää epäluuloista huolimatta. Puoli vuotta kultajuoksun jälkeen Ukonmaanaho kertoi peittelemänsä totuuden norjalaisesta valelääkäristä. Paljastus ei Raitasta hetkauttanut.

- Kunhan naureskelin.

Raitanen sai Münchenistä ensimmäisen palkintonsa, mutta työ ei ole ohi. Estejuoksija puolustaa ensi kesänä EM-kultaansa Roomassa ja yrittää parantaa Pariisin olympialaisissa kahdeksatta sijaansa.

Vaikka harjoituskausille on löytynyt toimiva pohjoismainen malli, takkuisesti alkanut kesäkausi 2023 näytti, ettei se vielä takaa menestystä. Ukonmaanahon mukaan Raitasen on muita vaikeampaa siirtyä harjoittelusta kisakauteen ja saada kuntonsa esiin.

- Se on loputon työmaa, valmentaja sanoo.

Seuraavaksi edessä ovat Budapestin MM-kisat. Unkarissa EM-kultakoneesta pitäisi olla näkyvillä päivitetty versio.

Mitä rakennatte nyt, Topi Raitanen?

- Piti rakentaa talo Ouluun asuntomessualueelle, mutta loppui rahat kesken, niin ei rakennettu. Hähähähä!

- Manageri vaihtoon, sanoo Ukonmaanaho.

- Hähähähä!