Kari Tykkyläinen, 70, on pitkän linjan kuvanveistäjä ja kansainvälinen YouTube-tähti, jonka "Siuruan kansantasavallassa" kuvatuissa videoissa seikkailevat sensuellit naiset nylonsukissa. Politiikassakin periaatteidensa puolesta taistellut taiteilija toivoo, että ihmiset oppisivat nauramaan itselleen.

Pidät sitten turpasi kiinni, niin sinua pidetään viisaana miehenä.

Tämän neuvon pudasjärveläinen taiteilija Kari Tykkyläinen sai 1990-luvun alussa noustuaan kotikuntansa valtuustoon Suomen maaseudun puolueen riveistä.

Kuulemma hänet oli otettu ehdokkaaksi vain äänien keräämiseksi.

- Se oli vähän semmoinen Matti Nykänen -ilmiö. Että kun oli kuvia lehdissä, niin aattelivat, että tuohan me otetaan, Tykkyläinen muistelee kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.

- Kun meninkin sitten läpi, niin ne olivat, että voi kauhia.

Eihän hän neuvoa noudattanut. "Siuruan kansantasavallan" hallitsijaa ei määräillä.

Siuruan hallitsija istuu 70-vuotislahjaksi saamallaan valtaistuimella. Vieressä yksi hänen monista naishahmoistaan. Sukkanauhoissa, totta kai. Kuva: VILLE HONKONEN

Nytkin, kun hän ottaa vastaan heinäkuisena lauantaina kotipihallaan, on yllä naapuripitäjä Puolangan paita.

- Ihan piruuttani valitsin. Kaupungin johdossa ne aina sanovat, että miksi sä Kari aina tuota Siuruaa tuot esiin, mikset sä mainosta Pudasjärveä...

Jos Kari Tykkyläistä käskee tekemään jotakin, hän tekee asian luultavasti juuri päinvastoin.

- Sanon aina, että asun Pudasjärvellä, kun täällä on niin surkia asua. Sen ansiosta asiat pystyy kääntämään toisin.

surkeudesta lähti myös kansainväliseen suosioon noussut YouTube-kanava.

Kevättalvella 2007 Suomessa vielä lapsenkengissä olleelle videosivustolle ilmestyi 12 sekunnin video. Siinä keittiön pöydän ääressä istuva pitkäpartainen mies, kuin prätkää ajava joulupukki, jyrähtää kuolemattomat sanat:

Miehet antavat aina periksi, minä en anna koskaan periksi!

Sitten hän lätkii itseään sanomalehdellä otsaan ja hohottaa maanisesti.

Lannistumaton-niminen video on järjetön, ja siksi se naurattaa. Sellaista on internet-huumori. Ja perustuihan Kummelikin hokemille.

Kari Tykkyläisen pihan esiintymislavalla kuvataan videoita ja järjestetään tapahtumia, kuten Peräkammaripunk. Nyt lavalla odotti rekillinen kukkamekkoja illan korkokenkäkukkamekkosuohiihtoja varten. Kuva: VILLE HONKONEN

Video oli "viraalihitti", vaikka sellaista sanaa ei vielä tunnettu.

Kahvitauolla oli helppo hörötellä: jos ei tuo ukko anna periksi, niin en sitten minäkään. Parissa vuodessa tuli miljoonayleisö.

On taustalla ihan oikea tarinakin.

- Olin silloin Pudasjärven kaupungilla projektipäällikön virassa. Mua vitutti silloinen elinkeinoasiamies voimakkaasti, Tykkyläinen selittää

Hän tuli kotiin, mätki itseään Kalevalla päähän ja karjui legendaarisen lauseen.

Tempaus huvitti vaimo Marja-Leena Tykkyläistä. Hän vaati saada videoida sen talteen. Näin tehtiin. Sitten pätkä toimitettiin kunnaninsinöörille, joka keksi, että se ladattaisiin "juutuubiin".

- Minä olin ensin, että mikä juutuubi. Mutta siitä se sitten lähti.

Videoita ilmestyi pian lisää.

Teemat vakiintuivat. Jotkut kierrättivät Lannistumattoman iskulausetta. Osassa Tykkyläinen kekkuloi pikkuriikkisissä punaisissa tangoissa.

Sitäkin useammin seurana ovat sensuellit naishahmot pukeutuneina virastohameisiin, kirjaviin mekkoihin, ehdottomasti nylonsukkiin. Aika usein suolla.

Välillä soitetaan kotikutoista bluesia sikarilaatikkokitaralla ja esitellään rumpalin taitoja. Sikarilaatikkolauluja esitetään toisinaan keikoillakin. Euroviisujen alla Tykkyläinen heilui vihreissä hihoissa ja hoilasi Cha Cha Cha'ta.

70-vuotias Tykkyläinen kokee ideoidensa selkiytyneen. "Ei tule tehtyä niin paljoa turhaa työtä. Vauhti vain kiihtyy", hän lupaa. Kuva: VILLE HONKONEN

Kanavan nimeksi tuli Tykylevits. "Sopivan kansainvälinen."

Ilottelu nousi parissa vuodessa niin suosituksi, että vuonna 2009 Kaleva kutsui Tykkyläistä "Suomen klikatuimmaksi YouTube-taiteilijaksi".

Siis kuuttakymmentä lähestynyttä, vatsakasta ja karvaista äijää Pudasjärveltä.

Suomi-tuben aika ennen ronibackien, soikkujen ja herbalistien valtakautta oli hieman epäsovinnaisempi.

Lue lisää: Seniorit tulevat nyt voimalla someen - Riitta Väisänen ja Kari Tykkyläinen tubettavat, 87-vuotias Irja instaa

Nykyään katsomiskertoja on päälle sata miljoonaa, ja faneja on "Indonesiassa asti". Touhua on näytetty niin Saksan kuin Ranskankin televisiossa.

Aloitteleva kuvanveistäjä ei osannut käyttää moottorisahaa. Kun serkut opettivat, oli saha teroitettu tahallaan vain toiselta puolelta. "Se veti kieroon, mutta siitähän tuli taidetta. Sitten jo voitinkin taiteen Dukaattipalkinnon (v. 1984)." Kuvassa puuveistos Lipposen pojat. Kuva: Ville Honkonen

ei Tykkyläinen ole pelkkä hupiukko netissä. Hän on tehnyt taidetta koko elämänsä.

Nuorena Oulussa ahdistunut "hevimies" purki oloaan maalaamiseen ja ihaili Salvador Dalín kaltaisia mestareita.

Kuvaamataidon opettaja patisti jalostamaan kykyjä. Parikymppisenä Tykkyläinen suuntasi etelään, Kankaanpään taidekouluun. Leipälajiksi muotoutui kuvanveisto.

- Olen vanhan koulun kasvatti. Anatomiajutut opetettiin viimeisen päälle. Teokset valettiin alumiiniin tai pronssiin. Sitten aloin käyttää muita materiaaleja. Ei mulla ole koskaan ollut mitään tiettyä linjaa.

Tämä näkyy Tykkyläisen villissä kotiveistospuistossa. On luotu siitä, mitä käsiin on saatu.

Karskilla kädellä veistettyjä useiden metrien korkuisia "tietäjiä, ku Pääsiäissaarten ukkoja". Puusta on myös Lipposen pojat, jonka pienviljelijähahmot ovat hirttäytymässä Suomi-neidosta roikkuvaan ketjuun. EU-kommentti, kuinkas muuten.

Sitten on iso lasikuituinen Maaäiti jalat harallaan. Ja sarja naisia resuisissa vaatteissa: Pakolaisäitien työstö alkoi vuoden 2015 pakolaiskriisin yhteydessä ja on jatkunut Ukrainan sodan aikana.

- On ollut sellainen häjy ajatus, että tekisin näitä 25 kappaletta, vuokraisin rekan ja veisin ilman lupaa johonkin kaupunkiin näytille. Kun virkavalta huomaisi, vaihdettaisiin kaupunkia.

Pakolaisäidit-sarja kommentoi ikiaikaista aihetta. Kuva: VILLE HONKONEN

Työt ovat ajan myötä sulautuneet ympäristöönsä. Silti niitä on nähty gallerioissakin.

- Valkoisessa tilassa ne on jumalattoman voimakkaita. Moni menee ihan sekaisin!

Kuskailussa on ollut omat hämminkinsä. Neljän "puuenkelin" mukana Helsingin Taidehalliin lähti myös muutama etana. Niitä Tykkyläinen käski ruokkia. Taidehallissa toteltiin.

- Aatteleppa: kun ne tuli takaisin, niin saivat kertoa kavereilleen, että mepä käytiin Hesassa!

Terveydenhuollon tilaa kommentoiva Sairaalaosasto seisoi jonkin aikaa Oulun Rotuaarilla. Se haluttiin myös Saksaan. Sillä ehdolla, että sen päälle kasvanut sammal poistettaisiin.

- Kuulemma sammal pilaa Saksan ilmaston. Siitä olisi saanut varmaan viisinumeroisen summan, mutta hylkäsin projektin. Sammal saa pysyä siinä!

Hän ei antanut periksi.

Suo on Kari Tykkyläiselle rakas, koska se on aava, vähän kuin kasvukaupunki Oulun meri. Tämä kuva on Siuruan taidetapahtumasta vuodelta 1993. Taustalla suolle vietyjä veistoksia, muiden muassa Maaäiti. Kuva: Harri Nurminen

Tykkyläinen tiedetään myös harrikkamieheksi. Moottoripyöriä hän alkoi kuitenkin harrastaa vasta 1990-luvulla. Kuulemma siksi, "kun olin niin harrikkamiehen näköinen". Tämä kuva on kevättalvelta 2001. Kuva: Harri Nurminen

Periaatteella ei kuitenkaan ole rikastunut.

Kun Tykkyläinen 1970-luvun alussa nousi yöjunaan kohti taidekoulua, eivät vanhemmat suoranaisesti kannustaneet.

- Ne sanoi, että nää oot niin juoppo, et saa ikinä saa vaimoa etkä elätä taiteella ittees.

Vaimo sentään löytyi jo Parkanon asemalta. Marja-Leena, tyttönimeltään Saari, suuntasi samaan kouluun. Vuoden päästä syntyi ensimmäinen lapsi. Heitä siunaantui lopulta neljä.

Valmistuttuaan pari muutti Yli-Siuruaan Marja-Leenan kotitilalle. Siellä he ovat asuneet 44 vuotta.

Raha-asiat kotiväki ennusti paremmin.

- Marin äiti asui täällä köyhänä muorina. Se sai toisen köyhän kaverikseen.

Talous on ollut vaiheittain jommankumman vastuulla. Taiteen ohella on tehty sitä sun tätä: opetusta, työpajoja, tapahtumia.

Tasapainoon päästiin vasta vuonna 2020, kun Kari sai Taiteen edistämiskeskuksen ylimääräisen taiteilijaeläkkeen, noin 1?500 euroa kuussa.

- Se on iso raha! Yleensä vuositulot ovat olleet ehkä viisi tonnia.

Toisinaan myös vaimo Marja-Leena, niin ikään kuvataiteilija, seikkailee videoilla, kuten tässä musiikkipätkässä. Kuva: Kuvakaappaus / Kari Tykkyläinen / Youtube

Pitkä liitto on kestänyt myös Tykkyläisen taiteen läpi leikkaavan erotiikan.

Hän on alusta asti kuvannut videoilleen kauniita naisia. "Ihan tavallisia kotirouvia" sukissa ja mekoissa. Heidän kanssaan Tykkyläinen pelehtii usein suolla.

- Marja-Leenaa ei haittaa. Kyllä se tietää, että tämä on leikkiä ja perustuu luottamukseen. Onhan se välillä itsekin näillä videoilla!

Taustalla on lapsuuden ydinkokemus. Pikku-Karia hoivanneiden naisten viileät nylonsukat tuntuivat ihanalta poskea vasten.

Videot ovat terapeuttisia paitsi tekijälle, myös esiintyjille. Modernimpi puhuisi "voimaantumisesta".

- Naiset kertoo minulle kaikki huolet munasarjavaivoista lähtien. Nekin, joita eivät kertoisi edes ukoilleen. Niin paljon oon nähnyt alistuneita naisia siellä hellan ja isännän välissä, että haluan edes tällä lailla antaa heille hyvän olon. Minulle kaikki naiset on kauniita!

Hän kehaisee pelastaneensa "aika monta avioliittoa".

- Vaikka tietty tässä saa panomiehen maineen. Joskus ukot kysyy, että ookkonä pannu mun akkaa. Vastaan, että en vielä, hän nauraa.

- Mutta sitten ne näkee videot ja soittaa perään, että onpa heillä komia vaimo!

Osa videoista syntyy ulkorakennuksen studiossa, jossa on myös valtava rumpusetti. Koko ikänsä rumpuja soittanut Tykkyläinen pyrkii joka päivä vetämään soolon. Se käy kuntoilusta. Kuva: VILLE HONKONEN

Videoiden villi meininki on toisinaan joutunut YouTuben sensuurin kouriin. "Googlen mukaan ne aiheuttaa itsetyydytystä", Tykkyläinen tokaisee. Samalla videot ovat kuin terapiaa niin tekijälle, esiintyjille kuin katsojille. Kuva: Kuvakaappaus / Kari Tykkyläinen / Youtube

Myös yleisö on saanut videoista lohtua.

- Peräkammarin pojat kommentoi, että he muuten tappaisi ittensä, mutta kun Tykkyläisen videoilla on niin ihania naisia.

Toisaalta samat peräkammarin pojat voivat suoltaa toiset kommenttikentät täyteen naisvihaa.

- Se kumpuaa pettymyksistä, katkeruudesta ja pelosta, Tykkyläinen arvelee.

- On kauheat suorituspaineet. Sanon aina, että ei se sukupuoliyhteys oo niin tärkeää, vaan läheisyys! Naisesta voi saada myös hyvän kaverin. Mutta kun ei aina saa edes kaveria. On kasvettu niin umpeen.

Tykkyläinen on sentään järjestänyt korpien pojille ohjelmaa, kuten punkfestivaalin, ja tuomaroinut käsistään kätevien miesten moottorisahaveistoksia.

- Eräs veistäjä kerran kysyi, että miten sitä taidetta tehhään. Minä vastasin, että mieti, mikä sua ahistaa, ja veistä se ulos. Se veisti sata tissiä.

- Pölkky oli kuin joulukuusi. Minä sanoin, että tämä on nyt sitä taidetta!

Tykkyläinen ehti vaikuttaa 25 vuotta paikallispolitiikassa. Ensin SMP:ssä, sitten perussuomalaisissa, lopulta vihreissä.

Kulttuuriasioita hän on ajanut. Erityisesti lasten taidekasvatusta pitäisi lisätä. Se piristäisi kansanterveyttäkin.

Tykkyläinen sai tosin tuta perussuomalaisen taidekäsityksen nahoissaan. Vuonna 2015 Pudasjärven valtuusto kaatoi yhdellä äänellä häneltä tuoreen koulurakennuksen pihaan tilatun pronssiveistoksen. Persut vastustivat.

- Siihen oli rahoituskin kunnossa. Väitettiin, että lapset kiipeilee ja tippuu jokeen sen päältä. Mutta jokeen on sata metriä!

Taas kotikaupunki tuotti pettymyksen. Olivatpa puoluetoverit karsastaneet sitäkin, että hän kaveerasi kaupunkiin tulleiden pakolaisten kanssa.

- Minä otin irakilaispojat videolle soittelemaan ämpäreitä. Me tehtiin niiden kanssa musikaalikin. Pitihän heille keksiä tekemistä. Mutta se oli persuille myrkkyä.

Taiteilija päätti, että politiikka sai jäädä.

Kunnes tulikin kutsu vihreiden ehdokkaaksi, ja vuonna 2017 mentiin taas läpi. Ääniharava veti perässään toisenkin valtuutetun ja pari varavaltuutettua päälle.

Sitten uusikin puolue alkoi tökkiä.

- Otti päähän, että etelän vihreät mietti vain, onko maahanmuuttaja hetero vai homo. Minä ajattelin, että mitenkäs tuo koskiensuojelulaki tai kaivoshommat...

Viime kuntavaaleihin Tykkyläinen ei enää lähtenyt. Vihreät menetti molemmat paikkansa.

Tykkyläisen moniin tempauksiin on kuulunut jo 15 vuoden ajan Siuruan Kapustasuolla järjestetty korkokenkäkukkamekkosuohiito. Kuva: VILLE HONKONEN

Myös tämän vuoden hiihdoissa nähtiin hilpeää pukuloistoa. Kuva: VILLE HONKONEN

Kotipitäjässä on siis tullut lunta tupaan. Uskovaiset ovat yrittäneet käännyttää. Tappouhkauksiltakaan ei ole säästytty.

Silti maailmalla rakastetaan. Siispä ainut vaihtoehto on ollut julistautua itsenäiseksi.

Senkin taustalla on taas yksi tarina.

- Olin vieraana Yhdysvaltain suurlähetystössä. Siellä oli väkeä ties mistä. Intian suurlähettiläs kysyi, mistä olen kotoisin. Vastasin, että from People's Republic of Siurua. Hän oli vain, että nice to meet you.

- (Bruce) Oreck oli silloin suurlähettiläs. Hän sanoi, että pidä toi!

Siispä kaikki Tykkyläisen touhu videoista pihafestivaaleihin ja jokakesäisiin korkokenkäkukkamekkosuohiihtoihin on tapahtunut Siuruan kansantasavallassa. Ei Pudasjärvellä.

Lue lisää: Kuvat: Pudasjärvellä on hiihdetty jo 15 vuotta kukka­mekoissa ja korkokengissä

- Kaupunki yritti omia sen "en anna periksi" -lauseenkin, mutta annoin sen Siuruan kyläyhdistyksen käyttöön.

Näissä maisemissa Kari ja Marja-Leena Tykkyläinen ovat asuneet jo 44 vuotta. Kuva: VILLE HONKONEN

Kari Tykkyläiseltä ei puutu mitään. -?Tai jos Joutsan-mökin veneeseen saisi sähköisen perämoottorin. Ja jos Sophia Loren tulisi meille saunomaan. Muuta en keksi! Kuva: VILLE HONKONEN

Heinäkuussa 70 vuotta täyttänyt Tykkyläinen noudattaa iskulausettaan edelleen.

- Vauhti vain kiihtyy! Tosin keikoilla kun soittaa kaksi tuntia, niin sen jälkeen on aika sippi. Mutta hyvin tässä jaksaa. Painokin tippui viisi kiloa, kun vähensin kaljanjuontia.

Siuruaakin pääsee pakoon Joutsaan, Marja-Leenan isän kotimaisemiin. Suunnitelmissa on myös vielä yksi moottoripyöräreissu Eurooppaan.

- Sitten meidän tytär, iltatähti, tekee meille vauvan. Siitäkin tulee taas uutta potkua.

- Mutta ei tämä ikä muuten tunnu erilaiselta. Ehkä ideat on selkiytyneet. Ei tee niin paljon turhaa työtä.

Tärkeimmästä periaatteestaan hän ei tingi:

- Kunpa ihmiset tanssisivat ja laulaisivat itsestään ulos kaiken kertyneen paskan. Ja nauraisivat itselleen! Sitä minä haluan näillä videoillakin kertoa.