Elektroninen sodankäynti on Venäjän hyökkäyssodan näkymätön rintama. Ukrainalaissotilas operoi järjestelmää, joka etsii ja paikantaa Venäjän joukkojen radioliikennettä ja häirintäjärjestelmiä. Kuva: INFOZAHYST

Elektronisella sodankäynnillä voi olla ratkaiseva merkitys taistelukentän tapahtumiin. IS julkaisee ainutlaatuisia kuvia näkymättömän sodan etulinjasta Ukrainassa.

Elektroninen sodankäynti on armotonta. Jos siinä ei pärjää, laahaa auttamatta monta askelta vihollista jäljessä. Ja se käy kalliiksi.

- Tämä on teknologioiden sotaa, sanoi Ukrainan yleis­esikunnan elektronisen ja kybersodankäynnin osaston päällikkö, eversti Ivan Pavlenko hiljattain BBC:n haastattelussa.

Elektronisen sodankäynnin (lyh. elso) yksiköt ovat armeijan herkkiä korvia.

- Jos havaitsen useita radioasemia samassa paikassa, ymmärrän, että siinä on komentopaikka. Jos näen radioasemien liikkuvan eteenpäin, ymmärrän, että kyseessä on vastahyökkäys tai offensiivi, Pavlenko kertoi.

Kehittyneitä elektronisen sodan järjestelmiä valmistava ukrainalainen Infozahyst-yhtiö antoi IS:lle ainutlaatuisia kuvia näkymättömästä, radioaaltojen sodasta Ukrainassa. Kuvissa kevyesti aseistettu ukrainalainen elso-yksikkö operoi mobiilia järjestelmää, joka etsii ja paikantaa hyökkääjän häirintälähettimiä.

Ukrainalaissotilaat pystyttävät Plastun RP3000 -järjestelmän antennia rakennuksen katolle tuntemattomassa paikassa. Jos venäläiset havaitsevat antennin, sotilaille tulee kiire poistua paikalta. Kuva: Infozahyst

Läntisten arvioiden mukaan Venäjä lähti helmikuussa 2022 soitellen sotaan. Tehokkaiksi tiedetyt venäläiset elso-järjestelmät näyttelivät vain rajoitettua osaa hyökkäyssodan alkuvaiheessa.

Nyt tilanne on toinen. Venäjä on oppinut läksynsä. Venäläisjoukot häiritsevät elson avulla Ukrainan vastahyökkäystä, paikantavat Ukrainan asevoimien yhtymiä ja ohjaavat niihin tuli-iskuja. Venäläiset myös suojautuvat häirinnän avulla satelliittipaikannusta käyttäviltä länsimaisilta täsmä­aseilta. Esimerkiksi Himars-raketinheitinten tulen tarkkuus on heikentynyt Venäjän gps-häirinnän vuoksi.

Elso-järjestelmät pystyvät lamauttamaan myös ukrainalaisten tiedustelu- ja kamikazelennokkeja. Ukraina vastaa samalla mitalla oman teknologiansa ja länsimaista saadun kaluston avulla.

IS vastaa seuraavassa kysymyksiin elektronisesta sodankäynnistä Ukrainassa.

Ukraina julkaisi maaliskuussa videon venäläisen Zhitel-järjestelmän paikannuksesta ja tuhoamisesta. Kuva: Ukrainan puolustusministeriö / Kuvakaappaus videolta / YouTube

Lähes kaikki taistelukentän ase-, tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmät käyttävät sähkömagneettista säteilyä: radioaaltoja, mikroaaltoja, infrapunasäteilyä ja muita aallonpituuksia. Siksi nämä järjestelmät ovat haavoittuvia elektroniselle sodankäynnille, joka pyrkii häiritsemään ja estämään vastustajan toimintaa.

Infozahyst-yhtiön kehittämän Plastun RP3000:n komponentit ovat pieniä ja helposti kuljetettavia. Järjestelmä luo havaitsemistaan signaaleista ja niiden koordinaateista digitaalisen kartan, jota operaattori tarkastelee kannettavan tietokoneen ruudulta. Kuva: Infozahyst

Operaattori käyttää järjestelmää siviilirakennuksen kellarissa. Kuva: Infozahyst

Elso jaetaan elektroniseen vaikuttamiseen (hyökkäys), elektroniseen suojautumiseen (omien järjestelmien suojaaminen) ja elektroniseen tukeen (passiivinen signaalien tiedustelu, paikannus ja analyysi).

Elso on keskeinen elementti nykyaikaisessa sodassa. Sen tavoitteena on saavuttaa ensin ylivoima ja lopulta herruus sähkömagneettisella spektrillä - tilanne, jossa vihollinen ei enää kykene käyttämään tehokkaasti elektronisia järjestelmiään.

Lue lisää: Pudonnut venäläis­hävittäjä kätki laitteen, joka kiinnostaa nyt lännen tiedustelu­palveluja

Elso on syvällä Venäjän asevoimien doktriinissa.

"Kuluta kolmannes, tukahduta kolmannes häirintään, ja loppu kolmannes romahtaa", kuuluu venäläinen sotilassanonta taistelusta vihollisjoukkoa vastaan, vapaasti suomennettuna.

Taktisella tasolla Venäjän moottoroitujen jalkaväkiprikaatien määrävahvuuteen kuuluu yksi noin sadan sotilaan elso-komppania. Sen tehtävänä on elektroninen sodankäynti noin 50 kilometrin säteellä.

Operatiivisella tasolla Venäjällä on viisi itsenäisesti toimivaa elso-prikaatia. Niiden järjestelmät ulottuvat satojen kilometrien päähän rintamalta. Viidestä prikaatista kolmen kerrotaan olevan mukana Ukrainan hyökkäyssodassa.

Venäläinen R-330 Borisoglebsk-2 -häirintäyksikkö. Se on suunniteltu HF-, VHF- ja UHF-taajuuksia käyttävän radioliikenteen häirintään. Kuva: Venäjän puolustusministeriö / Mil.ru

Venäläiset elso-järjestelmät ovat kerroksellisia samaan tapaan kuin ilmapuolustusjärjestelmätkin. Niiden avulla pyritään luomaan "kuplia", joiden suojassa omat joukot voivat toimia. Elso-järjestelmiä on myös Venäjän ilmavoimien koneissa ja merivoimien aluksissa.

Hudson-instituutin tutkija Bryan Clark kertoo BBC:lle, että Venäjä on sijoittanut rintamalinjoille satoja liikkuvia elso-yksiköitä. Kalustona niillä on muun muassa gps-häirintälaitteita, radioliikenteen häirintälaitteita ja tutkia häiritseviä järjestelmiä, joiden tarkoitus on estää länsiliittoutuneiden ilmatiedustelua osoittamasta maaleja Ukrainalle.

Elso on vaikeuttanut muun muassa Ukrainan ilmavoimien toimintaa.

"Kun Venäjä alkoi järjestelmällisesti ottaa käyttöön elektronisen sodankäynnin laitteistoja, ukrainalaiset lentäjät huomasivat, että heidän viestiliikenteensä ilmasta maahan ja ilmasta ilmaan tukkeutui, heidän suunnistuslaitteensa sumentuivat ja tutkat putosivat pois pelistä", kirjoitti brittiläinen Rusi-tutkimuslaitos raportissaan sodan alkuvaiheista.

Lue lisää: Ukraina saattoi kaapata todellisen tiedustelu­tiedon aarre­aitan

Panssariajoneuvoon tai Orlan-droneen asennettavan kevyen Lejer-3-järjestelmän tehtävänä on tunnistaa ja ottaa hallintaan matkapuhelinverkon osia. Laite voi muun muassa toimia valetuki­asemana ja lähettää propagandaviestejä tai vääriä käskyjä kantamallaan oleviin matkapuhelimiin. Eri lähteiden mukaan Lejer-3 kantaa kuuden kilometrin säteelle ja pystyy kaappaamaan jopa 2?000 puhelinliittymää.

Lejer kykenee häiritsemään myös VHF- ja UHF-alueen sotilasradioliikennettä.

Matkapuhelinliikenteen tiedusteluun venäläiset voivat käyttää myös liikkuvaa Torn-MDM-järjestelmää.

Pole-21 on suunniteltu suojaamaan arvokkaita kohteita täsmä­aseilta ja droneilta, jotka hakeutuvat maaliinsa satelliittipaikannuksen avulla. Muun muassa gps-signaaleja häiritsevä järjestelmä voidaan asentaa siviili­operaattoreiden matkapuhelinmastoihin.

Satelliittiyhteyksien ja -paikannuksen häirintään suunniteltu Zhitel-järjestelmä. Venäjän puolustusministeriön kuva vuodelta 2018. Kuva: Venäjän puolustusministeriö / Mil.ru

Zhitel on satelliittiyhteyksien ja -paikannuksen häirintään suunniteltu liikuteltava maa-asema. Zhitelin sanotaan kykenevän häiritsemään ilma-alusten ja ohjusten satelliittiyhteyksiä ja -paikannusta kymmenien, jopa 200 kilometrin etäisyydellä. Näin se voi suojata Venäjän komentokeskuksia ja muita arvokkaita kohteita gps-paikannusta käyttävien täsmä­aseiden iskuilta.

Zhitel- ja Pole-järjestelmät voivat häiritä droneja, joita Ukraina käyttää tykistön ja heittimistön tulenjohtoon ja suoriin iskuihin venäläiskohteita vastaan. Samanlaista tekniikkaa on Ukrainalla.

Dronen häirintään tarkoitetut laitteet tukkivat taajuudet, joilla drone on yhteydessä maa-asemaan, joko satelliitin välityksellä tai suoraan.

Shipovnik-Aero on droneen asennettava järjestelmä, joka on osoittautunut päteväksi kaappaamaan vastustajan droneja, paikantamaan niiden ohjaukseen käytettävän maa-aseman sijainnin ja välittämään tiedot tykistölle tuli-iskua varten.

Arvioiden mukaan Ukraina menettää 5?000-10?000 dronea kuukaudessa, pääosin Venäjä elektronisen sodankäynnin seurauksena.

Kuorma-autolavetille sijoitetut Krasuha-2 ja Krasuha-4-järjestelmät on suunniteltu tutkien häiritsemiseen ja sokaisemiseen. Ne on voivat tukahduttaa muun muassa maavalvontajärjestelmien, valvontalentokoneiden, taistelulentokoneiden ja satelliittien tutkia.

Krasuha voi estää esimerkiksi Naton tiedustelukoneita ja tutkasatelliitteja tunnistamasta ja paikantamasta maaleja Ukrainan asevoimille. Krasuha-4:n kantamaksi sanotaan jopa 300 kilometriä.

Krasuha-4-järjestelmä maastossa. Järjestelmä on suunniteltu tutkalaitteiden häirintään ja sokaisemiseen. Kuva: Venäjän puolustusministeriö / Mil.ru

Ukrainan puolustusministeriö julkaisi maaliskuussa videon, jonka kerrotaan esittävän venäläisen Zhitel-järjestelmän tuhoutumista Ukrainan iskussa.

Radioliikennettä Venäjä voi häiritä järeän Murmansk-BN:n avulla. Laitteiston kantama on venäläislähteiden mukaan tuhansia kilometrejä. Murmansk-BN kykenee tunnistamaan, häiritsemään ja tukahduttamaan HF-alueen liikennettä kaukana Venäjän rajojen ulkopuolella. Yksi Murmansk-BN on tiettävästi sijoitettu Krimin niemimaalle.

Venäjä on tiettävästi yrittänyt sabotoida Ukrainan käyttämiä Starlink-satelliittiyhteyksiä. Starlink on SpaceX:n satelliittipohjainen internetpalvelu, jonka merkitys on keskeinen Ukrainan sodankäynnille. Washington Post -lehden julkaisemien tietovuototietojen mukaan Starlink-yhteyksien häirintään on mahdollisesti käytetty huippusalaista Tobol-järjestelmää tai kuorma-autolavetille asennettua Tirada-2:ta.

Lue lisää: Venäjä vaihtoi taktiikkaa verkko­­sodassaan Ukrainassa - tässä ovat uudet kohteet

Venäjä ei ole kyennyt lamauttamaan Ukrainan ilmapuolustusta, asevoimien viestiliikennettä, internetiä eikä valtakunnallista matkapuhelinverkkoa.

Monet Venäjän elso-järjestelmät ovat kookkaita ja tehokkaita - ja siten suhteellisen helppoja paikantaa ja tuhota. Niiden 360 asteen signaalit häiritsevät myös omien joukkojen toimintaa. Droneihin asennettujen järjestelmien käyttökelpoisuutta puolestaan rajoittaa satelliittiyhteyksien puute.

Venäläisjoukot ovat myös käyttäneet viestiliikenteeseensä jopa matkapuhelimia ja salaamattomia radioita, joiden kuuntelu ja paikantaminen on ukrainalaisille helppoa.

Ukrainalaisen elso-yksikön sotilaat laittavat ajoneuvosta purettuja Plastun RP3000 -järjestelmän komponentteja toimintakuntoon. Kuva: Infozahyst

Ukrainalaisen Nota-järjestelmän operaattori ja antenni arkistokuvassa. Notan kerrotaan pystyvän paikantamaan dronet 20 kilometrin säteellä ja lamauttamaan ne 15 kilometrin päästä. Kuva: Ukrainan yleisesikunta

Ukrainalla on omaa kehittynyttä elektroniikkateollisuutta, joka tuottaa asevoimille ja muille viranomaisille elektronisen sodankäynnin järjestelmiä. Ukrainan asevoimilla on myös eniten kokemusta elektronisesta sodankäynnistä Venäjää vastaan. Kamppailu sähkömagneettisella spektrillä alkoi jo vuonna 2014.

Ukrainalaiset elso-yksiköt etsivät ja paikantavat arvokohteita ja vihollisen elektronisen sodankäynnin järjestelmiä. Paikannuksen jälkeen kohteet voidaan tuhota täsmä­aseiden avulla. Se ei kuitenkaan onnistu, ellei vihollisen häirintää saada ensin pois pelistä.

- Ennen kuin voimme iskeä täsmä­ammuksin, meidän täytyy hankkia tiedustelutietoa, kertoi eversti Pavlenko BBC:lle.

- Onko alueella häirintää? Jos alueella on häirintäsignaali, meidän täytyy paikantaa lähetin ja tuhota se. Vasta sitten voimme käyttää täsmäaseita.

Lue lisää: Ukraina otti käyttöön epä­tavallisen keinon taistelussaan Venäjää vastaan

Kahteen reppuun pakattu Plastun RP3000 -järjestelmä painaa yhteensä 39 kiloa. Kuva: Infozahyst

Laitteisto kulkee sotilaiden mukana auton tavaratilassa. Kuva: Infozahyst

Ukrainalaisjoukoilla on vielä runsaasti vanhaa, kiinteätaajuista radiokalustoa ja kaupallisia laitteita. Ne ovat venäläisille helppoja tiedustelun ja häirinnän kohteita. Ukrainalla on kuitenkin jo länsimailta saatua radiokalustoa, esimerkiksi Nato-standardien mukaisia VHF-sotilasradioita. Nämä niin sanotut Sincgars-radiot vaihtavat hyppien taajuutta jopa sata kertaa sekunnissa, ja niiden liikenne on salattua. Nato-radiot ovat osoittautuneet hyvin häirintää sietäviksi.

Ukraina on saanut länsimaista myös "dronentappajia" - kalustoa, jolla se lamauttaa tai tuhoaa miehittämättömiä ilma-aluksia. Laitteet häiritsevät dronen satelliittipaikannusta ja radiolinkkejä tai vahingoittavat sen elektroniikkaa voimakkaan mikroaaltosäteilyn avulla. Ukraina on pyytänyt länsimailta lisää tätä kalustoa.

Kannettavien dronentappajien etuna on se, että niiden häirintäsignaalit ovat matalatehoisia ja tarkasti suunnattuja. Siten niiden paikantaminen on paljon vaikeampaa kuin suuritehoisten, 360 asteen häirintää lähettävien järjestelmien.

Lähteet: BBC, Global Defence Technology, Armyrecognition.com, BundeswehrVerband, Forbes, The War Zone, IEEE Spectrum, Washington Post, European Security & Defence