Venäläiset miehittivät Vladyslav Nedostupin kotikaupunkia Hersonia kahdeksan ja puoli kuukautta. Hän on ehtinyt viime kuukausina miettiä paljon sitä, mitä koki ja teki tuolloin. Kuva: Antti Hämäläinen

Ennen Venäjän hyökkäystä Vladyslav Nedostup oli tavallinen kaupunkilainen, joka työskenteli auton­osaliikkeen it-osastolla. Hersonin miehityksen aikana partisaaniksi ryhtynyt mies kertoo, kuinka ajautui viemään omin käsin hengen toiselta ihmiseltä.

Mykolajiv

- Kaikki uskoivat, että jos sota syttyisi, taistelut keskittyisivät lähinnä itään, kertoo Vladyslav Nedostup, 28.

Toisin kävi. 24. helmikuuta 2022 Venäjän armeija tunkeutui Ukrainan rajojen yli useasta eri ilman­suunnasta. Autonosa­liikkeen it-osaston pomona Hersonissa työskennellyt Nedostup päätti liittyä alue­puolustus­joukkoihin.

Hän kuvailee sodan ensimmäisiä päiviä kaoottisiksi. Aiempaa sotilas­kokemusta vailla ollut Nedostup sai värväys­toimistosta mukaansa Kalashnikov-kiväärin ja 120 patruunaa. Hänet siirrettiin Dneprjoen ylittävän Antonivkan sillan lähelle, jossa käytiin kovia taisteluita.

Nedostup kuvailee, kuinka Venäjä pudotti pommin vain 200 metrin päähän hänen yksiköstään ja kuinka vastaranta oli "tulessa".

- Minulla ei ollut edes kypärää ja liiviä. Kukaan ei komentanut joukkoja. Nyt ymmärrän, että siinä tilanteessa se olisi ollut mahdotonta, hän sanoo.

Vladyslav Nedostup päätti liittyä aluepuolustusjoukkoihin, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Aiempaa sotilaskokemusta hänellä ei ollut. Kuva: Antti Hämäläinen

Maaliskuun alussa venäläiset saivat saarrettua Hersonin kaupungin ja alkoivat ilmaantua sen sisäpuolelle pieninä ryhminä. Reilun 500 hengen vahvuisilla aluepuolustus­joukoilla ei ollut mahdollisuuksia torjua kaupungin valtausta, sillä Nedostupin tavoin useimmilla niiden jäsenistä ei ollut aiempaa sotilas­kokemusta.

Aseina olleista kivääreistä ei ollut vastusta raskaalle venäläis­kalustolle. Nedostupin mukaan komentajat käskivät joukkoja hajaantumaan ja odottamaan, sillä käytännössä mitään ei ollut tehtävissä.

- Niin alkoi miehitys Hersonissa, hän toteaa.

Nedostupille kotikaupungin ajautuminen venäläisten kontrolliin merkitsi hengenvaaraa. Olihan hän ehtinyt liittyä aluepuolustus­joukkoihin, ja se merkitsi automaattista paikkaa venäläisten vihollislistalla. Vaarana oli vangituksi, kidutetuksi ja tapetuksi joutuminen.

Nedostup päätti piiloutua. Ennen sitä hän palasi vielä isänsä kanssa värväystoimistoon hakeakseen lisää kiväärejä, ammuksia sekä muutaman kranaatin.

- Kun juoksimme isän kanssa kadulla aseiden kanssa, ihmiset odottivat pysäkillä bussia päästäkseen töihin, hän muistelee nyt hieman huvittuneena.

Kun venäläiset vyöryivät Hersoniin maaliskuussa 2022, maailmalle levisi videoita ja kuvia joukkojen tuloa avoimesti vastustaneista kaupunkilaisista. Miehittäjät tukahduttivat vastarinnan tulevina viikkoina. Kuva: Reuters

Nedostup piiloutui aluksi mummonsa luo, koska tämä asui lähellä. Seuraavat kuukaudet hän pysyi enimmäkseen piilossa, seurasi venäläisten asettumista kaupunkiin ja yritti auttaa Ukrainan armeijaa toimittamalla sille tietoja.

Ajatuksena oli jatkaa taistelua toisella tavalla ja olla hyödyllinen miehityksestä huolimatta.

- Puolentoista kuukauden ajan yritin vain pysyä aktiivisena ja esiintyä siviilinä. Liikuin harvoin kaduilla, lähinnä mummoa auttaen.

Nedostup jatkoi myös töissä käymistä. Venäläisten tutkan alla pysymisessä auttoi se, että liike teki yhteistyötä miehittäjien kanssa ajoneuvojen korjauksen puitteissa.

Hän kuuli myös venäläisten tarjonneen joillekin mahdollisuuksia aseiden luovuttamiseen turvallisesti. Nedostup uskoo, että kyseessä oli ansa, jolla venäläiset pyrkivät löytämään mahdollisia partisaaneja.

Lue lisää: Kahovkan tuhotun tekojärven tilalla on nyt surullisen karu näkymä - "Tuuli tuo mukanaan mädän lihan hajun"

Samoihin aikoihin Ukrainan tiedustelu otti kontaktia Hersoniin jääneisiin partisaaneihin. Maanalaisesta vastarinnasta haluttiin järjestäytyneempää.

Logiikkana oli muodostaa pieniä ryhmiä, jotka eivät tienneet toisistaan. Kommunikaatio hoitui vain yhden lähimmän luotetun kanssa. Näin varmistettiin, ettei kiinni jääneillä olisi tietoja, joita venäläiset yrittäisivät saada heistä irti kiduttamalla.

Vaikka partisaaneilla oli aseita, niiden käyttämistä ei suositeltu. Nedostupin mukaan hänen työnsä oli 99-prosenttisesti tietojen keräämistä venäläisten liikkeistä. Niitä hän sai muun muassa taksikuskeina ja ravintoloissa työskenteleviltä ystäviltään.

- Yritin välttää kaikenlaisia ristiriitoja venäläisten kanssa. Heille pelkkä ukrainalaisuus on riittävä syy kiduttamiseen. He jatkavat sitä päiväkausia. Tunnen monta kidutetuksi joutunutta. Vaikka he eivät saisi tietoja, he saattavat tappaa kuulusteltavan, koska eivät enää tarvitse tätä mihinkään.

Nedostup kertoo paikallisesta viranomaisesta, joka hukutettiin satamassa kivipainoon kiinnitettynä kuulustelujen päätteeksi. Hän kuvailee venäläis­sotilaiden käytöstä "epäinhimilliseksi".

Nedostup haastateltiin kesäkuun lopulla Mykolajivissa, sillä Ukrainan viranomaiset rajoittivat tuolloin voimakkaasti median pääsyä Hersoniin. Kuva: Antti Hämäläinen

Syyskuun lopulla Ukrainan armeija iski ohjuksin Hersonin teknillisen korkeakoulun asuntolaan, jossa majoittui suuri joukko venäläissotilaita. Ukrainan viranomaiset kertoivat tuolloin iskun vaatineen kymmenien venäläisten hengen.

Nedostup sanoo keränneensä iskuun tarvittavia tietoja armeijalle. Hän norkoili useina päivinä asuntolan lähistöllä ja tarkkaili venäläisten liikkeitä.

- Yhtenä päivänä istuin penkillä tupakoimassa, kun huomasin muutaman venäläisen tuijottavan minua aggressiivisesti. Katsoin hymyillen takaisin ja menin juttelemaan heille. Kiittelin heitä ja tarjosin tupakkaa.

Lähestyminen sai venäläiset rentoutumaan. Nedostup kuvailee, miten heidän olemuksensa muuttui dominoivasta "normaaliksi" hetkessä. Hänen omat tuntemuksensa olivat toiset.

- Pelkäsin kuollakseni.

Nedostup selvisi tilanteesta, ja muutamaa päivää myöhemmin Ukrainan isku tuhosi asuntolan. Hän katsoo kuitenkin, ettei ansaitse asiasta kaikkea kunniaa. Hän kuvailee osuuttaan "pisaraksi ämpärissä", sillä iskuja koskevien tietojen keräämiseen tarvittiin 3-4 hengen työpanos.

Nedostupin työ johti välillisesti useiden ihmisten kuolemaan. Jo muutamaa kuukautta aiemmin hän oli kuitenkin astunut yli rajasta, jota useimmat meistä eivät koskaan joudu ylittämään.

Alkukesästä Nedostup oli surmannut ensimmäistä kertaa omin käsin ihmisen, kadulla olleen venäläisen sotilaan. Myöhemmin hän teki saman neljälle muulle venäläiselle.

Ilta-Sanomilla ei ole mahdollisuutta vahvistaa itsenäisesti Nedostupin kertomaa. Hersonin miehityksen päätyttyä hän puhui asiasta avoimesti ja yksityiskohtaisesti muun muassa Radio Free Europelle/Radio Libertylle sekä NBC Newsille.

Tuolloin muut Hersonissa miehityksen aikana toimineet partisaanit vahvistivat NBC:lle tienneensä Nedostupin toimista. Hersonista kantautui miehityksen aikana säännöllisesti tietoja yksittäisiin venäläis­sotilaisiin ja miehitys­hallinnon edustajiin kohdistuneista partisaanien iskuista.

Puolessa vuodessa partisaaniajan tapahtumista on tullut vaikea aihe, josta Vladyslav Nedostup ei haluaisi välttämättä enää puhua. Kuva: Antti Hämäläinen

Kuukausien kuluessa aiheesta on tullut vaikea. Nedostup on ehtinyt sulatella asiaa, eikä oikeastaan enää haluaisi puhua tapahtuneesta. Hän kertoo, ettei ole erityisen ylpeä siitä, mitä teki.

- Aivoni yrittävät kätkeä kaikki ne muistot. Ikään kuin se ei olisi tapahtunut minulle ja olisi jostakin toisesta elämästä. Se on kuin unta, mutta minä en unohda, haastattelun aikana ketjussa tupakoiva Nedostup sanoo.

Hän suostuu kuitenkin avaamaan niitä olosuhteita, jotka ajoivat hänet astumaan rajan yli.

- Sinutkin voidaan panna tilanteeseen, jossa henkesi on uhattuna ja ajaudut samaan, hän sanoo.

Nedostup kertoo olleensa kuukausia jatkuvan stressin ja kovan psyykkisen paineen alaisena. Samalla häntä piinasi riittämättömyyden tunne.

- Minkälainen partisaani olen, jos en tee muuta kuin välitän tietoja? hän muistelee kysymystä, jonka esitti toistuvasti itselleen.

Hän huomauttaa, että kyse on periaatteessa samasta asiasta, jota sotilaat tekevät rintamalla. Partisaani on kuitenkin yksin, eikä saa sotilaiden tavoin tukea aseveljiltä.

Samalla Nedostupia vainosi valtava epä­oikeuden­mukaisuuden tunne, jota ruokkivat uutiset muualta maasta: Butshasta, Mariupolista ja Mykolajivista.

Huhtikuun lopulla Odessan satama­kaupungissa tapahtunut ohjusisku oli erityisen musertava. Siinä saivat surmansa Nedostupin vanha koulukaveri Valerija Hlodan, 27, tämän äiti sekä vain kolmen kuukauden ikäinen Kira-vauva.

Pelastustyöntekijät auttoivat ohjusiskusta selvinnyttä naista Odessassa 23. huhtikuuta 2022. Samassa iskussa saivat surmansa Vladyslav Nedostupin entinen koulukaveri sekä tämän vauva ja äiti. Kuva: STATE EMERGENCY SERVICE OF UKRAINE / REUTERS

Butshassa tapahtuneet sotarikokset paljastuivat maailmalle venäläisten vetäydyttyä kaupungista keväällä 2022. Miehitysaikana kuolleiden muistoksi pystytetyssä monumentissa on yli 500 ihmisen nimet. Tyhjät laatat on varattu vielä löytymättömille uhreille. Kuva: Antti Hämäläinen

Nedostup sanoo olleensa 100-prosenttisen varma, ettei selviäisi miehitysajasta hengissä. Hän päätti, että vähintä mitä voisi tehdä, olisi oman hengen vaihtaminen ainakin yhden vihollisen elämään.

- Ensimmäisen kerran tein sen veitsellä. Se tapahtui lähempänä kesää ja oli seurausta siitä tilanteesta ja sisäisestä paineesta. Kaikki uutiset, kaikki se, mitä tapahtui, epävarma tulevaisuus. Himoitsin oikeutta, en verta. Oikeutta, jotta ainakin joku heistä saisi rangaistuksen. Koska tosiasia oli, että he tuhosivat meitä ja me olimme uhreja, Nedostup sanoo.

Ukrainan lain mukaan Nedostup ei ole syyllistynyt rikoksiin. Jo sodan alkuvaiheessa maassa tehtiin lakimuutos, jonka myötä ukrainalaisilla siviileillä on oikeus surmata maahan tunkeutuneita venäläisiä sotilashenkilöitä ilman rangaistusta.

Nedostupin mukaan Hersonissa alettiin syksystä lähtien kuulla merkkejä Ukrainan armeijan etenemisestä. Sen myötä hän ymmärsi, että Venäjän miehitys voisi murtua minä hetkenä hyvänsä.

Miehitysajan viimeisinä viikkoina raportoitiin venäläisten järjestelmällisistä evakuoinneista Dneprjoen itärannalle. Venäjän joukkojen katkaistua sähköt kaupungista Nedostup irtaantui ulkomaailmasta ja vietti enimmäkseen aikaansa sisätiloissa, "lukien romanttisesti kynttilänvalossa".

Ukrainan tiedustelu kehotti partisaaneja malttiin, vaikka näillä oli edelleen hallussaan aseita ja kranaatteja.

- He ilmoittivat turvallisuuden olevan etusijalla. Meille sanottiin, ettei meidän haluta kuolevan, vaan elävän.

Marraskuun 10. päivänä Nedostup havahtui nähdessään ikkunasta auton, josta heilutettiin Ukrainan lippua. Ensimmäinen ajatus oli, että kyseessä voisi olla jonkinlainen venäläisten provokaatio.

Meni hetki, ja ohi ajoi toinen auto, jonka ikkunasta heilutettiin lippua.

- Kohta niitä tuli jo lisää. Sitten joku huusi: Slava Ukraini (kunnia Ukrainalle)! Kadulla olleet ihmiset katsoivat toisiaan ensin hämmentyneinä, mutta vastasivat sitten: Herojam slava (kunnia sankareille)!

Kahdeksan ja puoli kuukautta kestänyt Hersonin kaupungin miehitys oli ohi.

Kaupunkilaiset juhlivat päiväkausia Hersonin keskustassa, kun venäläismiehittäjät olivat vetäytyneet Dneprin yli marraskuussa 2022. Kuva: Yevhenii Zavhorodnii / Reuters

Venäläisten lähtö sai Nedostupin mukaan aikaan "ylitse­vuotavaa iloa" erityisesti niissä, jotka olivat joutuneet elämään piilossa. Hän näyttää kännykästään tuona iltana kuvattuja videoita, joilla hersonilaiset polttavat ruplia, Venäjän lippuja ja venäläisiä katujulisteita kaupungin keskusaukiolle kyhätyissä rovioissa.

- On mahdotonta kuvailla sitä tunnetta, kun ensin viedään vapaus ja sitten sen saa takaisin. Miehityksen jälkeen vapautta todella arvostaa. Tätä eivät länsimaissa elävät välttämättä ymmärrä. Se arvostuksen taso on täysin toinen.

Nedostup on kiitollinen, että oli itse jo 27-vuotias miehityksen alkaessa. Hän uskoo sen olleen paljon vaikeampaa nuoremmille ihmisille, etenkin naisille ja lapsille.

- On tärkeää, että muu maailma jatkaa Ukrainan tukemista, sillä monet täällä elävät edelleen miehityksen alaisina. Ja suomalaiset tietävät, miltä tuntuu taistella venäläisiä vastaan. Jos me häviämme, mikään ei estä teitä olemasta seuraavia.

Hersonilaisten piina ei ole päättynyt, sillä Dneprin itärannalle vetäytyneet venäläiset ovat tulittaneet kaupunkia lähes päivittäin. Kesäkuun alussa venäläisjoukot räjäyttivät Kahovkan padon, joka aiheutti Hersonin alueella valtavan katastrofin.

Nedostup keskittyy nyt auttamaan Hersonin tulvien uhreja ystäviensä perustaman avustusjärjestön kautta. Hän on osallistunut ponnisteluihin myös konkreettisesti, pelastaen tulvan kouriin jääneitä eläimiä.