Kuva: Aleksi Jalava / IS

Auvo Puurtinen, 68, pyörittää yksin yli 2000 neliön hotellia Joroisissa ja nukkuu kolme tuntia yössä. "Olen tämän talon vanki", hän sanoo.

Kello käy kuutta illalla, mutta hotellin suuri sali kumisee tyhjyyttä.

Ilta-Sanomat kertoo tällä viikolla Itä-Suomen tilanteesta.

Sitten nuori mies astuu eteiseen, hakee kahvikupin ja istuu lukemaan.

Kevin, 30, tuli Ranskasta Joroisiin suomalaisen tytön perässä kymmenen vuotta sitten. Suhteesta ei tullut lopulta mitään.

Hän oli haaveillut kauan matkasta Suomeen, joten päätti jäädä pariksi yöksi paikalliseen hotelliin.

Kului kuukausi, sitten toinen.

Nyt aikaa on kulunut kymmenen vuotta.

Kevin asuu yhä samassa hotellissa.

- Oli tarkoitus lähteä täältä takaisin Ranskaan, mutta sitten vain jäin, hän sanoo.

Hotelli Joronjälki ei ole tavallinen hotelli. Se selviää nopeasti, kun tapaa paikan omistajan, Auvo Puurtisen.

Puurtinen on kävelevä tarinatehdas.

Hotellin tiiliseinästä nousevat kohoumina Riemukaari ja Eiffel-torni.

- Tämä on Savon Pariisi. Täällä täytyy olla ranskalaisia, Auvo julistaa.

Auvo Puurtinen on Hotelli Joronjäljen isäntä. Hän luotsaa yritystä yksin. Kuva: Aleksi Jalava

Auvo Puurtisen mukaan Joroisilla täytyy olla ranskalaisia, sillä se on Savon Pariisi. Kuva: Aleksi Jalava

- En todellakaan tiennyt, että tämä on Savon Pariisi, Kevin nauraa, kun he kohtaavat käytävällä.

Puurtinen on opettanut Kevinille suomea ja luvannut tämän vanhemmille pitävänsä pojasta huolta. Nyt Kevinillä on Joroisissa työpaikka ja metallialan koulutus.

Hotellissa on muitakin vakituisia asukkaita. Siellä asuu paikallisia ikäihmisiä, joita sairaanhoitajat käyvät päivittäin katsomassa.

Sitten on ihmisiä, joita elämä on kohdellut kaltoin. Heidät Puurtinen majoittaa ilmaiseksi.

- Olen pieni sosiaalihuolto kylällä. Yleensä ihmiset ovat kuukauden tai kaksi, mutta joku saattaa olla monta vuottakin.

Paljon riippuu siitä, osaako käyttäytyä.

- Jos ei osaa, pitää mennä muualle.

Auvo Puurtinen sanoo olevansa kylällä myös sosiaalihuolto. Hän majoittaa ihmisiä, joita elämä on kohdellut kaltoin. Kuva: Aleksi Jalava

Toki Joronjäljessä käy myös maksavia asiakkaita. Arkipäivinä yöpyy työmiehiä. Toinen iso ryhmä ovat eläkeläisnaiset.

- Tänäkin aamuna oli kolme mummoa Lapualta aamupalalla. Autolla tulivat ja olivat kaksi yötä.

Kesken lauseen Puurtiselle tulee kiire. Hotellin vastaanotossa odottelee kaksi naista, jotka ovat majoittumassa hotelliin.

Eläkeläisnaisia alkoi virrata hotellin asiakkaiksi televisio-ohjelmien jälkeen. Ensin Puurtinen esiintyi Hotellit kuntoon, Jyrki Sukula -sarjassa, myöhemmin Tankkaustarinat -sarjassa.

Persoonallinen hotellinjohtaja hurmasi monet. Tarinoille riittää kuulijakuntaa.

Vieno hymy pysyy kasvoilla koko ajan. Puurtinen vaikuttaa hieman ujolta, mutta samaan aikaan hyvin rohkealta.

- Olen tiskin takana syntynyt. Vanhemmat olivat kauppiaita ja sitä edelliset majatalon pitäjiä.

Nyt Puurtinen itse on molempia. Hänellä on sukellustarvikkeita myyvä yritys, oma tavaratalo ja yli 2000 neliön hotelli. Ikää on 68 vuotta.

Auvo Puurtinen on syntynyt kauppiaaksi. Hänen vanhempansa olivat kauppiaita ja isovanhemmat majatalon pitäjiä. Kuva: Aleksi Jalava

Hotellia Puurtinen pyörittää yksin.

Hän tekee yksin aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan, siivoaa, pyykkää ja imuroi, ottaa asiakkaat vastaan ja hoitaa varaukset.

Hän työskentelee jokaisena päivänä viikossa. Yhtään vapaapäivää ei ole.

Miksi hän haluaa elää elämäänsä näin?

Puurtinen ajoi vuosia sukellustarvikkeita bussilla ympäri Suomea. Silloin hän oivalsi yhden asian.

- Minulle riittää 21 tuntia unta viikossa.

Hän nukkuu siis noin kolme tuntia yössä. Moni on sanonut Puurtiselle, että tuollaisella tahdilla kuolee.

- Vastaan, että olen elänyt jo satavuotiaaksi. Olen elänyt silmät auki, kun muut ovat nukkuneet. Olen tehnyt töitä, tarinoinut, tanssinut ja laulanut.

Auvo Puurtinen sanoo, että hän on elänyt, kun muut ovat nukkuneet. Siksi hän laskee eläneensä jo satavuotiaaksi. Kuva: Aleksi Jalava

Puurtisen kertomukset hotellin arjesta ja elämästään ovat savolaisessakin mittakaavassa lennokkaita.

Hän kertoo venäläisistä, joilla tuli hotellissa tappelu tupakasta. Puurtinen hyppäsi kasan päällimmäiseksi.

Viikonloppuisin alkoholi tekee juhlista rajuja. Silloin hotellinomistaja nukkuu kertomansa mukaan joskus aulassa penkillä.

Useimmiten hän kuitenkin menee yöksi kotiin.

Niin on sovittu vaimon kanssa.

Auvo Puurtinen on sopinut vaimonsa kanssa, että hän menee joka yöksi kotiin. Kuva: Aleksi Jalava

Hotellin omistajaksi Puurtinen päätyi sattumalta. Hän oli edellisten omistajien aikaan siellä syömässä ja ehdotti, että he myisivät hotellin pyyntihintaa halvemmalla.

- He luulivat, että se oli tarjous.

Enää venäläisiä ei hotellissa käy.

Hotellin alkuaikoina työntekijöitä oli yli 20. Kun Puurtinen osti hotellin, työntekijöitä oli noin viisi.

Nykyisin hän pyörittää hotellia yksin. Talvi oli vaikea. Kesällä tapahtumia on enemmän, ja Puurtinen odottaa sen paikkaavan tappioita.

- Ennen sotaa kävi paljon venäläisiä. Nyt on sen verran asiakkaita, että pärjään, mutta kyllä se näkyy.

Menneet vuosikymmenet näkyvät erityisesti hotellin allasosastolla. Puurtinen on säästösyistä tyhjentänyt altaan. -?Sinne pääsee kyllä uimaan, jos maksaa tonnin. Kuva: Aleksi Jalava

Vaikka televisio-ohjelmat edistivät liiketoimintaa, niistä koitui myös ongelmia. Hotellissa kävi ohjelmien jälkeen tiheästi alkoholi- ja palotarkastajia.

Katsojilta Puurtinen sai sekä negatiivista että positiivista palautetta.

- Ihmiset saivat minusta kuvan, että olen liian kiltti. En pääse siitä eroon, Puurtinen huokaa.

Sukulan ehdottamista remonteista koitui tuhansien eurojen lasku. Puurtinen sanoo, että hän kuittasi kaiken myymällä runokirjoja, joita hän ryhtyi tv-esiintymisensä jälkeen rustaamaan.

Kun Puurtinen lukee runoa omasta teoksestaan, hän herkistyy. Runokirjan hän on osoittanut tohtori Jenni Haukiolle.

Hetkeä aiemmin Puurtinen löi pitkällä miekalla Ilta-Sanomien valokuvaajan ritariksi.

Sitä ennen hän esitteli vieraskirjaa, jossa vilahtelee tuttuja artisteja nykyisiltä ja menneiltä vuosikymmeniltä. On Vesa-Matti Loiria, Kikkaa, Kotiteollisuutta...

Monet hotellissa esiintyneistä artisteistakin Puurtinen on lyönyt ritariksi.

Hotellin vieraskirja on täynnä muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Kuva: Aleksi Jalava

Vieraskirjasta löytyvät muun muassa Vesa-Matti Loirin terveiset. Kuva: Aleksi Jalava

Kun Puurtisen mieleen tulee idea, hän alkaa toteuttaa sitä.

Hän on perustanut hotelliin kirpputorin. Siellä kauppamies tekee lisää kauppaa.

Kädet viuhtovat eri suuntiin, kun hän kertoo visioistaan.

Hotelli tuntuu olevan Puurtiselle tärkeä. Siksi on yllättävää, että hän haluaisi päästä siitä eroon.

- Olen tämän talon vanki. En pääse tästä pois, koska kukaan ei halua tulla jatkamaan tätä.

Auvo Puurtisen hotellin aulassa on näyttävät tuolit. Kuva: Aleksi Jalava

Korona-aika ja kallistuneet energiakustannukset aiheuttivat päänvaivaa. Sitten tuli vielä sota. Puurtisen mukaan yksikään hänen yrityksistään ei silti kaatunut.

- Aina on ollut sellainen tilanne, että laskut pystyn maksamaan. Pitää olla luovuutta ja keksiä kikkakolmosia, mutta pysyä silti lain paremmalla puolella, hän muotoilee.

1970-luvulla rakennettu hotelli on alkuperäisessä asussaan. Remontteja ei pahemmin ole tehty. Puurtinen uskoo, että rakennus on ikuinen.

- Kaikki täällä on tehty puusta ja kivestä.

Jokainen nurkkaus huokuu nostalgiaa. Sisustus on kaukana nykytrendeistä. Puurtinen sanoo, että hänen kauppansakin on jämähtänyt 50-luvulle.

Hän oppi jo lapsena, ettei mitään saa heittää pois. Siksi tavaraa on kertynyt kasoittain.

Tältä hotelli näytti vuonna 1981. Kuva: Olli Hartikainen

Koska Auvo Puurtiselle on kertynyt vuosien varrella paljon tavaraa, hän perusti hotelliin kirpputorin. Kuva: Aleksi Jalava

Itä-Suomen tulevaisuudesta Puurtinen on hieman huolissaan.

- Harmittaa, että ihmiset vanhenevat, eikä tule nuoria. Kaikki vanhat koulukaveritkin ovat muuttaneet pois.

Myös hotellin asiakasmäärät ovat vähentyneet niin paljon, että enää sen ravintolaan ei tarvitse viikonloppuna tulla puku päällä.

- Nyt saa tulla työhaalareissakin.

Puurtisen oma tulevaisuus näyttää aktiiviselta. Vaikka hän pääsisi hotellistaan eroon, hän todennäköisesti keksisi pian uuden projektin.

- Tässä tutustuu mukaviin ihmisiin, vaikka ei palkkaa saakaan. On mukavaa olla eläkkeellä.