Professori, oikeushammaslääkäri Helena Ranta kertoo IS:n erikois­haastattelussa Ukrainan sotarikosten haasteista ja siitä, mitä joukkohautojen tutkijat joutuvat Ukrainassa näkemään ja kokemaan.

Kuva: Janne Aaltonen / IS, Saara Mansikkamäki, Outi Pyhäranta / HS

- Ne ovat sellaisia hetkiä, kun tekisi mieli huutaa tuskansa maailmalle.

Suomalainen oikeushammaslääkäri, professori Helena Ranta, 77, on tutkinut työssään arviolta 12?000-15?000:n väkivaltaisesti kuolleen vainajan ruumiit.

Nuo ihmiset ovat kuolleet joko luonnon­katastrofeissa tai heidät on haudattu joukkohautoihin. Ranta tutki EU:n nimeämänä Kosovon sodan 1998-1999 tapahtumia ja muun muassa Racakin joukkomurhaa. Tammikuussa 1999 Serbian poliisin erikoisjoukot surmasivat 45 albaanisiviiliä, mukaan lukien kolme naista ja lapsen Racakin kylässä, Kosovossa.

Ranta muistaa, kuinka Kosovossa tutkittavaksi tuotiin syntymättömänä kuolleita lapsia, joiden äidit oli väkivaltaisesti surmattu. Noina hetkinä tuska tuntui kokeneen tutkijankin sisällä käsittämättömällä tavalla.

-?Jos tutkittavana on ollut odottava äiti, myös lapsi tutkitaan. Kehittyvästä sikiöstä pystytään tekemään kohtuullisen tarkka ikäarvio. Jos äiti tunnistetaan, pystytään myös selvittämään, milloin surma on tapahtunut, Ranta kertoo.

Tämä kaikki on erityisen ajankohtaista nyt, kun Venäjä käy Ukrainassa laitonta hyökkäyssotaa. Ukrainasta on jo löydetty joukkohautoja ja kidutushuoneita.

Rannan kokemukset herättävät väistämättä mieleen kysymyksen. Miten tuon kaiken näkemisestä voi selvitä?

-?Ihmisen täytyy rakentaa tutkimustilanteessa jokin suojamuuri itselleen. On suhtauduttava kliinisesti. En voi sanoa, että siihen turtuu. On vain opittava sulkemaan jotkin asiat pois.

Tutkittaviensa nimiä Ranta ei muista koskaan.

-?Mieleen ovat jääneet vain Jokelan ja Kauhajoen surmien ja Myyrmannin räjäytyksen henkilöiden nimet. Muuten en muista, enkä halua muistaa.

Helena Ranta kuvattuna Porin SuomiAreenassa 28. kesäkuuta 2023. Kuva: Janne Aaltonen

Ranta ei enää aktiivisesti toimi konfliktialueilla, eikä ole ollut Ukrainassa sodan aikana tekemässä oikeushammas­lääkärin työtä.

Silti heti, kun ensimmäiset tiedot Ukrainan väkivaltaisuuksista ja teloituksista tulivat, sai kansainvälisesti arvostettu Ranta niitä kommentoitavakseen.

-?Minulta on pyydetty mielipidettä. Mutta toimin ainoastaan kulissien takana.

Rannan olemus on haastattelutilanteessa empaattinen ja lämmin, vaikka hän puhuu asioista, jotka ovat kamalia.

Tätä kaikkea hän ja monet muut sotarikosten tutkijat tekevät oikeuden toteutumisen vuoksi. Siksi, että totuus ei hukkuisi sodan jalkoihin.

- Haluamme selvittää totuuden, koska totuus on yksi ensimmäisistä sodan uhreista. Kaikkien konfliktien osapuolten intressinä on pestä itsensä puhtaaksi ja syyttää tapahtumista kaikkia muita. Se tarkoittaa myös sitä, että tutkimusvaiheessa dis­informaatio­vaikuttaminen on hyvin voimakasta. Lahjontaa yritetään, painostusta yritetään, pelottelua myös, Ranta selittää.

Ranta kertoo saaneensa työuransa aikana lukemattomia uhkauskirjeitä. Kerran hän on ollut ihmiskilpenä. Painostusta on yritetty.

-?Muistan, kun joskus Serbian terveysministeri tuli tapaamaan minua ja sanoi, että "hei, näin kollegoiden kesken, kerro mitä tapahtui". Hän vetosi kollegiaalisuuteen tilanteessa, josta se oli niin kaukana kuin vain voi olla.

Ukrainan Izjumin joukkohautausmaan tutkintaa tammikuussa 2023. Kuva: Seppo Kärki / IS

Myös Ukrainassa joukkohaudat täytyy avata ja tutkia. Tämä kuuluu oleellisesti siihen prosessiin, jossa sota- ja ihmisoikeus­rikoksiin syyllistyneet saatetaan vastuuseen teoistaan. Kerätään todistusaineistoa sotarikos­oikeuden­käyntejä varten.

Ukrainan tilanne on Rannan mukaan hyvin erilainen kuin esimerkiksi Jugoslavian tilanne hajoamissotien aikana. Hän sanoo, että vaikka Ukraina ei ole ratifioinut Kansainvälisen sotarikos­tuomio­istuimen ICC:n peruskirjaa, se on antanut ICC:n tutkijoille mandaatin toimia omalla valtiollisella alueellaan.

Haudanavaajia tauolla Ukrainan Izjumin joukkohaudoilla. Kuva: Outi Pyhäranta / HS

Rannan mukaan Ukrainassa on paikalla myös hänelle tuttu suomalainen rikostutkija.

-?Ukrainasta löytyy varmasti myös venäläisiä vainajia. Tämä täytyy muistaa. Taistelun melskeessä kyllä varmaan ukrainalaisetkin joukot ovat syyllistyneet johonkin. Se on yksi haasteista, Ranta pohtii.

-?Tutkinnallisesti suuri haaste on se, milloin syylliset saadaan oikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Tässä on tapahtunut sekä rikoksia ihmisyyttä vastaan että sotarikoksia.

Ranta muistuttaa, että ensisijaisesti juridinen vastuu on valtiolla itsellään.

Izjumin joukkohaudoilla puiset ristit ja muutamat muistoesineet viittaavat tragediaan jota paikalla on todistettu. Kuva: Saara Mansikkamäki / HS

Joukkohaudan voi avata puhtaasti vain kerran.

Jos hautoja on niin sanotusti häiritty, on Rannan mukaan oltava hyvin varovainen johtopäätösten teossa. Hänellä on kokemusta sellaisista vainajista, jotka on tutkittu ainakin kahteen kertaan etukäteen.

Kaikki se, mitä joukkohaudoissa nähdään heti, kun hauta avataan, on dokumentoitava huolellisesti. Todistusaineiston täytyy olla selkeää.

Rannan mukaan vainajat on nostettava joukkohaudasta yksitellen ja siirrettävä omiin, yksilöllisiin ruumispusseihin. Kun puhutaan joukkohaudasta, ei jokaista vainajaa voida myöskään tutkia sillä tavoin kuin yleensä kuolemansyy­selvityksen osalta pitäisi. Miehet, naiset ja lapset on kaikki tutkittava erikseen.

-?Täytyy katsoa, onko jotakin yhteistä nimittäjää. Onko esimerkiksi ammuttu niskaan. Tai onko teloitettu rintamassa, kuten Suomessa vuonna 1918. Suomessa teloitettiin tuolloin niin, että teloitettavat laitettiin riviin ja teloittajat olivat vastaisessa rivissä, että kukaan ei tiennyt, kenet teloittaja tappoi, Ranta sanoo.

-?Jos löytyy esimerkiksi niskalaukausmalli, on se hyvä tarkistaa kaikista vainajista. Silloin ei täydy tehdä ruumiinavausta.

Rannan mukaan naiset on yleensä tutkittu erikseen, ja jos mahdollista, on pyritty selvittämään, ovatko naisvainajat joutuneet seksuaalisen väkivallan uhreiksi.

Todistusaineistoa Ukrainan hirveyksistä on Rannan mukaan paljon. Kysymys on siitä, miten tiedot kootaan yhteen ja ovatko kaikki osapuolet paljastamaan kaiken, mitä ovat saaneet selville.

Suuri kysymys on Rannan mukaan Ukrainan jälleen­rakentaminen.

-?Se fyysinen jälleenrakentaminen on totta kai pitkä, mutta entä se henkinen jälleen­rakentaminen? Valtaosa Venäjän teoista on myös kohdistunut siviiliväestöön. Silloin täytyy muistaa Geneven sopimukset, jotka ovat nekin Venäjän osalta menneet roskakoriin.

-?Kyllä se on sellainen tilanne, että mihin voi enää luottaa? Ei ainakaan Venäjään tai Wagneriin. Tämä on murheellinen tilanne, enkä tiedä, mikä ulospääsy oikein on. Onneksi en ole poliitikko enkä diplomaatti.

Kun rauha joskus tulee, täytyy Rannan mukaan turvata Ukrainan valtiollinen itsenäisyys ja ne valtionrajat, jotka sille ovat kuuluneet.

-?Muistan aina Martti Ahtisaaren sanat, kun olimme menossa Israeliin tutkimaan pakolaisleiriä, jonne emme tosin koskaan päässeet. Hän sanoi, että on turhaa yrittää välittää rauhaa, jos kummallakaan osapuolella ei ole aitoa halua rauhaan. Kyse ei ole siis pelkästään rauhanehdoista. Rauha on synnytettävä siellä, missä myös sorto ja väkivalta ovat syntyneet, Ranta pohtii.

Hän sanoo, että erilaisia välitysajatuksia eri puolilla maailmaa varmasti on. Nyt täytyy vain toivoa, että Ukraina saa länsimailta kaiken tuen.

Entä Rannan omat tulevaisuudensuunnitelmat?

-?Suomessa olen ollut nyt mukana vuoden 1918 tapahtumiin liittyvien joukkohautojen selvittelyssä. Se työ osittain keskeytyi koronan aikana, mutta nyt se jatkuu. Uskon vahvasti siihen, että oikeuden on aina toteuduttava ja ihmisarvoa on puolustettava kaikissa tilanteissa.