Kuva: Kotialbumit, Colourbox

Aamulla morsiuspari heräsi, kun kavereiden virittämät herätyskellot alkoivat soida. Hääkakun leikkuussa morsian parahti tuskasta. Sulhanen varasti hääkimppuun orkideat. Tunnetut pariskunnat muistelevat häitään kuvin ja tarinoin.

Se oli hyvin koskettava tilaisuus, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kuvailee Helsingin tuomiokirkossa perjantaina 6.9.2019 pidettyjä häitään Kirsi Aaltolan kanssa.

Heidät vihki piispa Teemu Laajasalo.

- Tuli kyynel poskelle, vaikka Kirsiä epäilytti, että olisiko se hikeä. Mutta kyllä se kyynel oli, Mika Aaltola kertoo.

Häissä oli noin 120 vierasta. Sulhasen mieleen on jäänyt alttarilla olo, liikuttuminen ja ilo.

- Oli hienoa seistä alttarilla ihmisten edessä, Mika Aaltola kertoo.

Koko päivä oli pyhitetty häävalmisteluille. Hääpäivä oli puuhakas ja ponteva. Missään välissä ei tullut mieleen hoitaa työasioita ja osallistua Teams-palaveriin.

- Kun menin ensimmäisen kerran ja toivottavasti viimeisen kerran naimisiin, se oli ainutkertainen hetki, eikä sinä päivänä tullut mieleen työkiireet millään tavalla.

Mika ja Kirsi Aaltola vihittiin Helsingin tuomiokirkossa syyskuussa 2019. Kuva: Mika Aaltolan kuvat

Häävalssia ei tanssittu, mutta morsiuspari oli treenannut ja esitti tanssikuviot All of me -kappaleen tahdissa.

Hääyön jälkeisenä aamuna morsiusparia odotti yllätys. Häähuoneeseen oli viritetty herätyskelloja vähän eri paikkoihin. Kuva: Mika Aaltolan kuvat

Häissä pidettiin paljon puheita ja tanssia jaksettiin aamuun asti. Sulhanen oli järjestänyt kirkon, mutta morsian oli järjestänyt kaiken muun. Mitään kommelluksia ei tapahtunut.

- Pidin puheen häätilaisuudessa, ja kiitin kaikkia vieraita ja vaimoa ylistin maasta taivaaseen. Kirsi on muuttanut meikäläisen elämää aika paljon. Kirsillä on samaa elämän nälkää kuin itsellä ja siinä suhteessa sovitaan hyvin yhteen.

Ennen häitä pariskunta oli ehtinyt seurustella kaksi vuotta. Sulhasen muistisairas isä oli häissä vielä niin hyvässä kunnossa, että hän pystyi pitämään morsiusparille puheen ja muistelemaan.

- Isä piti ylevän ja kauniin puheen. Se on jäänyt mieleen, sillä sittemmin hänellä on muisti hävinnyt. Hän tunnistaa poikansa ja lapsenlapsensa, mutta ei paljon muuta.

- Oli siinä mukana kaihoa, mutta tärkeintä oli juhla ja että kaikki olivat läsnä todistamassa, kun Aaltolan poika meni naimisiin.

Häiden jälkeisenä aamuna ystävät olivat järjestäneet jekkuja, joiden ääniin tuore aviopari heräsi.

- Häähuoneeseen oli viritetty herätyskelloja vähän eri paikkoihin. Kellot olivat kaapissa ja ne soivat useampaan otteeseen eri paikoissa. Oltiin vähän väsyneitä aamulla, mutta aamiaiselle päästiin.

- Oli hienoa seistä alttarilla ihmisten edessä, Mika Aaltola sanoo. Kuva: Mika Aaltolan kuvat

Häät eivät olleet välttämättömyys, mutta Virpi Hämeen-Anttilasta tuntui, että voisihan sitä mennä naimisiinkin.

Oli 27.6.1984, kun Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila vihittiin Espoon maistraatissa. He olivat tutustuneet Helsingin yliopistossa, Virpi opiskeli Intian kirjallisuutta, historiaa ja sanskritin kieltä, Jaakko arabian kieltä ja islamin tutkimusta.

- Olimme ujoja emmekä olleet hirveän varmoja itsestämme, Virpi Hämeen-Anttila kertoo.

Toimittaja Ilkka Malmberg teki Ylioppilaslehteen jutun erikoisten aineiden opiskelijoista. Haastateltaviksi valikoituivat toisensa etäisesti tunteneet Virpi ja Jaakko.

- Se Malmbergin juttu toi meidät yhteen. Alettiin jutella sen jälkeen enemmän. Meillä oli kauhean paljon yhteistä.

Vähän yli vuoden kuluttua vietettiin häitä. Häävastaanotto oli Virpin vanhempien kotona Espoon Tapiolassa, jossa Virpi ei asunut enää.

Virpi Hämeen-Anttila leikkaa hääkakkua. Kuva: Virpi Hämeen-Anttilan kuvat

Häät olivat pienet. Itse vihkimisessä oli läsnä vain kaksi todistajaa ja morsiamen veli, joka otti valokuvia.

- Ehkä siinä oli sitäkin takana, että välillä ihmiset pitävät suuret häät ja eroavat. Me oltiin pieniä ja vaatimattomia ja haluttiin pienet ja vaatimattomat häät.

Hääpäivältä on jäänyt mukavia muistoja. Iloinen ja lämmin olo oli päällimmäisenä. Häät olivat pariskunnan näköiset.

- Kun meidät oli vihitty, niin vihkijä sanoi, että se on sitten 13 markkaa se toimitus. Meitä nauratti.

Häämatka tehtiin Kööpenhaminaan. Siitäkin jäi hauskoja muistoja.

- Avioliitto on kestänyt niin kuin me arveltiin, kun ei lähdetty isolla metelillä naimisiin.

Maija ja Kari Vepsä menivät naimisiin Dominikaanisessa tasavallassa 27.3.2004. Julkisuuden takia he halusivat vihille ulkomailla.

Häävieraina olivat vain lähimmät ystävät, kymmenkunta ihmistä.

Päivään liittyi monenlaista kommellusta. Eniten riesaa aiheutti kaatosade.

- Kun vettä tulee siellä, sitä tulee todella paljon, Kari Vepsä kertoo.

- Saimme vesikasteen, kun meidät vihittiin.

Sade toi ylimääräistä jännitystä Maija ja Kari Vepsän häihin. Kuva: Kari Vepsän kuvat

Morsian oli sopinut hääpäiväksi kampaajan, joka oli luvannut tehdä espanjalaisen nutturan. Sovittuna ajankohtana kampaajan ovella oli yllättäen kyltti: siesta! Kampaaja aukeaisi kello 16. Häät olisivat kello 15.

- Ystäväni sanoi, että otetaan pari rommipaukkua, niin hän tekee sen nutturan. Sanoin, että ethän sä mikään kampaaja ole, Maija kertoo nauraen.

Ystävä suoriutui nutturanteosta hyvin. Kampausta varten tarvittavat orkideat napattiin hotellin viereisen talon pihalta.

- Kari-raukka varasti orkideat, vaikka on maailman kiltein mies. Orkideoita oli hiuksissani neljä, Maija kertoo.

Vihkiminen siirtyi rannalle hotellille, ja sinne oli pitkä matka sateessa. Sulhanen odotteli hädissään, että peruuntuvatko häät, kun morsian oli myöhässä. Lopulta morsian saapui häihin golfautolla.

Muistot naurattavat pariskuntaa yhä. Ensi vuonna häistä tulee 20 vuotta.

- Eikö se ole niin, että sade tuo onnea, Maija sanoo.

Taidemaalari Johanna Oras sai Reijonsa toukokuussa 1994. Kuva: Johanna Oraksen kuvat

Johanna ja Reijo Oras juhlivat häitään Naantalissa 21.5.1994.

Naantali valikoitui hääpaikaksi, sillä morsian oli turkulainen eikä Turusta löytynyt ruokapaikkaa 300:lle häävieraalle.

- Hääpäivä oli elämäni kohokohta siihen mennessä. Se oli aivan huikea, taidemaalari Johanna Oras kertoo.

- Ne olivat lämminhenkiset ja isot häät ja todella railakkaatkin.

Sulhanen esiintyi häissä ja lauloi toisen häävalssin Valkean ruusun. Pekka Santala oli tehnyt alun perin sanoituksen juuri laulajanakin tunnetulle taidekauppiaalle Reijo Orakselle.

- Reijon esitys oli aivan legendaarinen. Sen jokainen häävieras muistaa.

- Oltiin molemmat lavalla, ja hän lauloi sen minulle. Välisoinnun aikana otettiin vähän tanssiaskelia. Eläydyin ja tanssahtelin siinä sitten.

Sulhanen Reijo Oras lauloi häissä morsiamelle. Kuva: Johanna Oraksen kotialbumi

Kuva: Antti Lindtman kotialbumi

Ne olivat tunnelmalliset syyshäät. Juuri sellaiset kuin Antti Lindtman ja Kaija Stormbom olivat haaveilleet. Oli upea kuulas päivä, marraskuun 26. vuonna 2011.

- Suomalainen luonto juhli kanssamme, Sdp:n kansanedustaja Antti Lindtman kertoo.

He olivat menneet kihloihin huhtikuussa 2010. Häitä ryhdyttiin järjestämään heti sen jälkeen. Hääpaikka ohjasi hääpäivän valintaa. Vihkikirkoksi he halusivat Pyhän Laurin kirkon Vantaalla. Hääjuhla pidettiin Backbyn juhlatilassa.

- Halusimme pitää häät Vantaalla, Antti Lindtman kertoo.

Vieraita oli kutsuttu 140:n hujakoilla. Ystäviä ja sukulaisia. Politiikan saralta oli paljon vieraita, kuten presidentti Tarja Halonen, silloinen tasavallan presidentti.

Erittäin hyvästä visuaalisesta silmästään tunnettu morsian vastasi häiden visuaalisesta ilmeestä.

- Kaija oli miettinyt, millaisen hääkimpun hän haluaa, mutta kun kävelimme alttarille, huomasimme että kukka unohtui sakastiin, Antti Lindtman kertoo.

Hääkakun oli valmistanut ja lahjoittanut morsiamen työkaveri.

- Kakun päällä oli kultaa. Viesti oli, että Kaijalla on sydän täynnä kultaa.

Sulhanen halusi varmistaa, ettei joudu avioliitossa tossun alle. Kun kakkua leikattiin, Kaijan jalka jäi vahingossa Antin jalan alle ja Antti potkaisi häntä suoraan varpaille.

- Kaijan parahdus varmaan kuului ulos asti, Antti Lindtman kertoo.

Lopuksi siitä onneksi selvittiin ilman pysyviä vaurioita.

Kakun leikkaaminen päättyi parahdukseen. Kuva: Antti Lindtman kotialbumi

Sulhasen puhe morsiamelle oli tarkkaan mietitty. Sen tekemiseen meni viikkoja.

Hetki oli tunteikas. He olivat olleet yhdessä jo kuusi vuotta.

- Meidän yhteiseen elämään liittyi paljon epävarmuutta jossakin vaiheessa. Sitten kosin Kaijaa ja päätimme, että elämme täysillä yhdessä.

- Sanoin Kaijalle, että sä olet mun suurin ja ainoa rakkaus. Siihen puhe kiteytyi.

Sulhasen isän Jouko Lindtmanin puhe sai aikaan hersyvät naurut. Antti Lindtman on ainoa lapsi.

- Isällä on hyvä tilannekomiikka.

- Isä haki Kaijan tyttären Mandin ennen kirkkoon menoa. Mandi kysyi, miltä tuntuu, kun ainoa poika menee naimisiin. Isä oli vastannut, että mistä sä tiedät, onko se mun ainoa poika. Tällä isä aloitti puheensa.

Kaijan 14-vuotias tytär Mandi tuli häämatkalle mukaan. Kaikki yöpyivät samassa huoneessa.

- Oltiin niin tiivis tiimi, että se ei jäänyt harmittamaan. Oli harvoin tilaisuuksia, että päästiin kaikki yhdessä matkalle.

Häävalssin sijaan morsiuspari tanssi tangon Por una cabeza. Näyttelijä Al Pacino teki tangon tunnetuksi elokuvassa Naisen tuoksu. Kaija ja Antti olivat ihastuneet elokuvan tangokohtaukseen.

- Kun kävimme häät juontaneen Anne Nielsenin kanssa ohjelmaa läpi, ja tulimme Por una cabezan kohdalle, hän sanoi, että se tango on suomeksi kuoleman paikka.

- Silloin selvisi, että Por una cabeza kertoo miehestä, joka pelaa raviradalla ja laittaa viimeiset rahansa hevoseen ja joku toinen voittaa, ja se on kuoleman paikka.

Tango osoittautui silti toimivaksi.

- Se sopii ehkä siihen kohtaan, että naimisiin mennään, kunnes kuolema meidät erottaa.

Leila ja Atte Kalevalla oli perinteiset sotilashäät. Kuva: Atte ja Leila Kaleva kotialbumi

Kosinta tapahtui romanttisella sillalla Iranissa 25.3.2009.

Leila Kaleva on syntynyt 23.5.

Siinä oli samat numerot, vaikka vähän eri järjestyksessä, kokoomuksen nykyinen kansanedustaja, kapteeni evp Atte Kaleva mietti.

Leila ei vastannut heti "kyllä".

Atte ehti jo miettiä, että kieltäytyykö hän.

- Leila halusi perustella suostumustaan, Atte Kaleva kertoo.

Heitä yhdistivät samat arvot, mikä on oikein ja väärin. Kummankin mielestä siinä oli aika hyvät eväät yhteisen taipaleen rakentamiseen.

- Tätä Leila perusteli siellä sillalla.

He olivat tunteneet toisensa jo opiskeluajoista asti samoista teekkaripiireistä, vaikka seurustelu alkoi vasta kolmekymppisinä.

Parin sadan vieraan todistama siviilivihkiminen tapahtui Helsingissä Katajanokan Kasinolla helmikuussa 2010. Talvihäät sopivat aikataulullisesti paremmin. Kesällä kavereilla on usein viikonloput täynnä.

- Ne olivat sotilashäät kaikkien perinteiden mukaisesti, Atte Kaleva kertoo.

Siihen kuului miekanpolttamista ja morsiamenryöstö. Häiden musiikista vastasi Kaartin soittokunnan kombo.

Morsiamen ryöstössä univormupukuiset naamioituneet miehet hakivat morsiamen ja heillä oli miekat. Tarkoitus oli tentata veljien piiriin otettavaa uutta tulokasta.

- Morsiamen ryöstössä mun kadettiveljet sanoivat, että oli harvinaisen altis morsian. Hän tuli erittäin mielellään ryöstetyksi. Lopulta siinä oli käynyt niin, että morsian oli kysellyt, että mitäs hampuuseja te olette.

Miekanpolton idea on polttaa poikamiesajan synnit. Puhdistetulla miekalla morsiuspari leikkaa lopuksi hääkakun. Kuva: Atte ja Leila Kaleva kotialbumi

Miekanpolton idea on polttaa poikamiesajan synnit. Puhdistetulla miekalla morsiuspari leikkaa lopuksi hääkakun.

- Jos miekoissa on isot liekit, se tarkoittaa, että sulhaselle on kertynyt paljon syntejä. Mun bestman sanoi, että kyllä palaa nyt kirkkaalla liekillä.

Morsiamelle pitämässään puheessa Atte Kaleva kertoo muistelleensa hetkeä, jolloin hän tiesi, että Leila olisi hänen tuleva vaimonsa.

- Olin Säkylässä sotaharjoitusten jälkeen minkkitarhaksi kutsutussa pienessä asunnossa. Yhtäkkiä minulle tuli täydellinen varmuus, että Leilasta tulee mun vaimo ja että me eletään yhdessä loppuelämän.

- Tätä avasin hääpuheessa, että tällä lailla se meni. Se ei ollut suuren huuman vallassa. Koen Leilan kalliona, jolle voi rakentaa enkä hirveänä tunnekuohuna, joka on kuin pyörremyrsky ja menee ohi nopeasti.

- Olin Säkylässä sotaharjoitusten jälkeen minkkitarhaksi kutsutussa pienessä asunnossa. Yhtäkkiä minulle tuli täydellinen varmuus, että Leilasta tulee mun vaimo, Atte Kaleva kertoo. Kuva: Atte ja Leila Kaleva kotialbumi