Kun valokuvaaja Janita Autio halusi päästä urallaan eteenpäin, hän keksi ottaa tähtiin yhteyttä sosiaalisessa mediassa. Nyt hän hankkii elantonsa kuvaamalla maailmanluokan brändejä ja huippuartisteja.

Janita Autio on noussut muutamassa vuodessa yhdeksi Suomen tunnetuimmista valokuvaajista. Kuva: Tuomas Kolehmainen

Pussiin sujahtaa eriväreisiä makeisia: salmiakkitutteja, omenaremmejä ja vähän hedelmäkarkkeja.

Punavuoressa sijaitseva vanhanajan karkkikauppa Robertin Herkku on yksi valokuvaaja Janita Aution, 29, lempipaikkoja Helsingissä. Tänne hän tuo pienimmät sisaruksensa, kun he ovat hänen luonaan käymässä.

-?Paikka on vähän kuin Peppi Pitkätossun koti. Välillä käyn täällä viikoittain, välillä on pidempi tauko. Rakastan irtokarkkeja, Janita kertoo.

Karkkikaupassa asioiminen kuvastaa tapaa, jolla Janita suhtautuu elämään: leikkien, kokeillen, maistellen. Hän lempikarkkimakujaan ovat erityisesti happamat, makeat ja kirpeät maut, joissa on vähän asennetta.

Samanlaisella asenteella Janita on ponnistanut maan eturivin valokuvaajien joukkoon itseoppineena, ilman alan muodollista koulutusta. Ikea, Marimekko, Iittala, H&M, Zalando, Kiehl's, Finnair, Lumene. Samu Haber, Sanni, Antti Tuisku, Lauri Tähkä, Alexa Dagmar, Sofia Ruutu, Lauri Tilkanen. Nämä ovat vain muutamia brändejä ja nimiä, joita hän on vuosien aikana kuvannut.

Suuren yleisön tietoisuuteen Janita nousi viimeistään viime kesänä valokuvalla, jonka hän otti Ruisrockissa pääministeri Sanna Marinista. Pian tämän jälkeen Janitan nimi nousi esiin yhtenä pääministerin kanssa kohutuilla bilevideoilla juhlineista henkilöistä.

Julkisuuden myötä Janita on oppinut vetämään rajoja ja pitämään puolensa.

Yksi Janitan lempikaupoista Helsingissä on karkkikauppa Roobertin Herkku. Kuva: Tuomas Kolehmainen

"Minulle kirjaimellisesti lyötiin kamera käteen lapsena. Olen kotoisin Pattijoelta Raahesta. Olen perheen vanhin lapsi, ja minulla on 13 sisarusta. Isä harrasti sekä video- että valokuvausta, joten kuvaaminen oli luonnollinen osa perhe-elämäämme. Lapsuudestani on paljon ihania kuvamuistoja.

Sain ensimmäisen filmikamerani joululahjaksi kolmannella luokalla ja digikameran rippilahjaksi. Vaikka tykkäsin valokuvaamisesta, en koskaan ajatellut, että siitä voisi tulla ammatti. Pattijoella työllistymisnäkymät eivät olleet kovin kummoiset: siellä olisin voinut kuvata kivijalkaliikkeessä perhepotretteja. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se ei inspiroinut minua.

Koulussa rakastin kuvaamataitoa. Ensimmäiset lukion kurssit olivat kuitenkin erilaisten tekniikoiden opettelua ja piirtämistä, mistä en pitänyt. Lukion kuvataiteen opettajani Aki Pulkkanen käski tuoda sen sijaan näytille valokuvia ja antoi niistä palautetta, kehui ja kannusti.

Jos hän ei olisi potkinut minua eteenpäin, en olisi tässä nyt. Hän jopa järjesti minulle ja kavereilleni valokuvanäyttelyn Raahe-salin lämpiössä. Olen siitä todella kiitollinen. Toivon, että voin itse joskus kannustaa jotakuta nuorta samoin."

"Lukiossa minulla oli paljonkin suunnitelmia. Mietin kaupallista alaa tai sosionomin opintoja. En kuitenkaan halunnut ryhtyä heti lukion jälkeen opiskelemaan mitään, vaan lähdin matkustelemaan. Tein aina muutaman kuukauden hommia, että sain matkarahat säästettyä ja pääsin taas reissuun. Yleensä matkat suuntautuivat Kaakkois-Aasiaan.

Sitä jatkui neljä vuotta. Työkseni tein opettajan sijaisuuksia Pattijoella, siivosin, hoidin lapsia ja olin mansikanmyyjänä. En ajattele niitä välivuosina. Ne olivat elämäni tärkeimpiä vuosia, jolloin mietin sitä, kuka olen. Lopulta jäin pysyvästi Helsinkiin asumaan.

Viikonloppuisin reissasin ympäri Suomea kuvaamassa kaikissa mahdollisissa tapahtumissa, kuten häissä. Tykkäsin kuvata ihmisiä. Otin vastaan kaikki keikat, jotta sain lisää kokemusta. Minulla ei ollut valmiita kontakteja, mutta into kuvaamiseen oli valtava.

Kuvaajana Janita on itseoppinut, mikä on toisaalta antanut vapauden kehitellä omaa tyyliä. Kuva: Tuomas Kolehmainen

Seurasin Instagramissa eri alojen kiinnostavia ihmisiä ja ehdotin heille, että voisin tulla ottamaan heistä kuvia. Ajattelin, että jokainen tarvitsee somekuvia ja minä näkyvyyttä, joten se olisi hyvä match.

Kirjoitin viestit tähän tyyliin: "Moi, mä olen Janita ja tykkään valokuvata. Tässä pari näytekuvaa. Haluaisin ottaa susta kuvia? Sä saat siitä somekuvia, mä saan kuvia portfolioon."

Moni ei vastannut, mutta en lannistunut. Ensimmäinen, joka vastasi, että joo mennään, oli Mikael Gabriel. Olin ihan, että mitä hittoa. Kädet tärisivät ja jännitti, mutta menin vain."

"Kun nimeni alkoi nousta somessa esiin, kuvauspyyntöjä alkoi tipahdella sieltä täältä. Pian sain kuvatilauksia myös firmoilta, jotka tarvitsivat mainos- ja muotikuvia. Homma kasvoi nopeasti ja jo samana vuonna, syksyllä 2015, perustin toiminimeni.

Minulla on ollut oma firma pian kahdeksan vuotta. Vaikka minulla ei ollut kokemusta yrittäjänä toimimisesta, olen aina toiminut yrittäjämäisesti. Ei minulla ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa. Sen sijaan olen tottunut tekemään hommia. Viime vuodet työtahtini on ollut melkein 24/7.

Välillä olen miettinyt, että mitä jos jättäisin kaiken ja menisin toiselle töihin, mutta en pysty. Rakastan yrittäjän työhön kuuluvaa vapautta. Olen myös päässyt tekemään todella siistejä juttuja.

Nyt minulla on se etuoikeutettu tilanne, että jos minut palkataan, saan melko vapaat kädet tuottaa oman näköistä sisältöä. Teen myös itse someen kaupallisia yhteistyöprojekteja, ja mietin todella tarkkaan, millaisissa olen mukana. Tarjouksia tulee paljon, joten valitsen mieluiten ne, jotka minua inspiroivat ja oikeasti kiinnostavat.

Myös firmallani menee hyvin. Liikevaihto on noussut: se on noin 350?000, ja liikevoittoprosentti 64. Se on tosi hyvin, ja olen siitä kiitollinen. Etenkin, kun pyöritän kaikkea yksin."

Fakta

Riippuu päivästä, monelta herään töihin. Joskus kuvauskeikka on jo aamuseitsemältä, jolloin minun pitää herätä viideltä tai kuudelta. Silloin teen vain nopean meikin. Juon aina aamukahvin, mutta usein aamupalan syöminen jää, vaikka rakastan aamiaisia. Jos kuvaan omia kampanjoitani, saatan herätä töihin vasta yhdeksäksi tai kymmeneksi. Silloin aamulla on enemmän aikaa.

"Työpäivieni pituus vaihtelee päivittäin. Viime vuoden lokakuussa sain oman studion Fredrikinkadulle Helsingin Punavuoreen. Nyt minulla on ensi kertaa selkeä työpaikka. Rakastan studiotani. Viihdyn siellä vähän turhankin hyvin, enkä aina malttaisi lähteä illalla kotiin."

Elin työpainotteista elämää monta vuotta. Nyt kun seurustelen, olen viettänyt ylipäätään paljon säännönmukaisempaa elämää kuin ennen. Pyrin lenkkeilemään ja kuntoilemaan aiempaa enemmän.

Nukun 7 tuntia yössä. Luulen, että se muka riittää, mutta ei se riitä. Luovuuteni on yleensä parhaimmillaan yöllä: saan silloin parhaat ideani. Elämä on taianomaista, kun muu maailma nukkuu. Viimeiset neljä kuukautta olen kuitenkin mennyt nukkumaan ennen kahtatoista, mikä on itselleni uusi asia. Haluan jatkaa sitä, koska kunnon yöunet vaikuttavat vireystilaan ja inspiraatioon.

Janita remontoi viime syksynä itselleen värikkään studion Punavuoreen. Oma paikka oli yksi unelmien täyttymys. Kuva: Tuomas Kolehmainen

"Valokuvaus on pääasiallinen työni, mutta se, että minut tunnetaan, on pääosin sosiaalisen median ansiota. Teen someen myös itse kaupallisia yhteistyöprojekteja.

Suomessa olen kuvannut paljon artisteja. En ole kuvannut heitä siksi, että julkisuus itsessään kiinnostaisi minua. Artistit ovat usein inspiroivia ihmisiä. On aina kaunista, kun ihminen tekee jotain, mitä rakastaa.

Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut kuvata monia huippuammattilaisia ja oppia heiltä. Esimerkiksi Samu Haber ja Sofia Ruutu ovat ihmisiä, jotka ovat inspiroineet minua valtavasti. Olen saanut kuvata heidät juuri sellaisina, miten minä heidät näen.

Luottamus on työssäni tärkeää. Haluan luoda tilan, jossa kuvattavalla on turvallista olla. Joskus joku tuntee olonsa epämukavaksi. Silloin tehtäväni on saada hänet unohtamaan kamera ja pitämään hauskaa kanssani.

Olen myös itse kameran edessä. Ne kuvat ottaa yleensä toinen valokuvaaja. Työskentelen usein tiimissä, johon palkkaan muita freelancereita, kuten meikkaajan, valaisijan tai stylistin. Ennen suunnittelin todella tarkkaan, mitä esimerkiksi Instagramissa julkaisin, mutta stooreihin tuotan aika rennosti sisältöä.

Työni on julkista. Julkisuus voi yhdessä hetkessä kohdella hyvin, mutta toisessa kurjasti. Olen todella avoin, mutta olen oppinut vetämään rajoja ja pitämään puoleni."

"Koska en ole opiskellut valokuvausta, minulla on tietyllä tavalla ollut enemmän vapautta kehitellä omaa jälkeäni. Jos minun pitäisi kuvailla tyyliäni, sanoisin, että se on värikäs, leikkisä, elämänmakuinen ja pirskahteleva.

Rakastan värejä. Keittiöni on kokonaan pinkki, eikä kotonani ole yhtään valkoista seinää. Tiedän aina heti, mikä on minun makuuni ja mikä ei. Monet sanovat, että he tunnistavat tyylini.

Koskaan ei ole käynyt niin, ettei kuvauksissa tule mitään ideaa mieleen. Usein ne saavat alkunsa jonkin asian ihmettelystä. Imen inspiraatiota vähän kaikkialta.

Muotia olen rakastanut aina. Yksi unelmien täyttymys oli, kun sain lanseerata oman kenkämallistoni Vamskon kanssa. Olen haaveillut muotisuunnittelusta ja omasta vaatebrändistä.

Aina en kuitenkaan ole uskaltanut pukeutua kuten olen halunnut. Nuorempana pienellä paikkakunnalla piti kuulua muottiin. Kavereiden kanssa kävimme kierrätyskeskuksessa, hamstrasimme sieltä vaatteita ja kuvasimme niitä.

Koen, ettei minun tarvitse lokeroida itseäni valokuvaajaksi, vaan olen myös muuta. Rakastan tehdä kaikkea kameran edessä ja kameran takana. Kuvaamisen lisäksi stailaan ja teen visuaalisia kampanjoita. Nyt haaveenani on, että saisin suunnitella ja toteuttaa jonkin kokonaisvaltaisen visuaalisen kokemuksen, jossa yhdistyisivät muoti, valokuvat ja tyylit.

Elämään voi suhtautua monella tavalla. Itse koen elämän leikkinä, jossa voi kokeilla erilaisia asioita ja seikkailla vähän kuin Liisa - tai pikemminkin Janita - Ihmemaassa."

Janita on aina rakastanut muotia ja vaatteita, ja hänestä itsestäänkin on tullut tyyliesikuva. Kuva: Tuomas Kolehmainen

"Rakastan ihmisiä ja tykkään, että ympärilläni on elämää. Lapsuudenkodissani oli aina aikamoinen sirkus, harvoin siellä oli rauhallista.

Perheeni on vanhoillislestadiolainen, mutta itse en ole enää mukana lestadiolaisliikkeessä. Minulla on kuitenkin hyvin läheinen suhde perheeseeni, ja he ovat aina kannustaneet minua. Pidän myös yhteyttä moniin lapsuudenystäviini, joista osalla on sama tausta. He näkevät asiat samasta näkövinkkelistä ja tietävät, mistä olen kotoisin.

Ystävät ovat minulle tärkeitä, ja ystäväpiirini on laaja. Aiemmin tein töitä viikonloppuisinkin, mutta nykyään pyrin viettämään ne ystävieni kanssa. Pidämme leffailtoja, kokkailemme, pelaamme lautapelejä ja käymme ravintoloissa, mutta usein vain olemme ja juttelemme.

Vaikka rakastan olla ihmisten kanssa, minun pitää välillä saada olla yksin kotona ihan hiljaa, sillä työni on niin hektistä. Musiikki seuraa minua yleensä kaikkialle, mutta silloin laitan senkin pois.

Ennen olin tavoitettavissa työasioissa ympäri vuorokauden, mutta nyt olen laittanut somekanavien ilmoitukset pois, ja yritän katsoa ne vain työajalla.

Olen välillä miettinyt, että pitäisin jonkinlaisen välivuoden. Sitähän artistitkin tekevät. Aiemmin annoin työlleni kaiken, ja sitten oli pakko lähteä ikään kuin nollaamaan Aasiaan, kauas tavallisesta arjesta. Matkustaessa asiat saavat perspektiiviä. Vietin juuri marraskuun Balilla. Siellä elin hetkessä. Nyt yritän tuoda sitä asennetta myös arkeeni ja harjoitella pysähtymistä.

Välillä minulla on tarve palata juurilleni Pattijoelle. Siellä on aina sama ihana ja tuttu härdelli. Haluan joskus lapsia myös itse, mutta vasta, kun on sen aika."

Janita on tottunut tekemään paljon hommia. "Viime aikoina olen opetellut tasapainoilemaan paremmin työn ja vapaa-ajan välillä." Kuva: Tuomas Kolehmainen

"Tässä työssä pitää koko ajan kehittyä ja ideoida jotain uutta ja erikoista. Joskus pelottaa, kauanko tämä kestää. Mietin myös, riittääkö Suomi minulle - tai minä Suomelle.

Ennen koronaa haaveilin muutosta New Yorkiin, jota rakastan. Siellä on ihanaa hukkua massaan, mutta samalla se on todella inspiroiva paikka. Toisaalta siellä minun pitäisi aloittaa taas ihan nollasta. Vaihtoehtoja voisivat olla myös Tukholma tai Kööpenhamina.

Olisi myös kivaa tehdä taas omia projekteja ja ottaa enemmän henkilökuvia, kuten tein urani alkuaikoina. Viime aikoina olen kuvannut esimerkiksi sisaruksiani. Välillä olen pyytänyt ystäviäni tulemaan studiolle, ja sitten olemme vain kuvanneet ilman mitään kummempaa tarkoitusta."

29-vuotias itseoppinut valokuvaaja. Asuu Helsingin keskustassa. Kotoisin Pattijoelta, joka kuuluu nykyään Raahen kaupunkiin.

On kuvannut artisteja, bloggareita, vaikuttajia, muotia ja mainoskuvia.

On oman firmansa toimitusjohtaja.

Rakastaa karkkia, päiväunia ja Pinterestin selailua.

Seurustelee vakituisesti ex-jääkiekkoilija Oskari Halmeen kanssa.

Lue lisää: Janita ja Arttu olivat jo melkein kihloissa, mutta sitten tuli ero - nyt he ovat parhaat ystävät ja antavat käytännön vinkin kaikille eroaville

Lue lisää: 7 supertyylikästä suomalaispukeutujaa - seuraa heitä Instagramissa, jos kaipaat inspiraatiota

Lue lisää: Ennen kuin Laura Seppänen ottaa ketään asiakkaakseen, hän haluaa varmistua yhdestä asiasta - tällaista on suositun sisustussuunnittelijan arki

Lue lisää: Siivoojat Salla, 23, ja Sanna, 43, paljastavat palkkansa

Lue lisää: Anna luopui lähes 6 000 euron kuukausipalkasta ja toteutti unelmansa - näin paljon hän nykyään tienaa