- Ajattelin, etten voi luovuttaa. Minäkin halusin olla tyyppi, joka pystyy tähän, Janette Karvonen kertoo. Kuva: Kalle Parkkinen

Janette Karvonen sairasti syömishäiriötä viisi vuotta fitnesskisojen jälkeen. Myös doping on lajissa yleistä. Fitnessin suurin vaara piilee kuitenkin somessa ja siinä miten se vaikuttaa meihin kaikkiin.

Nälkä on vain tunne.

Niin Janette Karvonen, 29, ajatteli jo lapsena. Hän sairastui anoreksiaan ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. Sairaus uusiutui 16- ja 18-vuotiaana. Sen jälkeen Karvonen ajatteli olevansa parantunut ja kiinnostui isolla ryminällä sosiaaliseen ja perinteiseen mediaan nousseesta bikini fitnessistä.

-?Facebookissa tai Instagramissa tuli vastaan menestynyt fitnessurheilija, joka oli minusta niin upean näköinen, että halusin näyttää häneltä, Karvonen muistelee vuotta 2013.

Karvonen hankki valmentajan ja alkoi treenata. Siitä seurasi hyviäkin asioita. Ennen pelkkiin ryhmäliikuntatunteihin luottanut 19-vuotias Karvonen oppi, miten salilla harjoitellaan tehokkaasti.

Ongelmat alkoivat kisadieetillä. Kuudentoista viikon aikana ravinnon määrää, rasvaa ja hiilihydraatteja vähennettiin asteittain. Ruuat punnittiin. Tavoitteena oli kisalavalle kelpaava kroppa huhtikuussa 2014.

Karvonen pääsi kuin pääsikin lavalle, mutta hinta oli kova. Hän voi huonosti.

-?Kun ruokavaliossa ei ollut tarpeeksi rasvoja ja hiilareita, koin ahdistusta ja masennusta. Tein samaan aikaan kahta työtä ja opiskelin korkeakoulussa. Aivoni eivät jaksaneet toimia enää ollenkaan.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 13/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Karvosen valmentaja oli hyvä kehon muokkaamisessa, mutta henkisen tuen kanssa oli toisin.

-?Nälkä on vain tunne, valmentaja sanoi entiselle anorektikolle.

Se oli bensaa Karvosen mielessä yhä lymyäville sairaille ajatuksille. Dieetin loppuvaiheessa hän eristäytyi vapaa-ajallaan kotiinsa eikä kyennyt ajattelemaan kuin yksioikoisesti. Nälkää on kestettävä ja päivän kaksi treeniä tehtävä.

-?Olin pimeässä paikassa. Aikuisena tervejärkisenä ihmisenä olisin jättänyt leikin kesken, mutta silloin ajattelin, etten voi luovuttaa. Minäkin halusin olla tyyppi, joka pystyy tähän.

Yllätyksenä tuli, että isoimmat ongelmat alkoivat vasta kisan jälkeen, kun rasvattomasta kehosta ja ruokavaliosta piti alkaa vähitellen siirtyä normaaliin. Karvonen ei kyennyt siihen. Hänen hiuksensa irtosivat tuppoina ja hänellä oli jälleen syömishäiriö, vaikkei se enää ollut anoreksia.

-?Dieetin jälkeen olin vuosia ehdoton siitä, miten minun pitää syödä ja liikkua. Omista aterioista irti päästäminen edes yhdeksi ateriaksi oli tosi vaikeaa.

Karvonen oli mieltänyt liikkuvat ja lihaksikkaat fitnessurheilijat terveiksi. Oman kokemuksensa jälkeen hän ajattelee, että ainakin joidenkin kohdalla se oli harha.

-?Oma kehonkuvani ja elämäntapani eivät tervehtyneet millään tavalla.

Janette Karvonen on yksi fitnessurheilija lisää, joka tuo julkisesti esiin henkilökohtaisen, karun tarinansa lajista. Fitnessiin on liitetty niin syömishäiriöriski kuin kisadieetin muut psyykkiset ja fyysiset seuraukset.

Janette Karvonen vaaransi terveytensä fitnessissä. Hän kehottaa lajiin hurahtavia miettimään sen ilojen lisäksi myös fitnessin mahdollisia vaaroja. Kuva: Kalle Parkkinen

Fitnessurheilu yhdistyy myös dopingiin. Alkuvuodesta Suomen Fitnessurheilu ry menetti Opetusministeriön valtiontuet, koska yhdeksän sen urheilijaa kärysi vuosina 2020-22.

Samaan aikaan yksittäisten, negatiivisten ulostulojen kanssa laji nauttii yhä myös suuresta positiivisesta näkyvyydestä. Nykyiset ja entiset fitnessurheilijat ovat maan suosituimpia somevaikuttajia ja esillä tiuhaan myös muussa mediassa. Heidän vaikutusvaltaansa lisää niin fitnessurheilijoille kuin tavallisille ihmisille suunnatut nettivalmennukset.

Fitness on siis paitsi joidenkin satojen kilpailijoiden urheilulaji, myös netissä myytävä elämäntapa. On korkea aika kysyä, onko se oikeasti terveellistä kellekään.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori Juha Hulmi on ollut mukana Suomen ensimmäisissä fitnessurheilijoiden tutkimuksissa. Sen perusteella hän sanoo, ettei laji todennäköisesti vahingoita fitnessurheilijoiden enemmistön terveyttä.

- Mediassa tulee ehkä usein esiin erityisesti sellaiset urheilijat, joilla on pahoja ongelmia.

Tutkimuksissa fitnessurheilusta on saatu useita positiivisia tuloksia. Esimerkiksi vuonna 2016 Jyväskylän yliopisto tiedotti, että suurin osa fitnesskilpailijoista palautui täysin kovan dieetin aiheuttamista hormonaalisista ja muista muutoksista palautumisjaksolla. Vuonna 2019 fitnessurheilijoilla todettiin olevan vähemmän riskitekijöitä sydän- ja verisuonitauteihin ennen kisadieettiä kuin samanikäisillä ja samanpainoisilla naisilla.

Tutkimusryhmässä mukana olleen Hulmin mukaan fitnessurheilijat olivat fyysisesti aktiivisempia, heillä oli vähemmän sisäelinrasvaa ja heidän ruokavalionsa oli lähempänä suosituksia esimerkiksi kasvisten osalta.

-?Suurin osa fitnessurheilijoista elää suuren osan vuodesta terveellisemmin kuin suomalaiset keskimäärin.

Fitnessurheilu on maailmanlaajuisesti hyvin suosittua. Kuva: Brian Cahn / ZUMA / MVphotos

Hulmin mukaan juuri kisadieetin rajattu kesto suojelee muutenkin fitnessurheilijoita. Vaikka dieetti vaikuttaa usein esimerkiksi kuukautiskiertoon, suurimman osan vuodesta fitnessurheilua harrastavien naisten hormonitoiminta on normaalia. Toisin voi olla taitoluistelijoilla, voimistelijoilla, mäkihyppääjillä ja muilla urheilijoilla, jotka lajinsa painovaatimusten takia elävät liian niukalla ravinnolla koko ajan.

-?On tosi huolestuttavaa, jos muiden lajien urheilijat ovat samassa tilassa kuin fitnessurheilijat dieettinsä aikana koko vuoden, Hulmi sanoo.

Fitnessurheilun seuraukset eivät kuitenkaan ole pelkästään positiivisia. Uusin Jyväskylän yliopiston tutkimus kertoo, että kilpailuihin valmistautuminen alentaa fitnessurheilijoiden lepoaineenvaihduntaa eli hidastaa kehon energiankulutusta. Hulmin mukaan tämä voi hankaloittaa urheilijoiden painonpudotusta entisestään ja saattaa joillain yksilöillä johtaa entistä rajoittavampaan syömiseen ennen kilpailuja.

Vaikka myös lepoaineenvaihdunta palautui kuukausien kuluessa ennalleen, tulokset ovat tärkeitä. Fitnessin kaltaista pitkäkestoista ja suurta painonpudotusta ei juurikaan tehdä muissa lajeissa, eikä tutkimustietoa ole olemassa siitä, mitä sellaisen dieetin läpikäyminen toistuvasti aiheuttaa terveydelle.

Hulmi korostaa myös sitä, että tutkimukset kertovat vain tutkimukseen halukkaista, väestötasolla ajateltuna melko pienestä urheilijoiden ryhmästä.

-?Vaikka nämä tutkittavat ovat keskiarvotasolla palautuneet dieetistä 4-5 kuukaudessa, voi aina olla yksilöitä, joille niin ei käy. Pitää myös muistaa, että me tutkimme fysiologisia mittareita, emmekä seuraa näiden yksilöiden terveyttä useita vuosia.

Fitnessurheilijoiden terveyteen on perehtynyt lääketieteen tohtori, Helsingin yliopiston dosentti Arja Uusitalo. Urheilulääkäri Uusitalon mukaan lajin erityispiirteet vahingoittavat osaa urheilijoista fyysisesti ja psyykkisesti.

-?Fitnessurheilijat hakeutuvat vastaanotolle väsymyksen, suorituskyvyttömyyden ja ylikuormittumisen takia. Taustalla on usein dieetin aiheuttama pitkäaikainen energian- ja ravintoaineiden puute ja samanaikainen ohjelmoitu fyysinen kuormittaminen.

Liian matala ravinnonsaanti on tutkitusti yhteydessä vammojen, infektioiden ja suolistovaivojen yleistymiseen. Kun kehon omien anabolisten hormonien, kuten kilpirauhas- ja sukuhormonien toiminta liian niukan ravinnon takia laskee, naisille tulee kuukautishäiriöitä ja miehille haluttomuutta ja aamuerektioiden vähenemistä. Aineenvaihdunta hidastuu.

-?Toki tätä kaikkea pystytään paikkaamaan suunnittelemalla dieetti mahdollisimman hyvin mieluiten yhdessä asiantuntijan kanssa. Joka tapauksessa jojo-tyyppinen toiminta on elimistölle kuormittavaa. Energia-aineenvaihdunnallista sopeutumiskykyä vaaditaan toistuvasti, Uusitalo huomauttaa.

Hän on huolissaan etenkin nuorten naisten hormonitoiminnasta, joka häiriintyy vanhempia naisia helpommin.

Hormonitoiminnan tasapaino on terveydelle ja kehitykselle monin tavoin tärkeää. Se vaikuttaa esimerkiksi luuntiheyteen. Jos sukuhormonin toiminnassa on pitkäaikaisia häiriöitä nuorena, parikymppisenä saavutettava luuntiheyden huippu jää matalammaksi.

Kuukautiset ovat naisen terveyden tärkeä mittari. Uusitalo kuitenkin muistuttaa, että ne ovat sitä luotettavasti vain, jos nainen ei käytä hormonivalmisteita. E-pillereiden käyttäjät saavat usein säännöllisesti kuukautisensa, vaikka oma hormonitoiminta olisi häiriintynyt.

Uusitalon potilaat ovat järkyttyneet, kun oman kehon todellinen tila on selvinnyt heille joskus vasta vuosien jälkeen.

-?On traumaattinen tilanne urheilijalle tajuta, ettei oma hormonitoiminta olekaan ollut kunnossa. Asia yhdistetään usein esimerkiksi suvunjatkamiskykyyn.

Pelko lapsettomaksi jäämisestä piinasi Janette Karvosta vuosien ajan. Kuva: Kalle Parkkinen

Uusitalo pitää fitnessin riskinä myös sitä, että kehon manipulointi niin rajusti ruualla lisää halua manipuloida sitä myös muulla tavoin. Kun kehon omien anabolisten hormonien tuotanto kovassa dieetissä vähenee, lihasten kehitys hidastuu.

-?Sitten voi tulla houkutus ottaa anabolisia aineita ulkopuolelta.

Tilastojen mukaan tämä houkutus toteutuu. Suomen urheilun eettisen keskuksen Suekin mukaan fitnessurheilussa annettiin vuosina 2017-21 yhteensä 450 näytettä, joista 15 oli positiivisia.

Se tarkoittaa, että fitnessissä joka 30:s testattu urheilija kärähti.

-?Ero on 15-kertainen muiden lajien keskiarvoon nähden. Kyse ei ole sattumasta, vaan ikävä kyllä fitnessurheilussa dopingaineiden käyttö on runsaampaa kuin muissa dopingvalvonnan alaisissa lajeissa, sanoo Suekin lääketieteellinen asiantuntija Pekka Rauhala.

Käryt ovat vain jäävuoden huippu. Rauhala arvioi kilpailijoissa olevan dopingin käyttäjiä oikeasti moninkertainen määrä. Dopingia käyttävät myös harrastajat.

-?Heillä ei ole kiinnijäämisen riskiä. Sen seurauksena käyttö on paljon runsaampaa.

Fitnessurheilijat jäävät lähes aina kiinni Uusitalon mainitsemista anabolisista steroideista. Ne lisäävät lihasten kasvua ja voimaa sekä auttavat palautumaan. Haittavaikutuksia on sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Steroidit voivat alkuun aiheuttaa miehille rintojen kasvua, aknea, aggressiota ja psykoottisia oireita etenkin, jos sellaiseen on geneettistä alttiutta. Naisilla karvojen kasvu kiihtyy, ääni madaltuu ja kuukautiset häiriintyvät.

Pitkällä aikavälillä sydän- ja verisuonisairauksien riski kasvaa.

-?Pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla äkkikuolema, Rauhala toteaa.

Fitnesspiireissä terveysriskit myönnetään, mutta koko lajin leimaamisesta ei pidetä. Joidenkin kohdalla riskit toteutuvat, mutta toiset nauttivat lajin positiivisista vaikutuksista.

-?Söin aikaisemmin kerran tai kaksi päivässä ja ihan mitä sattuu. Nettivalmennuksen kautta opin syömään säännöllisemmin ja enemmän. Ja kun itse syön säännöllisesti, koko perheemme ruokarytmi on järkevöitynyt, kertoo Ellen Tullinen, 42.

Aivan kuten Janette Karvonen, myös Tullinen alkoi harrastaa bikini fitnessiä buumin ehkä suurimpina vuosina 2010-luvun puolivälissä. Hänellekin ensimmäinen dieetti oli raju kokemus. Aikaisemmin diagnosoidut rytmihäiriöt yleistyivät ja Tullinen oli väsynyt ja ärtynyt.

Kokemuksen ja valmentajan vaihdon myötä dieetin yksityiskohtia on hiottu ja olo parantunut.

-?Viimeisimmillä dieeteillä minulla ei ole ollut ongelmia terveyden tai palautumisen kanssa.

Niin Karvonen, Tullinen kuin kaikki tämän jutun asiantuntijat pitävät juuri valmennuksen laatua poikkeuksellisen tärkeänä fitnessin kaltaisessa, isoa painonpudotusta ja kehon muokkaamista vaativassa lajissa.

-?Valmentajan olisi pitänyt osata ottaa huomioon syömishäiriötaustani ja olla oikeasti kiinnostunut juuri minusta. Ehkä hän olisi silloin osannut sanoa, ettei kisaaminen ehkä ole minun juttuni lainkaan, vaan se, että voisin paremmin, Karvonen pohtii.

Ammattilaissarjassa kilpaileva, pitkään valmentajana toiminut Minna Pajulahti ei suosittele fitnessiä lähtökohtaisesti syömishäiriötä sairastaneelle. Nykyään valmentajien pitäisi osata kysyä asiasta.

Minna Pajulahti muistuttaa, ettei fitnessissä voi yltää huipulle hetkessä ja omin valmennuskeinoin. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Pajulahti pitää fitnessiä yleisesti ottaen terveellisenä lajina. Hänen mielestään riskit toteutuvat osalla urheilijoista siksi, että lajiin lähdetään vääristä syistä, kuten sosiaalisen median luoman paineen takia. Jos lisäksi urheilutausta on vähäinen, tavoitteet suuria ja tulosta halutaan nopeasti, asetelma on vaarallinen.

Pajulahden mukaan ongelmat yleistyivät bikini fitnessin alettua 2010-luvun vaihteessa. Lajiin ei vaadittu yhtä merkittävää lihasmassaa ja sitä kautta pitkäjänteistä vuosien työtä kuten muihin fitnesslajeihin. Suosio räjähti.

-?Yksi ensimmäisistä maailmanmestareista, norjalaisnainen, oli treenannut puoli vuotta. On riski lukea sellaisia tarinoita somesta ja lähteä itse mukaan ilman osaavaa valmennusta, yli 20 vuotta eri fitnesslajissa kilpaillut Pajulahti sanoo.

Hänen mukaansa on selvää, että jos tavallinen opiskelija tai toimistotyöläinen alkaa yhtäkkiä treenata kaksi kertaa päivässä, hän voi uupua. Jos isoja tuloksia halutaan nopeasti, doping houkuttaa. Ja kun kehoa ei ole muokattu pitkään, ensimmäinen kisadieetti voi olla raju kokemus.

Myös lajiin kuuluva kehokritiikki voi olla rankkaa.

-?Lajissamme kilpailuun valmistautuminen on urheilua. Kilpailupäivä on lähempänä missikisaa tai mallinäytöstä. Meidän suorituksemme on meidän kroppamme ja pitää osata erotella, ettei palaute koske minua, vaan minun vartaloani, Pajulahti huomauttaa.

Juuri tässä piilee fitnessin ehkä kaikkein suurin vaara. Jos ainakin suurin osa fitnessurheilijoista osaakin erottaa kehonsa sen saamasta kritiikistä ja harjoittaa lajin yksityiskohtia terveyttä oikeasti edistävällä tavalla, kaikki eivät näin tee.

Syömishäiriöliiton asiantuntijan Katri Mikkilän mukaan fitnesskeskustelussa olennaisinta ei ole lajin urheilijoiden, vaan koko kansan terveys ja kehosuhde.

-?Laji luo kuvaa, että tältä sinunkin pitäisi näyttää ja näin sinun pitäisi syödä, vaikka se ei ole totta.

Niin Mikkilä kuin muut tämän jutun asiantuntijat myöntävät, että kaikissa urheilulajeissa on riskinsä. Esimerkiksi syömishäiriölle altistava suhteellisen joustamaton harjoitteluohjelma ja ruokarutiini on tyypillistä monelle lajille.

Fitness kuitenkin eroaa muista lajeista niin, että se välittyy somessa tavoiteltavana elämäntapana kaikille eikä varsinaista urheilusuoritusta ole paria fitnesslajia lukuun ottamatta. Tavoite on ulkonäkö.

Sosiaalisen median kautta fitnessurheilijoiden ja -valmentajien ennen ja jälkeen -kuvat, päivän ruoka-annokset ja tavoiteltu ihannevartalo välittyvät kaikille. Mikkilän mukaan se normalisoi esimerkiksi ruoka-aineiden punnitsemista ja muuta mittaamista, mikä ei kuulu oikeasti terveeseen ruoka- ja kehosuhteeseen.

-?Esimerkiksi pähkinöiden laskeminen on syömishäiriön näkökulmasta jo hyvin oireista käyttäytymistä mutta fitnessissä normalisoitua.

Yksilötasolla somen fitnessiä käsittelevän sisällön merkitys nähdään usein toisin. Esimerkiksi Ellen Tulliselle kyse ei ole yhdenlaisen kehon pakonomaisesta tavoittelusta, vaan hyvinvointiin inspiroitumisesta. Hän on itsekin ryhtynyt valmentajaksi.

-?Kun olen itse löytänyt vuosien jojoilun jälkeen hyvinvoivan tavan syödä ja elää, haluan antaa sitä muillekin, Tullinen toistaa monen muunkin fitnessurheilijan oivalluksen.

Käytännössä hyvinvointi kuitenkin yhdistyy usein viimeistään vastaanottajan omassa mielessä tietynlaiseen vartaloon. Mikkilän mukaan ruokaan ja liikuntaan liittyvien valmennusten suosio kertoo siitä, miten tyytymättömiä tavalliset ihmiset ovat kehoonsa.

Fitness näkyy ja kuuluu sosiaalisessa mediassa - niin kilpailu- kuin harrastepuolella. Kuva: Juha Tanhua

Niin Mikkilä kuin muutkin tämän jutun asiantuntijat pitävät ongelmana sitä, että fitness on asettanut ihanteeksi vartalon, johon fitnessurheilijoistakin vain osalla on luontaisia taipumuksia. Muille sellaisen tavoittelu on raskaampaa.

-?Tulevaisuutta on se, että tietäisimme jo etukäteen, onko jokin laji juuri tietylle ihmiselle erityinen riski, sanoo esimerkiksi Hulmi.

Sitä odotellessa Mikkilä toivoo, että urheilussa olisi kyse muusta kuin kehon ja ulkonäön arvostelusta. Jos fitness kuitenkin kiinnostaa, hän kannustaa pohtimaan, onko omaan ulkonäköön ja kehoon keskittyminen oikeasti omien arvojen mukaista elämää ja yksinkertaisesti kivaa.

-?Riski on se, että ajatukset ja toiminta jumiutuvat syömisen ja liikkumisen ympärille, ja se vie tilaa joltain muulta.

Syömishäiriöliiton tuntuman mukaan fitnessistä kiinnostuvat usein syömishäiriötä sairastaneet. Mikkilän mukaan laji antaa mahdollisuuden toteuttaa ruokaan ja kehoon liittyviä joustamattomia ajatusmalleja uudella, terveeltä tuntuvalta tavalla. Näin kävi Janette Karvoselle. Lähes kymmenen vuotta oman kisadieettinsä jälkeen hän kannustaa nuoria naisia pohtimaan tulevaisuutta.

Karvosen parantuminen fitnessurheilun uudelleen laukaisemasta syömishäiriöstä kesti lopulta viisi vuotta. Tukan hän ei usko palaavan ennalleen koskaan. Se ei haittaa. Tärkeämpää on se, että vuosia piinannut pelko lapsettomuudesta on hellittänyt. Karvonen odottaa ensimmäistä lastaan syntyväksi elokuussa.

Hän on kiitollinen, ettei pilannut ainoaa kehoaan.

-?Toisin voisi käydä. Jos fitnessiin lähtee, kannattaa miettiä, miksi niin tekee ja mitä seurauksia sillä voi olla. Voi olla paljon hyviä, mutta myös huonoja, ja ne kaikki pitää ottaa huomioon.