IS vieraili toisen maailmansodan sankarillisimpiin ja surullisimpiin kuuluvan tarinan tapahtumapaikoilla.

Varsova

Mila oli juutalaisen Varsovan vilkkaimpia katuja ennen natsi-Saksan hyökkäystä Puolaan syyskuussa 1939. Nyt se on rauhallinen sivukatu uudessa Varsovassa, joka nousi tuhosta ja tuhkasta sodan jälkeen.

Mila-kadulta ja sitä ympäröivistä kortteleista Muranowin kaupunginosassa voi vielä löytää muistoja holokaustin julmuudesta ja 19. huhtikuuta 1943 alkaneesta Varsovan geton kapinasta. Se oli ainoa kerta, kun juutalaiset ryhtyivät laajaan aseelliseen taisteluun natsien tuhokoneistoa vastaan.

Geton taistelijoiden elämä ja kuolema on toisen maailmansodan ja juutalaisuuden historian suuria tarinoita. Juuri siksi kävely Varsovan kylmässä keväässä alas Milaa on kokemus, joka tuntuu vatsanpohjassa saakka.

Mila 18:n bunkkerin raunioilla on pieni puistikko ja kaksi muistokiveä. Kuva: Seppo Kärki / IS

Juutalaislapsia Varsovan getossa. Kuva: Jewish Historical Institute

Julma historia tulee eläväksi osoitteessa Mila 18. Pieni puistikko kertoo, mitä tällä paikalla tapahtui kahdeksan vuosikymmentä sitten.

Toukokuun 8. päivänä 1943 Varsovan geton kapinan johtaja Mordechai Anielewicz kuoli sotilaana yhdessä Juutalaisen taistelujärjestön johdon ja useiden kymmenien vastarintataistelijoiden kanssa, taistellen saksalaisia maahantunkeutujia vastaan, lukee kivipaadessa matalan kummun päällä.

Kumpu on kasattu raunioiden kivimurskasta.

Mordechai Anielewicz johti ZOB-taistelujärjestöä.

Mordechai Anielewiczin (1919-1943) johtama sosialistinen Juutalainen taistelujärjestö ZOB oli toinen kahdesta kapinaan nousseesta ryhmästä. Yhdessä oikeistolaisen ZZW:n kanssa se sai aseisiin korkeintaan 750-1?000 taistelijaa, joiden varustus oli improvisoitua ja heikkoa. Vihollisen vahvuus oli yli 2?000 SS- ja poliisijoukkojen sotilasta.

"On mahdotonta pukea sanoiksi se, mitä me olemme kokeneet", Anielewicz kirjoitti.

"Yksi asia on selvä: tapahtumat ylittävät rohkeimmatkin unelmamme. Saksalaiset pakenivat getosta kaksi kertaa. Yksi komppanioistamme piti puoliaan 40 minuuttia ja toinen yli kuusi tuntia."

Saksalaiset vangitsivat Varsovan geton vastarintataistelijan huhti-toukokuussa 1943. Kuva: United States Holocaust Memorial Museum

Mila 18:n bunkkerin rauniot sodan jälkeen. Kuvassa Varsovan geton kapinasta hengissä selviytyneitä entisiä taistelijoita. Kuva: United States Holocaust Memorial Museum

Saksalaisten ottama kuva bunkkerissa piileskelleestä taistelijasta, joka antautui kapinan kukistamisen aikana. Kuva: United States Holocaust Memorial Museum

Mila 18 oli yksi kapinan keskuksista. Kummun alla oli bunkkeri, jossa Anielewicz tovereineen teki itsemurhan mieluummin kuin antautui saksalaisille. Kapinallisten ja kymmenien juutalaisten siviilien ruumiit jäivät kivimurskan alle.

Vain noin 15 ihmistä pääsi bunkkerista pakoon Varsovan alla kulkeneisiin viemäritunneleihin.

Lue lisää: Puolalaiset palomiehet joutuivat vain katselemaan, kun Varsovan gettoa poltettiin - yksi heistä salakuvasi kauhut

Kapina päättyi, kun SS-kenraali Jürgen Stroop määräsi Varsovan suuren synagogan räjäytettäväksi 16. toukokuuta.

"Varsovassa ei ole enää juutalaista asuinaluetta!", raportoi Stroop esimiehelleen Heinrich Himmlerille räjäytyksen jälkeen.

Juutalaisen historian museossa Polinissa on kopio Stroopin hyytävästä raportista. Se sisältää useita tunnettuja valokuvia kapinasta ja kertoo myös saksalaisten tappioista. Raportin mukaan kapinassa kuoli kuusitoista SS- ja poliisijoukkojen jäsentä. 85 haavoittui.

Stroopin raportin kuva Varsovan geton antautuneista taistelijoista. Kuva: Yhdysvaltain kansallisarkisto

Nozykowin synagoga säilyi sodassa, sillä saksalaiset käyttivät sitä tallina ja varastona. Kuva: Seppo Kärki / IS

Nozykowin synagoga vuonna 1945. Kuva: United States Holocaust Memorial Museum

Kävelykierrokselle entiseen gettoon oppaaksi lähteneen Juutalaisen historian instituutin JHI:n asiantuntijan Franciszek Bojanczykin mukaan kapinan varsinaiset katutaistelut kestivät vain muutaman päivän. Sen jälkeen taistelijat piiloutuivat yhdessä siviilien kanssa bunkkereihin ja kätköpaikkoihin ja järjestivät väijytyksiä gettoa haravoineille saksalaisille.

Mila 18:n kaltaisia bunkkereita oli getossa sadoittain. Kun katutaistelut laantuivat, saksalaiset ryhtyivät tuhoamaan niitä järjestelmällisesti. Aseina olivat liekit, kaasu ja kranaatit.

Olot bunkkereissa olivat kammottavat.

"Vain harva pystyy kestämään. Loput kuolevat ennemmin tai myöhemmin. Heidän kohtalonsa on sinetöity. Lähes jokaisessa piilopaikassa, joihin tuhannet ihmiset ovat kätkeytyneet, on ilman puutteen vuoksi mahdotonta sytyttää kynttilää", Anielewicz kirjoitti.

Jäänteitä Varsovan geton vanhoista rakennuksista löytyy vieläkin katutöiden yhteydessä. Kuva: Seppo Kärki / IS

Franciszek Bojanczyk kertoo Varsovan historiasta entiselle Umschlagplatzille pystytetyllä muistomerkillä. Kuva: Seppo Kärki / IS

Kapinan kukistaminen oli julmaa, yksipuolista kaupunkisotaa.

- Muutaman viikon ajan, toukokuun 16. päivään saakka, saksalaiset vain liikkuivat ympäri gettoa ja sytyttivät rakennuksia palamaan, Bojanczyk kertoo.

- Kapinassa ei ollut kysymys vain aseellisesta taistelusta. Suurimmalta osin kyse oli yrityksestä jäädä eloon bunkkereissa. Taistelut olivat toki sankarillisia, mutta se ei ole kapinan koko tarina.

Myös Puolan juutalaisen historian museon POLINin asiantuntija Krzysztof Persak korostaa siviilien vastarintaa kapinan aikana. He eivät suostuneet menemään ulos antautumaan saksalaisille vaan auttoivat taistelijoita parhaansa mukaan. He tiesivät, että kuljetukset ulos getosta merkitsivät varmaa kuolemaa.

- Saksalaisten komentaja Jürgen Stroop luuli pystyvänsä siirtämään juutalaiset pois getosta kolmessa päivässä. Passiivisen, aseettoman vastarinnan vuoksi se kesti kuukauden, Persak sanoo IS:n haastattelussa.

Kapinaa edelsi geton suuri tyhjennysoperaatio, joka alkoi heinäkuussa 1942. Varsovasta lähteneet junat veivät syyskesällä 1942 parissa kuukaudessa noin 265?000 ihmistä murhattavaksi Treblinkan kuolemanleirille.

Treblinkasta paenneet juutalaiset veivät Varsovaan tietoja heidän kohtalostaan. Viimeistään silloin naamiot putosivat. Varsovan juutalaisyhteisö ymmärsi, että saksalaisten väite juutalaisten siirtämisestä "itään tekemään työtä" oli suuri valhe.

Ajatus aseelliseen vastarintaan ryhtymisestä syntyi geton suuren likvidaation aikana.

Katukiveyksestä voi nähdä, että juutalaiset gettoon sulkenut muuri kulki tästä. Kuva: Seppo Kärki / IS

Lokakuussa 1941 otettu valokuva juutalaisnuorukaisista kurkkimassa geton muurin yli Varsovan "arjalaiselle" puolelle. Kuva: United States Holocaust Memorial Museum, courtesy of Irving Milchberg

Tammikuussa 1943 juutalaiset taistelujärjestöt onnistuivat aiheuttamaan tappioita gettoon uusia kuljetuksia varten tunkeutuneille SS- ja poliisijoukoille. Saksalaisten tarkoituksena oli viedä murhattavaksi noin 7?000 juutalaista, jotka eivät olleet orjatyössä.

Lyhytaikainen menestys nosti taisteluhalua juutalaisjärjestöissä.

- Juutalaiset arvelivat, että heidän toimintansa sai saksalaiset luopumaan aikeistaan likvidoida getto, kertoo Persak.

- Se kohotti mielialat korkealle ja loi uskoa, että juutalaiset saattoivat tehdä jotakin. Tammikuussa 1943 he aloittivat aktiivisen vastarinnan valmistelut. Kaivettiin piilopaikkoja sekä käytäviä rakennusten kellareiden ja ullakoiden väliin. Tarkoitus oli pystyä liikkumaan menemättä ulos saksalaisten tapettavaksi.

Geton kapinan muistomerkki edustaa Puolan sosialistisen ajan muotokieltä. Kuva: Seppo Kärki / IS

POLIN-museon historioitsija Krzysztof Persak esittelee miehittäjien käskyä, joka aloitti geton suuren tyhjennysoperaation heinäkuussa 1942. Kuva: Seppo Kärki / IS

Saksalaisten ylivoima oli kuitenkin murskaava. Kapina oli jo etukäteen tuomittu epäonnistumaan.

kierros vanhassa getossa päättyy Umschagplatzille - rautateiden lastauspaikalle, josta suuren tyhjennysoperaation aikana vietiin päivittäin tuhansittain juutalaisia Treblinkaan.

Kaksi sota-ajan rakennusta on vielä jäljellä. Toisessa on koulu. Toisessa, SS-joukkojen vartiotupana käyttämässä matalassa kerrostalossa toimii nykyisin Varsovan yliopiston psykologian laitos.

Sodasta elossa selvinnyt geton kapinajohtaja Marek Edelman (1919-2009) on muistellut myöhemmin tapahtumia Umschlagplatzilla.

Umschlagplatz: Tältä paikalta junat lähtivät Treblinkan kuolemanleirille. Takana oikealla näkyvää rakennusta SS käytti vartiotupana. Rakennuksessa toimii nykyisin Varsovan yliopiston psykologian laitos. Kuva: Seppo Kärki / IS

Suuren tyhjennysoperaation aikana juutalainen poliisi kokosi saksalaisten valvonnassa joka päivä tuhansia geton asukkaita Umschlagplatzille. Kuva: Jewish Historical Institute

- Monet sanoivat, että väkijoukko marssi kuin lampaat teuraalle tekemättä vastarintaa. Kymmenen tuhatta ihmistä, joita vartioi 50 sotilasta. Miksi näitä vastaan ei hyökätty?

Edelman löysi kaksi tähän kaksi syytä. Ensimmäinen on toivo.

- Ihmiset toivovat viimeiseen saakka, että jotakin tapahtuisi ja että he jäisivät eloon.

Toinen on brutaali, pelottava väkivalta.

- Umschlagplatzilla tapahtui hyvin julmia asioita. Ihmisiä hakattiin ja ammuttiin... Nuoria naisia raiskattiin kaikkien edessä.

Natsien tuhoamisohjelmaa on kuvattu hyvin suunnitelluksi sotilasoperaatioksi, joka perustui yllätykseen, petokseen, musertavaan voimaan ja nopeuteen. Lisäksi saksalaiset käyttivät hyväkseen uhriensa halua auttaa heikkoja ja haavoittuvia. Tuhannet juutalaiset saattoivat lapsensa ja vanhempansa kuolemaan, menehtyen myös itse.

Näin Marek Edelman:

- Lapset itkivät vaunuissa, jotka veivät heitä Umschlagplatzille. Mutta muuten, muuten väkijoukko vaikeni mennessään. Vaikeni, oli pää sitten alhaalla tai ylhäällä.

Tausta

Suurin osa tämän kuuluisan kuvan henkilöistä on tunnistettu. Murhattavaksi viety tyttö kuvan vasemmassa reunassa on Hanka Lamet, vierellään äitinsä Matylda Lamet Goldfinger. Etualalla oleva nainen on Chana Zeilinwarger. Lippalakkipäisen pojan henkilöllisyyttä ei ole voitu varmentaa. Toisena oikealta seisova SD-mies Josef Blöcsche joutui Neuvostoliiton sotavankeuteen ja asui vapautumisensa jälkeen DDR:ssä. Hänet teloitettiin oikeudenkäynnin jälkeen Leipzigissa vuonna 1969. Kuva: Yad Vashem

Varsovan getossa asui enimmillään noin 450?000 ihmistä vain noin kolmen neliökilometrin alueella. Valtaosa heistä murhattiin Treblinkassa. Seuraavassa Varsovan geton historia lyhyesti.

1. syyskuuta 1939: Natsi-Saksa hyökkää Puolaan.

Lokakuu 1939: Natsit perustavat Puolan miehitettyyn osaan kenraalikuvernementin, jonka johtajaksi nimitetään Hans Frank. Juutalaisten vainot alkavat.

Huhtikuu 1940: Varsovan juutalaiskortteleita ympäröivän muurin rakennustyö alkaa. Varsovalaiset ja muualta Puolasta tulleet juutalaiset suljetaan muurin taakse.

Lokakuu 1940: Hans Frank julistaa geton perustetuksi. Kolmen neliökilometrin alueella asuu enimmillään 450?000 ihmistä. Miehittäjien työkaluna gettoa hallinnoi Juutalaisneuvosto (saks. Judenrat), jolla on käytössään noin 3?000 juutalaista järjestyspoliisia. Kammottavissa oloissa kuolee parissa vuodessa noin 100?000 ihmistä.

22. heinäkuuta 1942: SS- ja poliisijoukot aloittavat geton suuren tyhjennysoperaation. Noin 265?000 juutalaista kuljetetaan Treblinkaan murhattavaksi. Noin 35?000 joutuu murhatuksi tyhjennyksen aikana. Juutalaiset perustavat ensimmäiset taistelujärjestöt. Likvidaation päätyttyä gettoon jää 70?000-80?000 asukasta, suurelta osin orjatyövoimaksi.

3. elokuuta: Aktivistit kätkevät ensimmäiset Emanuel Ringelblumin arkiston dokumentit.

15. marraskuuta: Ringelblumin ja hänen ystäviensä johdolla laadittu raportti Varsovan geton suuresta likvidaatiosta saavuttaa Puolan pakolaishallituksen Lontoossa.

Tammikuu 1943: SS- ja poliisijoukot tunkeutuvat uudelleen gettoon. Juutalaisjärjestöt ryhtyvät aseelliseen vastarintaan. Miehittäjät vetäytyvät mutta onnistuvat kuljettamaan pois getosta noin 5?000 ihmistä. Juutalaispoliisin päällikkö tekee itsemurhan.

19. huhtikuuta: SS-kenraali Jürgen Stroopin joukot palaavat vahvoin voimin tyhjentämään gettoa. Juutalaisten laaja aseellinen kapina alkaa.

8. toukokuuta: Saksalaiset löytävät juutalaisen taistelujärjestön ZOB:n bunkkerin osoitteesta Mila 18. ZOB:n johtaja Mordechai Anielewicz ja useita kymmeniä taistelijoita surmaa itsensä.

16. toukokuuta: Stroop määrää Varsovan suuren synagogan räjäytettäväksi. Stroop laatii Heinrich Himmlerille raportin, jonka mukaan miehittäjät ovat kukistaneet kapinan ja surmanneet tai kuljettaneet kuolemanleirille 56?000 juutalaista.