Kuva: Manchester United via Getty Images

Ben Thornley oli 1990-luvun alussa Manchester Unitedin lahjakkain juniori, mutta paha polvivamma esti nousun tähtikaartiin.

Manchester Unitedista tuli 1990-luvulla joukkue, jota ihailtiin ympäri maailmaa. Menestyksen taustalla oli manageri Alex Fergusonin järkevä pelaajapolitiikka. Skottiluotsi rakensi joukkueensa pitkälti seuran omista kasvateista.

Lahjakkaita nuoria olikin pitkästä aikaa tarjolla. Punapaidat olivat voittaneet Englannin nuorten FA-cupin 1964, mutta sen jälkeen oli seurannut vuosikymmenten tauko. ManU joutui ostamaan muiden seurojen kasvattamia pelaajia. Kun Ferguson tuli seuran manageriksi vuonna 1986, hän uudisti akatemiatoimintaa ja halusi rakentaa edustusjoukkueen rungon seuran omista kasvateista.

Kausilla 1989-90 ja 1990-91 United eteni Youth Cupissa välieriin, mutta täysosumaa saatiin odottaa kauteen 1991-92, jolloin Eric Harrisonin valmentamat juniorit kulkivat voitosta voittoon ja juhlivat keväällä mestaruutta.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 15/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Nuorisokaartiin kuuluivat muun muassa David Beckham, Paul Scholes, Gary Neville, Nicky Butt, Keith Gillespie ja Robbie Savage. Kaikkein taitavin ja luovin peluri oli kuitenkin laitahyökkääjä Ben Thornley, joka pelasi jokaisella cupin kierroksella ja oli väkevässä roolissa Unitedin kaataessa kaksiosaisessa loppuottelussa Crystal Palacen yhteismaalein 6-3. Thornley iski jälkimmäisessä osaottelussa Unitedin avausmaalin Old Traffordilla, eivätkä lontoolaiset kyenneet nousemaan 2-4-tappioasemasta.

Vuoden 1966 maailmanmestari Nobby Stiles valmensi 1990-luvun alussa Unitedin reservijoukkuetta ja tunsi nuorukaisten ominaisuudet läpikotaisin. Häneltä tiedusteltiin tuolloin, kuka mestarijoukkueen pojista on kaikkein paras pelaaja.

-?Ben Thornley, Stiles vastasi ja teki vertauksen seuraikoniin.

-?Olen ollut vuosikymmeniä seurassa, ja hän on kaikkein lähimpänä George Bestiä.

Stilesin vieressä istunut futisjumala sir Matt Busby ei esittänyt vastalauseita.

Ben Thornley, Denis Irwin ja Paul Scholes juhlatunnelmissa keväällä 1998. Kuva: Darren Walsh / Action Images / Reuters

Thornley Helsingissä syksyllä 2022. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Edellä kuvattu episodi kerrotaan Thornleyn elämäkertateoksessa Tackled, joka ilmestyi vuonna 2018. Viime syksynä Thornley vieraili Helsingissä Manchester Unitedin museon avajaisissa, jossa hän antoi haastattelun Urheilulehdelle.

Vaikka Thornleystä on tehty kirja, harva jalkapallon ystävä tietää hänen olleen nuorena Beckhamin, Giggsin tai Scholesin veroinen lupaus. Jotain meni siis pieleen. Tässä jutussa kerrotaan mitä tapahtui.

Thornley kohtalo sinetöityi yhdessä ManUn reservijoukkueen ottelussa 6. huhtikuuta 1994. Vain kuusi viikkoa aikaisemmin Thornley oli debytoinut valioliigassa, kun Ferguson päästi 18-vuotiaan laiturin kentälle vierasottelussa West Hamin Upton Parkilla.

Untuvikko oli selvinnyt tulikasteestaan kelvollisesti ja esitti sen jälkeen hyviä otteita seuran harjoituskeskuksessa The Cliffissä. Ykkösmiehistöön tyrkyllä olevia kavereita koulittiin Fergusonin ja hänen apulaisensa Brian Kiddin silmien alla harjoituksissa, mutta matsikokemusta haettiin reserviotteluista.

Unitedilla oli edessään Englannin cupin välieräottelu Oldhamia vastaan 10. huhtikuuta ja valmennusjohto halusi Thornleyn saavan sitä ennen ottelutuntumaa reservijoukkueiden matsissa.

Ben Thornley ja Gary Neville vauhdissa Unitedin reserveissä. Kuva: Manchester United / Getty Images

Unitedin reserviottelut pelattiin tuolloin Buryssä, joka sijaitsee Manchesterin metropolialueella ja on sattumoisin Thornleyn syntymäpaikka.

Ottelussa Blackburnin reservejä vastaan Unitedin joukkue koostui pääasiassa nuorista pelureista, mutta tuona iltana mukana oli myös kokeneita ratsuja, jotka hakivat pelituntumaa loukkaantumisten jäljiltä. Keskikentällä peliä pyöritti Englannin maajoukkuekapteeni Bryan Robson ja kärjessä viiletti kaksikko Brian McClair-Dion Dublin.

Ottelua oli pelattu 65 minuuttia, kun valmentaja Jim Ryan kysyi Thornleylta haluaako tämä jatkaa kentällä vai tulla vaihtoon. Ryan tiesi, että Ferguson aikoi peluuttaa nuorukaista cupin välierässä, ja halusi välttää turhia kolhuja. Thornley ilmoitti vaihtopenkille jatkavansa nurmella.

Thornley oli erinomainen harhauttelija, jonka temput olivat tepsineet tässäkin pelissä. Blackburnin oikea laitapuolustaja Nicky Marker ei kyennyt pitämään juonikasta Thornleya kurissa. Marker oli 28-vuotias liigajyrä, joka saattoi kokea itsensä nöyryytetyksi nuoren kukonpojan painellessa ohi oikealta ja vasemmalta.

Marker päätti näyttää, että hänkin osaa jotain. Viisi minuuttia Ryanin tiedustelun jälkeen Thornley oli antanut läpisyötön linjan taakse Clayton Blackmorelle ja oli jatkamassa juoksuaan kohti rangaistusaluetta. Thornleyn tukijalka oli yhä maassa, kun Marker lanasi hänet sivusuunnasta.

-?Hän tuli päin, vaikka pallo oli tiessään, Thornley sanoo.

Marker olisi voinut keskeyttää rynnistyksensä, mutta hän ei halunnut.

-?Hän halusi taklata ja näyttää kovuutensa.

Pelikaveri Blackmore luonnehtii törkytaklausta vähemmän mairittelevasti.

-?Se oli raukkamainen teko.

Blackburnin paitaa kantaneelta Andy Scottilta ei heru sympatiaa silloiselle joukkuekaverilleen.

-?Nicky Marker oli ärjy jätkä, joka pelasi kovaa ja tiesi tasan tarkkaan mitä oli tekemässä, Scott sanoo Tackled-kirjassa.

Scott oli pelannut junnufutista Thornleyn kanssa Salfordissa.

Ben Thornley on pudonnut nurmeen Nicky Markerin taklauksen jälkeen 1994. Kuva: Manchester United / Getty Images

Pelaajia ei suojeltu yhtä tarkasti kuin nykyään.

-?30 vuotta sitten otteet olivat rajumpia ja myös kentät olivat huomattavasti heikommassa kunnossa, Thornley sanoo.

Yleisö ja media rakastivat taistelijoita, jotka eivät antaneet periksi. Myös osa erotuomareista piti "kovista jätkistä". Marker selvisi Thornleyn telomisesta keltaisella kortilla, mikä sai katsomossa istuneen Alex Fergusonin raivon partaalle.

ManUn maalia vartioi tuossa ottelussa Gary Walsh, ja hän on sanonut kuulleensa oudon äänen 60 metrin päähän.

-?Normaalin taklauksen ääni on tuttu, mutta se ei ollut normaali taklaus.

Thornleyn muistikuva hetkestä on surullinen.

-?Kroppani oli lähdössä toiseen suuntaan, mutta Marker varmisti, että polveni kääntyy toiseen suuntaan.

Thornleyn perhe oli seuraamassa ottelua Buryn kotistadionilla Gigg Lanella. Heidän edessään istui Ferguson, joka ilmoitti heti loukkaantumistilanteen jälkeen pelaajan isälle, että nyt lähdetään alas pukukoppiin.

Joukkueen fysioterapeutti Rob Swire oli juossut kentälle ja todennut tilanteen vakavuuden.

-?Polvi oli turvonnut saman tien, mikä tarkoitti, että myös verisuonet olivat repeytyneet.

Swiren mukaan Thornleyn kivut olivat niin kovat, ettei tämä kyennyt puhumaan. Swire työskenteli 30 vuotta fysioterapeuttina, eikä nähnyt sinä aikana toista yhtä pahaa polvivammaa.

Kun pelaaja vietiin sairaalaan, diagnoosi oli tyly. Rikkoontuneiden osien sijasta olisi helpompi luetella, mitä oikeasta polvesta ei hajonnut.

-?Sen taklauksen seurauksena en koskaan pystynyt nousemaan huipputasolle, Thornley sanoo.

Helsinkiin perustetussa Manchester United -museossa on useita Ben Thornleyn pelipaitoja. Kuvassa Thornley (oik.) museon avajaisissa yhdessä veljensä Rod Thornleyn kanssa. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Vuonna 1975 syntynyt Thornley oli eläväinen kaveri, joka tuli toimeen kaikkien kanssa. Lapsuuden maisemat Manchesterin Salfordissa olivat värikkäitä, ja jalkapallo tuli varhain kuvioihin.

Alueen pojat viihtyivät Thornleyn kotona ja pihalla. Myöhemmin asunnossa vierailivat usein teini-ikäiset Beckham, Giggs ja Nevillen veljekset.

-?Jos talon ikkunaa ei ole rikottu pallolla, siellä ei ole ollut oikeaa elämää, Gary Neville kuvaa nuorten intohimoa futikseen Tackled-kirjassa.

Thornley osoitti kykyjään junnupeleissä, mikä sai kaupungin suurseurat kiinnostumaan pojasta.

Thornley oli 13-vuotias, kun Unitedin valmennuskaksikko Ferguson-Kidd pistäytyi perheen kotona. Kyse ei ollut sopimusneuvotteluista, vaan siitä, että seura halusi ilmaista kiinnostuksensa lahjakkaaseen poikaan. Ferguson lupasi neljän vuoden sopimuksen, kun poika täyttäisi 16 vuotta. Samanikäisistä ainoastaan Beckhamille luvattiin yhtä pitkä sopimus.

Unitedin ryhmä juhlimassa nuorten FA-cupin voittoa 1992. Kuvassa Ben Thornleyn lisäksi mm. Gary Neville, David Beckham, Nicky Butt, Ryan Giggs, Robbie Savage ja Keith Gillespie. Kuva: Gerry Crowther / Mirrorpix / Getty Images

Ferguson halusi nähdä koko perheen, koska hän uskoi saavansa äidin fyysisestä olemuksesta ennakkotiedon pelaajan tulevasta aikuisiän koosta. Toki Elizabeth Thornley oli erittäin näyttävä nainen. Kirjassa kerrotaan, kuinka esimerkiksi Mark Hughesilla oli tapana tiedustella ykkösjoukkueeseen nousseelta Beniltä, mahtaako tämän äiti olla tänään katsomassa treenejä.

-?Hän oli kuuma, Giggs vahvistaa kirjassa.

Thornleyn kirja onkin hauskaa luettavaa, koska päähenkilö on itseironinen eikä epäröi kertoa omista hölmöilyistään. Usein samaan örvellysseurueeseen kuului pelaajia, joista tuli aikuisiällä supertähtiä. Thornleyn ura kääntyi toiseen suuntaan, mutta kuvaukset Huddersfieldin tai Aberdeenin valmennuskulttuurista ovat vähintään yhtä kiinnostavia kuin hänen pelikaveriensa tarinat Manchester Unitedin suuruuden vuosilta.

Hirvittävän loukkaantumisensa jälkeen Thornley kuntoutti itsensä takaisin pelikentille. Jalkalihaksia vahvistettiin, ja siinäkin touhussa mitattiin paremmuutta. Sairastuvan jykevimmät etureidet olivat Paul Incellä, kun takareisien tankokuninkaana hääri Andrei Kantshelskis.

Unitedin lihashuolto oli tuolloin varsin vaatimattomalla tasolla 2020-luvun maailmaan verrattaessa. Seuran harjoituskeskuksessa ei esimerkiksi ollut allasta vesijuoksua varten. Seurahistorian ensimmäinen ravintoasiantuntija oli juuri aloittanut tehtävässään.

-?Onneksi, sillä minulle tuli nopeasti lisäkiloja, kun en pystynyt juoksemaan, Thornley sanoo.

Sinnikkyys kuntoutuksessa toi tulosta. Hämmästyttävää kyllä, hän kykeni pelaamaan puoli vuotta polven murskauksen jälkeen.

Ben Thornley sai vyölleen 13 ottelua Unitedin edustusjoukkueessa. Kuva: Manchester United / Getty Images

Palattuaan edustusjoukkueen rinkiin syksyllä 1994 Thornley oli 19-vuotias. Loukkaantumisensa takia hän oli antanut tasoitusta ikätovereilleen, jotka alkoivat saada vastuuta valioliigassa ja Mestarien liigassa. Kauden 1994-95 jälkeen moni ManUn konkaripelaaja (muun muassa Ince, Hughes, Kantshelskis) poistui, eikä Ferguson ostanut korvaajiksi uusia vaan luotti omiin poikiinsa.

Kun joukkue hävisi sarja-avauksessa Aston Villalle, topparisuuruus Alan Hansen antoi BBC:n lähetyksessä tylyn arvion: "You'll never win anything with kids." No, ManUn "lapset" juhlivat tuplaa keväällä 1996 ja voitti seuraavina vuosina kaiken mahdollisen.

Thornley oli seuran kirjoissa vuoteen 1998 ja sai kaulaansa mitaleita. Kentälle hän pääsi harvoin, sillä neljän vuoden aikana tilille kirjattiin 13 ottelua ykkösmiehistössä. Kesällä 1996 hän pääsi Englannin joukkueeseen Toulonin turnaukseen ja sai tililleen kolme U21-maaottelua.

-?Olin iloinen mestaruuksista, mutta en voinut ottaa niistä kunniaa itselleni, koska pelasin lähinnä reservijoukkueessa.

Vaikka Thornley jäi sivurooliin "Unelmien teatterissa", hän ei ole katkera eikä kateellinen miljoonia ansainneille pelikavereilleen. Vastaavasti nämä supertähdet eivät ole unohtaneet Thornleya ja tämän viljelemää pukukoppihuumoria.

Vuonna 1998 Thornley siirtyi Huddersfieldiin, jossa kaikki oli hieman kotikutoisempaa kuin Old Traffordilla. Toki nuori mies oli ehtinyt käydä lainapestillä Stockportissa, jossa rehotti vanhan ajan meininki.

"Pelikamat piti pestä itse, yhteistä lounasta ei ollut ja harjoitussession alkamista saattoi joutua odottamaan tunnin, Thornley kertoo kirjassaan.

Ben Thornley Huddersfieldin paidassa 2001. Vastassa Boltonin Robbie Elliott. Kuva: Chris Mangnall

30 vuotta sitten nuorten pelaajien ansiotaso oli hyvin vaatimaton. Kaudella 1991-92 United maksoi FA cupin voittaneille junioreille 29,50 puntaa viikossa.

-?Mestaruuden ansiosta palkka nousi 39,50:een viikossa, Thornley kertoo.

Class of 92 -pelaajat joutuivat uransa alussa tyytymään vaatimattomaan kohteluun.

-?Saimme omat hotellihuoneet vasta silloin, kun olin 24-vuotias, Gary Neville kertoo ykkösjoukkueen majoitusjärjestelyistä.

Huddersfieldissä Thornleyn viikkopalkka oli 1?500 puntaa. Siitä oli pitkä matka miljoona-ansioihin, joita hänen vanhat pelikaverinsa nauttivat Unitedissa. 1990-luvun jälkipuoliskolla näiden majapaikat olivat luksusluokkaa ja autot korskeampia kuin alasarjalaisten Fordit tai Nissanit.

2000-luvun puolella Thornley lainasi kerran Beckhamin Jaguaria. Kun auto oli ollut kolme viikkoa parkissa Thornleyn asunnon edessä, hänen Rod-veljensä kehotti palauttamaan menopelin omistajalleen.

-?Ai, en ollut edes huomannut, että se oli sinulla, Beckham tokaisi saatuaan yhden autoistaan takaisin.

Huddersfieldin jälkeen laiturin ura jatkui Skotlannin puolella. Thornleyn kausi 2001-02 Aberdeenissa oli pelillisesti mainio, mutta samalla fokus siirtyi futiksesta baaritiskille. Manageri Ebbe Skovdahl halusi käydä viikonloppuisin tervehtimässä perhettään Tanskassa ja antoi pelaajille sunnuntain vapaaksi.

-?Tämän takia saatoimme viettää pubissa lauantai-illan ja koko sunnuntain, Thornley kertoo.

Puntapinokin oli hetkellisesti paksumpi, koska pelaaja sai vuoden 1999 lopulla tuntuvan korvauksen Blackburnilta. ManU oli nostanut oikeusjutun Markerin sikamaisen taklauksen takia. Blackburn kieltäytyi pitkään tunnustumasta oman pelaajan syyllistymistä tahalliseen vahingoittamiseen, mutta Unitedilla oli kuvanauha kyseisestä tilanteesta. Tuohon aikaan reservipeleissä ei ollut tv-kameroita, mutta juuri tuossa ottelussa seura kokeili omaa tv-tuotantoaan.

Blackburn suostui lopulta maksamaan kipurahaa pelaajan menettämistä ansioista.

-?En saanut lähellekään miljoonaa puntaa, mutta enemmän kuin olin uskaltanut unelmoida.

Hän kohtasi telojansa myöhemmin kentällä - jälleen reserviottelussa.

-?Marker pelasi topparina, joten emme joutuneet vastakkain. Enkä halunnut mennä kostamaan, koska en usko väkivaltaan, Thornley sanoo.

Pelin jälkeen kaksikko ei kätellyt eikä puhunut toisilleen.

Aberdeenin riveissä 2002. Kuva: Andrew Budd / Action Images / Reuters

Aberdeenin jälkeen Thornley pelasi vielä Blackpoolissa, Buryssa ja Halifaxissa. Vuonna 2004 ura täysammattilaisena oli ohi, ja ansioita piti hankkia muista lähteistä.

Thornley ajoi taksia, työskenteli ravintolassa ja teki lattiaremontteja. Kotona oli vaimo ja Lucas-poika, joten töitä piti tehdä. Vuonna 2006 tuli avioero, minkä jälkeen Thornley retkahti ryyppäämään.

-?Kuljin pubista toiseen, naisen syli vaihtui viikon välein. En nukkunut enkä syönyt, mutta join kuin sieni.

Sekavaa aikaa kesti yhdeksän kuukautta. Sitten rappiolle ajautunut Thornley vedettiin kuiville.

-?Ystäväni sanoi, että tuolla menolla tapan itseni.

Koska viina ei tuonut lohtua, Thornley päätti kiertää korkin kiinni. Hän löysi uuden rakkauden ja pian aukesi mahdollisuus palata futisympyröihin.

Gary Neville oli järjestänyt Rod Thornleylle töitä vuonna 2000. United kaipasi hierojaa, ja Nevillen suosituksesta Benin pikkuveli sai mahdollisuuden pikakoulutukseen. Hän toimi vuosikausia ManUn ykkösjoukkueen hierojana ja oli mukana myös Englannin maajoukkueen taustatiimissä 2010-luvulla.

Ben Thornleyn veli Rod toimi vuosia Manchester Unitedin ykkösjoukkueen hierojana. Kuvassa Rodin kanssa Wayne Rooney ja Jose Mourinho vuonna 2016. Kuva: Carl Recine / Reuters

Ben pääsi kommentoimaan pelejä Unitedin radiokanavalle. Sosiaalinen kaveri tunsi ison osan seuran työntekijöistä, ja pian häntä pyydettiin isännöimään vip-vieraita kotiottelujen yhteydessä. Kerran aitioon ilmestyi Duran Duran, jota Thornley oli kuunnellut ahkerasti nuoruudessaan.

-?Valitettavasti Simon Le Bon oli outo ja varautunut, enkä päässyt jutustelemaan idolini kanssa.

Koronapandemian aikana Thornley sai "ylennyksen" MUTV:n kommentaattoriksi, kun lähetyksiä aiemmin hoitanut konkaritoimittaja ei päässyt Old Traffordille korkean ikänsä takia. Nokkela ja asiantunteva Thornley on saanut pitää paikkansa seuran tv-kanavan kasvona pandemian jälkeen.

Mediatöiden ohella Thornley on osallistunut aktiivisesti seuralegendojen otteluihin eri puolilla maailmaa. Samalla hän on ystävystynyt paremmin Bryan Robsonin kanssa.

"Robbo" oli Suomessa vierailleen legendajoukkueen ykkösnimi, vaikka keskittyi valmentajan tehtävään. Hän kertoi seuranneensa Thornleyn pelaamista ensimmäistä kertaa kaudella 1991-92, jolloin nuoret pelasivat Youth Cupin matsejaan Old Traffordilla.

-?Vaikka Ben oli laituri, hän ei tyytynyt odottelemaan palloja sivurajalla vaan tiesi, milloin kannattaa leikata sisään ja liittyä keskikentän ja hyökkääjien kuvioon.

Wes Brown, Danny Simpson, Lee Martin, David May, Ben Thornley ja Bryan Robson vierailivat Helsingissä syksyllä 2022. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Robsonin mukaan Thornleylla oli hyvät jalkapalloaivot. Huhtikuun 1994 kohtalokkaassa tällissä aivot säilyivät vahingoittumattomina, mutta mieli järkkyi. Rod-veli antaa todistajalausunnon.

-?Loukkaantumisen jälkeen Ben ei ollut sama ihminen. Rehellisesti sanottuna hän ei ole ollut sen päivän jälkeen yhtä onnellinen kuin sitä ennen.

Ben sanoo, ettei pysty koskaan antamaan anteeksi hänet teloneelle Nicky Markerille.

-?Vaikka monet myöhemmistä ongelmistani ovat olleet pikemmin henkisiä kuin fyysisiä, se taklaus muutti pysyvästi elämäni, 47-vuotias Thornley sanoo.

Ben ja Rob Thornleya haastateltu Helsingissä syksyllä 2022. Muiden pelaajien ja henkilöiden kommentit ovat kirjasta Ben Thornley (with Dan Poole): Tackled. The Class of 92 Star Who Never Got to Graduate. 2018.