Oneg Shabbat -ryhmän arkisto löytyi Varsovan geton raunioista kätkettynä kahteen maitotonkkaan ja metallisiin laatikoihin. Toinen maitotonkista on esillä Juutalaisen historian instituutissa. Kuva: Seppo Kärki / IS

IS tutustui historioitsija Emanuel Ringelblumin ja hänen ystäviensä tallentamaan ainutlaatuiseen aineistoon, joka löytyi Varsovan geton raunioista sodan jälkeen.

Varsova

Entisen Varsovan juutalaisen pääkirjaston kivilattia on yhä edelleen liekkien mustaksi korventama. Lattia on säilytetty muistuttamaan tulipalosta, joka syttyi 16. toukokuuta 1943. Silloin saksalaiset räjäyttivät vastapäätä sijainneen Varsovan suuren synagogan, ja tuli levisi kirjastotaloon.

Synagogan tuhoaminen maan tasalle oli vertauskuvallinen ja myös kirjaimellinen päätös Varsovan geton kapinalle, joka alkoi 19. huhtikuuta 1943 - tasan 80 vuotta sitten.

Historioitsija Emanuel Ringelblum (1900-1944).

Kirjastotalossa toimii nykyisin Juutalaisen historian instituutti JHI. Se säilyttää ja tutkii korvaamattoman arvokasta aarretta: salaista arkistoa, jonka kokosi historioitsija Emanuel Ringelblum ystävineen Puolan natsimiehityksen aikana. Arkistossa on noin 35?000 sivua ainutlaatuista materiaalia Varsovan getosta ja juutalaisten elämästä miehittäjien käsissä.

Ringelblum oli historiantutkimuksen ammattilainen. Hänen johtamansa arkistointihanke sai peitenimen Oneg Shabbat (suom. sapatin ilot). Hanke kokosi yhteen kymmeniä aktivisteja, jotka tallensivat kaikkea mahdollista: dokumentteja, esseitä, runoja, päiväkirjoja ja kirjeitä sekä piirroksia geton asukkaista ja arkipäivästä. Jopa karamellipapereita ja raitiovaunulippuja.

Natsimiehittäjät sulkivat gettoon enimmillään noin 450?000 ihmistä kammottaviin oloihin. Kuva: United States Holocaust Memorial Museum

Oneg Shabbat -ryhmän tarkoitus oli tallentaa juutalaisten elämää.

Hankkeesta tuli kuitenkin kuoleman arkisto. Nyt se on juutalaisten tuhon keskeistä todistusaineistoa.

Nachum Grzywacz kirjoitti viimeiseen viestiinsä halunneensa varoittaa maailmaa juutalaisten kohtalosta. Kuva: Seppo Kärki / IS

Osa Ringelblumin työtovereista oli hyvin nuoria. Silti he kaikki tunsivat historiallisen vastuunsa juutalaisten julman kohtalon tallentajina.

"Sen mitä me emme pystyneet itkemään ja huutamaan maailmalle, me hautasimme maahan", kirjoitti arkiston kokoajiin kuulunut Dawid Graber 3. elokuuta 1942, vasta 19-vuotiaana.

Juuri silloin, loppukesällä 1942, oli meneillään Varsovan geton suuri tyhjennysoperaatio. Sen uhreiksi joutui noin 300?000 juutalaista, jotka SS- ja poliisijoukot kuljettivat getosta Treblinkan tuhoamisleirille murhattavaksi tai ampuivat jo ennen lastausta kuolemanjuniin.

"Kun kirjoitan näitä sanoja, en voi mennä ulos. Kukaan ei voi tuntea oloaan turvalliseksi edes kotona. Olemme lähes menettäneet yhteyden tovereihimme. Kaikki ovat oman onnensa nojassa. Kaikki yrittävät pelastaa itseään. Meitä on jäljellä kolme: toverit Lichtensztajn, Grzywacz ja minä. Olemme päättäneet kirjoittaa testamenttimme, koota todisteita kuljetuksista ja haudata ne. Täytyy pitää kiirettä, sillä varmuutta tulevasta ei ole", Graber kirjoitti testamenttiinsa.

Oneg Shabbat -ryhmän akristoon tallennettu geton tartuntasairaalan työntekijän käsivarsinauha. Sen toisella puolella on käsin kirjoitettu teksti: 9.9.42 6.00 vaimo, sisaret, 10.9.1942 - vanhemmat. Kuva: Seppo Kärki / IS

Israel Lichtensztajn oli Graberin opettaja ja Nachum Grzywacz hänen luokkatoverinsa koulusta, joka sijaitsi geton alueella Nowolipki-kadulla. Kolmikon hautaamat kymmenen laatikollista dokumentteja löytyivät koulun raunioista sodan jälkeen.

Kaikki kolme historian tallentajaa kuolivat holokaustissa.

Metallilaatikoihin ja maitotonkkiin kätketty Oneg Shabbat -ryhmän arkisto löytyi Varsovasta sodan jälkeen. Kuva: Borowicz Collection / Yad Vashem

JHI-instituutti pitää esillä tärkeimpiä Oneg Shabbat -hankkeen dokumentteja. Vitriineihin kootun aineiston joukossa on muun muassa käsin kirjoitettuja viestejä, joita murhattavaksi viedyt pudottivat kuolemanjunista.

"Olkaa hyvä, pudottakaa tämä postilaatikkoon", yhdessä lappusessa lukee.

Kirjoittajan toiveena oli, että joku veisi hänen viestinsä perheenjäsenille osoitteeseen L. Przygoda, Varsova, Mila-katu 46.

"Keskiviikko, 16. joulukuuta. Kirjoitan tähän muutaman sanan, kun juna seisoo Pragassa. Jumala tietää, minne meitä viedään. Voikaa hyvin. Laja."

- Nyt tiedämme, että tuo juna oli matkalla Auschwitziin, kertoo instituutin johtaja Monika Krawczyk IS:lle.

Monika Krawczyk vaalii Emanuel Ringelblumin perintöä Juutalaisen historian instituutissa Varsovassa. Kuva: Seppo Kärki / IS

Esillä on myös otteita yhdestä varhaisimmista silminnäkijäkertomuksista Treblinkan kuolemanleiristä. Lausunto on peräisin syyskesältä 1942, ja sen kirjasi ylös Oneg Shabbat -arkiston kokoajiin kuulunut Rachel Auerbach.

"Sydämeni paloi tuskasta ja raivosta, kun näin tuhansien ihmisten pelon, kauhun ja hämmennyksen ja paholaisen käsistä karkuun yrittäneiden sieluparkojen avuttomuuden. Naiset, pikkulapset ja miehet, jotka olivat vahvoja kuin tammet mutta avuttomia kuin vauvat. He eivät kyenneet käyttämään älyään, taitojaan eikä voimiaan. Jumala ja ihmiset jättivät heidät kohtalon armoille", kertoi Treblinkasta pakenemaan päässyt ja takaisin Varsovan gettoon palannut Jakub Krzepicki.

Tässä postikortissa on luonnos Treblinkan tuhoamisleirin pohjapiirroksesta. Sen on todennäköisesti piirtänyt leiristä paennut Jakub Krzepicki. Kuva: Seppo Kärki / IS

Todistajanlausunnon liitteenä on Krzepickin laatima Treblinkan pohjapiirros.

Krzepicki liittyi juutalaiseen taistelujärjestöön ja kaatui geton kapinassa huhtikuussa 1943.

Juutalaisen historian instituutin rakennus paloi toukokuussa 1943, saksalaisten räjäytettyä vieressä sijainneen Varsovan suuren synagogan. Kuva: Seppo Kärki / IS

Vain kolme Oneg Shabbatin jäsentä selvisi sodasta. He olivat arkistohankkeen sihteeri Hirsch Wasser, hänen vaimonsa Bluma Wasser ja Rachel Auerbach. Kaikki kolme olivat keskeisessä osassa arkiston etsinnöissä Varsovassa sodan jälkeen.

Ensimmäinen erä dokumentteja kaivettiin esiin syyskuussa 1946, toinen erä joulukuussa 1950.

Hirsch Wasser pelastui vain täpärästi kuolemalta. Huhtikuussa 1943 hän karkasi Trawnikin työleirille menevästä junasta, piiloutui väärän henkilöllisyyden turvin Varsovan "arjalaiselle" puolelle vaimonsa kanssa ja muutti sodan jälkeen Israeliin. Samoin teki Auerbach, josta tuli yksi Israelin suuren holokaustin muistokeskuksen Yad Vashemin perustajista.

Gestapo löysi Emanuel Ringelblumin piilopaikasta Varsovan "arjalaiselta" puolelta maaliskuussa 1944. Ringelblum, hänen vaimonsa Yehudit ja pariskunnan poika Uri ammuttiin saman tien Pawiakin vankilassa.

Varsovan gettoon rakennettu ylikulkusilta juutalaisille. Sillan alla kulki raitiotie Varsovan "arjalaisella" puolella. Kuva: Jewish Historical Institute

Ringelblumin ja Oneg Shabbat -ryhmän kokoaman aineiston arvoa on vaikea liioitella.

- Se on yksi tärkeimmistä lähteistä holokaustin tutkimuksessa. Aineisto avaa aiheeseen juutalaisen näkökulman, sanoo JHI:n johtaja Monika Krawczyk.

- Ilman kaikkien näiden dokumenttien, muistelmien ja informaation keruuta tiedossamme olisi vain yksipuolinen saksalainen näkökulma. Ja puolalainen, joka sekään ei ole tarkka, sillä puolalaiset eivät päässeet sisään gettoon.

Aineiston kerääminen ja tallentaminen jälkipolville oli Krawczykin mukaan juutalaisten vastarintaa siinä missä luodit, polttopullot ja omatekoiset pommitkin.

- Se oli aivan yhtä tärkeää kuin aseellinen vastarinta.

Taiteilija Gela Seksztajnin piirros tyttärestään Margolitista, jonka isä oli Oneg Shabbat -ryhmän aktivisti Israel Lichtensztejn. Kukaan heistä ei selvinnyt. Kuva: Seppo Kärki / IS

JHI-instituutin rakennuksessa sijaitsi ennen sotaa Varsovan juutalainen pääkirjasto. Kuva: Seppo Kärki / IS