Teemu Selänne teki 76 maalia NHL:ssä tulokaskaudellaan 1992-93. Kuva: Denis Brodeur / NHLI / Getty Images, kuvitus: Tuomo Heiti / IS

Teemu Selänteen tulokaskaudesta on kulunut 30 vuotta. Jääkiekko on muuttunut paljon ja NHL:ssä maalimäärät ovat taas lähteneet nousuun, mutta Selänteen unohtumaton 76 maalin saldo on jäänyt kaikilta kauas tavoittamattomiin.

- Harva pelaaja voi sanoa uransa olleen ensimmäisen vuoden jälkeen pelkkää alamäkeä.

Näin toteaa Teemu Selänne ja repeää makeaan nauruun.

Kyseessä on tietysti vitsi, joka on suurta liioittelua, mutta sutkautus on puhtaasti numeroita katsoessa täyttä totta. Hän teki nimittäin tulokaskaudellaan jotain, mihin ei NHL-urallaan enää pystynyt - ei tosin pystynyt kukaan muukaan, ei tulokas eikä kokeneempi pelaaja.

76. Se on luku, joka yhdistetään aina Selänteeseen, koska se oli hänen NHL-tulokaskautensa 1992-93 käsittämätön maalimäärä. Yhteensä Selänne teki 132 tehopistettä. Hän jakoi maalipörssin voiton Aleksandr Mogilnyn kanssa.

Tulokasennätystä on pidetty rikkomattomana. 70 maalin rajaakaan ei sen koommin ole rikottu. Jääkiekon ja NHL:n viime vuosien kehitys on kuitenkin luonut uutta uskoa siihen, että Selänteen lukemiin voi joku vielä uudelleen yltääkin.

Ei ehkä tulokas, vaikka Connor Bedardilta odotetaan paljon, mutta Connor McDavid on rikkomassa tällä kaudella jo liki käsittämätöntä 150 pisteen rajaa, eikä 70 maaliakaan jää kauas.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 13/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Kuten numerot osoittavat, Selänne oli enemmän kuin valmis NHL:n valloitukseen. Hän oli tosin kypsynyt varauksensa jälkeen vielä usean vuoden ajan Euroopassa ja lähtenyt matkaan vasta 22-vuotiaana.

Aikaa on kulunut, liiga nuorentunut ja moni asia muuttunut. Se ei, etteikö viime vuosina moni nopeasti Pohjois-Amerikkaan lähtenyt suomalainenkin olisi saanut huomata, ettei yksi lisävuosi Euroopassa ja SM-liigassa olisi ollut pahitteeksi.

Selänteen NHL-ura alkoi kuudes lokakuuta 1992, kun Winnipeg Jets isännöi Detroit Red Wingsiä. Hän syötti kaksi maalia, kun Jets otti 4-1-voiton.

Siitä on kulunut yli 30 vuotta. Aika on mennyt nopeasti, mikä sekin naurattaa jääkiekkolegendaa.

- Ihan lentämällä. Kuulostaa hirveältä numerolta. Tuntuu aivan epätodelliselta.

Vaikka aika on rientänyt, Selänne tunnetaan onneksi tarkasta muististaan. Hän on sanonut muistavansa kaikki NHL-uransa maalit. Myös tämän haastattelun aikana hän heittelee pelejä, niiden tuloksia ja omia pisteitään hämmentävällä tarkkuudella, vaikka siellä täällä joku numero vähän heittääkin.

Kun Selänne lähti Kanadaan ja valmistautui ensimmäiseen kauteensa, hän muistaa kaiken olleen jännittävää. Mikä on sopeutumisaika pieneen kaukaloon, uuteen kulttuuriin ja aivan uudenlaisiin pelimääriin?

Toisaalta hän kertoo olleensa "tosi rauhallinen".

- Tiesin, että Alpo Suhonen on apuvalmentajana ja Teppo Numminen joukkueessa. Heiltä sain tukea, ja lisäksi ykköskierroksen varauksena tiesin, että saan kunnon mahdollisuuden. Se vain piti käyttää.

Selänne käytti.

- Minulla oli ihan järjetön nälkä näyttää varsinkin itselleni, että pärjään tässä liigassa, kun saan vain oikeat aseet heti käyttöön. Pääsin ykkösylivoimaan ja pelaamaan parhaiden jätkien kanssa, mikä auttoi kaikessa.

Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Ensimmäisen maalinsa Selänne teki toisessa ottelussaan San Josen vieraana. Ensimmäinen hattutemppu syntyi viidennessä ottelussa Edmontonia vastaan.

Suomessa ja SM-liigassa ennennäkemättömälle jokeri-ilmiölle kasvonsa antanut Selänne synnytti nopeita järistyksiä myös kiekkohullussa Winnipegissä. Preerialla syttyi legenda, jota rakastettiin enemmän kuin mitään.

Selänne sanoo, ettei lukenut lehtiä tai katsonut juuri urheiluohjelmia televisiostakaan. Sosiaalista mediaa, jossa hän on itsekin nykyään aktiivinen, ei siihen aikaan tietenkään ollut.

Hän pystyi kuitenkin aistimaan kaiken paitsi Winnipegissä myös vieraspelien paikkakunnilla.

- Se hype oli ihan sairasta. Oli hyvä, etten ollut ihan tietoinen, mitä kaikkea puhuttiin. Sain aika rauhassa kasvaa siihen mukaan, Selänne sanoo.

- Tajusin kuitenkin median ja fanien välityksellä, että aika erityisessä tilanteessa ollaan. En kuitenkaan koskaan ottanut tällaisista asioista mitään paineita. Epäilin tosi harvoin itseäni. Pelko ja negatiivisuus eivät yleensä tuo mitään hyvää. Minulla oli rajaton itseluottamus ja positiivinen asenne.

Kuva: Denis Brodeur / NHLI / Getty Images

1990-luvun NHL. Tulikuuma maalitykki. Vieläpä eurooppalainen tulokaspelaaja.

Vastassa ei ollut silkkihansikkain varustautuneita pieniä pörriäisiä, vaan Jetsin numero 13 oli pian vastustajajoukkueissa tarkkaan merkattu mies.

Puhuttiin niin kutsutuista päällystakeista, jotka seurasivat Selännettä. Etenkin vierasotteluissa se aiheutti päänvaivaa valmennukselle.

- Päällystakki seurasi joka paikkaan. Ne olivat siihen aikaan muotia.

Selänne saatettiin kutsua vaihtoon ja lähettää heti takaisin jäälle, kun häntä varjostanut vastustaja ehti niin ikään vaihtoon.

- Se oli sellaista kissahiirileikkiä.

Kun tilanteet kävivät kovemmiksi, GM Mike Smith toimi.

- Hän sanoi, että pelleily loppuu. Eddie Olczyk lähti Rangersiin, me saimme Tie Domin ja Kris Kingin. Tilanne muuttui.

Molemmat olivat kovanaamoja, mutta etenkin pienikokoinen sisupussi Domi muistetaan Selänteen suojelijana, joka piti vastustajat nuhteessa.

Selänne sanoo, että siitä alkoi sielunveljeys ja elinikäinen ystävyys. He ovat yhä yhteyksissä säännöllisesti, ja jo tuolloin Selänne vietti joukkuekavereistaan Nummisen jälkeen eniten aikaa Domin kanssa.

- Domi on myös itse asiassa varmaan ensimmäinen ja ainoa näkemäni pelaaja, joka nautti siitä hommasta ja oikein odotti, että pääsisi myllyttämään.

Tie Domi tunnettiin pelaajana, joka suojeli Selännettä. Tässä hän vaihtaa iskuja St. Louis Bluesin Basil McRaen kanssa 1993. Kuva: T. Biegun / Getty Images

Suomalaisen arvostus Domia mutta kaikkia muitakin tappelijoita kohtaan pysyi tapissa uran loppuun asti.

- Kunnioitus on ihan eri tavalla pelissä, kun jätkät ovat tekemisestään vastuussa. Arvostan noita jätkiä, joita kutsun vakuutusyhtiön miehiksi. He pitävät huolen, että homma toimii.

Selänteen mieleen tulee tarina ottelusta Detroit Red Wingsiä vastaan.

Tulokaskaudelta se ei hänen muistikuvansa mukaan ole, vaan toiselta tai kolmannelta NHL-kaudelta.

Detroitin kovaotteinen puolustaja Vladimir Konstantinov iski maalin edustalla poikittaisia mailoja suomalaistähden niskaan, kun Jets pyöritti ylivoimaa.

Se oli asia, josta Domi ei pitänyt.

- Tie hyppäsi mainoskatkolla jäälle ja meni Detroitin vaihtoaition eteen.

Hän otti katsekontaktin punasiipien kapteeniin Steve Yzermaniin ja antoi suustaan tulla.

- Jos tuo kusipää vielä koskee Selänteeseen, vedän sinua turpaan niin, ettet ole ikinä kokenut vastaavaa. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko kerrot tuolle saatanan ryssälle, että jos hän jatkaa, sinä kärsit. Tai sitten hän lopettaa, Selänne luonnehtii Domin ilmoittaneen Yzermanille.

- Tie lähti pois ja meni kymmenen sekuntia, kun Yzerman nousi ylös, käveli Konstantinovin luo ja puhui hänelle minuutin.

Konstantinovin poikkarit jäivät siihen.

Teemu Selänne puhui medialle Vancouverissa huhtikuussa 1993. Kuva: The Canadian Press via ZUMA / MVPhotos

Mike Bossyn vanha 53 maalin tulokasennätys meni rikki 2. maaliskuuta 1993 kotiottelussa Quebec Nordiquesia vastaan.

Selänne muistaa muutamia päiviä aiemmin ajatelleensa, että ennätys saattaisi syntyä tulevalla vieraskiertueella.

Hänellä oli kasassa 47 maalia, kun edessä oli kaksi kotipeliä ennen neljää vierasottelua.

- Pelasimme ensin Minnesotaa vastaan ja tein neljä maalia. Fanit rupesivat spekuloimaan, että kolme tarvitsisi vielä, voi olla aika tiukkaa.

Ottelussa Quebeciä vastaan hän oli tehnyt jo kaksi osumaa. Kolmannessa erässä, ajassa 49.16, Selänne ohitti pitkälle maaliltaan vastaan tulleen Stephane Fiset'n yhden käden laukauksellaan ja sai hattutempun täyteen.

Hän oli tehnyt kiekkohistoriaa.

- Matsi keskeytettiin kymmeneksi minuutiksi ja omistaja toi jäälle kultaisen mailan. Se oli tosi hieno kokemus. Harvemmin pääsee nauttimaan tuollaisista hetkistä, Selänne sanoo.

Kultamaila on tänä päivänä Selänteen kotona aitiopaikalla.

Ennätysmaalin lisäksi historiaan jäi erityisesti legendaarinen tuuletus, joka lienee tuttu liki kaikille jääkiekon seuraajille. Selänne heitti hanskansa ilmaan ja "ampui" sen alas mailallaan.

Hän nauraa tuuletukselleen makeasti.

- Näin aikanaan, kun Mauri Eivola teki sen Suomessa. Ajattelin, että haluan jonain päivänä tehdä samalla tavalla, Selänne selvittää.

Eivola, 59, pelasi SM-liigaa TPS:ssa, Jokereissa ja Ässissä.

Temppu ei ollut suunniteltu siinä hetkessä.

- Ei todellakaan ollut tarkoitus. Tuli vain sellainen olo, että jotain kreisiä piti silloin tehdä. Se oli niin kova juttu. Kun nyt katson sitä, niin mietin, että mitäs tuossa on liikkunut päässä. Ei liikkunut mitään.

Kausi 1992-93 muistetaan paitsi Selänteen tulokasennätyksestä myös muusta ilotulituksesta. Peräti 21 pelaajaa rikkoi sadan pisteen rajan. Lähellekään vastaavaa ei ole sen jälkeen päästy, vaikka merkkejä vähän samansuuntaisesta on viime ja tällä kaudella alkanut olla ilmoilla.

Selänne ehti tulokaskautensa jälkeen nähdä jääkiekon alhon, kun New Jersey Devils näytti kevään 1995 mestaruudellaan eteen ja hyydytti trapillaan vastustajat.

- Kaikki rupesivat matkimaan sitä, ja peli muuttui varsinkin idässä tosi tylsäksi. Kun voitin kolmatta kertaa maalikuninkuuden 1999, se irtosi 47 maalilla. Se oli yksi vähämaalisimpia kausia. Olen nähnyt kummatkin puolet.

- On hyvä, että maalimäärät ovat taas kasvussa. Ne ovat ainakin minulle pelin suola. Toki maalit eivät ole välttämättömiä: minulle tärkeintä on vauhdikas hyvä peli, jossa on paljon paikkoja. Se on nautittavaa katseltavaa, vaikka ottelu päättyisikin vaikka 2-1.

Teemu Selänne palkittiin vuoden tulokkaana kauden päätteeksi. Kuva: Randy Velocci / The Canadian Press via ZUMA / MVPhotos

Kausi 1992-93, jota on luonnehdittu jopa historian parhaaksi NHL-kaudeksi, huipentui Montreal Canadiensin mestaruuteen, joka on yhä viimeisin kanadalaisseuran voittama Stanley Cup.

Finaalisarjan käännekohtana on pidetty toisen ottelun kolmannen erän loppua. Montreal mittautti LA Kingsin Marty McSorleyn mailan, joka oli sääntöjenvastainen ja toi hänelle kahden minuutin jäähyn. Canadiens tasoitti ylivoimalla, voitti ottelun jatkoajalla tasoittaen sarjan 1-1:een ja marssi sitten mestariksi.

Se maila oli kovin erilainen kuin nykyiset komposiittimateriaaleista valmistetut työkalut, joilla NHL-tähdet tekevät taikojaan.

Muutos paitsi urheilijoissa myös varusteissa on ollut huima.

- Titanin puumaila, jonka rystypuoli oli lasikuitua, Selänne muistelee omaa työkaluaan.

- Ne tehtiin Suomessa. Kesäisin kävin Forssassa tehtaalla ja valitsin sadasta mailasta kautta varten 60. Puumailoissa oli se ikävä puoli, että ne olivat kaikki täysin erilaisia.

Kiekonkäsittely tuntui kaikilla mailoilla täysin erilaiselta. Selänne otti usein harjoituksiin uuden mailan.

- Jos maila tuntui hyvältä, panin sen heti pelimailana sivuun. Jos ei tuntunut hyvältä, pidin treenimailana. Kun löytyi hyvä, pelasin samalla kymmeniäkin pelejä.

Keino- ja yhdistelmämateriaaleista valmistetut mailat alkoivat yleistyä vuosituhannen vaihteessa.

Vaikka vähitellen puumailat katosivat kartalta, muutos ei tapahtunut yhdessä yössä.

Selänne muistaa yhä kerran, kun hän kokeili uudenlaista työkalua.

- Se oli niin nopea, että ylisuoritin kaikessa. Maila oli myös niin kevyt, että kiekkoa ei oikein käsitellessä ja leipoessa tuntenut. Muutos oli tosi iso, ja siihen kesti aikaa tottua. Olin yksi viimeisiä, jotka lopullisesti vaihtoivat puumailasta grafiittiin, Selänne muistelee.

Myös laukauksissa kesti aikaa löytää oikea ajoitus ja saada suoritus osumaan kunnolla.

Kuva: Greg Kinch

Iso ero oli myös syöttöjen vastaanottamisessa - ja sai itse asiassa Selänteen seuraamaan McSorleyn viitoittamaa tietä.

- Kovat syötöt jäivät puumailaan aina tosi nätisti. Grafiittimailalla kiekko pyörähti lavan yli helpommin, etenkin kun monissa halleissa oli niin huono jää. Korotin itse asiassa lapaani mahdollisimman isoksi ja jopa vähän laittomaksi, jos ihan tarkkaan katsotaan sääntöjä.

Selänne kertoo, että mailansa korkeus ei ollut kaukana maalivahdin mailasta ja nostaa esiin tarinan, joka ajoittuu vuosien 2005-07 väliin. Hän pelasi Anaheim Ducksin riveissä vierasottelua Phoenixissa.

Coyotesin maalivahdilla Curtis Josephilla oli asiaa, kun Selänne oli maalin edessä.

- Hän sanoi, että eihän kukaan voi pelata tuollaisella ja kysyi, että jos häneltä hajoaa maila, lainaanko yhtä, Selänne nauraa.

Anaheimin mestaruuskauden 2006-07 keväällä Ducks taisteli vielä Tyynenmeren divisioonan voitosta San Jose Sharksin kanssa. Selänteen ex-valmentaja Ron Wilson turvautui keskinäisessä kohtaamisessa Selänteen mailan mittauttamiseen: suomalainen lähti jatkoajalla jäähylle.

Selänne kertoo sitten käyttäneensä otteluiden 5-10 viime minuutilla "lailliseksi sheivattua" mailaa.

Mailat ovat 2000-luvun edetessä muuttuneet myös sikäli, että nykyään NHL:n sääntökirja on huomattavasti sallivampi ja lavat saavat olla huomattavasti käyrempiä kuin ennen.

- Nykyään on ihan törkeitä, hirveännäköisiä mailoja.

Selänne kertoo kokeilleensa kerran toisen pelinumerosta kahdeksan tunnetun maalintekijän eli Aleksandr Ovetshkinin mailaa.

- Ensimmäiset viisi onetimeriä menivät pleksistä yli. Se oli kuin vetäisi 60-asteisella wedgellä. Se oli ihan hengenvaarallista touhua. Ei mitään kontrollia, mutta lähtee kovaa.

Painavampia olivat takavuosina muutkin varusteet kuin vain mailat.

Selänne toteaa, että siinä missä nykypäivän nuoret haluavat koko ajan uutta, ennen haluttiin nimenomaan vanhaa - ja pitäytyä samassa.

- Esimerkiksi luistimetkin olivat painavia ja piti aina ajaa sisään. Kukaan ei halunnut uusia. Sama hanskoissa. Sormet teipattiin taakse, kun ne olivat aluksi niin jäykät. Samoilla housuilla vedin myös monta vuotta.

Hartiasuojat ovat säilyneet varusteena, jota monet pelaajat käyttävät yhä erittäin pitkään ja pyrkivät vetämään jopa koko ammattilaisuransa läpi samoilla.

Selänne tunnettiin läpi uransa Jofan kypärästä. Samaa merkkiä olivat hänen hartiasuojansa.

- Se ei ollut ihan styroksia sentään, mutta panssari oli varmaan tavallisen pahvilaatikon paksuinen. Kaikki oli mahdollisimman kevyttä. Muovikupit roikkuivat naruilla. Siinä oli vähän pelkokerrointakin. Jos yritti jotakuta ajaa ihan täysiä, saattoi olla, että itseäni sattui enemmän kuin kaveria.

1980-luvun lopulla ensi kerran NHL:n harjoitusleirillä ollut ja 2014 uransa päättänyt Selänne sanoo, että kaikkein suurin ero lajissa tuli hänen mielestään siinä, miten pelaajat blokkaavat nykyään laukauksia.

- Se on aivan järkyttävän kovaa taidetta. Rohkeutta se vaatii, mutta varusteet ovat kehittyneet niin, että jos kiekko ei osu väärään kohtaan, niin harvemmin se enää niin paljon sattuu. Ajoitus ja tekniikka, jolla kiekkoja blokataan, on isoin ero jonka jääkiekon kehityksessä näen.

Jokainen onnistunut blokki estää laukausta menemään kohti maalia ja maaliin. Pelaaja ei tee silloin maalia - ja jos kyseessä on tulokaspelaaja, ero Teemu Selänteen historialliseen 76 maalin sesonkiin ei kapene.

Kauteen, jonka merkityksen hän itsekin ymmärsi vasta vähän myöhemmin kuin 30 vuotta sitten.

- En ole ikinä ollut mikään numerofriikki. Tiedostin, mitä sain jäällä aikaan, mutta en sen syvemmin ajatellut niitä. Meni pari vuotta, kun rupesin katsomaan niitä tarkemmin ja ymmärsin, että hetkinen, nuohan olivat ihan järkyttäviä numeroita.