Niklas Jokelainen on ehtinyt kokea nuoresta iästään huolimatta jo paljon. Kuva: Ville Honkonen & Juha Tamminen / AOP

Niklas Jokelaista pidettiin nuorempana huippulupauksena. Nyt hän on 23-vuotias, pelannut Englannin lisäksi kolmessa eri seurassa Veikkausliigaa ja kokenut kaksi perhetragediaa. Tässä artikkelissa Jokelainen kertoo, miksi jalkapallo on hänelle enemmän kuin jalkapalloa.

Oli siellä talvella kylmä, AC Oulun keskikenttäpelaaja Niklas Jokelainen vahvistaa. Kesällä tosin oli lämpimämpää kuin Suomessa, hän lisää.

Puhumme Stoke-on-Trentistä. Jokelainen pelasi Stoke Cityn akatemiassa kauden 2016-17. Jalkapallofolkloorissa englantilaiskaupunki kohosi liki myyttiseen asemaan, kun asiantuntija Andy Gray pohti kaudella 2010-11, pärjäisikö Lionel Messi kylmänä ja sateisena iltana Stokessa.

Kylmä on myös aurinkoisena lopputalven päivänä Oulussa. Jokelainen tervehtii kohteliaasti ja sanoo, ettei oikein tunne kotikaupunkinsa kahvilatarjontaa. Hän ei juo kahvia, ei ole koskaan juonut. Kun haastatteluun sopiva kahvila sitten löytyy, Jokelainen tilaa kaakaon.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehden Veikkausliiga-kausioppaassa. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Jo ekstravokaalien ja tuplakonsonanttien täyttämästä puheesta kuulee, että Jokelainen on syntyperäinen oululainen. Huomaa sen myös olemuksesta, joka on pohjoispohjanmaalaiseen tapaan ystävällinen ja välitön.

Jokelainen on mielenkiintoinen pelaaja monessakin mielessä. Maaliskuun lopussa 23 vuotta täyttäneeksi nuoreksi mieheksi hän on ehtinyt kokea paljon.

Nuorempana Jokelainen oli huippulupaus, joka pelasi miesten pelejä jo rippikouluiässä. Sittemmin omaa paikkaa tuli etsittyä ulkomailta, Ilveksestä ja RoPS:sta ennen kuin se löytyi tutuista lapsuudenmaisemista. Pelipaikkakin on vaihtunut kärjestä keskikentälle.

Pelikenttien haasteet ovat kuitenkin pientä sen rinnalla, mitä Jokelainen on joutunut käsittelemään viheriön ulkopuolella.

Lajivalintaa ei tarvinnut arpoa. Heikkilänkankaalla, kymmenisen kilometriä Oulun keskustasta Kajaaniin päin varttunut Jokelainen syntyi jalkapalloperheeseen. Isä pelasi aikanaan jokusen pelin ykkösdivisioonaa. Isänisä oli 1980-luvulla mestaruussarjassa pelanneen OTP:n joukkueenjohtaja ja maksoi legendan mukaan pelaajille ottelubonuksia Opel Asconan takakontista.

-?Tätä pappa ei ole kertonutkaan, Jokelainen naurahtaa hieman hämmentyneenä.

Hänen kummisetänsä on Aki Lahtinen. 56 A-maaottelua urakoinut laitapuolustaja pelasi vuodet 1981-85 Englannin vanhimmassa liigaseurassa Notts Countyssa. Jokelainen on edelleen tiiviisti tekemisessä entisen maajoukkuepelaajan kanssa ja käy tyttöystävänsä kanssa usein Lahtisilla kylässä.

Jokelainen palasi Ouluun kaudeksi 2020. Kuva: Ville Honkonen

-?Aki on aina tukenut, antanut neuvoja ja kysellyt miten pelit ovat menneet. On hän kertonut paljon siitäkin, minkälaista jalkapallo oli aikanaan Englannissa. Olihan se aika erilaista.

Jokelainen oli jo pienenä niin innokas pallonpotkija, että päiväkodin hoitaja oli suositellut isälle pojankoltiaisen ohjaamista lajin pariin. Niinpä isä perusti joukkueen Tervareihin, vuotta vanhempien ikäluokkaan ja valmensi poikaansa aina siihen saakka, kun tämä 13-vuotiaana nousi kahta vuotta vanhempien ikäkausijoukkueeseen.

Muutama vuosi siitä Jokelainen oli jo AC Oulun ringissä ja pelasi vuotta vanhempien kivikovassa poikamaajoukkueessa muun muassa Sergei Eremenkon ja Saku Ylätuvan kaltaisten hehkutettujen kykyjen kanssa.

Pian yhteydenottoja alkoi tulla ulkomailta. Oululaishyökkääjä kävi viisi kertaa Englannin parhaana akatemiana mainetta niittäneen Chelsean testissä. Testipelit sujuivat, Jokelainen muistelee, mutta sopimustarjousta ei kuulunut.

Sen jälkeen hän kävi Newcastlessa, joka olisi halunnut Jokelaisen näytille vielä uudestaan. Samaan aikaan Stoke tuli mukaan kuvioihin ja tarjosi testileirin jälkeen sopimusta.

Vuosi Englannissa oli 16-vuotiaalle opettava, mutta myös raskas. Jokelainen asui sijaisperheessä kahden muun ulkomaalaisen akatemiapelaajan kanssa. Ystävällisessä ja Stoke Cityä kannattaneessa perheessä hän viihtyi hyvin. Päivät harjoituskeskuksessa olivat pitkiä, 6-7-tuntisia.

-?Homma vaikeutui, kun ulkosyrjä murtui. Olin viisi kuukautta pois, joista kaksi kävelin kepeillä. Iso osa peleistä meni sivu suun, mikä heikensi kokemusta.

Ennen loukkaantumistaan hän ehti pelata muutaman pelin Tyrese Campbellin kärkiparina. Campbell, 23, on valioliigalegenda Kevin Campbellin poika ja pelaa edelleen Stokessa.

-?Ihan hyvin ne pelit menivät. Campbell oli jo silloin hyvä pelaaja, isokokoinen ja vahva. Heti huomasi, että on hyvät geenit ja isäkin on pelannut joskus futista.

Kuntosalilla Jokelainen törmäsi aika ajoin edustusjoukkueen tähtiin, muun muassa Xherdan Shaqiriin. Jokelaisen mukaan sveitsiläinen lihaskimppu treenasi salilla »ihan perusjuttuja», mutta tekemisestä huomasi, että rautaa on väännetty ennenkin.

AC Oulu pelasi Ykköstä, kun Jokelainen palasi seuraan kaudeksi 2020. Sitä ennen hän oli pelannut 2,5 kautta Veikkausliigaa ensin Ilveksessä ja sitten RoPS:ssa.

Paluu Ouluun oli askel taaksepäin, mutta tuolloin 19-vuotias hyökkääjä halusi vastuuta. Liigakaudet olivat rikkonaisia, eikä omaa roolia tahtonut löytyä. Peliminuutteja pääsarjassa kertyi parin vuoden aikana vain reilut tuhat.

Paluu Ouluun kannatti. Jokelainen avasi yhtä vaille kaikki pandemian ikeessä pelatun kauden ottelut. Samalla AC Oulu palasi pääsarjaan yhdentoista vuoden jälkeen.

Askel taakse vei lopulta monta eteenpäin. Vastuun ohella merkittävä syy kehitykseen on ollut pelipaikan vaihtuminen. Aiemmin kärjessä pelannut Jokelainen on valunut AC Oulussa alemmas.

Viime kaudella hän avasi enää yhden pelin piikissä, jokusen laitahyökkääjänä. Paras pelipaikka on tätä nykyä kasiruutu keskikentällä. Viime kausi olikin uran tähän mennessä paras.

Ympyrä sulkeutui, kun Niklas Jokelainen palasi AC Oulun paitaan. Kuva: Juha Tamminen / AOP

-?Pelipaikan muutos on suhteellisen iso, mutta tietyt asiat ovat samoja. Osa omistakin vahvuuksista sopii siihen rooliin, mutta osaa jutuista on pitänyt treenata ja pitää edelleen.

Maltti on valttia.

-?Kun Ricardon (Duarte, AC Oulun päävalmentaja) kanssa puhuttiin, että tulen pelaamaan alempana, en olettanutkaan, että pelaisin ensimmäisellä kaudella koko ajan tai mitenkään älyttömän hyvin. Oma tavoite on, että pelaisin parin kolmen vuoden päästä siinä hemmetin hyvin ja olisin ihan pelipaikan parhaita.»

Jokelaista siinä missä muitakin AC Oulun pelaajia on helpottanut syksyllä 2021 valmentajaksi saapuneen Duarten selkeä pelitapa. Jos valmennustyylit jakaa karkeasti kahtia, näytti viime kaudella siltä, että "Laivastonsinisiä" ohjasi enemmän ajatus omasta pelaamisesta kuin että olisi reagoitu vastustajiin. Jokelainen vahvistaa havainnon oikeaksi.

-?Se on ihan totta. Pelaajalle on helpompaa, kun taktiset asiat ovat selkeitä. Ricardo ja koko valmennustiimi ovat älyttömän hyviä organisoimaan peliä. Pelaamista totta kai muokataan vastustajan mukaan. Niin ne tekevät huippujoukkueetkin.

Viime kauden ensimmäiset sarjamaalinsa Jokelainen tykitti entisen seuransa Ilveksen verkkoon heinäkuussa. Jälkimmäistä hän tuuletti suutelemalla käsivarsiaan ja suuntaamalla katseensa ylös taivaalle. Maali oli omistettu vanhemmille, jotka ovat molemmat menehtyneet, hän kertoi ottelun jälkeen.

Toripolliisi on Jokelaisen kotikaupungin ikonisin maamerkki. Kuva: Ville Honkonen

Isä kuoli syöpään, kun Jokelainen oli 14-vuotias. Poismeno tuli shokkina. Niklakselle ja tämän siskolle ei kerrottu, että isä oli sairastunut. Jälkeenpäin hän on kuullut isän menehtyneen alle puoli vuotta diagnoosin jälkeen.

-?Olihan se aika rajua, kun olin 14-vuotias yläastetta käyvä poika. Kun olen jälkeenpäin miettinyt tapahtumia, niin menin isän kuoleman jälkeen pari ensimmäistä vuotta aika lailla sumussa, hän sanoo.

Isä oli intohimoinen laji-ihminen.

-?Isä valmensi minua pienestä pitäen ja kannusti tosi paljon tekemään myös omalla ajalla. Jalkapallo on ollut aina oma valinta, mutta isä tuki siinä. Totta kai äitikin, mutta isä näki sitä kentän laidalta ja oli aina reissuissa mukana. Se oli yhteistä tekemistä.

Yhteinen harrastus ei rajoittunut pelkästään junioripeleihin. Manchester United oli molemmille intohimon kohde. Pelejä katsottiin yhdessä.

-?Se on jäänyt ja tullut tärkeäksi jutuksi, Jokelainen sanoo viitaten Unitedin seuraamiseen.

Äiti sai syöpädiagnoosin vuonna 2016. Jokelainen oli ehtinyt juuri muuttaa Englantiin. Se luonnollisesti vei 16-vuotiaan nuorukaisen ajatuksia pois jalkapallosta - etenkin, kun isä oli menehtynyt samantyyppiseen sairauteen muutamaa vuotta aiemmin.

Jokelainen siirtyi Englannista Ilvekseen. Kesällä 2018 vastassa oli VPS ja Sebastian Strandvall. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti

-?Ehkä se oli myös yksi syy, mikä vaikutti päätökseen palata Suomeen. Onneksi äiti eli vielä useamman vuoden.

Stokesta matka jatkui Ilvekseen kesällä 2017. Ympyrä sulkeutui 2,5 vuotta myöhemmin, kun hän palasi RoPS:n kautta AC Ouluun.

-?Äiti kävi Rovaniemellä katsomassa pelejä. En ajatellut, että tilanne oli enää niin huono, kun tulin takaisin Ouluun. Haaveena oli, että äiti pääsisi vielä paikan päälle katsomaan pelejä.

Äiti kuoli loppuvuodesta 2019.

-?Äidin kuoleman jälkeen oli aika kummallista, kun molemmat vanhemmat olivat poissa. Olin pihalla. Sitä ei pysty selittämään.

Tukea Jokelainen on saanut pitkäaikaiselta tyttöystävältä ja muulta lähipiiriltä. Myös AC Oulu on auttanut.

-?AC Oulu tuki minua hyvin tässä asiassa, valmentajien ja joukkuekavereiden tuki auttoi. Seura myös mahdollisti terapian, jossa kävin juttelemassa. Se oli tärkeää.

Vanhempien kuoleman jättämän surun ja tyhjyyden tunteen käsittely on vaikeaa ellei lähes mahdotonta, Jokelainen sanoo.

-?Se on vaikeaa kaikille ihmisille, mutta etenkin nuorille, kun ajatus vielä harhailee. Totta kai se vaikuttaa ihmiseen ja kasvattaa. Välillä on ollut aika haastavaa.

- Kyllä sitä aina haaveilee, että vanhemmat näkisivät pelejäni. Kuva: Ville Honkonen

Suhde jalkapalloon on kuitenkin vahvistunut.

-?Tietysti tuki, mitä sain vanhemmilta on pois, mutta jalkapallo on ollut tyttöystävän ja perheen ohella isoin henkireikä ja syy, miksi olen nyt hyvässä tilanteessa elämässäni. Laji on pitänyt kiinni arjessa. Joukkueympäristö on ihan mahtava - ja kasvattanut minua myös ihmisenä.

-?Kyllä sitä aina haaveilee, että vanhemmat näkisivät pelejäni. Se olisi iso juttu, mutta ehkä he jossain näkevät.

Pelaajana Jokelaisen matka nykyiseen pisteeseen on ollut vaiherikas. Seitsemän vuotta sitten harva olisi osannut ennustaa, että Englantiin lähtenyt huippulupaava hyökkääjä pelaa nyt AC Oulun keskikentällä.

Profiililtaan Jokelainen kuuluu juniorivalmentajille haastavaan fyysisesti varhain kehittyneiden ryhmään. Kyse ei ole persoonasta, vaan ominaisuuksista. Jos ikäisiään raamikkaammalle pojalle ei opeteta peliä, muokkautuu pelityyli herkästi fysiikan ympärille. Myöhemmin sen löytää edestään, kun fysiikasta ei saa enää samanlaista etua.

Jokelainen sanoo, ettei ole pohtinut asiaa tästä näkökulmasta. Hän kokee saaneensa hyvää valmennusta ja mikä tärkeintä, on harjoitellut paljon perustekniikkaa omalla ajalla.

Oman potentiaalin lunastamisen suhteen suurimmaksi hidasteeksi Jokelainen nostaa liian vähäiseksi jääneet pelimäärät - pitkälti loukkaantumisten takia.

-?Olin liian pitkiä aikoja pelaamatta. Kun tulin Stokesta Ilvekseen loukkaantumisen jälkeen, enkä saanut pelilupaa, pelasin 17-vuotiaana kaksi tai kolme B-junnumatsia vuoden aikana.

Nuori mies on joutunut käsittelemään raskaita vastoinkäymisiä. Kuva: Ville Honkonen

Haasteita pelimäärien kanssa oli myös ennen Englantiin lähtöä. Oulussa Jokelainen pomppi joukkueesta toiseen, oli AC Oulun ringissä, mutta pelasi B-junioreissa tai jämäminuutteja Ykkösessä.

-?Tärkeintä olisi, että pelaisi jossakin ja olisi selkeä polku, jossa saisi omaan tasoon ja fysiikkaan sopivia pelejä. Se on jälkeenpäin harmittanutkin. Olisi pitänyt itsekin vaatia, että olisin saanut pelata aina jossakin, enkä vain viittä minuuttia lopusta Ykkösessä.

Nykyään oululainen pelaajapolku on huomattavasti paremmin organisoitu. B-juniorien ja edustusjoukkueen väliin on tullut Kakkosta pelaava akatemiajoukkue. Putki on myös tuottanut, sillä Jokelaista jokusen vuoden nuoremmat Jere Kallinen, 21 ja Otso Liimatta, 18, ovat liigajoukkueen kantavia voimia.

Linjakkuuden löytyminen pitkään tuuliajolla olleeseen junioritoimintaan onkin Jokelaisen mukaan keskeinen syy sille, miksi AC Oulu on seurana niin hyvässä jamassa. Organisaatiossa puuhaavia tekijöitä tietenkään unohtamatta.

-?Meille tulee nuoria, jotka ovat vähän parempia kuin aiemmin. Nuoret myös näkevät liigan lähempää. Liigaan hyppääminen ei ole helppo askel, mutta sinne on kuitenkin olemassa selvä polku. Aiemmin se oli tosi monimutkaista.

Jokelaista kuunnellessa huomaa, että hän on pohtinut nuorten pelaajien potentiaaliin ja kehitykseen liittyviä asioita. Keskustelu on vireää.

Oulun mittapuulla Jokelainen oli 15-vuotiaana superlupaus, mikä näkyi myös mediahuomiona ja haastattelupyyntöinä. Se vei nuoren pojan ajatuksia turhaan muualle.

-?Haastatteluita alkoi tulla vähän sen jälkeen, kun isä oli kuollut. Isä olisi osannut sanoa, että rauhoitutaan vielä, ei tässä vielä huippuja olla. Hän osasi pitää jalat maassa, vaikka välillä teinkin paljon maaleja.

Superlupauksen käsitettä Jokelainen vieroksuu.

-?Nuorelle pelaajalle olisi tärkeää, ettei olisi liikaa hypetystä. 15-vuotiasta vähän isokokoisempaa suomalaispoikaa on liian aikaista sanoa superlupaukseksi.

-?Jopa 17-18-vuotiaastakin voi olla liian aikaista sanoa, onko hän huippulupaus. Moni voi senkin jälkeen vielä kehittyä huippupelaajaksi tai voi käydä toisinpäin - kehitys tyssätä.

Jokelainen antaa kutkuttavan esimerkin potentiaalin arvioimisen viheliäisyydestä.

Kun hän 15-vuotiaana kävi testijaksoilla Chelseassa, samoissa harjoituspeleissä pelasi monia nykyisiä valioliigatähtiä, mm. nykyisinkin seuraa edustavat Mason Mount, Conor Gallagher ja Trevoh Chalobah sekä Crystal Palacen nykyinen huipputoppari Marc Guehi.

-?Oli ne hyviä poikia jo silloin. Keskikentällä pelannut Reece James oli pikkuisen pullukka. Ajattelin, että tuosta ei tule ikinä jalkapalloilijaa, mutta hän taitaa tällä hetkellä olla yksi maailman parhaista wing-backeista.