Maria Ohisalo nousi vaikeista lähtökohdista ministeriksi ja puoluejohtajaksi. Kuva: Elina Rajala

Nuori Maria Ohisalo sai itseluottamusta näyttämöltä ja urheilukentiltä.

Juttusarjassa kerrotaan, millaisia puolueiden puheenjohtajat olivat nuorina ja kuinka heistä kasvoi vallankäyttäjiä. Tämä on sarjan toinen osa. Aiemmin julkaistu juttu Li Anderssonista.

Kohtelias ja rauhallinen lähestymistapa voi joskus olla vaikuttavampi kuin sormi pystyssä huutaminen.

Vanha kuorma-auto oli pysäköinyt jo pitkään yöksi helsinkiläisen Kallahden ala-asteen eteen. Kun se aamuisin käynnisteli moottoriaan, levisi paksu pilvi pakokaasuja lasten koulutielle.

Aikuisten huomautukset eivät auttaneet, joten kolme pientä koululaista tarttui toimeen.

- Minä, Maria ja joku kolmas kirjoitimme kirjeen kuskille ja laitoimme sen tuulilasiin yöksi. Kerroimme, että meitä kovasti harmittaa tämä ja voisitko mitenkään etsiä toisen parkkipaikan, Iiro Karhiaho muistelee.

Koululaisten toive kävi toteen, auto hävisi. Maria Ohisalo oli saavuttanut ensimmäisen yhteiskunnallisen voittonsa.

Maria Ohisalo oli pienenä innokas liikkuja. Kuva: Maria Ohisalon kotialbumi

Nyt, 30 vuotta myöhemmin, Ohisalo valmistautuu eduskuntavaaleihin vihreiden puheenjohtajana. Hänestä tuli ministeri vain 34-vuotiaana. Tarina ei ollut varsinaisesti tähtiin kirjoitettu.

Ohisalon elämän vaikea alkutaival on jo kaikille politiikkaa seuraaville tuttu: ensimmäinen syntymäpäivä turvakodissa, lapsuus pienituloisessa uusperheessä, muuttoja ympäri Itä-Helsinkiä.

Kohtaaminen vappujuhlissa mullisti Li Anderssonin elämän - tutut kertovat "kympin tytön" matkasta puoluejohtajaksi

Lahjakas tyttö sai kuitenkin monilta tahoilta tukea ja kannustusta, joiden avulla hän pääsi ottamaan kyvyistään kaiken irti.

Yksi varhaisista tukijoista oli Merja Kotro, joka opetti Ohisaloa toisesta neljänteen luokkaan. Kotro oli tuolloin jo kokenut opettaja, joka osasi ottaa huomioon oppilaansa vaikean taustan.

- Hän oli siitä johtuen erittäin arka ja semmoinen pelokas lapsi. Hänellä ei ollut luottamusta oikein omaan itseensä eikä muihin, ja sitten hän tuli vieraaseen kouluun, Kotro muistelee.

Maria Ohisalo luokkakuvassa 1993. Vasemmalla yläkulmassa opettaja Merja Kotro. Kuva: Maria Ohisalon kotialbumi

Kotro tuki oppilaidensa tunne-elämän kehitystä draaman avulla. Hän veti ilmaisutaidon kerhoa, ja hänen luokkansa keräsi leirikouluun rahaa järjestämällä näytelmiä ja myymällä niihin lippuja.

Pienestä Mariasta tuli innokas näyttelijä.

- Minä panin hänet näyttelemään sellaisia osia, joissa hänen piti olla oman itsensä vastakohta, Kotro kertoo.

- Kun näyttelimme Tuhkimo-satua, hänen piti olla ilkeä sisarpuoli, joka kiusasi Tuhkimoa, mikä oli täysin vastoin hänen luonnettaan. Kun näyteltiin Punahilkka-satua, hän oli paha susi.

Kotro näki pelokkaan oppilaansa itsetunnon kasvavan. Pian Maria halusi ja sai päärooleja, joissa hän pääsi pukeutumaan prinsessan asuun.

Toinen Ohisalon itsetuntoa kohottanut asia oli urheilu. Jalkapallokentillä hän oli tuulennopea hyökkääjä. Myöhemmin laji vaihtui läheisen ystävän houkuttelemana yleisurheiluksi.

Ohisalo oli ikäistensä Suomen huippuja lyhyillä ja keskipitkillä juoksumatkoilla. Hän on kertonut voittaneensa 13-vuotiaana aitajuoksun sisäratojen Suomen mestaruuden, mutta noihin aikoihin virallisia sisäratojen SM-kisoja ei noin nuorille järjestetty.

Se on faktaa, että Ohisalo saavutti 13-vuotiaana SM-pronssia Helsingin Kisaveikkojen joukkueessa 15-vuotiaiden tyttöjen 4x800 metrin viestissä.

Maria Ohisalo pelasi jalkapalloa Kontulan Urheilijoissa poikien joukkueessa. Kuva: Maria Ohisalon kotialbumi

Yleisurheilussa Ohisalon seura oli HKV. Usein hän ehti maaliin ensimmäisenä. Kuva: Maria Ohisalon kotialbumi

Yleisurheilukentillä Ohisalo myös tapasi yhden parhaista ystävistään, kirjailija Hanna Päivärinnan. Tämä edusti toista helsinkiläisseuraa Viipurin Urheilijoita.

- Ollaan kerrottu sellaista tarinaa, että me ollaan oltu vierekkäin lähtöviivalla. Mä olen aina ollut kova puhumaan, kun jännitän. Mä siinä kauheasti Marialle pölisin, kun muut yritti keskittyä, Päivärinta muistelee.

Ystävykset päätyivät samalle urheilupainotteisille luokalle Tehtaanpuiston yläasteelle, tosin Ohisalo lopetti noihin aikoihin kisailun rasitusvammojen takia.

- Meillä oli tiivis tyttöporukka yläasteella, opettajat olivat hyviä ja me tykkäsimme koulusta. Opiskelimme kimpassa, uuden oppiminen oli kivaa, Päivärinta muistelee.

Kummankin kaveruksen keskiarvo oli lähellä kymppiä, joten he pääsivät valitsemaan mihin lukioon menevät. Valinta osui Mäkelänrinteen lukioon.

Lukiossa Ohisalo ei enää jaksanut panostaa koulunkäyntiin aivan täysillä. Vapaa-aika kului Nintendoa pelatessa. Hän pääsi kuitenkin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekuntaan ja ryhtyi lukemaan sosiaalipolitiikkaa oman perhetaustansa innoittamana.

Ohisalo saavutti viestijuoksussa nuorten SM-mitalin. Kuva: Maria Ohisalon kotialbumi

Maria Ohisalo kirjoitti kaksi M:ää ja kaksi E:tä ylioppilaskirjoituksissa. Kuva: Maria Ohisalon kotialbumi

Ohisalon kiinnostus poliittiseen osallistumiseen syttyi opiskeluaikoina. Hän oli opiskelijavaihdossa Uppsalassa, kun hänet valittiin vihreiden järjestämälle Nuori vihreä vaikuttaja -kurssille 2008.

Kurssi on tarkoitettu politiikasta kiinnostuneille nuorille, jotka eivät vielä ole puolueen toiminnassa mukana.

Samalla kurssilla olivat mukana muun muassa Vihreiden puheenjohtajana Ohisaloa edeltänyt Touko Aalto sekä Vihreiden naisten nykyinen pääsihteeri Taru Anttonen.

Kurssilaiset kokoontuivat Suomessa neljästi ja matkustivat lopulta Brysseliin europarlamentaarikko Satu Hassin vieraaksi.

Matka Brysseliin tehtiin laivalla ja junalla, joten se kesti yli viikon. Touko Aalto sanoo, ettei vielä tuolloin tutustunut kunnolla Ohisaloon.

- Tutkijaluonne näkyi. Hän oli vähän varovaisempi, tarkkaili, seuraili, oli mukana kaikessa mutta ei ollut mitenkään äänekäs, vaan vähän enemmänkin takavasemmalla ja tarkkailemassa, Aalto muistaa.

Taru Anttonen yhtyy Aallon mielikuviin.

- Kun hänen kanssaan juttelemaan alkoi, niin heti huomasi että on kyseessä älykäs tyyppi, jolla on paljon sanottavaa ja annettavaa, Anttonen sanoo.

Ohisalo liittyi vihreisiin ja aktivoitui opiskelijapolitiikassa. Hänet valittiin 2010 vihreiden sosiaali- ja terveyspoliittiseen ohjelmaryhmään yhdessä jyväskyläläisen Aallon kanssa.

- Huomasi, että aktiivisuus oli lisääntynyt, ja hän oli mukana enemmän toiminnassa. Tutkijataustaisuus näkyi. Hän ottaa selvää ja perehtyy. Hän on kiinnostunut, aina ystävällinen läsnäoleva ja mukava, Aalto toteaa.

Nuorten haaste pohjoismaisesta yhteistyöstä luovutettiin Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbille lokakuussa 2012. Ohisalo toimi tuolloin työryhmän puheenjohtajana. Kuva: Martti Kainulainen

Vuonna 2012 Ohisalo uskaltautui ensimmäistä kertaa ehdokkaaksi kuntavaaleissa. Anttonen oli mukana hänen kampanjatiimissään.

- Sitä ennen oltiin pohdittu sitä, että lähteekö hän mukaan ihan vaaleihin ehdolle poliitikoksi vai haluaako hän olla enemmänkin taustavaikuttaja.

Ohisalo tuli siihen tulokseen, että kun asioista joku kuitenkin päättää, miksi se ei olisi hän.

- Hänellä oli vahva tietoisuus siitä, että on paljon epäkohtia, mitkä pitäisi korjata ja vahvistunut ymmärrys siitä, että hänellä itsellään on keinoja niiden ongelmien ratkaisemiseen.

Ohisalon kampanjaslogan oli "Helsinki, jossa kaikki pelaa". Se viittasi paitsi hänen jalkapallo­harrastukseensa, myös intohimoon videopelejä kohtaan.

Ohisalo ylsi varavaltuutetuksi. Se oli ensikertalaiselle hyvä tulos. Oli selvää, että yritys ei jäisi viimeiseksi. Ohisalo nousi vihreiden nuorten puheenjohtajaksi ja osallistui 2014 eurovaaleihin.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Ohisalo jäi vain 109 äänen päähän eduskunnasta. Se oli piinaava pettymys, mutta hän keskittyi leipäjonoista kertovan väitöskirjansa viimeistelyyn. Se valmistui 2017. Siitä kahden vuoden päästä hän olikin jo vihreiden puheenjohtaja, kansanedustaja ja sisäministeri.

Sisäministerinä eduskunnassa 2019. Kuva: Joonas Salo

Marja Kotro on seurannut ylpeänä entisen oppilaansa uraa. Pienen Marian ujous on karissut jo kauan sitten, mutta yhä edelleen Ohisalo saattaa näyttäytyä hieman varautuneelta toisten, suurieleisten puoluejohtajien rinnalla.

Kotro on kiinnittänyt asiaan huomiota.

- Olen monenkin ihmisen kanssa tästä puhunut. He väittävät, että hän on liian arka eikä sovi puolueen puheenjohtajaksi, Kotro sanoo.

- Tietysti olen vähän jäävi sanomaan, mutta pitääkö kaikkien olla sellaisia räväköitä? Luonto on kaunis ja herkkä, ja luontoa pitää kokea myös hiljaisena eikä vain huutavana.

Kotro tapasi vanhan oppilaansa hiljattain MTV:n Vaaleihin Tommolan kanssa -ohjelman kuvauksissa.

- Hän kysyi, olisiko minulla jotain ohjeita hänelle. Minä sanoin, enkä tiedä oliko se huono neuvo, että kuuntele muita ja vastaa siihen. Älä puhu yksinpuheluja. Ole kontaktissa toisiin ja arvosta muita.

Ohisalo joutui muistuttamaan vanhaa opettajaansa politiikan todellisuudesta - ja ehkä hieman omasta kasvustaankin.

- Hän sanoi minulle, että kyllä politiikassa on pakko puhua päällekin ja pitää puolensa.