Helena Lindgren ei enää miellytä ketään, vaan elää omannäköistä elämää. Kuva: Jussi Nukari / IS

Helena Lindgren nauttii elämänvaiheestaan, jossa hän saa elää täysin omin ehdoin. Kumppanin perään hän ei enää haikaile, sillä nuoruuden kokemukset ovat opettaneet tärkeän läksyn.

Laulaja Helena Lindgren, 65, oli innoissaan lähtiessään maaseudulle Farmi Suomi -ohjelman kuvauksiin elokuussa. Aiemmin tosi-tv-ohjelmat eivät olleet kiehtoneet, mutta nyt formaatti tuntui mieluisalta.

Farmielämä kiinnosti, sillä Lindgren vietti usein lapsuutensa ja nuoruutensa kesät sukunsa maatilalla Vanjärvellä.

- Siellä oli lehmiä, kanoja ja sikoja. Aina kesällä meidät lapset lähetettiin sinne isän sukulaisten luo. He olivat muuttaneet sinne Karjalasta evakkoina, Lindgren kertoo.

Lapset tekivät pieniä maatilan töitä yhdessä aikuisten kanssa. He olivat mukana heinätöissä, harventamassa sokerijuurikkaita ja paimentamassa lehmiä laitumelta lypsylle navettaan.

Juhannuksena Lindgren lomaili Pariisissa, missä hän sairastui koronaan. Koronatauti, johon kuului kurkkukipua ja lamauttavan kovaa väsymystä, kesti yllättävän pitkään. Aina heinäkuulle saakka.

Kunto oli heikentynyt, mutta Lindgren ajatteli silti osallistuvansa kuvauksiin.

- Ajattelin, että siinähän se kunto kasvaa, kun tekee vähän maatilan töitä.

Helena Lindgren ei ollut ehtinyt toipua kunnolla koronasta, kun Farmin kuvaukset alkoivat. Kuva: Jussi Nukari / IS

Lindgren kertoo odottaneensa farmireissulta erityisesti pääsyä maatilan töiden pariin. Tuntui jännittävältä, kun odotettu päivä elokuun lopussa vihdoin koitti.

Lindgrenin aika maatilalla jäi lopulta kahden vuorokauden pituiseksi. Lindgrenin vointi heikkeni, kun farmilaiset kisasivat taloon pääsystä kantaen vettä esteradalla auringonpaahteessa.

- Huomasin, etten ollut vielä kunnossa koronan jäljiltä, hän muistelee.

Esteradalla Lindgrenin silmissä sumeni, ja hän hakeutui varjoon lepäämään. Osa tapahtumista on hänen muistissaan hieman hämärän peitossa, mutta Lindgren muistaa, kuinka hän siirtyi taloon oksentamaan.

- Minulla oli kauhean kova päänsärky, vaikka yleensä en kärsi päänsäryistä. Silmissä musteni, ja sain lämpöhalvauksen, Lindgren kertoo.

Vointi oli todella huono, eivätkä kaikki käänteet näkyneet televisiossa. Todellisuus tv-viihteen takana oli dramaattisempaa.

- Myöhemmin vielä ambulanssi tuli käymään. Verenpaineeni oli kamalan korkealla.

Lindgrenin terveydentila tarkistettiin vielä sairaalan päivystyksessä, jossa häneltä otettiin verikokeita. Hän kiittää tuotantoyhtiötä hyvästä toiminnasta.

Laulaja ymmärsi olevansa heikossa kunnossa, eikä halunnut jäädä toipilaaksi farmille.

- Ajattelin, että on parempi luovuttaa. Harmitti pitkään, sillä en lähtenyt kilpailemaan, vaan tekemään maatilan töitä.

Harmi lyhyeksi jääneestä visiitistä iski, kun Lindgren oli ehtinyt toipua ja sulatella kokemustaan parin päivän ajan kotona.

- Olisin ollut tyytyväinen, jos olisin ehtinyt olla siellä edes muutaman viikon. Se sitten loppui näin. Draamaa saatiin heti alussa!

Dramatiikan puolelle kääntynyttä maaseutumatkaansa Lindgren kuvailee kaikista huolimatta hyväksi kokemukseksi, joka opetti paljon.

- Ymmärsin esimerkiksi koronasta sen, ettei se ole mikään pikku juttu. Se ei ole mikään normiflunssa, vaan voi viedä kunnon alas. Näin kävi minulle, ja on käynyt myös monelle ystävälleni.

Selvisinpä siitäkin, Lindgren ajattelee nyt. Olo alkoi kohentua jo viikossa levon ja säännöllisen syömisen avulla.

- Oli tärkeää, että ympärilläni oli hyviä ihmisiä, jotka pitivät huolta minusta, hän kiittelee.

Kesälle Lindgren suunnittelee reissua Vanjärvelle maalaismaisemiin. Vaikka tila ei ole enää entisessä loistossaan, vierailu tutussa miljöössä tuo muistoja lapsuuden kesistä mieleen. Kuva: Jussi Nukari / IS

Lindgren kertoo jännittäneensä, miten pian pystyisi palaamaan ammattinsa pariin esiintyväksi artistiksi. Ääni toipui lopulta hyvin koronan koettelemuksista.

- Tein ääniharjoituksia ja rupesin laulamaan ohjelmistoa, niin nopeasti se sieltä palautui. Syyskuussa oli jo ensimmäinen konsertti, Lindgren kertoo.

MAATILALLE päästyään Lindgren huomasi saapuneensa kauniiseen ja ihanaan paikkaan, josta löytyi myös mahdollisuuksia vetäytyä tarvittaessa omaan rauhaan.

Yksin asuva laulaja oli jo ohjelmaan lupautuessaan miettinyt, että tiivis yhteiselo voisi koitua haastavaksi.

- Nyt se ei ehtinyt muodostua haastavaksi. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, millainen kokemus olisi ollut.

- Olen kyllä sellainen, että tarvitsen yksinoloa, jos olen ollut tilaisuudessa, jossa on ollut paljon ihmiskontakteja ja sosiaalisuutta, hän kertoo.

Farmi-reissu oli monessa mielessä ikimuistoinen Helena Lindgrenille. Kuva: Mojo Erämetsä / Nelonen

Farmi-ohjelmassa Helena Lindgren (vas.), Essi Unkuri, Meri Aalto ja Antonio Flores Kuva: Alpertti Rieskjärvi/Nelonen Media

Lindgren asuu yksin, eikä seurustele, mutta ei koe itseään yksinäiseksi. Läheisiä ja ystäviä on paljon ympärillä.

Lindgren ei ole tarkoituksella valinnut elää ilman puolisoa - elämä on vain mennyt niin.

- Olen hyväksynyt, että nyt on näin. Olen jo 65-vuotias, enkä haikaile mitään. Kun tulee tähän ikään, alkaa olla ihmeen tyytyväinen siihen, mitä on, hän heläyttää.

- Nuorempana peloteltiin siitä, kuinka kauheaksi kaikki muuttuu kun vanhenee. Onkin käynyt päinvastoin. Elämä on ihanaa juuri nyt!

Lindgren oli vain 19-vuotias mennessään naimisiin poikansa isän kanssa. Takana on myös pitkä parisuhde tanssija Jorma Uotisen kanssa. Eron aikaan Lindgren oli 42-vuotias, ja ajatus yksinolosta tuntui kauhistuttavalta.

- Ajattelin, että minä parka täällä yksin. En viihtynyt kotona lainkaan, vaan koko ajan piti mennä jossain. Nyt se on kääntynyt ihan päälaelleen.

Elämässä on ollut myös tapailusuhteita, mutta jos erimielisyydet ovat alkaneet jo suhteen alussa, Lindgren on kokenut paremmaksi luovuttaa ajoissa.

- Siinä tulee sellainen ajatus, että ei tämä ole sellaista elämää, mitä haluan. Ainahan pitkässä suhteessa voi tulla riitoja, mutta jos se on jo alusta asti hankalaa, niin silloin kannattaa sanoa, että goodbye!

Hän uskoo siihen, että oikean ihmisen tullessa vastaan asiat järjestyvät itsestään.

- Kyllä sen sitten huomaa, kun asiat loksahtavat kohdalleen, ja tässä on hyvä olla.

- Nuorempana sitä vaan yritti ja yritti, vaikka oli hankalaa. Ajattelin, että täytyy vain kestää, että kyllä se tästä. Olen oppinut, että jos alussa on hankalaa, ei se siitä parane.

Helena Lindgren ei haikaile menneitä, vaan iloitsee nykyisestä elämänvaiheestaan. Kuva: Jussi Nukari / IS

Lindgren muistaa, miten paljon energiaa vapautui muuhun elämään, kun hän lopetti parisuhteen perään haikailemisen.

- Minulla on nyt toinen vaihe elämää menossa. Minun ei tarvitse enää yrittää, eikä miellyttää ketään. Saan olla juuri sellainen kuin olen, hän iloitsee.

Lindgren muistelee saaneensa aiemmin useita viestejä, joissa kauhisteltiin hänen yksinäisyyttään.

- Minullekin on sanottu, että lähdet nyt ulkomaille ja haet sieltä itsellesi miehen.

Ulkopuolelta tuleva paine löytää parisuhde sai Lindgrenin toisinaan aloittamaan seurustelun, vaikka mies ei olisi tuntunut täysin sopivalta.

- Sittenhän se oli katastrofi, hän nauraa.

- Nykyisin minun ei tarvitse kuunnella kenenkään neuvoja. Elän itseäni varten, en muiden toiveiden mukaisesti.

Arjessaan Lindgrenillä on pieni, mutta tiivis ystäväjoukko. Tuttavia on paljon, mutta aivan lähipiiriin pääsee vain harva. Osa ystävistä on kulkenut mukana vuosikymmeniä.

- Jorma on heistä yksi, ja meikkaaja Tuija Luukkasen kanssa olemme löytäneet toisemme uudelleen. Teimme 1980-luvulla töitä yhdessä, ja nyt hän kuuluu taas ydinporukkaani.

Varsinaisesti tyhjiä hetkiä arkeen ei pääse syntymään, sen takaavat ystävät ja työ. Lindgren tapaa viikoittain myös 15-vuotiasta pojanpoikaansa.

- Hän käy syömässä luonani, ja juttelemme viikon tapahtumista. Melkein joka päivä soitan hänelle ja kysyn, miten koulussa meni, vaikka vastaus on aina sama: hyvää, hyvin, Lindgren nauraa.

Lindgren osallistuu aktiivisesti lapsenlapsensa elämään, mutta välttää tuputtamasta neuvoja.

- Tiiviillä yhteydenpidolla haluan osoittaa, että olen kiinnostunut ja välitän. Se on minusta tärkeää.

- Hän on lahjakas kuvataiteissa, ja käymme paljon museoissa. Pariisissa kävimme Picasso-museossa ja Louvressa.

Helena Lindgren osallistuu aktiivisesti teini-ikäisen pojanpoikansa elämään. Kuva: Jussi Nukari / IS

- Tykkäämme suunnitella yhteisiä ulkomaanmatkoja, vaikka kovin usein emme pääsekään lähtemään usein reissuun.

Jos Lindgrenin seesteiseen elämään nyt astelisi kiinnostava mies, hän uskoo, että suhteella olisi paremmat mahdollisuudet kehittyä tasapainoisemmaksi ja kestävämmäksi kuin nuorempana.

- Siitä voisi tulla harmonisempi ja pysyvämpi suhde. Olen nähnyt ystäväpiirissäni näin tapahtuvan, hän kertoo.

- Monet kehottavat olemaan vaikeasti tavoiteltavia, mutta mitä sitä enää tässä iässä himmailemaan, jos sopiva löytyy!

Hän uskoo, että eletyt vuodet ja yksin vietetty aika tekevät parhaimmassa tapauksessa ihmisestä myös paremman kumppanin.

- Jos molemmilla on takanaan suhteet, erot ja lapset, niin siinä on monia yhdistäviä kokemuksia. Silloin ymmärtää, että jos vielä haluan jotain hyvää, tässä se nyt voisi olla. Jos näin hyvin kävisi, että sopiva ihminen löytyisi, Lindgren muotoilee.