Micke-Max Åsten on todellinen HIFK:n mies. Kuva: Aleksi Jalava / IS
Micke-Max Åsten on SM-liigan tuntemattomin kulttipelaaja. Rämäpäinen nelosketjun hyökkääjä ei ole koskaan tehnyt SM-liigassa yli 10 pistettä kaudessa, mutta Åsten on rouhinut omaleimaisella tyylillään Helsingin IFK:n seuraikoniksi.
En gång IFK, alltid IFK.
Helsingin IFK:n kuuluisaa iskulausetta viljellään kosolti eri yhteyksissä. Välillä turhankin heppoisin perustein. Kun Sean Bergenheim solmi syyskuussa 2012 NHL:n työsulun aikana ottelukohtaisen sopimuksen IFK:hon, Jokerien kasvatti päästi suustaan saman sloganin. Bergenheim pelasi urallaan lopulta kaksi ottelua IFK:ssa.
Harva ammattilaispelaaja oikeasti elää iskulausetta todeksi. Micke-Max Åsten on poikkeus.
Urheilulehti
TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 7/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.
Tilausohjeet ovat täällä.
Åsten edustaa nykypäivän SM-liigassa harvinaista seurauskollisuutta. Åstenin lisäksi vain Tapparan Kristian Kuusela ja Kärppien Atte Ohtamaa sekä Julius Junttila ovat pelanneet SM-liigassa vähintään kymmenen kautta nykyisessä joukkueessaan. Kuusela, 40, on maailmanmestari ja nelinkertainen Suomen mestari, joka jää historiaan yhtenä kaikkien aikojen liigapelaajista. Ohtamaa, 35, on olympiavoittaja, kaksinkertainen maailmanmestari ja kaksinkertainen Suomen mestari. Junttila, 31, on kolminkertainen Suomen mestari.
Åsten ei mahdu edes liigahistorian 1?000 tehokkaimman pelaajan joukkoon, mutta 30-vuotiaasta duunarihyökkääjästä on kasvanut valokeilan ulkopuolella mitat täyttävä IFK:n seuraikoni.
Turbulenssin aikoina pelaajia, valmentajia ja seurapomoja on tullut ja mennyt, mutta Åsten on pysynyt Nordiksella. Millainen mies on SM-liigan tuntemattomin kulttipelaaja?
Tarina sai alkunsa, kuten tuhansien muidenkin ammattijääkiekkoilijoiden. Ensin alle kouluikäisenä kiekkokouluun ja siitä porras portaalta ikäluokkia ylöspäin. Itä-Helsingin Vartiokylässä varttuneen Åstenin kasvattajaseura on Vuosaaren Viikingit, mutta B-junioreista alkaen hän on edustanut HIFK:ta.
Stadin kundille seuravalinta on looginen. Lajivalinta ei niinkään taustat huomioiden.
- Koko sukuni on futissukua. Kyllä he nykyisin katsovat IFK:n tulokset, mutta enemmän siellä seurataan miten serkkupojan Klubi suorittaa. Enemmän he pystyvät analysoimaan futista kuin lätkää, Åsten ilmoittaa.
Åstenin serkku Toni Koskela on entinen ammattifutaaja ja nykyinen HJK:n päävalmentaja. Åstenin isoisä Fjalar Åsten oli suomalainen erotuomarilegenda, joka tuomitsi lähes 10?000 ottelua jalkapallossa, jääpallossa, käsipallossa ja kaukalopallossa. Åstenin Hans-isä on myös entinen jääpallotuomari. Täti Kristiina Koskela puolestaan pelasi koripalloa SM-sarjatasolla.
Micke-Max Åsten on lätkäjätkänä urheilusuvun musta lammas.
- Suvussamme on lätkän suhteen havaittavissa sellaista Skoda-cup-vähättelyä. Multa puuttuu hampaita suusta ja letti on miten sattuu. Serkkupojalla taas on aina ollut David Beckhamin juliste seinällä ja lettiin on haettu mallia muotilehtien kansista. Ne ovat vähän eri skenejä.
Åsten on myös lätkäskenessä marginaalinen hahmo. Hän ei ole pelaajauransa aikana pahemmin paistatellut lehtien palstoilla. Harvat otsikot on revitty romuluisesta pelityylistä tai satunnaisista pelikielloista.
Micke-Max Åsten työssään, kohteena Kärppien Atte Ohtamaa. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Tämän jutun haastattelupäivänä Nordenskiöldinkadun jäähallin uumenissa sattuu erikoinen episodi. Käy ilmi, että Åstenille on buukattu kaksi(!) haastattelua samalle päivälle.
- No nyt on erikoista, Åsten hämmästelee astellessaan pukukopista jäähallin kahvioon.
Kuluva liigakausi ei ole sujunut mitenkään poikkeavasti. Åsten teki runkosarjassa seitsemän tehopistettä ja hän on pelannut IFK:n hyökkääjistä 13. eniten (11.49 minuuttia) ottelua kohti.
Åstenissa on kuitenkin tarinaa. Hän on kiinnostava kuriositeetti SM-liigassa. Åsten on inspiroiva esimerkki siitä, miten keskinkertaisesta jääkiekkoilijasta kasvaa omassa seurayhteisössään kulttipelaaja.
Kaudesta toiseen suurella pelaajabudjetilla pröystäilevässä suurseurassa Åsten edustaa harvinaista pysyvyyttä ja peruspuurtamista. Kirkkaimpien tähtien takana Åsten on aina näyttänyt enemmän IFK:laiselta pelaajalta kuin kukaan muu, mikä on entisestään nostanut "Muulin" arvostusta IFK:n kannattajien keskuudessa.
Helmikuun alussa Åsten sai täyteen kunnioitettavat 500 liigaottelua - kaikki IFK:n paidassa. Runkosarjaotteluiden taulukossa Åsten on 430 ottelun saldollaan IFK:n historian kymmenenneksi eniten otteluita pelannut pelaaja. IFK:n 125-vuotisessa historiassa vain 12 pelaajaa on rikkonut 400 runkosarjaottelun rajapyykin. Åsten on tusinan ainoa aktiivipelaaja.
- Olen nähnyt listan ja millaisia nimiä ympärilläni on. En koe kuuluvani siihen joukkoon. Siellä on listoilla sen verran kovia seppiä, jotka ovat voittaneet pystejäkin. Kun listan vaihtaa pistepörssiksi, olen siellä toisessa päässä, hymähtää Åsten.
- Ei tuollaisista rajapyykeistä tullut haaveiltua silloin kuin aloitin IFK:ssa. Vajaa parikymppisenä ei hirveästi mieti muuta kuin seuraavaa päivää ja seuraavaa viikonloppua. Nopeasti aika on mennyt - jo pidemmän aikaa. Tässä on menty samassa oravanpyörässä, samassa kaukalossa ja samoissa kulmissa sen verran pitkään.
Vuonna 2011 alkaneella liigaurallaan Åsten on ollut yhtä kautta lukuun ottamatta IFK:n sopimuspelaaja. Åstenin piti pelata kyseinenkin kausi 2013-14 IFK:ssa, mutta toisin kävi.
- Minulla oli itseasiassa silloinkin diili tänne, Åsten alustaa.
IFK:ssa oli myös samaan aikaan päävalmentajana Raimo Summanen, jolla oli toisenlainen mielipide Åstenista.
- Olin kaverin kanssa lomailemassa kauden jälkeen Kanarialla. Ihmettelin kun kaikki muut nuoret pelaajat olivat saaneet aiemmin viestin ja he olivat treenaamassa hallilla Ramin kanssa.
Rantaloman jälkeen Åsten tiedusteli joukkueenjohtaja Ari Halttuselta, että mikä homma. Halttunen kehotti kysymään asiasta Summaselta.
- Rami veti minut koutsinkoppiin. Hän ilmoitti, että en treenaa enkä pelaa tässä joukkueessa, joten kannattaa soittaa agentille. Agenttini soitti Nybarille (urheilujohtaja Tom Nybondas), joka ei tiennyt tästä kuviosta mitään. Se oli Rami-show, Åsten naurahtaa.
Nyt tilanne huvittaa, muttei sillä hetkellä. Åsten joutui purkamaan sopimuksensa ja hän siirtyi Mestikseen Kiekko-Vantaan riveihin.
- Olisin voinut jäädä vääntämään IFK:hon ja tienaamaan karkkirahoja, mutta se ei olisi ollut kenenkään edun mukaista. Ei sillä diilillä olisi rakennettu mitään kivitaloja. Parikymppisenä pelaajana oli järkevämpää päästä pelaamaan.
Kausi Mestiksessä isolla vastuulla oli jälkikäteen ajatellen järkevä peliliike. Seuraavaksi kaudeksi IFK:n päävalmentajaksi siirtyi Antti Törmänen, ja Åsten palasi Nordikselle.
Sen jälkeen kaava on toistunut vuodesta toiseen. Åsten on raastanut IFK:n pohjaketjuissa ja elänyt kausi kerrallaan ilman takeita tulevasta. Matkan varrelle on tipahdellut yleensä vuoden, välillä kahden vuoden sopimuksia. Usein vielä niin, että Åsten on joutunut jännittämään jatkosopimusta viimeisten pelaajien joukossa.
Jatkuva raastaminen ja pelipaikasta kilpaileminen rajallisessa roolissa on henkisesti kuluttavaa. Välillä sopimusten välissä on pitänyt tienata rahaa kesäisin "oikeissa töissä". Åsten on pitänyt jatkuvassa mankelissa pintansa lannistumattomalla asenteellaan vuodesta ja kaudesta toiseen.
- Olen jaksanut tehdä tätä hommaa, koska tiedostan, että minulta ei ole vielä nähty parasta. Tässä on ollut aika monta koutsia, joilta ei ole tullut luottamusta. Samalla olen välillä kaivanut itselleni aikamoista hautaa ajattelemalla ja ylianalysoimalla tätä hommaa. Jääkiekko on lopulta niin paljon korvien välistä kiinni.
Åsten on taistellut sinnikkäästi peliajasta. Kuva: Aleksi Jalava / IS
Rääväsuisen agitaattorikuoren alta paljastuu yllättävän analyyttinen jääkiekkoilija. Osittain siksi liigauransa alkuvuosina Åstenilla oli välillä tapana jännittää ja puristaa harjoituksia ja pelejä pilalle.
- Muistan yhdetkin harjoitukset, missä Summanen huusi, että pistä ne syötöt lapaan. Jonossa mietin, että nyt on perhana saatava syötöt lapaan. No, eihän se silloin onnistu. Yritin syöttää Joakim Erikssonille huonolla menestyksellä. Rami puhalsi pilliin ja huusi: "Åsteni voit lähtee menee. Treenaat yksinään siihen asti, kun osaat syöttää". Nyt tuolle voi nauraa, mutta silloin itku oli hyvin lähellä. Tuntui, että se oli maailmanloppu, Åsten muistelee.
Nuorempana jääkiekko oli Åstenille kaikki kaikessa. Nuori mies rakensi identiteettiään lähes yksinomaan jääkiekkoilijuuden kautta, mutta iän ja kokemuksen myötä perspektiivi on laajentunut. Yksi harhasyöttö tai takaisku ottelussa ei enää pilaa yöunia.
- Tämä on vain jääkiekkoa. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita ja maailmassa tapahtuu aika paljon muutakin. Tämä on aika turhaa hommaa isossa kuvassa.
Liigadebyytin perusteella Åstenista saattoi saada aavistuksen väärän kuvan. Nuori kolli pamautti lokakuussa 2011 Äijänsuolla liigauransa avausmaalin ensimmäisessä vaihdossa ensimmäisellä laukauksella.
- Ei mikään highlight-maali. Kiekko kimposi veskarin olkapäästä pleksiin ja siitä veskarin selän kautta maaliin. Markus Granlund yrittää vieläkin väittää, että hän koski kiekkoon, mutta tilastot sanovat muuta, muistaa Åsten.
- Nuorena poikana sitä alkoi tietenkin heti keulia. Eka veto ja eka maali. Laitanpa seuraavassa pelissä kaksi. Sen jälkeen leijumaan Kaivohuoneelle.
Keuliminen loppui lyhyeen. Satumaisen alun jälkeen seuraavissa 429 runkosarjaottelussa Åsten on heiluttanut maaliverkkoa 23 kertaa.
Jo liigauran alussa kävi selville, että vahvuudet ovat muualla kuin pisteiden hakkaamisessa. Åsten on ollut läpi uransa yksi liigan ärsyttävimmistä pelaajista ja parhaista agitaattoreista.
- Tietynlainen karheus on aina kuulunut pelityyliini. Se vain vahvistui, kun piti alkaa graindata pelipaikkaa liigasta. On pitänyt vahvistaa vahvuuksiani ja samaan aikaan piilottaa heikkouksiani. Vähän huijata koutsia ja samalla itseäni. Se on onnistunut jollain tavalla, kun olen tähän pisteeseen asti päässyt, virnistää Åsten.
Micke-Max Åsten kädet ovat käyneet enimmäkseen muissa hommissa kuin tehopistetalkoissa. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva
Åstenin rooli IFK:ssa on aina ollut enemmän rikkova kuin rakentava. Peli perustuu siihen, ettei omissa ainakaan kolise. Maalit ja pisteet ovat bonusta.
- Tässä roolissa ei pidä ahnehtia liikaa ja odottaa kuuta taivaalta. Pitää olla realisti ja lähteä yksinkertaisen pelaamisen kautta. Sen on ymmärtänyt paremmin myöhemmällä iällä. Nykyisin itsearviointini on selkeämpää. Tiedän milloin olen pelannut hyvän pelin, Åsten luonnehtii.
Lukuisat vastustajat ovat vuosien varrella kuvailleet, että Åstenilla on ärsyttävän hyvä taito päästä ihon alle. Räväkkä, taklaava pelityyli yhdistettynä räiskyvään verbaliikkaan on toimiva kombinaatio, kun orava pitää heittää vastustajan muuntajaan.
- Suunsoittoni on aika spontaania. En sorru mihinkään vyön alle lyönteihin. Se on aika kikkakakka, jos alkaa kaivaa toisen pelaajan henkilökohtaisesta elämästä jotain luurankoja. Vastustajan on saanut huuruun ilman noitakin, ilmoittaa Åsten.
Agitointi on taitolaji. Vaikka Åsten pelaa fyysisesti ja soittaa suutaan, 182-senttinen lihakuula sortuu harvoin omaa joukkuetta vahingoittaviin ylilyönteihin. Jäähymäärät ovat pysyneet viime vuosina maltillisina. Tällä kaudella Åsten on kuluttanut jäähypenkkiä 41 minuutin verran.
- Mähän olen ollut rauhassa monta vuotta. Tuomarit ovat niskassani, joten runkosarjassa pitää yrittää malttaa. Pudotuspelien lähestyessä pitää taas vähän kaivella, miten ne hommat hoituvat. Muutaman kerran koutsi on jo sanonut, että pitäisi alkaa kaivaa naftaliinista temppuja ja avata sanaista arkkua tiettyjä vastustajia vastaan.
SM-liigan nelosketjun duunarihyökkääjän palkalla ei unelmoida taloudellisesta riippumattomuudesta. Peliuransa aikana Åsten on tehnyt taloudellisia ratkaisuja helpottaakseen uran jälkeistä elämää.
- Ei voi sanoa, että olen tienannut hyvin, mutta olen sijoittanut järkevästi, enkä ole elellyt herroiksi pitkin kaupunkia. Olen pyrkinyt rahastoimaan itselleni sopivia summia, että uran jälkeen sillä pärjää hetken eikä tarvitse laittaa raksakypärää heti päähän. Tässä on joutunut jo fundeeraamaan, mitä haluan tehdä pelihommien jälkeen, mutta vielä se ei ole kirkastunut, sanoo Åsten.
Peliuran jälkeisen elämän suunnitelmat eivät ole vielä kiveen hakatut. Kuva: Aleksi Jalava / IS
Ehkä kiinteistömogulin hommia? Peliuransa aikana Åsten on innostunut asuntosijoittamisesta. Hän osti ensiasunnokseen Etelä-Haagasta "pommikämpän", jonka hän remontoi. Toisen kerrostaloasunnon remontti edistyy parhaillaan Oulunkylässä.
- Helsingissä kämpät ovat hirveän hintaisia ja neliöitä saa vähemmän kuin jossain muualla. Siksi pyrin funtsimaan bisnesmielessä näitä asuntohommia. Sen verran löytyy kädentaitoja, että pystyn laittamaan pintoja uusiksi ja remppaamaan keittiöitä. Sitä kautta olen pystynyt saamaan hieman taloudellista voittoa.
Kämppien remontointi ja asuntosijoittaminen ovat tällä hetkellä puhtaasti harrastus.
- Siinä vaiheessa kun se muuttuu työnteoksi, tuleeko siitä samanlaista kuin kaikesta muustakin työstä? Harrastuksista tuppaa nauttimaan vähän enemmän kuin työstä, vaikka olenkin onnellisessa asemassa nykyisessä työssäni. Saan tehdä ammatikseni sitä, mikä oli joskus harrastus.
Ammattiinsa Åsten suhtautuu edelleen tosissaan. Viime kesänä mittariin tuli 30 vuotta, mutta Åsten ei ole aikeissa jäähdytellä. Siitä kielii myös seuran osoittama luottamus. Helmikuun alussa Åsten solmi kahden vuoden jatkosopimuksen IFK:n kanssa.
- Muuli on ikoninen pelaaja IFK:lle ja hän elää ja työskentelee seuran arvojen mukaisesti joka päivä, kommentoi IFK:n urheilujohtaja Tobias Salmelainen seuran tiedotteessa.
"Muuli" on HIFK:n fanien suosiossa. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva
Jatkosopimuksen rustasi viisastunut Muuli.
- Koen, että kiekkoilijana parhaat vuoteni ovat myöhemmällä iällä, koska olen henkisesti stabiilimpi ja pystyn käsittelemään eri asioita paremmin. Se näkyy myös kaukalossa. Edelleen analysoin paljon tekemisiäni ja olen itsekriittinen, mutta mukana on oikeanlainen rentous. Puristamalla ja pakottamalla nämä hommat eivät parane, Åsten linjaa.
Vaikka Åsten puhuu henkilökohtaisella tasolla, yhtä hyvin viittaus sopii laajemmin koko IFK:hon. Tällä kaudella IFK on näyttänyt monet kasvot. Ennen viime viikkojen nousukiitoa stadilaisjoukkueen syyskausi oli tahmeaa tarpomista tappiosta toiseen.
- Alkukaudella iloisuus loisti poissaolollaan. Tässä hommassa pitää olla myös sopivaa rentoutta messissä, Åsten sanoo.
Historiasta voi ammentaa. Åstenin verkkokalvoille on piirtynyt yksi ohikiitävä hetki IFK:n viimeisimmältä mestaruuskeväältä 2011. Samana keväänä Åsten pelasi IFK:n U20-joukkueessa.
- Se on jäänyt mieleen, kun Markus Kankaanperä lähti siniviivasta kohti kulmaa ja veti jalkamiinan, vaikka ketään ei ollut lähelläkään. Siitä hän syötti kiekon eteenpäin ja meni siniviivalle naureskelemaan omalle suoritukselleen. Se oli hyvä osoitus, miten posin ja paremman fiiliksen hakeminen pienistä jutuista on tärkeää. Isossa kuvassa se saattaa johtaa johonkin suurempaan.
- Tässä hommassa pitää olla myös sopivaa rentoutta messissä, Åsten sanoo. Kuva: Aleksi Jalava / IS
SM-liiga on muuttunut paljon kymmenessä vuodessa. Kun Åsten aloitti liigauraansa, sarjan ikäkeskiarvo oli korkeampi ja pelipaikkoja ei ollut jaossa yhtä helposti juniori-ikäisille pelaajille kuin nykyisin.
- Aloitin pukemalla kamoja pukukopin viereisessä ensiapuhuoneessa. Sieltä olen hiipinyt hiljalleen kohti kulmaloosia. Nykyään kun nuoret tulevat koppiin, heillä on loosin edessä pari uutta stagaa, uudet skrinnarit ja kaikki on viimeisen päälle. Maailma on muuttunut aika paljon. Onneksi olen pystynyt myös itse hieman muuttumaan, ruotii Åsten.
Ennen kaikki ei ollut paremmin. Nuorten pelaajien kyykyttäminen oli normaalia toimintaa vielä 2010-luvun alussa. Åstenin mukaan HIFK:n pukukopissa keltanokat olivat takavuosina kuin ilmaa.
- Ensimmäisenä kautenani Kimmo Kuhta puhui minulle ensimmäisen kerran tammikuussa. Se on aika haastavaa olla sanomatta jollekin joukkuekaverille "moi" tammikuuhun asti.
Samanlaista kyykytyskulttuuria Åsten ei halua jatkaa, mutta jotain vanhaa olisi hänen mielestään hyvä myös säilyttää.
- Siihen sytyn, että ensin näytöt ja sitten puheet. Sitä puolta kaipaan nykylätkässä. Ensin pitää antaa joukkueelle jotain ennen kuin voi saadakin jotain.
Åstenin mielestä tänä päivänä nuoret pelaajat saavat liian paljon liian helpolla.
- Varmaan vanhat jermut sanovat, että minäkin olen päässyt liian helpolla, mutta pukukoppielämä on muuttunut. Meidän kopissamme on turhan monta loosia tällä hetkellä, kun sinne pääsee suoraan pukemaan. Toisaalta niitähän voisi pitää tyhjillään, ja nuoret voisivat laittaa ensiapuhuoneeseen, Åsten pohtii.
Edarin kopissa vallitsee edelleen tietyt perussäännöt, joista ei luisteta. Tämän sai huomata tänä talvena 22-vuotias tulokashyökkääjä Leevi Teissala, joka tuli koppiin pitkissä kalsareissa.
- Hän lähti himaan bokserimallina ja vähän köyhempänä, Åsten kertoo.
Åstenin rooli IFK:ssa on suurempi kuin peliminuutit antavat ymmärtää. Åsten edustaa stadilaisjoukkueessa sitkeyttä, työteliäisyyttä ja luonnetta. Arvoja, joita päävalmentaja Ville Peltonen haluaa nähdä kaikilta pelaajiltaan arjessa.
Muun muassa sakkokenraalin pestiä hoiteleva Åsten on IFK:ssa arvokas seurakulttuurin jatkaja, joka haluaa osaltaan vaalia hänelle aikanaan opetettuja IFK:laisia arvoja.
- Tällä viikolla eräs nimeltä mainitsematon nuori pelaaja tilasi luistimet, joiden etuläpässä lukee The Next One. Tällaisesta ei ole ennakkotapausta sakkolistassa. Itse olen ainakin pöyristynyt, kun asia kävi ilmi eilen. Tätä pitää sulatella kunnolla. En tiedä, mitä Hexi, Murto, Hakki, Simo, Pepe tai Sakke sanoisivat tuohon. Ei varmaan menisi heiltä läpi.
TetraSys Oy.