Vapepan Kyrönmaan toimikunnan aktiivit Reijo Häkkinen (vas.), Milla Kauppi, Juhani Arkkola, Sami Pienimäki ja Tomi Hakkarainen. Kuva: Johannes Tervo

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu sai viime vuonna 600 hälytystä, joista yli puolet oli kadonneen ihmisen etsintöjä. Ihmisiä katoaa eniten syksyllä sienestys- ja marjastusaikaan.

Ilta-Sanomat täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Sen kunniaksi esittelemme 90 sankaria Suomesta.

Kotoisa savu kiemurtelee nuotiosta kohti talvitaivasta. Yöllä pakkanen huiteli parissa kymmenessä asteessa, joten laavunuotion lämpö on tervetullut. Mieleen hiipii, miten pelottavaa olisi eksyä metsään tällaisessa säässä.

- Kun etsittävänä on muistisairas tai lapsi, on pidettävä kiirettä. Maastossa ei välttämättä selviä kovin kauan, sanoo Vapepan toimintaan yli kymmenen vuoden ajan osallistunut Juhani Arkkola.

Olemme Arkkolan kotiseudulla Isonkyrön Palhojaisissa. Alueella vaikuttaa Vapepan Kyrönmaan paikallistoimikunta, joka on pieni mutta aktiivinen.

Kyrönmaan vapepalaisilla on ollut etsintätehtäviä esimerkiksi Kristiinankaupungissa ja Kauhavalla. Kuva: Johannes Tervo

Hälytysryhmässä on noin 60 jäsentä Isostakyröstä, Laihialta ja Vaasan Vähästäkyröstä sekä muutama muualta Vaasasta. Tarvittaessa he jalkautuvat tehtäviin myös muualle Pohjanmaalle, Etelä-Pohjanmaalle ja Keski-Pohjanmaalle. Paikallistoimikunnan puheenjohtaja Sami Pienimäki kertoo, että tehtäviä on ollut esimerkiksi Kristiinankaupungissa ja Kauhavalla.

- Toiminta on vapaaehtoista ja moni on työelämässä, joten ehkä kymmenisen prosenttia ryhmän jäsenistä pääsee paikalle, kun hälytys tulee. Siksi väkeä haalitaan laajemmalta alueelta kuin omasta ryhmästä.

Usein hälytys tarkoittaa juuri kadonneen ihmisen etsintää. Vapepalla oli viime vuonna valtakunnallisesti 600 tehtävää, joista yli puolet oli etsintöjä. Tehtävien määrä kasvoi viime vuonna rajusti, edellisenä vuonna niitä oli 419.

Vapepan toimintaa koordinoivan Suomen Punaisen Ristin mukaan kasvu selittyy Ukrainan kriisillä: vapaaehtoiset ovat olleet mukana auttamassa Ukrainasta paenneita esimerkiksi vastaanottokeskuksissa.

Samalla myös vapaaehtoisten määrä kasvoi noin tuhannella. Nyt Vapepaan kuuluu yli 12?000 vapaaehtoista ympäri Suomen.

Vapepa toimii yhdessä viranomaisten kanssa, ja hälytyksen tekee usein poliisi, pelastuspalvelu tai sosiaaliviranomainen Vapepan alueelliselle valmiuspäivystäjälle, joka toimittaa sen eteenpäin hälytysryhmille.

Vapaaehtoiset hälytysryhmään kuuluvat saavat hälytystilanteista tekstiviestin, johon voivat vastata, pääsevätkö tällä kertaa mukaan.

- Tämä on melko helppo tapa auttaa ihmisiä, kun hyvällä omallatunnolla voi vastata, jos ei pääse paikalle, sanoo Tomi Hakkarainen.

Joskus etsintätehtävät jatkuvat pitkään. Jos hälytys tulee päivällä, saattaa vielä ehtiä mukaan myöhemmin. Maastossa on joka tapauksessa hyvä pitää taukoja parin tunnin välein, jotta aistit pysyvät valppaina.

Etsintöihin ei kannata lähteä tyhjällä vatsalla, ja mukana on oltava evästä 4-5 tunniksi. Nämä kannattaa pakata kaikessa rauhassa kotona ennen tehtäviin lähtöä, mutta muutoin kotona on hyvä olla valmiiksi pakattu reppu etsintätehtäviä varten.

Vapepalaisen repussa on usein kompassi, varavaatteita, hälytyspilli, puhelimen vara-akku sekä valaisin. Milla Kauppi kertoo, että hänellä on repussaan valmiina myös pieni ensiapulaukku.

- Tulin mukaan vanhana partiolaisena pari vuotta sitten, joten minulla ei ole vielä yhtään varsinaista etsintää takana. Harjoituksissa olen kyllä käynyt, Kauppi sanoo.

Etsijöiltä vaaditaan maastossa liikkumisen perustaitoja, kertoo Sami Pienimäki. Jos liikkuminen on hankalaa, voi osallistua muihin tehtäviin.

- Maastoon voi lähteä kerralla 50-100 etsijää, jotka täytyy kirjata sekä lähtiessä että palatessa. Siksi johtokeskukseenkin tarvitaan aina väkeä.

Sami Pienimäki ja Milla Kauppi ovat aktiivisia vapepalaisia. Kuva: Johannes Tervo

Fakta

Vapepa eli vapaaehtoinen pelastuspalvelu on yli 50 järjestön tai muun yhteistyötahon verkosto.

Perustettu vuonna 1964.

Verkostoon kuuluu yli 12?000 vapaaehtoista.

Toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Yleisin tehtävä on kadonneen etsiminen.

Lähes 600 tehtävää vuonna 2022. Yli puolet näistä etsintöjä.

Vapaaehtoiset antavat myös henkistä tukea, ohjaavat liikennettä ja auttavat evakuoinneissa. Vuonna 2022 Vapepa auttoi Suomeen tulleita Ukrainan pakolaisia.

Hälytysryhmään voi liittyä, vaikka ei kuuluisi jäsenjärjestöihin.

Yhteysjärjestö on SPR, joka myös koordinoi yleistä pelastuspalvelua. Meripelastusta koordinoi Suomen Meripelastusseura ja lentopelastusta Suomen Lentopelastusseura.

Lisätietoa liittymisestä ja koulutuksista: vapepa.fi.

Kyrönmaan paikallistoimikunnalle tulee Sami Pienimäen mukaan 4-6 tehtävää vuodessa. Hän on huomannut, että etsintöjä ovat viime vuosina helpottaneet viranomaisten dronet eli pienoiskopterit.

Lisäksi älypuhelimet karttasovelluksineen ovat auttaneet ihmisiä suunnistamaan maastossa.

Joka niemeen, notkoon ja saarelmaan ei puhelimen verkkokaan yllä, eikä kaikilla ole joko mahdollisuutta tai taitoa käyttää älylaitteita.

Reijo Häkkinen muistelee parin vuoden takaista etsintätehtävää, jossa yhdeksänkymppinen mies oli eksynyt tutussa maastossa Raippaluodossa.

- Hän oli lähtenyt tutulle paikalle katsomaan, löytyykö hillaa, mutta sitten ei tiennytkään, minne menee. Hänet kyllä löydettiin, Häkkinen toteaa.

Etsijöillä on eniten tehtävää syksyllä, marjastus- ja sienestysaikaan. Kuva: Johannes Tervo

Etsijöille uutta varmuutta tuovat VHF-puhelimet, joiden avulla vapaaehtoiset voivat viestiä keskenään myös niillä alueilla, joilla puhelin ei toimi kunnolla. Kyrönmaan paikallistoimikunta sai uusien laitteiden hankintaan EU-tukea, jonka turvin ostettiin myös signaalia vahvistava tukiasema.

- Vapepan toiminta on organisoitua ja selkeästi johdettua, mistä saamme usein viranomaisilta kiitosta, Sami Pienimäki sanoo.

Maastoon ei kannata sännätä päätä pahkaa, vaan aluetta haravoidaan pienryhmissä hehtaari kerrallaan. Jos mukana on etsintäkoiria, niille annetaan työrauha, eikä mennä sotkemaan paikkaa ihmishajuilla.

Etsintöjä on kyrönmaalaisten mukaan eniten syksyllä, marjastus- ja sienestysaikaan.

Valtakunnallisen hälytyslistan perusteella voisi päätellä, että Keski-Suomessa ja Pohjois-Suomessa hälytyksiä tulee enemmän kuin lakeuksilla.

Syyksi vapaaehtoiset arvioivat maaston muodot: siinä missä Keski-Suomessa on metsää ja mäkistä maastoa, Pohjanmaalla on peltoa eikä "silmä pökkää", eli luonnossa liikkuvakin näkee varsin kauas tasaisessa maastossa.

Joskus Vapepa saa tehtäväkseen etsiä kuolleen ihmisen maastosta. Silloin ei auta huutelu tai lämpökameran käyttö, vaan on kuljettava tiiviinä ketjuna, jotta mahdollisesti maassa makaava ruumis huomattaisiin.

Omaisille on tärkeää, että menehtynyt löytyy, ja näihin tehtäviin suhtaudutaan samanlaisella kunnioituksella kuin muihinkin. Vapaaehtoisia ajaa halu auttaa muita.

- Mietin, miltä eksyneestä tuntuu. Jos oma läheiseni katoaisi, tuntuisi kivalta, että joku lähtisi etsimään häntä.