Kovin harvassa ovat tänä päivänä ne vauvat, jotka saisivat nimekseen esimerkiksi Jorma, Yrjö tai Pirkko. Kuvituskuva. Kuva: Colourbox
Suomeen syntyy paljon Helmiä ja Eliaksia. Moni vanha nimi palaa muotiin - mutta eivät kaikki. Selvitimme, mitkä perinteikkäät suomalaiset nimet uhkaavat hiipua pois. Osan kohdalla syy on selvä.
Joskus tulevaisuudessa Suomi saattaa herätä historialliseen uuteen aamuun. Aamuun, jolloin Jormia ei enää ole.
- Jorma oli suosittu nimi 1950- ja 60-luvulla, mutta ei enää sen jälkeen, nimitutkija ja Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala sanoo.
Vuosien 1940-1959 aikana Suomessa syntyi 23?330 lasta, joiden jokin etunimistä on Jorma. Koko 2000-luvun aikana nimi Jorma löytyy enää vain 153 annetusta etunimestä.
Voidaan puhua suosion romahduksesta. Jos tämä trendi jatkuu, Jormat kuolevat sukupuuttoon.
Tällä hetkellä Jorma on melko yleinen ensimmäinen etunimi Suomessa. Digi- ja väestötietoviraston helmikuussa päivitetyn listan mukaan Suomessa eli 18?887 Jormaa. Se on 26. yleisin miesten ensimmäinen etunimi.
Kaikki merkit viittaavat kuitenkin siihen, että Jorman sijoitus tulee sukeltamaan, kenties jo lähitulevaisuudessa. Niskaan hengittävät jo Jussi ja Eero, jotka ovat viime vuosina olleet merkittävästi Jormaa suositumpia.
Nimitutkija Minna Saarelma-Paukkala kertoo viisi syytä sille, miksi tietyt nimet, jos eivät tyystin kuole sukupuuttoon, niin ainakin muuttuvat uhanalaisiksi.
Sanotaan, ettei nimi miestä pahenna. Mutta on olemassa nimiä, joihin on vuosien saatossa tarttunut negatiivinen kaiku.
Tällaisia nimiä ovat Saarelma-Paukkalan mukaan esimerkiksi Yrjö, Tauno, Uuno, Urpo, Jorma ja Pirkko.
Yrjön kohdalla syy on simppeli: sanalla viitataan nykyään varsin usein oksennukseen.
- Siinä on äänteellinen yhteensopivuus oksennuksen kanssa, Saarelma-Paukkala sanoo.
Suomessa oli helmikuun alussa elossa 3?861 ihmistä, joiden etunimi on Yrjö.
Tauno, Uuno ja Urpo ovat taas vuosien saatossa iskostuneet ihmisten käyttöön haukkumasanoina. Nimitutkijan mukaan nimet viittaavat solvaussanoina tyhmyyteen ja yksinkertaisuuteen.
- Niissä on myös pehmeitä vokaaleita, jolloin nimiä ei välttämättä koeta kovin miehekkäitä.
R-kirjain etunimessä taas koetaan Saarelma-Paukkalan mukaan maskuliinisena.
- Se näkyy ja kuuluu etenkin Jormassa.
Niin, Jorma. Jormalla - tai siis jormalla - viitataan myös miehen sukuelimeen.
Naispuolisista nimistä tähän kategoriaan kuuluu ainakin Pirkko, jolla voidaan kuvata tietyntyyppistä vanhempaa naishenkilöä.
- Vähän sellaista tiukkapipoa, Saarelma-Paukkala tarkentaa.
Helmikuun alussa Suomessa oli elossa ensimmäiseltä etunimeltään 18?887 Jormaa, 4 627 Taunoa, 1?822 Urpoa, 304 Uunoa ja 21?693 Pirkkoa.
Tunnettuja Jormia: yritysjohtaja Jorma Ollila, tanssija ja koreografi Jorma Uotinen ja Remontti-Reiskana paremmin tunnettu Jorma Piisinen. Kuva: Janne Aaltonen, Roni Rekomaa, Outi Pyhäranta / HS
DVV:n datan päiväys 9.2.2023
Tähän kategoriaan Saarelma-Paukkala nostaa nimen Lyyli.
- Lyyli on aikanaan ollut slangi-ilmaus naiselle yleisesti. On voitu sanoa, että kioskilla oli monta lyyliä. Luulen, että tämä on enemmän 50- ja 60-luvun kieltä.
Helmikuussa Suomessa oli elossa 698 henkilöä, joiden ensimmäinen etunimi on Lyyli.
Minna Saarelma-Paukkalan mukaan lapsia nimettiin ennen nykyistä useammin sellaisten ihanteiden mukaan, jotka koetaan tällä hetkellä vanhentuneeksi. Tällaisia nimiä ovat naisten nimistä ainakin Impi, Hilja, Tyyne, Kaino ja Vieno.
- Impi on alun perin tarkoittanut neitoa, mutta nyt se mielletään neitsyeksi, Saarelma-Paukkala sanoo.
Hilja ja Tyyne viittaavat siihen ihanteeseen, että nainen olisi hiljainen. Samantyylinen merkitys liittyy myös nimiin Kaino ja Vieno - jotka ovat tosin myös miesten nimiä.
Uljas-nimellä on taas haluttu korostaa sitä, kuinka pikkupojasta kasvaa vuosien aikana uljas mies.
- Usko taas korostaa toki uskonnollisuutta nykymittapuulla jopa liikaakin.
Helmikuun alussa Suomessa oli elossa ensimmäiseltä etunimeltään 348 Impiä, Taunoa, 1?929 Hiljaa, 1?584 Tyyneä, 395 naispuolista ja 189 miespuolista Kainoa, 1?757 naispuolista ja 44 miespuolista Vienoa, 115 Uljasta ja 417 Uskoa.
Tunnettuja Pirkkoja: laulaja ja näyttelijä Pirkko Mannola, kirjailija Pirkko Saisio ja toimittaja sekä kirjailija Pirkko Arstila. Kuva: Lassi Rinne, Markus Jokela, Outi Pyhäranta / HS
Lapsille annetaan nykyään nimiä, jotka ovat pääsääntöisesti helpommin äännettäviä kuin ennen annetut nimet, Minna Saarlema-Paukkala kertoo.
Nimiä, jotka voivat ääntämisen haastavuuden vuoksi kuolla sukupuuttoon ovat hänen mukaansa Yrjö, Kyösti ja Ylermi.
- Sellaiset nimet, joissa on joko kirjain ä tai ö taikka yö-diftongi eivät ole nykyään suosittuja, koska ne eivät toimi kansainvälisesti.
Poikkeuksen edellä mainittuun sääntöön tekee Väinö, jonka suosio on ollut edellisen kerran nykyisellä tasolla noin 80 vuotta sitten.
Ä- ja ö-kirjaimien lisäksi nykynimissä vältellään usein r-kirjainta. Tämänkin syynä on kansainvälisyys: r-kirjain lausutaan suomeksi hyvin eri tavalla kuin vaikkapa englanniksi.
Ylermin kohdalla haasteena on Saarelma-Paukkalan mukaan r-kirjaimen lisäksi y-kirjain, joka on vaikea ääntää suomalaisittain. Esimerkiksi Ilermi sopisi nimenä paremmin suomalaiseen suuhun.
Helmikuun alussa Suomessa oli elossa ensimmäiseltä etunimeltään 3?861 Yrjöä, 2?917 Kyöstiä ja 27 Ylermiä.
Tunnettuja Kyöstejä: liikemies Kyösti Kakkonen, presidentti Kyösti Kallio ja laulaja Kyösti Mäkimattila. Kuva: Ninna Lindstöm, Juha Salminen, Sotamuseo / Puolustusvoimat
Vain harva suomalainen antaa lapselleen nimeksi Adolf. Syynä onvarmasti natsi-Saksan hirmuhallitsija Adolf Hitler, johon harva haluaa lapsensa yhdistää. Nimi ei ole koskaan ollut Suomessa äärimmäisen suosittu, mutta nykyään sen suosio hipoo pohjamutia.
- Saksalaiset nimistöntutkijat ovat huomanneet, ettei nimeä ole Saksassakaan annettu juuri lainkaan sotien jälkeen, Saarelma-Paukkala sanoo.
Muita tähän kategoriaan kuuluvia nimiä ovat Viena ja Taisto. Viena liittyy Suur-Suomi-aatteeseen, jonka tavoitteena oli liittää Suomeen esimerkiksi Venäjällä sijaitseva Vienan Karjalan alue. Aate oli voimissaan 1890-luvulla sekä ennen toista maailmansotaa. Vienan suosio on viime vuosina noussut udelleen.
Taisto on taas sodan ajan nimi, jonka suosiossa nähtiin hurja piikki 1940-luvun taitteessa.
Vahvasti poliittisista nimistä mielenkiintoinen poiminta on Urho, josta on tullut 2000-luvun puolella jälleen jokseenkin suosittu nimi. Nimi oli kuitenkin hyvin harvinainen ensimmäiseksi nimeksi annettu nimi sinä aikana, kun Suomen presidenttinä toimi Urho Kekkonen.
- Urho harvinaistui varmaan myös sen vuoksi, että se on tietyn sukupolven nimi, mutta Kekkosellakin saattoi olla sen kanssa tekemistä, Saarelma-Paukkala sanoo.
Helmikuun alussa Suomessa oli elossa ensimmäiseltä etunimeltään 21 Adolfia, 4?159 Taistoa, 2?837 Urhoa ja 833 Vienaa.
Etunimien suosio vaihtelee usein tasaisissa, noin 80-100 vuoden sykleissä. Ne etunimet, jotka ovat suosittuja lapselle annettavia nimiä juuri nyt, ovat todennäköisesti seuraavan kerran suosittuja 2100-luvun alussa.
Syklin syyt ovat hyvin luonnolliset. Saarelma-Paukkalan mukaan kierto kumpuaa siihen, että lastaan nimeävät vanhemmat pitävät oman ikäluokkansa nimiä liian tuttuina ja vanhempiensa ikäluokan nimiä joko liian yleisinä tai kuluneina. Tällöin he päätyvät helpommin nimeen, joka oli suosittu lapsen vanhempien isovanhempien ikäluokassa. Hyvä esimerkki tällaisesta nimestä on Helmi.
Siksi ei kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos lapsen isovanhempi nyrpistää nenäänsä, kun lapsen nimeksi tulee vaikkapa Reino tai Eino.
- Vielä 2000-luvun alussa saattoi herättää ihmetystä, jos vauvan nimi oli Kerttu. Enää ei, Saarelma-Paukkala sanoo.
Tunnettuja Urhoja: seiväshyppääjä Urho Kujanpää, presidentti Urho Kekkonen ja jalkapalloilija Urho Nissilä. Kuva: Timo Marttila, Timo Hartikainen, Pentti Nissinen / IS
2000-luvulla yhä useammat vanhemmat ovat halunneet nimetä lapsensa harvinaisella tai jopa uniikilla nimellä.
Saarelma-Paukkalan mukaan ilmiö liittyy yhteiskunnan yksilöllistymiseen eli siihen, että ihmiset koetaan ennen kaikkea yksilöinä, ei niinkään osana yhteisöä. Tämä on johtanut siihen, että monien vanhojen tuttujen nimien suosio on ollut laskussa.
Yksilöllisyys koskee enemmän ensimmäistä etunimeä kuin kaikkia etunimiä. Jälkimmäisissä etunimissä samat suosikkinimet, kuten Juhani, Johannes, Maria ja Helena ovat suosittuja vuodesta toiseen.
Mitkä ovat niitä nimiä, jotka seuraavaksi nousevat suosioon Helmin tai Eliaksen tavoin?
Tähän on mahdotonta antaa varmaa vastausta. On tullut selväksi, että kaikki nimet eivät nouse menneisyydestä uusiokäyttöön. Mutta millä perusteella yksi nousee ja toinen ei, se on arvoitus.
- On helppoa ennustaa, että jotkut 80-100 vuoden takaiset etunimet tulevat taas suosituiksi. Mutta mitkä niistä, siihen on vaikeaa ottaa kantaa, Saarelma-Paukkala kertoo.
Entäpä sitten ne nykyajan nimet, jotka jäävät pikaisiksi tähdenlennoiksi, mutta vaipuvat sitten tyystin unholaan?
Saarelma-Paukkala miettii tovin ja antaa sitten mahdollisen esimerkin.
- Tällainen voisi olla 2000-luvun uutena tullut trendinimi Lumi, josta on tullut todella suosittu, mutta joka saattaa tuntua 20 vuoden päästä vanhanaikaiselta.
Poikien nimien kohdalla esimerkin keksiminen vaatii vielä suurempaa pähkäilyä.
- Ehkä Sisu on tällainen. Ennen 2000-lukua se oli äärimmäisen harvinainen etunimi, kunnes se nousi lopulta suosituksi. Voi olla, että sillekin käy näin.
- Tai sitten ei.
TetraSys Oy.