Kuva: Reuters, Kalle Koponen, Petr Shelomovski
Historiallinen Sevastopol oli keskeisessä osassa, kun Venäjä anasti Krimin niemimaan Ukrainalta yhdeksän vuotta sitten. IS seurasi valtausoperaatiota Venäjän sankarikaupungissa maaliskuussa 2014.
Sevastopol on Venäjän ja Neuvostoliiton sotahistoriassa Stalingradin veroinen pyhä sankarikaupunki. Niin paljon siellä on vuodatettu venäläistä verta.
Krimin sodassa vuosina 1854-1855 Sevastopol taisteli piirittäjiä vastaan 345 vuorokautta, kunnes kaupunki antautui. Toisessa maailmansodassa, lokakuusta 1941 heinäkuuhun 1942, puna-armeija kesti Sevastopolissa 250 vuorokautta natsi-Saksaa vastaan.
Puolustajien tappiot molemmissa sodissa olivat hirvittävät.
Sevastopolin hallinnasta käytiin raskas piiritystaistelu toisessa maailmansodassa. Kuvassa kaupungin puolustajien muistomerkki. Kuva: Aleksander Kaasik / Wikimedia Commons / CC 4.0 International
Sitten hajosi Neuvostoliitto. Krim jäi 1990-luvun alun myllerryksessä Ukrainalle, mutta Venäjä sai pitää vuokra-alueena Sevastopoliin sijoitetun Mustanmeren-laivaston päätukikohdan. Sevastopolissa toimi myös Ukrainan merivoimien esikunta.
Sevastopolin tukikohtaa ympäröivän kaupungin asukkaat ovat lähes tyystin venäjänkielisiä. Kun valta Ukrainassa vaihtui helmikuussa 2014 ja Venäjän-mielinen presidentti Viktor Janukovitsh lähti pakoon, levottomuudet levisivät nopeasti Kiovasta Sevastopoliin.
Ei ihme, että Sevastopol oli keskeisessä osassa helmi-maaliskuussa 2014, kun Venäjä anasti Krimin niemimaan Ukrainalta. Kaupunki oli Venäjän tikari Krimin kyljessä.
Heti valtausoperaation alussa Sevastopolista vyöryi ulos vahvoja venäläisjoukkoja ja tuhansia Venäjän-mielisiä "itsepuolustusjoukkojen" vapaaehtoisia.
Valtaajat etenivät niemimaan hallintopääkaupunkiin Simferopoliin, perustivat tiesulkuja ja saartoivat ukrainalaisia varuskuntia. Valtaajien toinen päävoima saapui Krimille idästä, Kertshinsalmen yli.
Sevastopolissa olleet Ukrainan merivoimien alukset saarrettiin ja pussitettiin sisään sotasatamaan.
Lue lisää: Sofi Oksasen kolumni: Miksi Krimillä on väliä
IS:n työryhmä seurasi tapahtumia Krimillä noina dramaattisina päivinä. IS-tiimissä olivat toimittajat Tomi Auremaa ja Jouko Juonala sekä valokuvaaja Petr Shelomovski.
IS:n toimittaja Jouko Juonala taksiveneessä Sevastopolin laivastotukikohdassa maaliskuussa 2014.
Kaupunki oli kuin muurahaispesä. Vierailimme Venäläinen blokki -puolueen värväystoimistossa, jossa "itsepuolustusjoukkoja" koottiin. Paikallisjohtaja Gennadi Basov pauhasi, ettei hän voinut hyväksyä helmikuussa Kiovassa valtaan noussutta uutta hallitusta. Siksi hän kokosi vapaaehtoisia vastarintaan.
- Me emme halua, että Ukrainasta tulee rikollinen, kansallismielinen banaanivaltio, Basov sanoi.
- Perustimme itsepuolustusjoukot. Toimistoomme ilmoittautuu väkeä, ja muodostamme heistä yksiköitä: ryhmiä ja joukkueita. Puolisotilaallinen järjestelmä.
Tiesuluilla kohtasimme näitä miehiä, ja heidän viestinsä oli selvä: Krim kuuluu Venäjälle!
Kuva: Petr Shelomovski
Ukrainan merivoimien esikunta Sevastopolissa oli mykkien, tunnuksettomien venäläissotilaiden ja Venäjän-mielisen väkijoukon piirittämä.
Valtaajia vastassa oli heikko Ukrainan armeija, jonka sisällä ristiriitaiset lojaliteetit repivät rikki etenkin venäjänkielisiä sotilaita. Sotilasvala oli vannottu Ukrainalle, mutta kieli, perhesuhteet ja ehkä poliittiset mielipiteetkin kallistivat sydäntä Venäjän puolelle.
Joukko esikuntarakennukseen saarrettujen merisotilaiden vaimoja ja tyttöystäviä odotteli huolestuneina tietoja miestensä kohtalosta. Naiset joutuivat venäläismielisten siviilien heittämien solvausten kohteeksi eivätkä päässeet lähellekään esikunnan portteja.
Sisällä esikunnassa ukrainalaissotilaita vaadittiin vannomaan uskollisuutta kaapatun Krimin uudelle, venäläismieliselle hallinnolle.
- Vaikka olen itse venäläinen, en halua, että mieheni allekirjoittaa mitään antautumisasiakirjaa. Se olisi maanpetos, sanoi Viktoriaksi esittäytynyt meriupseerin vaimo IS:lle.
Kukkia saarretuille sotilaille: Puolisot ja tyttöystävät tulivat ilmaisemaan tukensa venäläisjoukkojen saartamalle Ukrainan merivoimien esikunnan henkilöstölle. Kuva: Jouko Juonala / IS
Valtaajat käyttivät tietoisesti hyväkseen upseerikunnan ja sotilaiden sisäistä ristiriitaa. Ukrainalaisille upseereille tiettävästi tarjottiin erilaisia etuja, ylennyksiä ja hyviä virkoja, jos he suostuisivat vaihtamaan asepukua.
Näitä tarjouksia oli kuiskuteltu monelle jo hyvissä ajoin ennen valtausoperaation alkua, kertoivat myöhemmät raportit.
Ukrainan merivoimien esikunnassa tapahtui korkean tason loikkauksia vain pari päivää ennen IS:n saapumista Sevastopoliin.
Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Denis Berezovski kehotti sotilaitaan laskemaan aseensa ja vaihtoi puolta. Hän sai saman tien potkut ja maanpetossyytteen Ukrainan keskushallinnolta Kiovassa.
Saman tempun teki Berezovskin kakkosmies Sergei Jelisejev - etninen venäläinen, joka oli valmistunut meriupseeriksi Kaliningradissa. Neuvostolaivaston kasvatti Berezovskin tavoin.
Molemmat Ukrainalle sotilasvalan vannoneet loikkarit saivat korkean tason virat Venäjän merivoimissa. Berezovski nimitettiin Mustanmeren-laivaston apulaiskomentajaksi ja Jelisejevistä tuli Itämeren-laivaston apulaiskomentaja.
Ukrainalaissotilaat seurasivat tilannetta huolestuneina merivoimien esikunnassa Sevastopolissa. Kuva: Petr Shelomovski
Valtausoperaatio sujui venäläisten näkökulmasta loistavasti. Tilanne Sevastopolissa oli maaliskuun alussa 2014 jännittynyt mutta rauhallinen.
IS:n työryhmä hyppäsi taksiveneeseen ja teki kierroksen sotasatamassa. Kukaan ei tullut estämään sataman kiikarointia ja valokuvausta.
Satamassa oli paljon aluksia, joiden joukossa oli Venäjän moderneja ohjusfregatteja. Pieniä huolto- ja yhteysaluksia putputti satama-alueella aivan kuin olisi ollut normaali arkipäivä.
Saarretut Ukrainan alukset näyttivät vielä uhmakkaasti sinikeltaista valtiolippua. Lahden suulle rakennetun vanhan linnakkeen muureilla oli banneri, jossa luki: Kunnia Ukrainan laivastolle!
Taksivene ajoi aivan ukrainalaisen komentoaluksen Slavutytshin vierestä. Sen kannella oli ukrainalaisia merisotilaita.
Maaliskuun 4. päivänä ryhmä aseistettuja sotilaita oli yrittänyt vallata aluksen, mutta ukrainalaismiehistö oli torjunut yrityksen.
Slavutytsh laski Ukrainan lipun vasta 23. maaliskuuta, kun IS oli jo poistunut Sevastopolista ja presidentti Vladimir Putin oli allekirjoittanut sopimuksen Krimin liittämisestä Venäjän federaatioon.
Ukrainan merivoimien komentoalus Slavutytsh näytti uhmakkaasti sinikeltaista lippua Sevastopolin satamassa. Kuva: Jouko Juonala / IS
Valtaus eteni kohti vääjäämätöntä loppua.
Maaliskuun 24. päivänä 2014 Ukrainan virkaa tekevä presidentti Oleksandr Turtshynov käski viimeisiä uskollisia sotilaitaan poistumaan Krimiltä. Loputkin ukrainalaistukikohdat ja merivoimien alukset antautuivat. Monesta varuskunnasta jopa puolet sotilaista siirtyi Venäjän puolelle. Muut saivat poistua niemimaalta perheineen.
Lue lisää: Pystyisikö Ukraina hyökkäämään Krimille? Neljän tähden amerikkalaiskenraali kertoi, miten operaatio tehdään
Joulukuussa 2014 Putin piti kansakunnalle puheen, jossa hän vertasi Krimin ja Sevastopolin merkitystä venäläisille Jerusalemin asemaan juutalaisten pyhänä kaupunkina. Sama retoriikka on jatkunut Putinin aloitettua brutaalin hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuussa 2022.
Kansainvälisoikeudellisesti asia on selvä: Krim kuuluu Ukrainaan, ja alueliitos Venäjään oli laiton. Aivan toinen kysymys on se, miten Ukraina saa tämän oikeudettoman tilanteen oikaistuksi ja niemimaan takaisin hallintaansa.
Venäläisten panssaroitujen miehistönkuljetusajoneuvojen saattue lähellä Sevastopolia 10. maaliskuuta 2014. Kuva: Baz Ratner / Reuters
Valtauksen taustalla oli niin sanottu Maidanin eli Itsenäisyydenaukion kansannousu Kiovassa.
Seuraavassa tapahtumien kulku pääpiirteittäin.
21. marraskuuta 2013: Venäläismielinen presidentti Viktor Janukovitsh kieltäytyy allekirjoittamasta yhteistyö- ja vapaakauppasopimusta Euroopan unionin kanssa. Länsimieliset ukrainainalaiset lähtevät kaduille.
18.-20. helmikuuta 2014: Turvallisuusjoukot surmaavat kymmeniä mielenosoittajia ja haavoittavat satoja Maidanilla. Krimin alueparlamentin puhemies Vladimir Konstantinov ilmoittaa, ettei hän sulje pois niemimaan irrottautumista Ukrainasta, ellei tilanne rauhoitu.
Liekkejä Kiovan Maidan-aukiolla 19. helmikuuta 2014. Kuva: Kalle Koponen
22.-23. helmikuuta: Parlamentin erottama Janukovitsh pakenee Kiovasta. Virkaa tekeväksi presidentiksi nousee parlamentin puhemies Oleksandr Turtshynov. Kiovan uuden hallinnon kannattajat järjestävät mielenosoituksen Krimin pääkaupungissa Simferopolissa. Sevastopolin venäjänkielinen väestö puolestaan ryhtyy vastustamaan uutta hallintoa ja perustamaan aseistettuja "kodinturvajoukkoja".
24. helmikuuta: Mielenosoitukset Sevastopolissa laajenevat. Kaupungin poliisihallinto ilmoittaa, ettei se ota vastaan käskyjä Kiovasta.
Krimin johtajaksi helmikuussa 2014 noussut Sergei Aksjonov. Kuva: Denis Sinjakov (Sinyakov)
27. helmikuuta: Kymmenet naamioituneet asemiehet ottavat hallintaansa Krimin alueparlamentin ja aluehallituksen rakennukset. Hätäistuntoon kokoontunut parlamentti nimittää pääministeriksi Venäjän-mielisen Sergei Aksjonovin.
28. helmikuuta: Tunnuksettomat venäläisjoukot valtaavat Simferopolin lentokentän ja televisiotornin. Venäjän alukset aloittavat Ukrainan merivoimien käyttämien satamien saarron. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama varoittaa Venäjää ryhtymästä sotilaallisiin toimiin.
Tunnukseton venäläissotilas Simferopolin lentokentällä 28. helmikuuta 2014. Kuva: Petr Shelomovski (Shelomovskiy)
1. maaliskuuta: Aksjonov vaatii kaikkien Krimille sijoitettujen ukrainalaisten joukkojen komentajia tottelemaan häntä tai eroamaan. Samalla hän vetoaa suoraan presidentti Vladimir Putiniin ja pyytää tältä apua "rauhan ja vakauden" palauttamiseksi Krimille. Putin saa Venäjän liittoneuvostolta luvan käyttää asevoimia Ukrainan alueella. Kiovan hallitus julistaa Aksjonovin nimityksen laittomaksi.
2. maaliskuuta: Ukrainan merivoimien esikunta Sevastopolissa joutuu saarretuksi. Useat ukrainalaiset upseerit ja virkailijat siirtyvät Venäjän puolelle. Ukraina aloittaa liikekannallepanon ja kutsuu reserviläisiä aseisiin.
3. maaliskuuta: Venäjän Mustanmeren-laivaston komentaja antaa kaikille Krimin ukrainalaisjoukoille vaatimuksen antautua klo 5 aamulla. Vaatimus menee umpeen ilman välikohtauksia. Venäjän joukot ottavat hallintaansa Kertshin lauttasataman.
Venäläismieliset siviilit ja kasakat sulkevat tien Ukrainan asevoimien tukikohtaan Feodosijassa 1. maaliskuuta 2014. Kuva: Petr Shelomovski (Shelomovskiy)
4. maaliskuuta: Putin väittää mediatilaisuudessa, etteivät Krimillä olevat tunnuksettomat sotilaat ole venäläisiä vaan "paikallisia itsepuolustusjoukkoja".
6. maaliskuuta: Krimin alueparlamentti päättää muodollisesti pyytää niemimaan liittämistä Venäjän federaatioon. Kansanäänestys alueliitoksesta päätetään pitää 16. maaliskuuta.
10. maaliskuuta: Sadat Krimin tataarit jättävät Krimin.
Venäläismielinen väestö juhlii kansanäänestyksen tulosta Simferopolissa 16. maaliskuuta 2014. Kuva: Kaisa Rautaheimo
16. maaliskuuta: Krimin Venäjän-mielinen hallinto järjestää "kansanäänestyksen". Virallisten tulosten mukaan noin 97 prosenttia äänestäneistä kannattaa Krimin liittymistä Venäjän federaatioon. Kansanäänestys saa laajan tuomion maailmalla.
17. maaliskuuta: Euroopan unioni ja Yhdysvallat julkistavat ensimmäiset pakotteet Venäjää vastaan.
18. maaliskuuta: Putin allekirjoittaa muodollisen sopimuksen Krimin liittymisestä Venäjään.
TetraSys Oy.