Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Afganistanilaisia naisia ja tyttöjä pakkonaitetaan, estetään opiskelemasta, pidätetään sekä pakotetaan jäämään koteihinsa. Läntinen maailma ei voi pestä käsiään heidän kärsimyksestään, vetoaa Talebanin kauheudet muistava ihmisoikeusvaikuttaja Aziza Hossaini.

Sinä päivänä omakotitaloelämä Kabulin vilkkaassa asuinkorttelissa muuttui helvetiksi. Oli vuosi 1996, ja äärijärjestö Taleban oli vallannut Afganistanin pääkaupungin. Päiväkoti-ikäinen Aziza Hossaini ei ymmärtänyt juurikaan ympärillä tapahtunutta, mutta aisti naapurustoon vyöryneen pelon ja kaaoksen. Sitten Hossainin koko maailma romahti. Hetkessä pieni tyttö menetti kotinsa ja vanhempansa, kun nämä surmattiin.

Tuosta hetkestä helsinkiläinen, nykyään 30-vuotias ihmisoikeusvaikuttaja ei pysty tänäkään päivänä puhumaan yksityiskohtaisesti. Suomeen kiintiöpakolaisena vuonna 2005 sisarustensa kanssa saapunut Hossaini työskentelee Afganistan-asiantuntijana sekä oikeustulkkina. Hän on myös osallistunut Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tuoreen Afganistan-raportin laatimiseen.

Oman historian käsittelyä on helpottanut toiminta sen puolesta, että muut pienet afganistanilaistytöt eivät joutuisi enää jakamaan Hossainin kokemuksia. Elokuussa 2021 kaikki muuttui. Taleban kaappasi vallan takaisin lännen tukemalta hallinnolta. Yhdysvallat ja Taleban olivat aiemmin tehneet historiallisen, sodan päättämiseen tähdänneen sopimuksen helmikuussa 2020.

"Ei ole hetkeäkään, etten ajattelisi Afganistanin naisia ja tyttöjä", sanoo aktivisti Aziza Hossaini. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Vielä tuolloin äärijärjestö antoi itsestään aiempaa maltillisemman kuvan. Nyt, vuoden 2023 vaihteessa, on kuitenkin selvää, että historia toistaa itseään.

Taleban on kuukauden sisällä kieltänyt naisia muun muassa osallistumasta yliopisto-opintoihin tai työskentelemästä kansalaisjärjestöissä. Matkustaminen ilman läheistä miessukulaista on kiellettyä. Puistoissa liikkuminen on kiellettyä. Käytännössä tytöt ja naiset ovat kotiensa vankeja. 1,1 miljoonaa teini-ikäistä tyttöä ei saa käydä koulua. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres kuvaili rajoituksia "perusteettomiksi ihmisoikeusloukkauksiksi", jotka on kumottava.

Jo puolessatoista vuodessa on nähty pakko- ja lapsiavioliittojen sekä mielenterveysongelmien lisääntyminen - jopa itsemurhat ovat yleistyneet. Tuoreen kyselyn mukaan 98 prosenttia afganistanilaisista kertoo pitävänsä elämäänsä niin huonona, että kärsivät, 26 prosenttia pitää nykyistä elämäänsä pahimpana mahdollisena ja 39 prosenttia odottaa elämänsä olevan huonointa mahdollista viiden vuoden kuluttua.

Afganistanilaisnaiset huusivat iskulauseita protestiksi naisten yliopisto-opistojen kieltämiselle joulukuussa 2022. Kuva: Reuters

Afganistanilaisia naisopiskelijoita kävelemässä kabulilaisen yliopiston edustalla helmikuussa 2022. Kuva: Reuters

Myös naisten fyysinen terveys kärsii sisällä pysymisestä. Aktivisteja, niin miehiä kuin naisia, on pidätetty, eivätkä perheet tiedä heidän kohtaloistaan.

Tilanne saa myös maasta paenneet kärsimään. Pakolaisten vanhat traumat nousevat uudestaan pinnalle.

- Ei ole hetkeäkään, etten ajattelisi Afganistanin naisia ja tyttöjä. Kun herään, kun menen nukkumaan, kun olen töissä, kun tapaan ystäviäni. Koko ajan, Hossaini sanoo.

- Se, mitä Afganistanissa tapahtuu naisille ja tytöille, on rikos ihmisyyttä vastaan. Se on apartheidia sukupuolen perusteella.

Hossainilla asuu maassa yhä paljon läheisiä, joiden kanssa hän on säännöllisesti yhteydessä. Tunnelma maassa on epätoivoinen.

- 2000-luvulla syntyneille nuorille tytöille Talebanin kauhut olivat suurkaupungeissa melko kaukainen asia, joista he olivat kuulleet vanhimmiltaan ja lukeneet oppikirjoista. Osa heistä oli tottunut käyttämään somea, opiskelemaan ja elämään suhteellisen normaalia elämää.

- Nyt he eivät saa tehdä yhtään mitään. Eräs tyttö, kenen kanssa keskustelin, ihmetteli, miksi jumala on edes luonut tytöt. Tytöt tuntevat sukupuolensa olevan rikos.

Afganistanilaisnaisia kävelemässä Kabulin kaduilla joulukuussa. Taleban on kieltänyt kuukauden sisällä naisilta lähes kaiken paitsi kotona olemisen. Kuva: AFP

Auttaminen maassa on tällä hetkellä vaikeaa. Osa länsimaisista avustusjärjestöistä on jo ilmoittanut lopettavansa Afganistanissa, osittain protestina Talebanin rajoituksille. YK:n mukaan 97 prosenttia afganistanilaisista elää köyhyydessä, kaksi kolmasosaa väestöstä tarvitsee apua selviytyäkseen, 20 miljoonaa ihmistä kärsii akuutista nälästä.

Avustusjärjestöjen pääsy syrjäseuduille on Talebanin vallan alla osin jopa parantunut siitä, mitä se oli lännen tukeman hallinnon aikana, koska äärijärjestö rajoitti tuolloin hallitsemillensa alueille pääsyä. Kuitenkin ilman naistyöntekijöiden apua samaisilla syrjäseuduilla apua tarvitsevien naisten tavoittaminen konservatiivisessa maassa olisi jälleen hyvin vaikeaa. Maailmalta jäisi myös saamatta kriittistä tietoa paikallisten tilanteesta.

Hossainin mukaan humanitaarisen avun perille pääseminen vaatisi nykyistä parempaa seurantaa. Hän penää, että isojen organisaatioiden lisäksi tukea tulisi antaa myös ruohonjuuritasolla ja ottaa paikallisia mukaan suunnittelutyöhön.

- EU:n tulisi isojen organisaatioiden lisäksi löytää paikallisia järjestöjä, joita tukea, sekä myös seurata, että apu pääsee perille.

Naisten ja tyttöjen elämä Afganistanissa tulee muuttumaan yhä vaikeammaksi, toteaa Sari Kouvo, Göteborgin yliopiston kansainvälisen oikeuden lehtori ja Afghanistan Analysts Network -tutkimuslaitoksen entinen johtaja.

- En sanoisi mitään Afganistanin tulevaisuudesta. Se ei muutu ainakaan parempaan suuntaan. Mutta kuinka paljon huonommaksi tilanne menee? Sitä en osaa arvioida.

- Ainakin naisten oikeuksia tullaan rajoittamaan jatkuvasti ja lisää. Voi sanoa, että tilanne on todella, todella masentava. Erityisesti tytöille.

Talibanin johtajisto osallistui Kabulin valtauksen vuosipäiväjuhlallisuuksiin viime elokuun 15. päivänä. Kuva: Ali Khara / Reuters

Talebanin määräämän pukukoodin mukaisesti pukeutuneita naisia Kabulissa vuonna 1998. Taleban hallitsi Afganistania aiemmin vuodesta 1996 vuoteen 2001. Kuva: Reuters Photographer

Kouvo muistuttaa, että Afganistanin taloudellinen tilanne oli "katastrofaalinen" jo ennen Talebanin paluuta. Moni nainen on menettänyt miehensä vuosien sotimisen aikana, joten naisten palkat ovat olleet kriittisen tärkeitä talouksille.

Naisten katoaminen työmaailmasta vaikuttaa muuhunkin kuin talouteen.

- Jos naiset eivät saa enää työskennellä lääkäreinä, niin naisilla ei ole enää lääkäriä, kelle he voivat mennä.

Vanhat perinteet palaavat myös koteihin. Muutostyö lapsiavioliittoja vastaan on ollut maassa hidasta, mutta siinä on edistytty. Nyt perheiden kynnys naittaa tyttölapsi nuorena madaltuu jälleen. Näin perhe saa helpotusta aviomiehen maksamista myötäjäisistä.

- Se ei ole päätös, jonka perheet tekevät kevyesti. Mutta moni kokee, että tässä tilanteessa tytön avioituminen on paitsi helpompaa jopa välttämätöntä.

Äärikonservatiivinen, poliittinen sekä uskonnollinen liike.

Ylin johtaja on Hibatullah Akhundzada (vuodesta 2016 alkaen).

Perustettiin 1990-luvun alussa, kun Afganistan oli Neuvostoliiton kanssa käydyn sodan jäljiltä kaaoksessa. Yhdysvallat tukivat Neuvostoliittoa vastaan sotineita islamistisia ryhmiä, joiden pohjalta myös Taleban myöhemmin syntyi.

Hallinnut Afganistania vuosina 1996-2001 ja jälleen kesästä 2021.

Yhdysvaltojen johtama länsiliittouma sekä Talebania vastustanut Pohjoinen liitto syrjäyttivät Talebanin vuonna 2001. 20 vuotta Taleban kävi sissisotaa, kasvatti vaikutusvaltaansa. Keväällä 2021 Yhdysvallat alkoi vetää joukkojaan pois Afganistanista, jonka myötä Taleban valtasi nopeasti syrjäseudut ja lopulta suuret asutuskeskukset.

Upin Olli Ruohomäen mukaan Talebanin maailmankatsomusta ohjailee kolme asiaa: antimodernistinen maailmankatsomus, joka on vastakkainen länsimaisen elämäntavan kanssa, pataanialueilta periytynyt maaseudun konservatiivinen elämäntapa sekä vanhoillinen islamin tulkinta. Ajattelun pohja kumpuaa kolmen konseptin ajattelusta: naisista, kullasta ja maasta (zan, zar ja zameen). Naisia, kultaa ja maata pitää suojella yhteisön ulkopuolisilta tahoilta.

Onko kaikki toivo paremmasta huomisesta sitten menetetty? Upin vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki näkee muutokselle neljä reittiä, joskin "mikään niistä ei ole kovin todennäköinen".

Ensimmäinen skenaario on se, että YK onnistuu kannanotoillaan samaan viestinsä läpi Talebanille.

Toinen tapa vaikuttaa Talebaniin olisi muslimimaista tuleva paine.

- Jos eri maiden uskonoppineet kävisivät dialogia naisen asemasta sharia-lain puitteissa ja sanoisivat Talebanille, että näin ei voi jatkua, sillä voisi olla painoarvoa. Harva muslimimaa kuitenkaan sekaantuu toistensa asioihin, erityisesti uskonnollisissa asioissa.

Afganistanilaissiviilit jättivät jäähyväiset Shindadista poistuville neuvostojoukoille lokakuussa vuonna 1986. Kuva: Reuters

Lännellä ei Talebaniin ole Ruohomäen mukaan mitään valtaa.

- Sodimme heidän kanssaan 20 vuotta, joten olemme vihollisia.

Kolmas mahdollisuus olisi Talebanin sisällä tapahtuva muutos. Asiantuntijan mukaan vallan ydin, Kandaharissa majaileva ja äärimmäisen konservatiivinen johto edustaa Talebanin vanhoillisempaa siipeä. Talebaniin kuitenkin kuuluu, äärijärjestön puitteissa, maltillisempia hahmoja, joita Ruohomäki luonnehtii "teknokraattisiiveksi". "Teknokraateilla" saattaa olla vapaampia näkemyksiä esimerkiksi tyttöjen koulutuksesta. Tämä on näkynyt opetusministerin julkisena hämmästelynä tyttöjen opiskelukiellosta.

- Emme tietysti voi tietää, kuinka paljon tässä on ollut filmaamista niin kansainvälisen yhteisön kuin Afganistaninkin edessä. Mutta kyllä Talebanin sisällä vallitsee sukupolvien välinen kuilu, ja vääntöä eri siipien välillä on käyty.

Upin Olli Ruohomäki. Kuva: Joel Maisalmi

Sisältäpäin tapahtuva muutos olisi Ruohomäen mukaan hidasta, mutta kenties realistisin mahdollisuus muutokselle.

Neljäs skenaario olisi Afganistanin kansan protestiliike.

- Esimerkiksi 90-luvulla maassa toimi sisältäpäin operoiva maanalainen verkosto, johon kuului naisjärjestöjä ja -aktivisteja. Talebanin katseelta suojassa perustettiin esimerkiksi maan alla toimivia kouluja.

Kansan synnyttämää vallankumousta Ruohomäki pitää kuitenkin hyvin epätodennäköisenä. Tänä päivänä kansalaisaktivismille ja -journalismille on silti täysin uudenlaisia mahdollisuuksia sosiaalisen median ansiosta. Tubettajat ja muut sisällöntuottajat tavoittavat Afganistanissa suuria yleisöjä. Julkaiseminen on Talebanin myötä muuttunut vaaralliseksi ja internetin käyttäminen kalliiksi, mutta somesukupolven vastarinta ei ole kadonnut kokonaan.

Länsi voi auttaa Afganistania tulevaisuudessa onnistuneesti vain, jos tehdyistä virheistä opitaan, Aziza Hossaini sanoo. Hänen mukaansa Afganistanissa on läpi vuosien epäonnistuttu hyödyntämään paikallista asiantuntemusta. Afganistanilaisia, erityisesti naisia, ei kuunneltu päätöksenteossa, eikä maan todellista tilannetta ole riittävästi ymmärretty. Maan moninaisiin heimoihin sekä niiden hierarkiaan ja valtasuhteisiin ei perehdytty tarpeeksi hyvin, vaan tukeuduttiin ulkomaalaisiin arvioihin. Siksi hallinnon nopea kaatuminen Talebanin tieltä tuli lännessä niin suurena yllätyksenä.

Hossaini on erikoistunut oikeustulkin työssään maahanmuuttajien ja traumojen kanssa työskentelyyn. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Hossaini muistuttaa, että myös länsi, erityisesti Yhdysvallat, on vastuussa Talebanin syntymisestä. Neuvostoliitto miehitti Afganistania 1979-1989 ja soti kommunistista suurvaltaa vastaan nousseiden islamististen mujahideen-ryhmien kanssa. Yhdysvallat tuki ja koulutti näitä ryhmiä. Juuri tästä suurvaltakamppailusta löytyvät Talebanin juuret.

- Nämä tytöt ja naiset eivät ole mitenkään osallistuneet Talebanin synnyttäneisiin päätöksiin.

Kandahar Mirwais -sairaalan aliravitsemusosasto marraskuussa 2021. Kaikkiaan 22,8 miljoonan afganistanilaisen arvioidaan kärsivän nälänhädästä. Kriisi on pahentunut Talibanin noustua valtaan. Kuva: Antonin Burat / Le Pictorium Agency / ZUMA / MVPhotos

Ihmiset jonottivat ruoka-apupisteelle elokuussa Kabulissa. Yhteensä 650 afganistanilaisperhettä sai ruoka-apua kaupungissa tiistaina 16. elokuuta vuonna 2022. Kuva: Saifurahman / Xinhua / ZUMA / MVPhotos

Vaikka radikaalia muutosta on enää vaikeaa saada aikaiseksi lännestä käsin, on Hossainin, Olli Ruohomäen ja Sari Kouvon mukaan kriittisen tärkeää, että kansainvälinen yhteisö ei lopettaisi kannanottojaan naisten ja tyttöjen hyväksi.

- Tulee jatkaa tilanteen seuraamista. Pidetään dialogia yllä ja tuetaan paikallisia järjestöjä, jotka yrittävät auttaa, Kouvo listaa.

Ruohomäki havainnollistaa vertaamalla tilannetta Ukrainassa parhaillaan dokumentoitaviin sotarikoksiin.

- Johtaako se koskaan Kremlin jehujen Haagiin (kansainvälinen tuomioistuin) päätymiseen? En usko. Mutta on silti tärkeää, että rikokset kirjataan.

- Maailma ei voi vaieta vääryyden edessä.

Afganistanilaistytöt istuskelivat kadulla Kabulissa joulukuun lopussa. Kuva: AFP

Hossaini pohtii, miksi suomalaisten päättäjien kannanotot afganistanilaisten naisten ja tyttöjen hädästä ovat jääneet niin vähäisiksi, jopa olemattomiksi. On kuin Afganistan olisi unohtunut.

- On peiliin katsomisen paikka. Afganistanissa soditaan nyt myös lännen jättämillä aseilla naisia ja tyttöjä vastaan.