Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Ylen koripallolähetysten asiantuntijanakin työskennellyt Pieti Poikola sai lähteä Lahti Basketballin peräsimestä marraskuussa, vaikka oli luotsannut joukkueen kahdesti Korisliigan pudotuspeleihin. Nyt hän kertoo itse Urheilulehdelle tekemässään kirjoituksessa, miten pahasti potkut kirvelsivät.

Potkut. Fudut. Monon kuva persuksiin. Irtisanomisella on monta nimeä. Niillä herkutellaan mediassa. Potkuissa on myös aina inhimillinen puoli. Jonkun pitää antaa ne ja toisen ottaa vastaan. Olen tällä kaudella ollut kummallakin puolen pöytää. Nyt tiedän, miltä tuntuu potkujen vastaanottaminen.

Olemme juuri päättäneet runkosarjapelin Salossa. Toinen puoliaika on ollut kehno. Mietin mitä sanon lehdistölle. Olen yrittänyt koko kauden pitää mielessäni seurajohdon palautteen viime kaudelta. En syyttäisi pelaajia enkä selittele. Toisaalta esityksemme on ollut niin huono, että se on sanottava suoraan.

Valitsen sanani huonosti. Vastaan tilaisuuden jälkeen puhelimessa vielä paikallislehden kysymykseen, siihen että huolestuttaako minua, hieman totuudenvastaisesti "kyllä". Ei minua oikeasti huolestuta. Olemme harjoitelleet hyvin. Minulla on suunnitelma, miten pelimme paranee. Haluan vain tuoda esille, ettei toinen puoliaika ollut hyväksyttävä ja että paljon on tekemistä.

Lehdistötilaisuudesta alkaa peruuttamaton kierre. Saan hallituksen puheenjohtajalta normaalista sävystä poikkeavan viestin. Hän haluaisi tavata seuraavana aamuna. Se ei käy minulle.

Seuraavana päivänä on poikani yksivuotis­syntymäpäivät. Puolisoni on leiponut syötävää ja valmistellut pientä asuntoamme viikon ajan juhlakuntoon. Vaikka olemme järjestäneet elämämme työni ehdoilla, tätä en vain voi siirtää. Puheenjohtajalle ei käy ilta, mutta sovimme tapaamisesta toiminnanjohtajan kanssa.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 50/2022. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Bussimatkan käytän matsianalyysin tekemiseen. Pääsen puoleen väliin. Teemme ensimmäisessä erässä kolme pahaa puolustusvirhettä Mikko Koivistoa vastaan. Ne tapahtuvat pelaajille, jotka eivät ole puolustaneet häntä aiemmin. Se maksaa 9 pistettä. Lisäksi Koivisto heittää vielä yhden kovan kolmosen. 12 pistettä. Toisen erän pelaamme kuitenkin mallikkaasti ja olemme kahdeksan pistettä jäljessä tauolla. Tiedän, että huonoin osa analyysista on vielä edessäni.

Silti aloitettu analyysini vahvistaa käsitystäni, ettei ole syytä olla huolissaan. En, vaikka Salo-peli on viides tappio putkeen. Tappioista kaksi tuli sarjan parasta joukkuetta Kauhajokea vastaan, joissa molemmissa voitimme toisen puoliajoista. Tampereella pelasimme huonosti, mutta taas kärkijoukkue Lapuaa vastaan pelasimme hyvin mutta hävisimme tiukan pelin toisen puoliajan koviin yksilösuorituksiin.

Tiedän, että osa nuorista pelaajistamme pelaa huonolla itseluottamuksella, mutta siitäkään en ole huolissani. Itseluottamus löytyy hyvästä harjoittelusta ja onnistumisista. Pelaajat tekevät päivittäin hyvin töitä harjoitussalissa.

Onnistumisten aika tulee, kun saamme parhaat pelaajat mukaan. Tärkein edunluojamme on saanut vasta kaksi ehjää harjoitusviikkoa koko kaudella. Toinen tärkeä hyökkäyksen edunluoja loukkaantui toisessa pelissä. Se ei voi olla näkymättä.

Itseluottamuksen puute on heijastunut puolustukseenkin. Olemme vielä "preseasonilla" ja tarvitsemme pari viikkoa lisää yhdessä täyden joukkueen kanssa. Sitten alamme voittamaan pelejä. Näitä ajatuksia pyörittelen mielessäni ja samalla mieleni rauhoittuu.

Kuva: Heikki Saukkomaa

Poikani syntymäpäivät saavat koripallon unohtumaan. Olen siitä kiitollinen perheelleni sekä vieraillemme. Juhlien jälkeen teen vielä toisen puoliskon analyysin ennen toiminnanjohtajan tapaamista.

Hänen ilmeensä on vakava emmekä heitä edes nyrkkitervehdystä ulkona. Kävelemme peräkanaa toimistolle. Siellä hän menee suoraan asiaan. "Olemme päättäneet irtisanoa sinut." Kestää hetken ymmärtää tilanne ja kasata ajatukset. Tilanne on molemmille vaikea. Suhteemme ei ole pelkästään ammatillinen, voisimme kuvailla toisiamme ystäviksi. Vaihdamme muutaman sanan hyvässä hengessä, vaikkakin synkkinä.

Jään istumaan toimistoon mieli tyhjänä. Soitan puolisolleni. Hän kuuntelee hiljaisena. Sovimme, että juttelemme kotona lisää. Sanon vielä, että huolehdin kyllä perheestämme. Hän on muuttanut Italiasta luokseni ja jättänyt siellä oman työnsä. Siksi pelkään tilanteen olevan hänelle raskas.

Hallituksen puheenjohtaja soittaa vielä, kun istun toimistolla ja käy läpi kuviota. Kun lopetan puhelun, puhelimeni sekoaa. En pysty enää soittamaan sillä. Kotona puhelin alkaa soittamaan filosofisia puheita läsnäolosta, enkä saa sitä hiljennettyä. Siinä on jotain symbolista.

Seuraavalla viikolla leikin paljon poikani kanssa. Ei ole enää kiirettä töihin. Se auttaa näkemään toisen puolen tapahtuneesta. Silti mieleni on paljon muualla. Järjestän käytännön asioita. Juttelen kollegoiden kanssa sekä käyn keskustelua Suomen Ammattivalmentajien juristin kanssa.

Kuva: Heikki Saukkomaa

Keskiviikkona Lahti Basketball pelaa uuden valmentajan alaisuudessa. Puolisoni kieltää katsomasta peliä. Se on viisasta. Olisi vaikea välttää kielteisiä tunteita, varsinkin kun kaksi ensimmäistä peliä valmentajanvaihdon jälkeen ovat tilastollisesti parhaita.

Muutenkin potkut syövät itsetuntoa. Kävellessäni Lahden katuja mieleni on myrkytetty ajatuksella, että olen epäonnistunut valmentaja. Ei auta, vaikka kuinka rationaalisesti mietin työtäni. Olen tehnyt parhaani. Olen tehnyt älyttömän määrän töitä, enkä etsinyt yhtään oikopolkua.

Vaikka keksinkin monta asiaa, mitä olisin tehnyt toisin, tästä kaudesta ei ole jossiteltavaa. Ellei sitten halua miettiä epäonnistuneita viimeisiä hyökkäyksiä tai loukkaantumisia. Tiedän sen olevan turhaa. Mutta silti ajatus potkuista hiipii salakavalasti uniini, ajatuksiini ja alitajuntaani.

"Vaikka keksinkin monta asiaa, mitä olisin tehnyt toisin, tästä kaudesta ei ole jossiteltavaa", Pieti Poikola kirjoittaa. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Loppuviikosta aika on kypsä uudelle tapaamiselle hallituksen puheenjohtajan kanssa. Vielä ennen tapaamistamme lupaan puolisolleni pitää oikeuksistani kiinni. Lupaan valita perheeni.

Tapaaminen on raskas, vaikka myös lämmin. Ilmaisemme omat kantamme. Ymmärrämme toisiamme. Tunnen myötätuntoa häntä kohtaan, en ole katkera seuraa kohtaan. Huomaan välittäväni Lahti Basketballista, tai etenkin henkilöistä sen takana ja edessä. Silti tapaamisen jälkeen tuntuu kuin olisin juossut henkisen maratonin. Puheenjohtaja näyttää samalta.

Pitkin viikkoa saan yhteydenottoja valmentajilta ja tuttavilta. Se tekee hyvää. Saman kohtalon kokenut jääkiekkovalmentaja lähettää kysymyksen: miten voit. Myös toiminnanjohtaja kysyy jaksamista. Uskon hänen tekevän sen vilpittömästi.

Kaikkein tärkein voimavarani on perhe. Päivä päivältä osaan heittäytyä paremmin leikkiin poikani kanssa. Puolison kanssa jaamme avoimesti tunteitamme, hän huolta tulevaisuudestamme ja minä rehellisiä ajatuksiani potkuista.

Lähes päivittäin sanon hänelle: "Kaikki menee hyvin." Mielessäni mietin ajatusta vielä eteenpäin. Asiat eivät mene hyvin tai huonosti. Ne ovat juuri siten kuin ovat. Se mitä voin tehdä, on oppia hyväksymään sen, elämän tosiasian. Mitä paremmin sen hyväksyn, sitä paremmin voin. Silloin potkutkin voivat kääntyä edukseni.

Lahti Basketballin hallituksen puheenjohtaja Jami Luhtanen kertoo, että Pieti Poikolan työsuhteen päättäminen joukkueen päävalmentajan paikalla oli toistaiseksi vaativin tehtävä hänen seurapomon urallaan.

-?Koville otti, turha sitä on kieltää. Samalla tiesin, että asiassa on kaksi puolta: henkilökohtainen, kaksi ja puoli vuotta kestänyt yhteistyö Pietin kanssa. Ja järki, se että jotain piti tehdä joukkueen kauden pelastamiseksi, Luhtanen sanoo.

Luhtanen kertoo, että hänelle oli alusta pitäen selvää, että päätöksestä piti kertoa Pietilälle kasvotusten ja riittävästi perustellen.

-?Halusin hoitaa asian hyvin, kun takana oli pitkään yhteistä taivalta, niin hyviä kuin huonoja hetkiä, ja muun muassa kolari, jossa pelaajamme olivat. Toimimme seuran arvojen mukaan: kerrottiin suoraan päätöksestä ja annettiin tilanteen sen jälkeen rauhoittua.

Puheenjohtaja kertoo, että työsuhteen varsinaisen päättämisen jälkeinen tapaaminen Poikolan kanssa oli tärkeää.

-?Siinä toimme kumpikin omaa puoltamme asiaan esiin. Emme olleet samaa mieltä, mutta saimme kerrotuksi omat näkökantamme.

Petri Lahti