Sami Kieksi, 32, ei halunnut isäksi, mutta nyt hän pitelee sylissään vauvaa, jonka päätti pitää - kahdesti.

Viesti kilahti puhelimeen kesken työmatkan. Ruudulle avautui kuva raskaustestistä. Kaksi punaista viivaa.

- Tiedän, että tästä on puhuttu aiemmin. Mitä nyt tehdään? Sami Kieksin puoliso kirjoitti.

Kieksi ei halunnut isäksi, ei ainakaan vielä. Ei ehkä koskaan. Puoliso tiesi sen ja oli tehnyt omat johtopäätöksensä.

Kieksi istui hotellihuoneen sängyllä ja hengitti syvään.

- Nyt pitää rauhoittua. Ei tehdä hätiköityjä päätöksiä, hän kirjoitti takaisin.

Sami Kieksi asuu perheensä kanssa kerrostalossa, mutta haaveilee isosta omakotitalosta maaseudulla. -?Työ on niin hektistä, että kaipaan sen vastapainoksi rauhaa. Kuva: Janne Aaltonen

Kuva: Janne Aaltonen

Kahden kuukauden ikäinen vauva tuijottaa isäänsä tiiviisti sinisillä silmillään. Kun Kieksi nostaa vauvan olalleen, tämä puklauttaa maidot hänen paidalleen.

Kieksi nauraa ja laskee vauvan hellästi takaisin sohvalle.

Tämä lapsi on päätetty pitää kaksi kertaa.

Kun Kieksi palasi työmatkalta kotiin, hän oli varma: hän halusi pitää vauvan. Mitä jos toista mahdollisuutta saada lapsi ei koskaan tulisi? Puoliso oli samaa mieltä.

Kun raskaus eteni, Kieksin pelot väistyivät yksi kerrallaan. Ehkä hänestä voisikin tulla hyvä isä. Ehkä hän osaisi rakastaa lasta ja tarjota hänelle hyvän tulevaisuuden. Ehkä hän pysäyttäisi ylisukupolvisen ongelmien kierteen.

Pelot kumpusivat Kieksin lapsuudesta. Kun hänen vanhempansa erosivat, Kieksin äidillä oli haasteita mielenterveyden ja alkoholin kanssa. Perhe muutti usein.

Isoveli joutui ottamaan vastuun pienistä sisaruksistaan, vaihtamaan vaippoja ja ruokkimaan, vaikka oli itsekin vasta lapsi.

- Ehkä se jätti negatiivisen kokemuksen vauva-arjesta. Ajattelin, etten selviäisi tai osaisi rakastaa omaa lasta, Kieksi sanoo.

Sikiön kuva piirtyi ruudulle. Mustaa ja valkoista. Kaikki näytti hyvältä.

Sitten sairaanhoitajan sanat pysäyttivät orastavan onnen.

Raskauden puolivälissä Kieksi oli puolisonsa kanssa ultraäänitutkimuksessa. Hoitaja ei löytänyt vauvan sydämestä toista kammiota, mutta rauhoitteli heitä. Ehkä sikiö oli vain huonossa asennossa.

Kahden päivän kuluttua pariskunta tapasi kardiologin. Lääkäri lupasi kertoa tutkimuksen tulokset vasta lopuksi. Hän ei kommentoisi mitään sen aikana.

Kieksi ja hänen puolisonsa olivat hiljaa, pitivät toisiaan käsistä kiinni ja odottivat.

- Kun hän lopulta kääntyi meitä kohti, tiesin heti, ettei mitään hyvää olisi tulossa, Kieksi sanoo.

Kardiologi kertoi, että lapsella on yksi vakavimmista sydänvioista. Sen jälkeen hän lausui sanat, joita Kieksi on miettinyt jälkikäteen paljon:

- Kaikki hoidot, joita lapselle tehdään, ovat elämää pitkittäviä, eivät parantavia.

Heille kerrottiin, että moni päätyy vastaavassa tilanteessa raskauden keskeytykseen.

Kieksin puoliso purskahti itkuun.

Millaista olisi synnyttää lapsi kuolleena? Miten voisi unohtaa vatsassa tuntuneet potkut ja liikkeet? Miksi tästä lapsesta pitäisi luopua?

Toisaalta, millaista olisi synnyttää maailmaan lapsi, joka ehkä joutuu kärsimään, ja jonka elämä tulisi olemaan monin tavoin vaikeampaa kuin terveillä lapsilla?

Tällaisia kysymyksiä Kieksi ja hänen puolisonsa pyörittivät mielessään taukoamatta. Lääkärin sanat painoivat mieltä. He olivat vielä nuoria ja voisivat saada lisää lapsia.

Työkiireet veivät Kieksiä ympäri Suomea. Reissuilla hän yritti työntää ikävät ajatukset syrjään. Unohtaa päätöksen, joka pitäisi kiireesti tehdä.

Sitten hän sairastui koronaan. Vaikeita tunteita ei enää päässyt pakoon.

- Minulla alkoi itkuvaihe, kun en enää pystynyt painamaan tunteita alas työllä.

Kovin kuuma tai kylmä ilma on huonoksi sydänvikaiselle lapselle. -?Ne rasittavat keuhkoja, Kieksi kertoo. Kuva: Janne Aaltonen

Sami Kieksi on käsitellyt palkituissa dokumenttisarjoissaan esimerkiksi nuorten syrjäytymistä. Nyt mielessä pyörii yksi erityinen aihe.

Hän haluaisi tehdä seurantadokumentin yksikammioisista lapsista ja heidän perheistään. Miten elämä jatkuu leikkauksien jälkeen? Millaista on aikuisuuden kynnyksellä tai elämä sydänsiirron jälkeen?

Kieksin ja hänen puolisonsa lapsen elinikä on todennäköisesti lyhyempi kuin suomalaisella keskimäärin. Noin 70-80 prosenttia kohtalotovereista saavuttaa aikuisiän ilman sydämensiirtoa.

- Meille sanottiin, että jos kaikki menee hyvin, noin 30-vuotiaaksi pystyy elämään melko normaalisti. Sitten pitää alkaa miettiä sydämensiirtoa.

Järkyttävien uutisten jälkeen Kieksi ja hänen puolisonsa löysivät netin vertaistukiryhmästä perheen, jossa on yksikammioisella sydämellä elävä alakouluikäinen lapsi. Perheen tapaaminen sinetöi päätöksen.

Silloin he päättivät toisen kerran, että he haluavat pitää tämän vauvan.

He miettivät, että voihan terveellekin lapselle tapahtua mitä tahansa.

- Kuka meistä tietää, elääkö seuraavana päivänä? Päätimme, että haluamme pitää lapsen ja tarjota hänelle mahdollisimman hyvän elämän, niin pitkään kuin se kestää, Kieksi sanoo.

Suomessa syntyy vuosittain noin 20 lasta, joiden sydän on yksikammioinen. Yksikammioisilla lapsilla toinen sydämen kammio on jäänyt vajaakehittyneeksi tai lähes kokonaan kehittymättä.

Sami Kieksin ja hänen puolisonsa lapsella on HLHS eli vajaakehittyneen vasemman sydänpuoliskon oireyhtymä.

Vielä 15 vuotta sitten yksikammioisten lasten ennuste oli huono. Nykyään suurin osa yksikammioisista lapsista selviää aikuisikään saakka.

Yksikammioisilla esiintyy merkittäviä alku- ja myöhäisvaiheen sydämen ja muiden elinjärjestelmien ongelmia.

Yksikammioisen sydämen hoidossa sydämeen palaava systeemilaskimoveri ohjataan kirurgisesti asteittain kulkemaan suoraan keuhkovaltimoon. Noin 3-6 kuukauden iässä keuhkoverenkierto suntin tai keuhkovaltimon kautta korvataan liittämällä yläonttolaskimo oikeaan keuhkovaltimohaaraan. Myöhemmin noin 2-4 vuoden iässä myös alaonttolaskimoveri ohjataan keuhkovaltimoon.

Noin 70-80 prosenttia potilaista, joilla on yksikammioinen sydän, saavuttaa aikuisiän ilman sydämensiirtoa.

Lähde: Duodecim

Sami Kieksi oli pienenä sisarustensa hoivaaja. Hän luuli, että ei pitäisi vauva-arjesta, mutta toisin kävi. Kieksi sanoo, että hänen pelkonsa hälvenivät, kun vauva syntyi. Kuva: Janne Aaltonen

Ensimmäinen leikkaus tehtiin kesäkuussa kuusi päivää synnytyksen jälkeen. Kieksi piteli heiveröistä lasta sylissään. Sitten poika laitettiin vaunuun, joka oli täynnä erilaisia letkuja. Hoitohenkilökunnan saattue oli pitkä.

- Sekin oli itkun paikka. Ei siinä ole itsellä mitään tehtävissä.

Kieksi ja hänen puolisonsa kulkivat koko päivän kaupungilla. Leikkaus kesti useita tunteja. He eivät voineet jäädä sairaalaan, koska silloin he eivät olisi kestäneet. Ajatukset piti saada muualle edes hetkeksi.

Puhelu tuli myöhään iltapäivällä. Leikkaus oli sujunut hyvin, ja he pääsisivät katsomaan vauvaa illalla.

Teho-osastolla oli vastassa pieni lapsi, jonka rintakehä oli avattu. Se ommeltaisiin kiinni vasta muutama päivä leikkauksen jälkeen. Letkuja oli kaikkialla. Kuukauden mittaan ne vähenivät yksi kerrallaan.

Heinäkuun puolivälissä perhe sai vihdoin luvan lähteä kotiin. Tuoreet vanhemmat olivat peloissaan. Sydänsairaalassa kaikki oli lähellä, jos tulisi hätätilanne. Hoitoa sai heti.

Ohjeeksi heille annettiin, että jos vauva ei itke tai syö tai vaikuttaa huonovointiselta, silloin jokin on vialla.

Kerran he kävivät päivystyksessä itkuisuuden vuoksi, mutta lääkäri sanoi heti, että kaikki on kunnossa.

Sami Kieksi ja hänen puolisonsa viettivät lähes kuukauden sairaalassa. Vauva leikattiin ensimmäisen kerran kuuden päivän ikäisenä. Kuva: Sami Kieksin kotialbumi

Kuva: Sami Kieksin kotialbumi

Pieni sininen nyytti. Sellainen Kieksin vauvasta tulee, kun hän hermostuu. Sydänvian takia veri ei kulje normaalisti. Jossain vaiheessa se voi alkaa vaikuttaa sisäelinten toimintaan.

- Aikuisiällä esimerkiksi maksa-arvot voivat nousta ja voi tulla maksakirroosin oireita, Kieksi tietää.

Seuraava leikkaus on edessä ehkä jo ennen joulua. Keuhkoverenkierto suntin kautta korvataan liittämällä yläonttolaskimo oikeaan keuhkovaltimohaaraan.

Elämän isojen kysymysten äärelle pysähtyminen on Kieksin mukaan vahvistanut vanhempien parisuhdetta. He tiedostavat elämän rajallisuuden, mutta eivät mieti sitä joka päivä.

Jokaisen vauvan liikahduksen tarkkaileminen johtaisi mielenterveyden romahtamiseen.

- En haluaisi kasvattaa lasta pumpulissa niin, ettei hän saa tehdä mitään. Jos on vähemmän aikaa, sitä suuremmalla syyllä pitää elää täysillä.

Vaikka lapsella on vakava sydänvika, Kieksi ei halua, että hänen elämäänsä liikaa rajoitetaan. -?Jos on vähemmän aikaa, sitä suuremmalla syyllä pitää elää täysillä. Kuva: Janne Aaltonen

Vanhemmaksi tuleminen muutti Kieksiä ihmisenä. Hän sanoo, ettei ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa. Kiintymys omaan lapseen on niin voimakas tunne, että se siirsi kaikki aiemmat pelot syrjään.

Nyt Kieksi sanoo jopa potevansa vauvakuumetta. Synnytyksessä mukana oleminen oli hänelle iso kokemus.

- Kyllä tälle vauvalle pitäisi joku kaveri saada, ainakin yksi. Jos mahdollista, kolme-neljä lasta voisi olla hyvä määrä.

Vaikka vauvan syntymä muutti ajattelua, työkalenteria se ei tyhjentänyt. Kieksi sanoo, että hänen on vaikea sanoa työtarjouksille ei, koska hän ajattelee, että mahdollisuuksiin pitää tarttua. Hän rakastaa työtään ohjaajana.

- Ajattelen, että nyt on pakko tehdä töitä, kun niitä on, ja olen päässyt tekemään sitä, mistä olen aina haaveillut. Mutta ehkä sekin on vähän vaarallinen ajatus.

Töitä hänellä on tosiaan riittänyt: Loppuvuodesta julkaistaan Kieksin ja Maria Veitolan neljäosainen dokumenttisarja sekä Jari Aarniosta kertova dokumenttisarja. Lisäksi Kieksi on työstänyt Ylelle muutamaa sarjaa.

Tulevaisuudessa Kieksi haluaisi tehdä pidempiä elokuvia ja dokumenttielokuvia. Kun lapsi kasvaa, hän haluaisi ottaa tämän kuvauspaikoille mukaan.

Puolisonsa kanssa Kieksi on puhunut jopa siitä, mitä tapahtuisi, jos he eroaisivat.

- Silloinkin lapsen etu menisi edelle. Lapsen etu menee kaiken edelle.

Omassa lapsuudessaan Kieksi ei sellaista kokenut. Vaikka lapsuus jätti traumoja, Kieksi korostaa, että paljon oli myös iloa ja hyviä hetkiä. Elämä ei ole mustavalkoista.

Kaikesta huolimatta hän pitää omia vanhempiaan parhaina mahdollisina. Hänen isänsä majoittui muutama päivä sitten perheen pienen kerrostalokaksion sohvalla, ja Kieksi aneli tätä muuttamaan lähemmäs.

- Kun ikää on tullut, olen alkanut arvostaa perhettä enemmän. Haluaisin, että minunkin lapsellani olisi isovanhemmat lähellä, niin kuin minulla oli lapsena mummo.

Kieksi alkaa muistella lapsuuttaan Tornion ja Haaparannan rajalla. Ennen kouluikää kaikki oli vielä hyvin. Mummo oli hänelle kuin toinen äiti.

- Jotenkin tämä isyys on nostanut tunteet pintaan. Tuntuu, että tietyt asiat koskettavat enemmän kuin ennen.

Kieksi katsahtaa syliinsä ja korjaa asentoaan sohvalla. Keskustelun aikana vauva on nukahtanut rauhallisesti vasten isänsä käsivarsia.

Juttu on julkaistu ensi kertaa 3.9.2022.

32-vuotias tuottaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja.

Syntynyt Ruotsissa. Asunut lapsuutensa eri paikkakunnilla Suomessa.

Muutti 16-vuotiaana yksin Tampereelle.

Ohjannut Yleisradiolle muun muassa dokumenttisarjat Some Deep Story, Logged In, Toimettomat ja Pilluralli - Itsenäistymisen vuosi.

Logged In palkittiin Kultainen Venla 2020 -gaalassa parhaana uutis-, ajankohtais- ja asiaohjelmana sekä parhaana uutena ohjelmana.

Kieksi on saanut myös opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2021 sekä Koulutusrahasto Kouran erikoispalkinnon.