Erkki Rantalaisen keksintö komeilee kaikissa tämän kauden NHL-otteluissa. Kuva: Zuma / MVPhotos, Lehtikuva, Pertti Hänninen

Erkki Rantalainen on ylpeä keksinnöstään, joka on mullistamassa urheilumainonnan maailmaa. Rikastumiseen Rantalaisen älynväläys ei kuitenkaan ole johtanut.

Ristiina

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa 13. marraskuuta 2022.

Lokakuun alussa jääkiekkoliiga NHL ja Supponor Oy kertoivat kiintoisasta sopimuksesta.

NHL kertoi ylpeänä, että Supponor toimittaa kauden 2022-2023 ajan NHL-otteluiden tv-lähetyksiin virtuaalisesti toteutetut laitamainokset.

Upouudella tekoälyteknologialla tuotetut mainokset mahdollistavat sen, että NHL pystyy kohdentamaan markkinointia riippuen siitä, missä tv-lähetystä katsotaan. Esimerkiksi Pohjoismaiden lähetyksissä voidaan näyttää suoraan skandinaaveille kohdistettuja mainoksia.

Hallissa ottelua seuraava ei huomaa uutuusteknologiaa millään tavalla, mutta markkinoijille se tarjoaa aivan uuden tavan tavoittaa kohderyhmiään ympäri maailman.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 44/2022. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Supponorin urheilumainontaa mullistava teknologia on viime vuosina levinnyt laajalle. Yrityksen palveluita käytetään kaudella 2022-2023 muun muassa Espanjan, Italian, Saksan ja Ranskan jalkapallon pääsarjoissa sekä Uefan seurakilpailuissa.

- Digitaalisesti tehostetut laitamainokset mullistavat tavan, jolla mainostajat ja tv-kanavat voivat olla yhteydessä brändien kanssa läpi maailman, ei vain NHL:ssä, vaan kaikissa lajeissa, NHL:n varapuheenjohtaja Keith Wachtel sanoi tiedotteessa, jossa liigan kerrottiin investoineen teknologian kehittämiseen seitsemän viime vuoden aikana kymmeniä miljoonia

Pelaajien ja paikan päällä otteluja seuraavien näkökulmasta virtuaalisista mainoksista ei tiedä mitään. Kuva: Alex Lupul / The Canadian Press via ZUMA / MVPhotos

Teknologian keksijä ja Supponorin perustaja Erkki Rantalainen, 74, katselee syyssateessa Ristiinan kunnan vanhaa paloasemaa ja sitä vastapäätä seisovaa, nyt jo ruohoa puskevaa urheilukenttää. Täällä Rantalainen apureineen aikoinaan kehitteli teknologiaa, joka nyt on levinnyt maailman suurimmille urheiluareenoille.

- Mainosaita urheilukentän takana ja jalkapalloa pelaavat lapset olivat meidän harjoitusmateriaaliamme. Tuolta ikkunasta me kuvattiin mainosaitaa ja saatiin testejä toteutettua. Siitä se kehittyi, Rantalainen sanoo osoittaen ajan patinoiman rakennuksen yläkerran ikkunaa.

Ristiinan vanha paloasema toimi aikoinaan Rantalaisen yrityksen pääkallonpaikkana. Kuva: Pertti Hänninen

Vaikka Rantalaisen kehittämään teknologiaan perustuvat mainokset niittävät nyt menestystä maailmalla, matka orastavaksi hittituotteeksi on ollut pitkä - eikä ole tuottanut Rantalaiselle minkäänlaista taloudellista hyötyä.

Poikkeuksellisen tarinan juuret juontava 1990-luvulle. Diplomi-insinööriksi valmistuttuaan tovin pääkaupunkiseudulla työskennellyt Rantalainen oli palannut kotiseuduilleen ja opetti Mikkelin ammattikorkeakoulussa matematiikkaa ja tietotekniikkaa.

Opetushommien ohessa hän alkoi pohtia, saisiko rakkaan koenäköharrastuksen pohjalle kehitettyä bisnesideaa.

- Rupesin miettimään, että autoon pitäisi saada kamera, joka lukisi nopeusrajoitukset ja muut liikennemerkit ja näyttäisi esimerkiksi rajoitukset ja ohituskiellot monitorin välityksellä kuljettajalle, Rantalainen selittää.

- Aloin pohtia, miten kone pystyisi tunnistamaan kohteita maailmassa. Tuli semmoinen ajatus, että jotenkin täytyy merkitä se, mitä etsitään. Ensimmäinen idea oli, että käytettäisiin polaroivaa valoa ja toinen, että käytetään näkyvän valon eri aallonpituuksia.

Näiden ideoiden pohjalta Rantalainen perusti kahden ystävänsä kanssa Aimer Oy -nimisen yrityksen, joka hyödynsi Rantalaisen kehittelemää tunnistusteknologiaa. Aimerin ideana oli hyödyntää kameratunnistusta teollisuudessa ja kuljetuksessa. Yritys onnistui tuottamaan ja myymään yhden laitteen, jonka avulla automaattitrukki tunnisti, minne kuorma oli tarkoitus viedä, mutta teknologia ei lähtenyt lentoon.

- Jotta systeemi toimisi kunnolla, koko ketjun tehtaasta vastaanottajalle pitäisi käyttää samaa systeemiä. Nimeä vailla oleva yritys ei saanut uutta tekniikka liikkeelle.

Kuva: Jeff Mcintosh / The Canadian Press via ZUMA / MVPhotos

Aimer Oy kuopattiin, mutta koenäköteknologian mahdollisuudet jäivät kummittelemaan Rantalaisen mieleen. Uuden vuosituhannen alussa hän viimeinkin keksi, mihin keksintö soveltuisi täydellisesti. Amerikkalainen tv-kanava CNN oli lisännyt millennium-juhlalähetykseensä Times Squarelta oman logonsa seinään, jossa sitä ei todellisuudessa ollut.

- Kun näin sen, niin minulta meni noin 0,1 sekuntia havaita, että tuohonhan koenäkö soveltuu, Rantalainen muistelee.

Rantalainen perusti uuden yrityksen, Virtual Advertising Systems Oy:n, kumppaneinaan mikkeliläinen liikemies Vesa Viipuri ja pieni joukko muita sijoittajia. Hän alkoi kehitellä virtuaalimainosteknologiaa Mikkelin ammattikorkeakoulun tiloissa, joissa jatkoi vielä joitakin vuosia myös opettajana, ennen kuin uusi yritys muodostui kokopäiväiseksi työksi.

Rantalaisen kehittelemä systeemi perustui infrapunavalokameraan ja mainostauluihin lisättävään kalvoon. Kalvon avulla kamera pystyi tunnistamaan, mikä osa on mainostaulua ja lisäämään tv-kuvaan toivotun mainoksen oikeaan kohtaan kuvaa.

Valtion aluetukien avulla yhtiö saatiin pyörimään, ja uusi teknologia nähtiin ensi kerran MTV:n Hockey Night-lähetyksessä 7.11.2004.

Vaikka koenäköön perustuvat mainokset olivat ilmeisen potentiaalinen ja nyt myös todistetusti toimiva idea, rahoituksen kerääminen oli it-kuplan puhkeamista seuranneina vuosina vaikeaa. Rantalainen ja hänen kumppaninsa kiersivät esittelemässä tuotettaan ja jatkoivat samalla kehitystyötä, vaikka rahasta oli tiukkaa.

- Kun rahat loppuivat, emmekä pystyneet maksamaan vuokria, niin siirryimme Mikkelistä Ristiinaan, mistä tilat sai halvemmalla, Rantalainen muistelee aikaa, jolloin yritys päätyi tekemään testejään vanhan paloaseman ikkunasta.

Vuonna 2006 suomalainen Conor Ventures ryhtyi rahoittamaan Rantalaisen projektia, jonka nimeksi vaihtui Supponor. Samalla yrityksen tuotantokehitys siirtyi Espoon Otaniemeen.

- Rahoittajien saamisessa on eri kaiku kuin kertoa, että toimitaan Ristiinassa kunnan vanhan paloaseman autotallissa. Se on tietysti kaunis kertomus, että lähdetään autotallista, mutta he halusivat Otaniemeen, jonne oli helpompi rekrytoida ihmisiä.

Rantalaisen autotallista löytyy yhä iso kasa välineistöä, johon mullistava mainosteknologia perustuu. Kuva: Pertti Hänninen

Kuva: Geoff Burke / USA TODAY Sports / Reuters

Otaniemessä puitteet teknologian kehittämiseksi olivat paremmalla tasolla, mutta läpimurto kuitenkin yhä kesti.

- Tuotekehitys oli vaikeaa, ja sen lisäksi piti tutustua markkinoihin, hommata partnereita ja luoda kontakteja tuleviin asiakkaisiin. Siinä sitten kierrettiin maailmaa ympäriinsä. Tuli hyviä kontakteja ja ihan mukavia juttuja, mutta rahaa ei vaan tuntunut tulevan, Rantalainen muistelee.

Hän myöntää auliisti, että urheilumarkkinoiden monimutkaisuus yllätti.

- Se on monimutkainen verkosto. Tällaiseen projektiin tarvitaan hirvittävän monen tahon suostumus, ja kaikki haluavat tietysti rahanjaolle. Mukana voi olla seura, hallin omistaja, liiga, televisioiva yhtiö ja itse mainosten myyjät. Luottamuksen saamisessa on hommaa, kun kuka tahansa siinä ketjussa voi sanoa, ettei tämä käy, Rantalainen sanoo.

Vaikka teknologiaa päästiinkin silloin tällöin esittelemään, näyttöpaikan toteutumista sai usein jännätä viimeiseen asti.

- Joka ikisessä pelissä lähetystä tekevän tv-kanavan kontrolleri oli paikalla katsomassa, että antaako hän lähetysluvan. Lupa saattoi tulla viisi minuuttia ennen lähetyksen alkua. Ja jos hän sanoi, ettei laatu riitä, niin sitten teknologiaa ei siinä pelissä käytetty. Silloin työ ja raha menivät hukkaan.

Kuva: Anthony Nesmith / CSM via ZUMA / Reuters

Vaikka kehitys oli tuskastuttavan hidasta, yritys alkoi pikku hiljaa herättää myös kansainvälistä kiinnostusta. Ensin pääomasijoittajaksi suostui Conor Venturesin houkuttelemana norjalainen North Zone vuonna 2008 ja vuonna 2012 mukaan tuli lontoolainen Sports Investment Partners.

Ulkopuolinen rahoitus auttoi pitämään Supponorin pyörät pyörimässä, mutta samalla se tarkoitti sitä, että Rantalaisen omistusoikeus itse perustamaansa yritykseen pieneni.

- Omat rahat olivat loppuneet jo ajat sitten, mutta sijoittajat investoivat aina lisää. Siitä seurasi, että me alkuperäiset omistajat kutistuimme käytännössä katsoen olemattomiin, Rantalainen sanoo.

Rantalaisen perustamasta pikkufirmasta oli tullut kansainvälinen yritys, jonka huipulla pelattiin kovaa ison rahan peliä.

- Sielläkin oli turbulenssia. Toimitusjohtaja vaihtui aika usein. Kun tulee uusi isompi sijoittaja, niin se panee aina oman miehensä siihen. Hallituspaikat vaihtuivat samalla, kun entisiä lempattiin yli ja otettiin uusia tilalle. Mutta se on ihan perusteltuakin. Se joka maksaa, määrää. Se on armoton maailma.

Vuonna 2013 Rantalainen jäi virallisesti eläkkeelle mutta jatkoi yhä Supponorin hallituksessa ja kiersi vielä usein mukana, kun yritys esitteli tuotettaan ympäri maailmaa. Jalkapalloareenoilla esittelypelejä oli muun muassa Brasiliassa, Englannissa ja Espanjassa.

Kenenkään kanssa ei kuitenkaan saatu aikaan pidempiaikaista sopimusta.

Rantalainen sai Supponorin väeltä läksiäislahjaksi valokuva-albumin, johon oli kerätty rakkaita muistoja matkan varrelta. Kuva: Pertti Hänninen

Kun demonstraatiot eivät konkretisoituneet säännöllisiksi tuloiksi, osan rahoittajista kärsivällisyys alkoi loppua.

- Rahoitusyhtiöillehän on aika tyypillistä, että ne keräävät markkinoilta rahaa, jotka ne sitoutuvat palauttamaan kymmenen vuoden päästä. Kun se kymmenen vuotta ei riittänyt, niin osa veti rahansa pois, Rantalainen selittää.

Miksi ilmeisen hyödyllisen teknologian läpimurrossa sitten kesti niin kauan kuin kesti? Supponorin nykyinen toimitusjohtaja James Gambrell näkee pitkittyneille käynnistysvaikeuksille muutaman syyn, mutta sitä ennen hän korostaa Erkki Rantalaisen merkitystä yritykselle.

- Tapaan sanoa, että Erkki keksi hullun idean, johon ei varmaankaan olisi loogisesti ajateltuna pitänyt ryhtyä, mutta hänpä meni ja teki sen. Siinä kesti kauan, mutta hän piti lupauksensa. Hän todisti meille ja maailmalle, että laadukkaan virtuaaliseen tuotteen tekeminen on mahdollista, Gambrell kehuu Urheilulehdelle videopuhelulla Torontosta.

Kun Gambrell tuli Supponorin toimitusjohtajaksi vuonna 2016, yrityksellä oli yhä hankalaa. Gambrellin mukaan ongelmat joutuivat etenkin kahdesta perustavanlaatuisesta ongelmasta.

Yksi oli teknologian käyttöön liittyvät logistiset haasteet. Rantalaisen kehittämä alkuperäinen infrapunateknologia edellytti, että jokaisessa sitä hyödyntävässä kamerassa piti olla Supponorin valmistama lisälaite, joita yritys oli tuottanut vain rajallisen määrän.

Se rajoitti merkittävästi, kuinka montaa lähetystä Supponor pystyi edes teoriassa pyörittämään samaan aikaan.

Toinen oli hinta. Teknologia oli sen verran tyyristä, että harva toimija oli valmis maksamaan tarvittavaa summaa.

Yksi Supponorin tarinan suurista käännekohdista oli vuoden 2016 jääkiekon World Cup, jossa firman virtuaalimainokset näkyivät kaikissa otteluissa.

Toisaalta onnistunut tapahtuma sai NHL:n kiinnostumaan tuotteesta ja ryhtymään yhteistyöhön Supponorin kanssa, mutta toisaalta tapahtuma teki myös selväksi, että järjestelmää on kehitettävä, jos se halutaan laajempaan käyttöön.

- World Cupissa hoidimme 15 ottelua Torontossa, mutta se oli hyvin tuskallista monimutkaisuutensa ja hintansa takia. Tajusimme, että jos aiomme joskus pystyä sen kattavaan käyttöön, pitää systeemiä yksinkertaistaa radikaalisti, Gambrell kertoo.

Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Viime vuosina Supponor on käynyt läpi suuria muutoksia, joista tärkein on ollut siirtyminen Rantalaisen alun perin kehittämästä laitteistopohjaisesta teknologiasta uuden sukupolven tekoälyteknologiaan.

Sen ansiosta Supponorin ei tarvitse enää toimittaa asiakkaidensa kameroihin lisäosia, ja teknologian käyttö on nyt halvempaa ja joustavampaa kuin aiemmin.

Nyt firma onkin melkoisessa nousukiidossa.

- Pari kautta sitten teimme lähinnä vanhaa teknologiaa käyttäen 160 liveottelua. Viime kaudella niitä tehtiin 1?250 ja tällä kaudella lähennellään jo kolmea tuhatta, Gambrell luettelee.

Luvut ovat vakuuttavia ja tulevaisuus on vihdoinkin valoisa.

- Meillä ei ole koskaan mennyt paremmin. Nyt yli 20 vuoden ja vaikeiden aikojen jälkeen olemme alkaneet saavuttaa tavoitteitamme, eli saamme teknologian laajasti käyttöön, Gambrell sanoo.

Erkki Rantalainen oli vielä pitkään eläkkeelle jäämisensä jälkeenkin Supponorin hallituksessa ja piti perustamansa yrityksen asioita tarkasti silmällä. Kun Supponorin teknologia komeili parrasvaloissa World Cupissa vuonna 2016, Rantalainen seurasi otteluita silmä tarkkana Suomessa ja tarttui nopeasti luuriin, kun kaikki ei ollut kunnossa.

- Katsoin yöllä pelejä ja annoin täältä ohjeita puhelimella sinne. Kun lähetys tuli Ruotsin kautta, niin jossain välissä oli joku piuha kytketty väärin. He luulivat lähettävänsä ihan hyvää lähetystä, enkä tiedä olisiko Suomessa kukaan muu soittanut, mutta minä soitin että korjatkaa tämä. Ekalla erätauolla homma korjattiin, ja siitä eteenpäin se oli kunnossa, Rantalainen muistelee.

World Cupin toiseksi viikoksi Rantalainen lensi vaimonsa Annelin kanssa paikan päälle Torontoon ihailemaan työnsä jälkeä.

Vaikka Supponorilla pyyhkiikin nyt ennätyksellisen hyvin, rahallista palkintoa Erkki Rantalainen ei vuosikymmenten mittaisesta työstään ole vielä saanut.

Vastineeksi alkuperäisestä patentistaan Rantalainen sai pienen siivun Supponorista.

- Rahaa ei ole tullut yhtään. En ole laskenut tarkkaan, mutta olen henkilökohtaisesti pannut tähän ehkä vähän päälle 200­000 euroa. Alkuperäisestä porukastakin pari kaveria on laittanut miljoonan, ja varsinaiset pääomasijoittajat ovat sitten laittaneet paljon reippaammin, Rantalainen laskeskelee.

- Kun jäin pois hallituksesta, rahaa oli käytetty kaikkiaan noin 40 miljoonaa euroa. Oli siinä jo pikkuisen ollut tulojakin, mutta sen verran tuotekehitys ja markkinoiden avaaminen maksoivat. Kun tuloja on ollut sata miljoonaa, niin siitä eteenpäin tulee plussaa.

Kuva: Justin Tang / The Canadian Press via ZUMA / MVPhotos

Ehtii Rantalainen sitten osingoille tai ei, niin se on hänelle oikeastaan sivuseikka. Eläkeläisen äänessä kuuluu poreileva ylpeys, kun hän puhuu Supponorin menestyksestä.

Vuosikymmeniä sitten kaukaiselta tuntunut visio on viimein osoittautunut sellaiseksi menestykseksi, jollaiseen Rantalainen aina uskoi.

Iloa tuottaa sekin, että firman kehitysosastoa pyöritetään yhä Espoon Otaniemessä.

- Ennen kaikkea olen kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka ovat tähän uskoneet, eivätkä ole alkaneet hoputtaa, että eikö se nyt jo tule. Totta kai tajuan, että rahoittajat olisivat halunneet, että tämä olisi mennyt nopeammin, ja totta kai minäkin olisin niin halunnut.

- Mutta on tietysti iloista nähdä ennen kaikkea se, että tämä tiimi veti homman läpi. Meillä oli aina sloganina, että tämä ei ole pikajuoksu, vaan maraton.

Tämän asenteen Rantalainen kertoo tarttuneen koko tiiviiseen työporukkaan ja säilyneen osana firman tarinaa. Hän muistelee yhteishenkeä jopa hieman liikuttuen.

- Kun alkuvuosina elettiin niukkuudessa, porukan sisäinen henki oli erittäin tärkeä, Rantalainen painottaa.

- Kaikki tajusivat, että nyt tehdään jotain isoa, ja kaikki halusivat olla siinä mukana. Kun tehtiin maailmalla testipelejä, niin vaikka illalla meni myöhään testaillessa ja korjaillessa, niin koskaan ei kukaan moittinut ketään. Siitä olen onnellinen ja kiitollinen.

Nykyinen toimitusjohtaja Gambrell nostaa esiin saman yhteishengen - eikä yritä ottaa siitä kunniaa itselleen.

- Olen äärimmäisen ylpeä yrityksemme kulttuurista. Haluaisin sanoa, että se on tullut minun mukanani, mutta kyllä se oli jo valmiina olemassa.

Erkii Rantalainen on ylpeä perustamansa yrityksen menestyksestä. Kuva: Pertti Hänninen

Yksi Erkki Rantalaisen olennaisimmista tukijoista oli vaimo Anneli, jonka usko mieheensä ei horjunut pitkien vuosien aikana - ei vaikka vierestä pällistelevät välillä ihmettelivät Erkin touhuja.

- Kun hän Mikkelin laboratorioissa värkkäili laitteita ja kollegat seurasivat vieressä, yksi heistä kysyi minulta, että kuule Anneli, uskotko sinä, että tästä tulee mitään. Minä vannoin, että kyllä minä uskon, Anneli naureskelee.

Rantalaisten usko osui oikeaan, ja eläkeläispariskunnan on nyt helppo hymyillä muistoilleen ristiinalaisen omakotitalonsa kahvipöydän äärellä.

Rantalainen kertoo vielä yhden anekdootin, joka kuvaa osuvan romanttisesti epätodennäköistä urheilumarkkinoinnin mullistajaa.

- Kun jäin eläkkeelle, firma julkaisi lehdistötiedotteen, jossa oli minusta esittely. Parissakin lehdessä maailmalla oli sen jälkeen otsikossa, että järjestelmän kehittäjä on syntynyt talossa, jossa ei ollut sähköjä eikä vesijohtoa. Meille suomalaisille tämän ikäisille ihmisille se on normaalia, mutta maailmalla pidettiin ihmeenä, että semmoisista oloista voi Suomessa tulla ihminen, joka kehittyy omalla alallaan huippuosaajaksi.