Harri Pasila on Heinolassa sijaitsevan Peltosen suksitehtaan johtaja. Pasila aloitti tehtaalla kesätyöntekijänä 2000-luvun alussa, mutta hän on tehnyt vuosien mittaan paljon muutakin. Kuva: Markku Niskanen / HS

Maastohiihtosuksen valmistamiseen ja valintaan liittyy mystiikkaa. Suksi rakennetaan varsin yksinkertaisista aineksista, mutta identtisiä pareja on silti käytännössä yhä mahdotonta tehdä.

Heinola

Heinolan keskustan laitamilla sijaitsee koruton teollisuusrakennus, jonka sisällä tehdään monien lajifanaatikkojen mielestä jopa henkimaailman juttuja, taikoja.

Kyse on perinteikkään suksivalmistajan Peltosen tehtaasta.

Ihminen osaa tuottaa hyvin monimutkaisia laitteita standarditavarana, mutta silti kahden täysin identtisen suksiparin valmistaminen on yhä vaikeaa.

Kuntoliikkujalle tai edes kansallisen tason kilpahiihtäjälle asialla ei ole merkitystä, sillä tehtaat tuottavat heidän näkökulmastaan taatun tasalaatuista suksea.

Mutta MM-mitaleista ja olympiavoitoista taisteleva huippu-urheilija haluaa jokaiseen olosuhteeseen kaikista parhaiten juuri itselle sopivan suksiparin.

Se voi tuoda ratkaisevat sekunnit ja sadasosat, joilla mestaruus ratkaistaan.

Hiihtomaailman vakiintuneen sanonnan mukaan suksen toimivuudesta 90 prosenttia tulee hiihtäjälle sopivasta profiilista ja kymmenen prosenttia voitelusta sekä pohjan kuvioinnista.

Jos asiaa kysyy Peltosen tehtaanjohtajalta Harri Pasilalta, on suksella lopputulokseen vielä suurempi merkitys.

Periaatteessa suksen valmistaminen ja valinta ovat yksinkertaista puuhaa. Mutta:

- Kilpasuksessa asiakkaan eli hiihtäjän kokemus liittyy paljon suksen profiiliin ja siihen, millainen se on eri keleillä sekä erilaisilla lumilla ja alustoilla, Pasila sanoo.

Hyvä suksi on subjektiivinen kokemus.

- Jos kysyt asiaa sadalta hiihtäjältä, saat sata erilaista vastausta. Ja edes kaikki maajoukkuehiihtäjät eivät tunne kunnolla omaa kalustoaan.

Perinteisen suksen profiilin rakentaminen on vaikeampaa kuin luistelusuksen.

Pitoalueen on napattava kiinni ponnistaessa mutta oltava irti lumesta liu'un aikana. Luistelusuksessa keskiosan on puolestaan kannettava keskeltä kaikissa tilanteissa.

Peltosen kilpasuksen rungon ydin on synteettisestä aramidikuidusta valmistettavaa nomex-kennoa. Kuva: Markku Niskanen / HS

Suksen valmistamiseen liittyy paljon käsityötä, vaikka kyse onkin teollisesta prosessista.

- Suksi on sen muotoinen, että monia asioita on vaikeaa automatisoida, vaikka ne ovatkin ihmiselle helppoja työvaiheita, Pasila sanoo.

Kaikki valmistajat tekevät suksensa pääosin samoista varsin yksinkertaisista aineksista, jotka tulevat muutamasta tehtaasta.

Peltosella kilpasuksen rungon ydin on synteettisestä aramidikuidusta valmistettavaa nomex-kennoa, jota käytetään muun muassa ilmailuteollisuudessa.

Toisiin malleihin Peltonen valmistaa kennon itse. Raaka-aineena on aaltopahvi.

- Kenno toimii oikeastaan vain täytteenä. Sen pitää olla kevyt, taipuisa ja luja sekä kestää iskuja, Pasila sanoo.

Kenno on suljettu sivuista ja päistä vanerilla ja pahvilla. Rungon molempiin päihin liimataan muovimateriaalia suksen kärjen ja kannan muotoilua varten.

Suksen pohjaksi tulee tuotteesta riippuen lasikuitua, hiilikuitua tai näiden yhdistelmämateriaalia samoin kuin suksen päälle ja sivuille.

Eri valmistajien suksissa pohja on käytännössä samaa materiaalia samalta tehtaalta, joskin Fischer on Pasilan mukaan kehittänyt ilmeisesti omaa pohjaa.

Suksen rungon molempiin päihin liimataan muovimateriaalia suksen kärjen ja kannan muotoilua varten. Kuva: Markku Niskanen / HS

Sitten lähestytään henkimaailmaa. Osat liimataan yhteen kokoonpanopöydällä. Liimarien kädenjälki saattaa poiketa hiukan toisistaan, sekin tuo yhden muuttuvuustekijän

- Joka välissä täytyy olla liimaa, Pasila sanoo.

Liimauksen jälkeen paketti asennetaan suksimuottiin ja muotti menee puoleksi tunniksi suksipuristimeen.

Puristin on suksitehtaan sydän. Sillä tehdään suksen ulkoinen ja sisäinen laatu eli hiihto-ominaisuudet ja ulkoasu.

Suksipuristimen säädöillä, lämmön ja paineen avulla, tehdään suksen muoto ja profiili eli toiminnallisuus kunkin hiihtäjän painolle sopivaksi.

Peltosen suksitehtaalla puristimia on 11, näistä muutama keskittyy kilpasuksiin.

Puristimessa on pitkälle toistakymmentä säädettävää kiilaa, joiden avulla suksen profiilia muokataan. Eri yhdistelmiä on valtavasti.

Vaikka puristimeen laitetaan samat asetukset, sieltä ulos tuleva suksipari on edelleen yksilö, vaikka nykyisin päästäänkin jo lähes identtisiin tuotteisiin.

- Pääsemme jo tosi lähelle identtisiä pareja. Ja silti suksen tekemisessä on paljon käsityötä. Raaka-aineessa on toleransseja, ja siksi on myös liikkumavaraa.

Kokenut ammattimies Seppo Rellman vertaa kilpasuksen tekoa kellosepän työhön.

Se on ammattitaitoa, salatiedettä, joskus jopa taikauskoa. Kukaan ei ole varmasti löytänyt yhtä absoluuttista totuutta asiassa, Pasila sanoo.

Eikä tässä vielä kaikki. Puristuksen jälkeen suksi siirretään viikoksi lepäämään, jonka aikana epoksiliimojen silloittuminen jatkuu.

Suksentekijän on siis osattava ennakoida, millainen suksen profiilin halutaan olevan viikon päästä sen puristamisesta.

Vasta sen jälkeen sukselle päästään tekemään jälkikäsittely. Se on prosessin automatisoiduin vaihe.

Suksen pinnan väri painetaan silkkipainomenetelmällä tehtaalla. Kuva: Markku Niskanen / HS

Nykyaikainen kilpasuksi on yhden sortin high tech -tuote, mutta monelle voi tulla yllätyksenä, että niiden tärkein työvaihe tehdään vanhanajan raudalla.

Peltosen suksipuristimet on tehty Makronin konepajalla Lahdessa 1980-luvulla, joskin koneita on päivitetty ja viritetty itse. Kun Makron lopetti suksipuristimien valmistuksen, Peltonen osti yhtiöltä varaosat ja työkalut.

Pasilan mukaan uusien puristimien hankkimiseen ei ole tarvetta. Uudet koneet toimivat samalla periaatteella kuin nykyiset, eikä valmistajiakaan taida olla maailmassa kuin yksi.

Peltosen koko tuotanto tehdään Suomessa samalla Heinolan tehtaalla lasten ensisuksista lähtien. Nykyisellä henkilökunnalla kapasiteetti on noin satatuhatta paria vuodessa.

Pasilan mukaan Peltosella on mennyt viime vuosina ihan hyvin. Tilauskirjat ovat täynnä.

- Teemme kohtuullisen korkeatasoisia suksia. Niitä ei juuri alle 200 euron kaupasta saa. Yritämme profiloitua paremman pään tuotteisiin.

Yhtiön "leipä ja voi" ovat voitelemattomat skinisukset. Kilpasuksien osuus tuotannosta on kymmenen prosenttia.

Suksipuristin on suksitehtaan ydin. Peltosen tehtaalla on 11 puristinta, joilla rakennetaan suksen käytettävyys eli profiili. Kuva: Markku Niskanen / HS

Suksipuristimessa on pitkälle toistakymmentä säädettävää kiilaa, joiden avulla suksen profiilia muokataan. Peltosen suksipuristimet on tehty Makronin konepajalla Lahdessa 1980-luvulla. Kuva: Markku Niskanen / HS

Menneinä vuosikymmeninä Peltosilla on hiihdetty lukusia arvokisamitaleja, mutta nyt suomalaissukset ovat kadonneet terävimmältä huipulta.

Eliittihiihtäjistä Peltosen talliin kuuluvat tällä hetkellä vain Miro Karppanen ja Amanda Saari, mutta edeltävinä vuosina heitä on ollut enemmänkin terävimmälle huipulle asti.

Viime kaudella Peltosia käytti esimerkiksi sveitsiläinen mitalihiihtäjä Nadine Fähndrich.

Peltonen on Suomessa markkinajohtaja. Maailmalla on lisäksi puolenkymmentä merkittävää valmistajaa, kuten Fischer, Rossignol, Atomic ja Salomon.

Norjalaisilla on Krista Pärmäkoskenkin käyttämä Madshus, mutta esimerkiksi Ruotsissa ei kilpasuksia tehdä lainkaan.

Fischer on hamstrannut talliinsa maailmancupin huippuja. Peltosen puuttuminen mitalihiihtäjien listalta harmittaa Pasilaa.

Tarkoitus on päästä takaisin huipulle.

Peltonen on valmistanut aina hyviä perinteisen hiihtotavan suksia. Pasilan mukaan nyt myös luistelusuksissa on otettu kunnon kehitysloikka.

- Olemme löytäneet tietyt lainalaisuudet luistelusukseen. Emme ole kaukana maailman kärjestä, ja teemme todella paljon töitä Peltosen seuraavan sukupolven tuotantoteknologian kanssa. Lisää kuuluu lähitulevaisuudessa.

Pasilan mukaan Fischer on yliedustettuna kilpahiihdossa suhteessa markkinaosuuteen. Yhtiö rakentaa vahvasti brändiään huippuhiihdon avulla.

Pasila toivoo, että suomalaiset huippuhiihtäjät löytäisivät Peltosen uudelleen.

- Viime vuosina suomalaisessa kilpahiihdossa on antauduttu ajatukselle, että kotimaassa ei osata tehdä suksia. Se on absurdia. Tietyissä asioissa meillä on ollut haasteita, mutta kärkipään hiihtäjillä asia ei ole jäänyt kiinni todellakaan kalustosta.

Suksien pohjat ja reunat viimeistellään käsityönä. Kuva: Markku Niskanen / HS