Viivi Moisio (vas.) ja Kaisla Jacoby ovat Tapio Lehtisen Galiana-veneen miehistön nuorimmat jäsenet. Kuva: Jussi Helttunen

Maailmanympäripurjehtija kertoo jouluhaastattelussa, miksi veri vetää jatkuvasti merille.

Purjehtija Tapio Lehtisen oli alun perin määrä viettää joulu toisella puolella maailmaa, mutta marraskuussa tapahtuneen onnettomuuden takia hänellä on mahdollisuus nauttia juhlapyhistä kotimaassa lasten ja lastenlasten seurassa.

-?Se oli yksi lohtu tässä isossa pettymyksessä, Lehtinen sanoo ja viittaa Golden Globe Racen keskeytymiseen.

Lue lisää: Kuvat pelastusoperaatiosta: näin Tapio Lehtinen saatiin turvaan keskeltä valtamerta

Haaksirikko tapahtui Eteläisen jäämeren ja Intian valtameren rajapinnassa noin 830 kilometrin päässä Etelä-Afrikan Port Elizabethistä. 64-vuotiaan merikarhun Asteria-vene upposi nopeasti, ja Lehtiselle tuli kiire päästä pelastusveneeseen.

Eteläafrikkalainen kilpakumppani Kirsten Neuschäfer ihmetteli myöhemmin, miten rauhallinen Lehtinen oli, vaikka oli joutunut taistelemaan henkensä puolesta meren aaltojen kanssa. Lehtinen sanoo valmistautuneensa onnettomuustilaisuuksiin.

-?Silloin ei pidä mennä paniikkiin, vaan toimia järkevästi.

Siinä kokenut purjehtija onnistui. Pää sumeni vain hetkeksi.

-?Ainoa asia, jota en muista, oli tiikerinloikka pelastusveneeseen.

Tapio Lehtinen esittelee sateliittipuhelinta ja pelastuspukua, jotka auttoivat häntä selviämään yli yön keskellä merta. Kuva: Markus Pentikäinen

Haverin aiheuttajaa tiedetä vieläkään. Suomalainen pelastautui dramaattisesti, mutta menetti veneensä mukana valtavan määrän tärkeitä purjehdusvälineitä ja rakkaan lokikirjan, johon hän oli kirjannut tietoa ja ajatuksia maailmanympäripurjehduksiltaan.

Vaikka syksyn kilpailu päättyi haaksirikkoon, Lehtinen ei lannistu. Hän on mukana projektissa, jossa purjehditaan uudelleen klassinen Whitbread-maailmanympärikisa 40 vuoden tauon jälkeen.

Lehtisellä on 12 hengen miehistö, jonka keski-ikä on vain 24 vuotta.

Mukana on kolme naista, joista parikymppiset Kaisla Jacoby ja Viivi Moisio ovat nuorimmat. Kilpailu käynnistyy syyskuussa 2023.

Tapio Lehtinen, Viivi Moisio ja Kaisla Jacoby. Kuva: Jussi Helttunen

Galiana on Pietarsaaressa vuonna 1970 rakennettu 55-jalkainen Swan-vene. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Lehtinen haluaa tarjota urapolun myös niille, jotka eivät pyri olympiaregattaan. Niitä joilla on erilaisia unelmia.

-?Toivottavasti nämä nuoret pystyvät tulevaisuudessa itse kipparoimaan maailmanympärysmatkan.

Purjehduksella on tunnetusti elitistinen maine. Lehtisen mielestä lajin pitäisi olla kaikkien ulottuvilla.

-?Pyrin aktiivisesti muuttamaan mielikuvaa rikkaiden lajista vain rikkaiden harrastuksena.

Lue lisää: Tapio Lehtisen vene upposi valtameren syvyyksiin - on taas lähdössä maailman­ympäri­purjehdukseen

Hän tietää, mistä puhuu. Kun Lehtinen purjehti siskonsa kanssa 470-luokassa vuonna 1975, he törmäsivät rahasäiliön seinään. Suomen purjehdusliitolla ei ollut systemaattista valmennusjärjestelmää, ja jos halusi valmistautua kunnolla arvokisoihin, omasta lompakosta piti löytyä paksu nippu seteleitä.

-?Jos katsoo suomalaisten olympiapurjehtijoiden nimilistaa ennen 1980-lukua, niin se on suunnilleen sama kuin Kristiina Halkolan laulussa 20 perheestä, Lehtinen sanoo puolileikillään.

Lehtisen taustalta ei löytynyt riittävästi varallisuutta, jotta hän olisi pystynyt lähtemään harjoitusleirille Välimerelle.

-?Sori vaan, mutta tämä ei onnistu, isä joutui sanomaan.

Kun olympialuokat piti unohtaa, Lehtinen suuntasi katseensa kauemmaksi ulapalle.

-?Pääsin mukaan avomeripurjehduksiin, ja sain heti vastuuta ruorimiehenä.

Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Lehtinen on koulutukseltaan tuotantotalouden diplomi-insinööri ja toiminut urallaan strategisena suunnittelijana ja tiiminjohtajana useissa yrityksissä. Siinä ohessa hän on jatkanut seilaamista ja purjehtinut maailman ympäri kahteen kertaan.

Miksi hänen täytyy päästä jatkuvasti merelle ja ulapalle?

-?Pitää siteerata presidentti John F. Kennedyä, joka oli innokas purjehtija. Hän sanoi jossain puheessaan, että ihmisen veren, hien ja kyyneleiden suolapitoisuus on sama kuin valtamerten suolapitoisuus.

Kennedyn mukaan ilmiö selittyi sillä, että ihminen on valtamerestä kotoisin.

-?Ja meillä on jatkuva kaipuu takaisin, Lehtinen sanoo.

Hänen mukaansa valtameret ovat elämän kehto maapallolla.

-?Siellä kaikki on syntynyt.

Tapio Lehtinen lähdössä yksinpurjehdukselle maailman ympäri syyskuuna alussa 2022. Kuva: Juha Salminen / HS

Veden äärellä sielu lepää.

-?Merellä saa olla rauhassa, Lehtinen sanoo ja antaa konkreettisen esimerkin.

-?Sadan mailin päässä rannasta ollaan etäisyydellä, jolla hiki lakkaa haisemasta ja kroppa rentoutuu.

Valtameripurjehduksissa kilpaileminen on oikeastaan sivuseikka.

-?Meri on suurin vastustaja: siinä on kisan lumo ja se tekee siitä addiktoivan, ja vasta sen jälkeen katsotaan kuka on nopein purjehtija, Lehtinen sanoo.

Hän sanoo olevansa suuri suomalaisen purjehdusvenekulttuurin ihailija.

-?Meidän homma on lasten leikkiä verrattuna laivanvarustaja Gustaf Eriksonin porukkaan verrattuna, Lehtinen viittaa vuosikymmenien takaisiin purjelaivoihin, jotka veivät lastia Euroopasta Australiaan asti.

Tapio Lehtinen on päässyt ikuistamaan suuria purjelaivoja omien reissujensa aikana. Norjalainen Statsraad Lehmkuh -koululaiva Ushuaian satamassa Argentiinassa. Aluksen korkein masto nousee 45 metriin. Kuva: Tapio Lehtiinen

Lehtinen aloitti purjehtimisen ekaluokkalaisena vuonna 1965. Hänen mukaansa meren ihmeisiin pääseekin sisään jo 7-vuotiaana optimistijollalla.

-?Kun lapsi istuu jollassa skuutti toisessa kädessä ja peräsin toisessa, hän saa itse päättää mihin menee.

Ja kun horisontti näkyy, eteen avautuu ajattomuus.

-?Matkaa voi jatkaa loputtomiin, Lehtinen filosofoi ja käyttää sanaparia vapauden illuusio.

Kyse ei ole vain henkimaailman jutuista.

-?Merellä purjehtiessa ilma menee pykälää syvemmälle keuhkoihin samalla tavalla kuin Lapissa tunturin laella.

Kiihkeässä kilpapurjehduksessa ei ole aikaa maisemien katseluun, mutta avomeripurjehduksessa siihen on mahdollisuus.

-?En väsy seuraamaan elämää merellä: vesilintuja, delfiinejä tai valaita, joiden näkeminen on aina suurta juhlaa.

Lehtinen muistuttaa, että purjehduksesta nauttimiseen ei tarvita valtamerimiljöötä.

-?Hienolla, hyvällä veneellä purjehtiminen on mulle fyysinen nautinto.

Hän on purjehtinut 35 vuotta klassisella kuutosveneellä, jota pidetään köliveneiden timanttina.

Merikarhu joutuu yleensä talvehtimaan kuivalla maalla. Miten hän kestää ilman suolaveden roiskeita?

-?Onneksi olen löytänyt kämpän Hernesaaresta, jossa asun kuudennessa kerroksessa.

Sukulaiset olivat vastaanottamassa Silja ja Lauri Lehtistä Lontoon olympiamatkalta elokuussa 2012. Vasemmalta täti Elina Lehtinen, isä Tapio Lehtinen, äiti Vivi Fleming-Lehtinen, mamma Ulla-Maija Lehtinen ja eno Eero Lehtinen. Kuva: Tuomas Selänne

Haastatteluhetkellä Lehtinen tuijottelee horisonttiin, jossa näkyy hänelle rakas muisto.

-?Faija-vainaan tuhka on siroteltu Harmajan ulkopuolelle, joka näkyy tänne.

Lehtisen talvisiin liikuntasuorituksiin kuuluu Kaivopuiston kiertäminen suksilla.

-?Hiihdän Nordenskiöldin ja Mörnen patsaiden vierestä "Kaivaria" ympäri.

A.E. Nordenskiöld oli ensimmäinen, joka purjehti koillisväylän läpi ja Arvid Mörne on kirjoittanut romaanin Meren kasvojen edessä (alkuperäisteos Inför havets anlete, 1921).

-?Heidän kanssaan olen hyvässä seurassa, Lehtinen sanoo hiihtolenkkiensä henkisestä sisällöstä.

Tapio Lehtisellä on tapana tervehtiä löytöretkeilijä A.E. Nordenskiöldiä hiihtolenkkiensä aikana. Kuva: Markus Jokela / HS

Lehtinen sanoo rakastavansa Helsinkiä, joka on merenkulkijoille erityinen kaupunki.

-?Helsinki on maailman ainoa valtion pääkaupunki, joka on rakennettu mereen työntyvän niemen kärkeen.

Sijainti tekee Stadista purjehtijan paratiisin.

Lue lisää: Haaksirikkoutunut Tapio Lehtinen pääsi vihdoin maihin - suomalaispurjehtija on vielä kaukana kotoa

Lue lisää: Tapio Lehtinen kohtasi harvinaisen näyn kelluessaan pelastuslautalla - myrkyllinen kiusankappalekin lähestyi uhkaavasti

Kun Lehtinen oli lähdössä pitkälle meritaipaleelleen syyskuun alussa 2022, hänen Lauri-poikansa oli paikalla Les Sables-d'Olonnen satamassa Ranskassa. Mukana oli myös Laurin yksivuotias tytär Frida, jonka lähtöpusu oli isoisälle tärkeä. Samalla se oli kohtalokas, sillä kisan alussa Lehtisellä oli kova kuume ja hän joutui pitämään useampaa vaatekertaa päällään.

-?Fridalla oli nousemassa kuume ja häneltä varmaan taudin sain, mutta pusu oli sen arvoinen, Lehtinen naurahtaa.

Kokeneena seilorina hän tiesi, ettei kuumeisena kannata hötkyillä.

-?Koska olen vanha äijä, ajattelin, että nyt pitää ottaa iisisti, Lehtinen kertoo.

Kahden päivän jälkeen olo parani ja suomalainen saattoi keskittyä kisaamiseen.

Lehtisellä on nuoruuden päiviltä vahva tausta kevytvenepurjehtijana. Kovin kilpailusuoritus osui vuoteen 1971, jolloin Kansainvälinen purjehtijaliitto järjesti ensimmäiset nuorten MM-kilpailut. Hän sijoittui silloin neljänneksi.

-?Olen aina sanonut, että minulla on takana loistava tulevaisuus.

Jos omat arvokisamitalit jäivät saavuttamatta, lapset ovat pitäneet huolen palkintokaapin täyttymisestä. Silja Frost (o.s. Lehtinen) oli mukana jo Pekingin olympiaregatassa 2008 ja neljä vuotta myöhemmin hän kipparoi venekuntansa pronssille match racing -luokassa Weymouthin olympiavesillä. Pikkuveli Lauri oli Kalle Baskin kanssa omassa luokassaan seitsemäs.

Silja Lehtinen (vas.), Silja Kanerva ja Mikaela Wulff pääsivät juhlimaan olympiamitalia Weymouthin regatassa 2012. Kuva: Mika Ranta / HS

Vaikka lapset olivat mukana olympiakisoissa, Tapio Lehtinen ei matkustanut Englantiin seuraamaan kisoja.

-?Se on yksi monista asioista, joita kadun, hän sanoo nyt.

-?Ajattelin, että kun en ole muulloinkaan kisapaikalla, en lähde sotkemaan kuvioita matkustamalla seuraamaan olympiaregattaa.

Hän arveli opettaneensa jälkikasvulle riittävästi lajitaitoja.

-?Minulla oli luottamus siihen, etteivät he enää tarvitse faijan olkapäätä, kun en ole muutenkaan vuosikausiin reissannut heidän mukanaan.

Weymouthin ratkaisupäivään liittyy Lehtiselle tärkeä ulottuvuus. Hän ei ole mikään suuri itänaapurin ystävä, ja tyttären pronssikamppailu käytiin nimenomaan venäläistä venekuntaa vastaan.

-?Naapuri yritti loppuun asti päästä edelle ja vielä kahden protestin avulla, joten olisihan se kisa pitänyt nähdä paikan päällä.

Lehtisen isä Jukka oli kotoisin Raumalta, jossa hän oppi liikkumaan merellä. Tapion veli Eero on ollut mukana kolme kertaa maailmanympäripurjehduksella. Myös veljesten äiti Ulla-Maija Lehtinen on merihenkinen ja seuraa yhä tarkasti lapsiensa purjehdusharrastusta.

-?Äiti täyttää toukokuussa 90 vuotta, ja minun oli tarkoitus ehtiä Golden Globe Ocean -kisasta takaisin hänen syntymäpäivilleen, Lehtinen kertoo.

Tapio Lehtisellä oli Asteria-veneessään kymmenlitrainen tammitynnyri, jossa oli Jaloviinaa. Se oli tarkoitus huutokaupata kisan jälkeen ja käyttää varat Ukrainan optimistijollapurjehtijoiden valmentautumiseen. Tynnyri painui meren pohjaan veneen mukana. Kuva: Juha Salminen / HS

Onnettomuuden takia paluu aikaistui ja Tapio pääsee vierailemaan äidin luona myös jouluna. Silloinkin puhutaan tuulesta ja tyynestä.

-?Ei taida olla elossa montaa äitiä, jonka pojat ovat purjehtineet viisi ja puoli kertaa maailman ympäri, Lehtinen arvelee.

Ja kumpikin on joutunut vakavaan onnettomuuteen. Tapion nuorempi veli Eero Lehtinen koki kovia alkuvuodesta 1990.

-?Hän oli mukana Whitbread-maailmanympäryspurjehduksessa Martela-veneessä, josta irtosi köli Kap Hornin kiertämisen jälkeen, Tapio kertoo.

Eero Lehtinen ja muu miehistö joutuivat odottamaan kaatuneessa veneessään kuusi tuntia ennen kuin pelastajat ehtivät paikalle. Silloin äiti saattoi huoahtaa helpotuksesta.