Kuva: Joel Väänäsen kotialbumi

Joel Väänänen muutti jo 16-vuotiaana asumaan yksin yli 1?000 kilometrin päähän lapsuudenkodistaan, eikä ole katunut päivääkään.

Äidin mielestä se oli huono idea, mutta 16-vuotias Joel Väänänen oli päätöksensä tehnyt.

Hän halusi lähteä opiskelemaan ja muuttaa yksin asumaan toiselle puolelle Suomea, linnuntietä mitattuna 1?064 kilometrin matkan kohtisuoraa pohjoiseen. Siellä, Suomen ja EU:n pohjoisimmassa kunnassa Utsjoella hän menisi paikalliseen lukioon.

Äiti vänkäsi vastaan, koska ajatus 16-vuotiaasta pojasta täysin vieraalla kaukaisella paikkakunnalla ilman turvaverkkoja oli hänen näkökulmastaan ymmärrettävästi hieman huolestuttava.

- Kyllähän siitä jäisi itsellenikin paska maku suuhun, jos oma poika lähtisi pois, Väänänen sanoo.

Sipoolainen ysiluokkalainen oli kuitenkin päätöksensä tehnyt, eikä vanhempien mielipiteellä ei ollut hänelle pahemmin väliä.

- Sanoin heille, että lähden joka tapauksessa, Väänänen kertoo puhelimitse asuntolastaan, joka sijaitsee Utsjoen saamelaislukiota vastapäätä.

Hän on nyt 18-vuotias abiturientti, joka ei ole katunut päätöstä hetkeäkään.

Yksi Joel Väänäsen mieliharrastuksista Utsjoella on pilkkiminen. Kuva: Joel Väänäsen kotialbumi

Ensimmäinen koronatalvi vuonna 2020 oli Etelä-Suomessa silkkaa ikuista marraskuuta. Helsingin Kaisaniemessä lunta oli koko talven aikana enimmillään kolmen sentin verran. Sipoossa tilanne ei ollut sen kummoisempi.

Joel Väänänen rakastaa talvea. Tavallisesti hänet löytää hiihtoladulta - mutta tuona talvena niitä ei etelässä pahemmin ollut.

Väänästä ahdisti. Oli pakko päästä pois.

Kevään aikana mieleen tupsahti villi ajatus. Mitä jos hän ei menisikään lähilukioon Sipooseen, vaan muuttaisi Lappiin ja kävisi lukion siellä?

Kävi ilmi, että Utsjoella voisi asua ilmaiseksi koulun asuntolassa. Se sinetöi päätöksen.

Viikkoa ennen lukion alkua Väänänen oli yhteydessä Utsjoen lukion opinto-ohjaajaan. Vasta sen jälkeen hän otti asian puheeksi vanhempiensa kanssa. Aika viime tipassa, Väänänen myöntää.

Ei ihme, että vanhemmat laittoivat aluksi vastaan - etenkin, kun poika ei suostunut siihen, että olisi Utsjoella vain vaihdossa.

- Olen tottunut kulkemaan omia polkujani. Halusin mennä kerralla koko lukion ajaksi. Mulla oli ollut sellainen itsenäistymisen tarve, Väänänen sanoo.

Kaverit olivat Väänäsen ratkaisusta ihmeissään. Heillekin hän ilmoitti suunnitelmastaan vain viikkoa ennen muuttoa.

- Kyllä he sanoivat, että oon aikamoinen ukko ja aika kova veto.

Eräs kaveri kummasteli, mitä Väänänen Utsjoella oikein tekisi, kun eihän siellä "ole mitään".

- Sanoin, että nimenomaan, siksi lähdenkin sinne.

Väänänen kävi lukion ensimmäisen viikon Sipoossa. Sitten hän pakkasi rinkan, kolme kestokassillista täyteen vaatteita ja astioita, sukset ja polkupyörän.

Isä ja isoveli heittivät 16-vuotiaan autolla yli tuhannen kilometrin päähän paikkaan, josta Väänänen ei tuntenut ketään.

Navakka lumipyry, tuulta ja kylmyyttä. Hymy ei kuitenkaan hyydy. Kuva: Joel Väänäsen kotialbumi

Ensimmäisenä silmään pisti yhteisöllisyys. Vajaan 1?200 asukkaan kunnassa "kaikki tuntevat kaikki". Kadulla moikkaillaan ja kysellään kuulumisia. Kiire loistaa poissaolollaan.

- Kulttuuri on ihan erilainen kuin etelässä, jossa tuntee niukin naukin viereiset naapurit, mutta ei muita, Väänänen sanoo.

Moni paikallinen hämmästeli, kun kuuli teini-ikäisen nuoren muuttaneen paikkakunnalle itsekseen. Eniten hämillään olivat ikätoverit.

- On siinä ollut varmaan myös sellaista kunnioitusta, kun olen uskaltanut lähteä. Kyllähän täällä myös kuulee ihmisten puheista sellaista etelän vetelät -ajattelua, mutta muhun ne eivät ole kohdistuneet, Väänänen kertoo.

Toinen silmiinpistävä asia oli palveluiden vähyys. Utsjoen kirkonkylän keskustassa, parin kilometrin päässä Väänäsen asuntolasta, on kirjasto, kauppa, grilli ja terveyskeskus. Lähikaupan valikoima on sipoolaiseen silmään suppea. Tietääköhän kauppias, mikä on kumkvatti?

Lisäksi hinnat ovat Väänäsen mukaan kovat. Pitkät kuljetuskustannukset näkyvät.

Lähimmät vähänkään isommat kaupat sijaitsevat vajaan 40 kilometrin päässä Nuorgamissa tai sadan kilometrin päässä Karigasniemellä. Jos on tarve käydä K-Supermarketissa tai S-Marketissa, pitää suunnata reilun 150 kilometrin päähän Ivaloon.

Lähin parturi sijaitsee sadan kilometrin päässä Karigasniemellä, mutta sinne ei kulje julkista liikennettä. Lähin saavutettavissa oleva parturi on Ivalossa.

Hiustenleikkuulle tulee matkaa yhteensä 300 kilometriä. Silmälääkärissä piti käydä Rovaniemellä 450 kilometrin päässä.

Väänänen ei kuitenkaan valita. Hän nauttii.

Ai että onko lääniä? No on. Kuva: Joel Väänäsen kotialbumi

Elämänmuutos. Se on termi, jota yleensä käytetään, kun puhutaan muutosta kaupungista maalle tai toisinpäin.

Väänänen ei varsinaisesti koe tehneensä elämänmuutosta.

- En etenkään siinä mielessä, mitä asioita teen tai mitä harrastan. Eivät ne poikkea paljoa siinä, mitä etelässä tein. Suurimpana erona on se, että täällä talvi kestää kuusi kuukautta, etelässä kaksi viikkoa, Väänänen nauraa.

Vapaa-ajalla Väänänen työskentelee kunnan kirjastossa ja on mukana vapaapalokunnan toiminnassa. Kesäisin hän toimii kirjastotyön ohella seurakunnan leirien isosena. Talvisin hän pilkkii - ja totta kai hiihtää. Satoja kilometrejä. Se on parasta.

Utsjoen harrastusmahdollisuuksiin kuuluu VPK:n toiminnassa mukana oleminen. Kuva: Joel Väänäsen kotialbumi

Ensimmäisenä talvena hän hiihti eräänä perjantaina seurakuntatalolle Perjantaipuuro-tapahtumaan.

- Joku vanhempi henkilö sanoi, ettei ollut ennen nähnyt, kun nuori hiihtää kylällä. Kylällä hiihtävien ihmisten keski-ikä on ilmeisesti jotain 85 vuotta.

Virallisilla laduilla näkyy nuorempiakin suksijoita.

Utsjoella olisi kuulemma jotain yöelämää, mutta se ei Väänästä kiinnosta. Mieluummin hän käy hiihtämässä ja katsoo illalla Netflixiä. Niin hän voisi tehdä Sipoossakin - silloin, kun on lunta.

Ennen lukion ensimmäistä luokkaa Väänänen oli ollut Lapissa vain kesällä. Kaamos olisi uusi tuttavuus.

Väänästä oli varoiteltu. Pimeys pistää masentamaan, eikä sille mitään mahda.

Toisin kävi.

- Muhun se ei vaikuttanut. Mä nautin, kun on hiljaista ja pimeää. Olihan se talvi synkkä ja paljon pidempi kuin etelässä, mutta sehän oli vain mukavaa, hän sanoo.

Samalta talvelta Väänänen muistaa päivän, jolloin mittari näytti -45 asteen lukemaa. Se on pohjoisessa ankarimman pakkasvaroituksen rajapyykki.

Väänänen kiirehtii sanomaan, ettei sekään tunnu niin kylmältä, kun merta ei ole lähellä.

On kai se silti ihan hirveän kylmä?

- No joo, on se.

Viime talvena Utsjoella oli pitkä ajanjakso, jolloin pakkanen paukkui vähintään kahdessakymmenessä asteessa. Väänäsen mukaan siihenkin tottuu.

Ensimmäisen pakkasviikon jälkeen hän vei roskia pelkässä t-paidassa.

Väänänen ei ole ensimmäinen nuori, joka muuttaa yksin ulkopaikkakunnalta Utsjoelle lukio-opintoihin. Hänen esimerkkinsä on voinut vaikuttaa ainakin muutaman muun päätökseen tehdä samalla tavalla.

- Olen kuullut, että muutamat tokaluokkalaiset olisivat tulleet mun inspiroimana, Väänänen sanoo.

- Hyvä juttu, että muutkin uskaltavat.

Kyllä kelpaa. Kuva: Joel Väänäsen kotialbumi

Lukiolla menee muutenkin mainiosti. Utsjoen kunnanjohtaja Taina Pieski kertoo, että lukioon oli viime keväänä ennätysmäärä hakijoita. Hakijoista ja valituista osa oli ulkopaikkakuntalaisia.

- Vetovoimainen lukio, joka houkuttelee opiskelijoita myös muualta Suomesta, on tärkeä elinvoimatekijä pienelle kunnalle, Pieski iloitsee.

Ylipäätään uudet asukkaat tekevät kunnalle hyvää. Utsjoen asukasmäärä on pudonnut 1990-luvun puolivälistä lähes 400:lla. Viime vuonna asukkaita yhteensä 1?176.

Pieskin mukaan Lappiin ihmisiä, myös nuoria, vetää etenkin ulkoilumahdollisuudet. Lukio on taas profiloitunut saamelaislukiona, jossa voi opiskella saamen kieltä ja jonka kautta pääsee elämään saamelaiskulttuurin keskellä. Utsjoki on Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta.

Väänänen on opiskellut koulussa kolme pohjoissaamen kurssia. Kirjastossa moni vanhempi kuntalainen asioi saameksi. Väänänen vastaa heille suomeksi.

- Ymmärrän kyllä saamea sen verran. Sanotaan näin, että musta ei voi puhua pahaa, kun olen läsnä, hän nauraa.

Joel Väänänen on nyt asunut Utsjoella reilun kahden vuoden ajan. Alkuperäinen tarkoitus oli viettää kesät Sipoossa. Näin ei käynyt, sillä Väänänen sai työpaikan Utsjoen kirjastosta. Kesän ajalta hän joutuu kuitenkin maksamaan asuntolan huoneesta vuokraa.

Viimeksi Väänänen on käynyt kotikonnuillaan viime keväänä.

Utsjoen parhaat puolet liittyvät hänen mukaansa kulttuurin ja yhteisöllisyyden lisäksi luontoon. Yksi suosikkikohteista on kirkonkylän vieressä sijaitsevan Ailigas-tunturin tähtitorni, eli käytännössä puuvaja, josta voi tiirailla revontulia. Siellä mieli totisesti lepää.

Lukion jälkeen Väänänen on käytännössä pakko muuttaa Utsjoelta pois, koska hän aikoo yliopistoon. Lähin sellainen sijaitsee Rovaniemellä.

On olemassa tutkintoja, joita voi suorittaa pitkälti etänä, mutta siihen Väänänen ei sentään aio ryhtyä. Tavoitteena on päästä Joensuun yliopistoon opiskelemaan teologiaa. Jo lapsesta saakka Väänäsen toiveammatti on ollut pappi.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, yliopiston jälkeen Väänänen muuttaa takaisin Utsjoelle. Väänänen uumoilee, että voisi työskennellä esimerkiksi kirkkoherrana tai uskonnon opettajana.

Utsjoella riittää erämaita taivallettavaksi. Kuva: Joel Väänäsen kotialbumi

Haasteen haavekuvalle luo Utsjoen vapaiden asuntojen vähyys. Tällä hetkellä Utsjoella on asunnonvälityssivujen mukaan myynnissä noin kolme asuntoa, vuokrattavana ilmaisesti vain yksi - ja sekin sijaitsee Nuorgamissa, kaukana kirkonkylästä.

Kunnanjohtaja Taina Pieskin mukaan kukaan ei kuitenkaan ole ollut sellaisessa tilanteessa, ettei ole voinut ottaa Utsjoelta työtä vastaan, kun asuntoa ei ole ollut. Jonkinlainen asunto löytyy kuulemma aina.

Pieski myöntää, että kunnalla on haasteita houkutella nuoria aikuisia takaisin kotipaikkakunnalle. Siksi häntä harmittaa, että Utsjoki ei ole mukana hallituksen kaavailemassa opintolainahyvityskokeilussa. Mikäli esitys hyväksytään, vastavalmistunut saa opintolainastaan anteeksi jopa 8?800 euroa, jos hän muuttaa johonkin 25:stä Itä- tai Pohjois-Suomen kunnasta, jotka ovat kokeilun piirissä. Hyvityksen saamisessa on muitakin vaatimuksia muuton lisäksi.

- Olemme pontevasti lausuneet, että haluamme mukaan, Pieski sanoo.

Väänäsen tulevaisuuden unelma on Teno- tai Utsjoen varressa sijaitseva omakotitalo, jossa on iso piha. Naapureita ei pihamaalta näkisi. Olisi oma rauha, josta nauttia.

Jos lapsuudenkaverit tulisivat kylään, he voisivat ihmetellä, miten ihmeessä Väänänen täällä viihtyy. Kun eihän täällä ole mitään tekemistä.

Ja juuri se olisi edelleen kaikkein parasta.

Juttu on julkaistu ensi kertaa 3.10.2022.

Joel Väänäsen mukaan se vaatii ensinnäkin toki suurta halua. Tuskin kukaan muuttaa toiselle puolelle maata pelkillä puolivaloilla.

Lisäksi se vaatii sitä, että kykenee olemaan erossa omista ystävistään, perheestään, sukulaisistaan. Vaikka viestintävälineet mahdollistavat näppärän yhteydenpidon, niin kuten pahin korona-aika osoitti, videopuheluiden ja kasvokkain kohtaamisen välinen ero on pidempi kuin Sipoon ja Utsjoen välinen etäisyys.

Mutta jos tämän asian suhteen on ok ja jos muutto on taloudellisesti mahdollista, niin Väänäsen mukaan se ehdottomasti kannattaa.

- Me kuitenkin eletään vain kerran. Kertaakaan ei ole tuntunut, että tämä olisi ollut virhe, Väänänen sanoo.