Kuva: Toni Repo

Laura Mandell ja Sanna Ihalainen tarjoavat leipää, mehua ja juttuseuraa heille, joita katsotaan yleensä kieroon. He tietävät, miten karu on varsinkin naisen paikka päihdepiireissä. Erityinen huoli huudikoutseilla on väkivaltaiseksi tekevistä muuntohuumeista, jotka houkuttavat myös nuoria.

- Mulla on yksi 22-vuotias naiskaveri, joka myy itseään vetoja vastaan.

Näin kertoo 45-vuotias päihderiippuvainen Miira. Veto tarkoittaa huumeiden käyttämistä suonensisäisesti.

- Tuollainen on surullista, todella surullista, Miira jatkaa.

Miira on yksi kadulla aikaansa viettävistä huumeidenkäyttäjistä, joille huudikoutsit Laura Mandell, 34, ja Sanna Ihalainen, 38, menevät juttelemaan sekä tarjoamaan apua, pientä purtavaa ja virvokkeita.

Huudikoutsit ovat koulutettuja vertaisia, joilla on päihde- tai rikostaustaa. IS jalkautui huudikoutsien kanssa sateisena aamupäivänä kierrokselle Helsingin metroasemien varrelle.

Fakta

Laura Mandell täydentääviikko-ohjelmaa huudikoutsien toimistolla Helsingin Sörnäisissä. Kuva: Toni Repo

Huudikoutsit ovat koulutettuja vertaisia, joilla on kokemusta päihteiden käytöstä tai rikollisesta elämäntavasta ja niistä irtautumisesta. He jalkautuvat päihdeongelmaisten pariin tarjoamaan heille evästä ja apua. Koutsit eivät painosta päihderiippuvaisia hoitoon, vaan antavat tietoa mahdollisuuksista pyydettäessä.

Huudikoutsit on Irti Huumeista ry:n ja Kulttuurin ja hyvinvoinnin liitto - Kukunori ry:n yhteishanke. Hankkeen tiimoilta Huudikoutsit ovat kiertäneet metroasemien varrella pääasiassa Helsingissä. Hankkeelle on STEAn rahoitus vuosille 2020-2022. Rahoituksen tulevaisuudesta tulee tieto joulukuussa.

Huudikoutsitoiminta on laajentunut Espoossa Irti Huumeista ry:n ja Sininauhasäätiön yhteishankkeessa. Espoon Illusia & Huudikoutsitoiminta -hankkeelle on STEAn rahoitus vuosille 2022-2024.

Miira edustaa sukupuolensa perusteella päihdepiirien vähemmistöä. Mandellin ja Ihalaisen mukaan noin 30 prosenttia kaduilla kohdatuista päihderiippuvaisista on naisia.

Rankka elämäntyyli näkyy syvinä uurteina Miiran kasvoilla. Hän kuvailee olevansa "piripää". Miiralla on kuitenkin käynyt sikäli onni, ettei hän ole joutunut toimimaan samalla tavalla kuin 22-vuotias kaverinsa.

- Mä olen hyvä jätkä, vaikka olen nainen. Kaikki mun kaverit on kundeja, Miira sanoo.

45-vuotias Miira otti ilomielin eväitä huudikoutsi Sanna Ihalaiselta. Kuva: Toni Repo

Naisella on päihdepiireissä yleensä kaksi vaihtoehtoa. Joko hän on yksi jätkistä, kuten Miira - ja kuten Laura Mandell parinkymmenen vuoden päihdehistoriansa ajan oli - tai sitten hän on "koiranpentu", itsestäänselvyys, joka kulkee miehensä vierellä, mielistelee häntä ja tekee kuten käsketään.

- Muijat ovat kundien armoilla. Kaikki tapahtuu miesten johdolla, Mandell sanoo.

On olemassa vielä kolmaskin vaihtoehto, josta Ihalaisella on kokemusta. Hän oli eristäytynyt ja käytti huumeita yleensä yksin omassa kodissaan. Huumeet ja raha vaihtoivat omistajaa postiluukun kautta.

- Aika surullista, hän miettii nyt.

Ihalaisen mukaan päihteitä käyttävien naisten keskuudessa esiintyy paljon kyräilyä ja kateellisuutta toisia naisia kohtaan. Yleinen ajatus tai pelko on, että toinen nainen on kiinnostunut hänen miehestään. Tällöin täytyy puolustautua: ilman miestä joutuu helposti muiden miesten saaliiksi ja pompoteltavaksi. Omasta miehestä saa edes jonkinlaista turvaa.

Poikatytöksi itseään kuvaileva Mandell joutui jopa tappeluihin vain sen vuoksi, että hänellä synkkasi hyvin jonkun miehen kanssa. Mandellin mukaan naiset kokivat, että hän yrittää syrjäyttää heidät.

Myös huudikoutseina Mandell ja Ihalainen ovat törmänneet päihdepiirien toksiseen valta-asetelmaan.

- Tuossa kerran kuulin, kun mies puhui naiselle tosi rumasti ja uhkaili, Mandell sanoo.

- Ei näitä silloin ajatellut, kun itse veti. Silloin kiinnosti vain oma selviytyminen. Nyt oon huomannut, että annan eväitäkin joskus enemmän naisille, Ihalainen sanoo.

Laura Mandell oli päihdevuosinaan "yksi jätkistä". Kuva: Toni Repo

Myös hieman yli nelikymppinen Toni sanoo suoraan, että naisilla on paljon hankalammat oltavat kuin miehillä.

- Vähän väliä joku nainen ryöstetään tai raiskataan, Toni sanoo.

Hän kertoo törmänneensä pari viikkoa sitten Helsingin Sörnäisissä pahamaineisen "Piritorin" liepeillä - jossa nytkin olemme - 17-vuotiaaseen tyttöön, jota oltiin pahoinpidelty. Piritorin oikea nimi on Vaasanaukio. Paikkaa kutsutaan Piritoriksi sen maineen vuoksi.

- Tyttö oli ollut jossain tässä lähellä talossa kaverinsa luona. Aamulla hänen viimeinen viisikymppisensä oli viety. Sitten tyttöä oltiin otettu hiuksista kiinni ja potkittu pihalle rappukäytävään, Toni kertoo.

Kuvassa vasemmalla oleva Toni aikoo aloittaa korvaushoidon lähitulevaisuudessa. Kuva: Toni Repo

Yhteiskunnan silmissä huumeidenkäyttäjät nähdään usein painolastina ja haittatekijöinä sukupuolesta riippumatta. Miesten huumeidenkäyttö on kenties hyväksyttävämpää kuin naisten, mutta heidätkin halutaan pois silmistä. Etenkin pois omalta asuinalueelta.

Viime kuukausina on käyty paljon keskustelua huumausaineiden valvotuista käyttöhuoneista. Keskustelu antaa ennusmerkkejä siitä, että huumeidenkäyttäjiin alettaisiin hiljalleen suhtautua ihmisinä ja käyttämiseen sairautena, jota on mahdollista hoitaa.

Arjen kohtaamisissa käyttäjät ovat kuitenkin joutuneet huomaamaan, että kaunopuheet kaikuvat kaukana kaduilta, jossa vanhat asenteet vaikuttavat yhä. Toni kertoo olevansa ennakkoluulojen kohde monissa eri paikoissa: terveyspalveluissa, sosiaalipalveluissa, "vanhempien sosiaalitanttojen" ja poliisin silmissä.

- Ja jos käyn pankissa, vartija tulee kyselemään, olenko rahaa nostamassa. No ei, kun muuten vain täällä hengailen, Toni heittää.

Huudikoutsi Laura Mandell kertoo käyttövuosiensa aikaisesta tapahtumasta, jolloin hän joutui sairaalaan tehovalvontaan. Hänen mukaansa sairaanhoitaja oli sanonut toiselle, että "tuolla kolmosessa on sitten nisti".

- Sitten hän huuteli mun labratuloksia kovaan ääneen. Niin, että kaikki varmasti kuulivat ne.

Stigma ei välttämättä häviä, vaikka käytön lopettaisi. Tällöinkin ihminen määritellään ainakin toisinaan menneisyytensä kautta. Hänestä on tullut entinen huumeidenkäyttäjä.

Huumeidenkäyttäjiin liittyvän stigman juuret ovat syvällä. Kuva: Toni Repo

Ihalaisella on tästä tuore kokemus parin kuukauden takaa. Hänellä oli korkea ja heittelevä kuume. Lääkäri kehotti tulemaan päivystykseen mittaamaan tulehdusarvot.

- Hoitajaa ei kiinnostanut pätkääkään, eikä se ottanut niitä arvoja. Mittasi kuumeen ja sanoi, että mene kotiin vetämään Buranaa ja tee koronatesti, Ihalainen kertoo.

Seuraavana päivänä ilmeni, että Ihalaisella oli munuaistulehdus. Ihalaisen mukaan lääkäri ei lähettänyt häntä sairaalaan, vaan hänen olisi pitänyt mennä toiseen terveyskeskukseen.

- Sanoin, etten pysty. Lääkäri vastasi, että jos en pysty sitoutumaan, niin hän ei voi auttaa. Olisiko jollekin mummolle sanottu noin?

- Oletetaan, että kaikki sairaudet johtuu narkkaamisesta, Mandell komppaa.

Sanna Ihalaisen ja Laura Mandellin kadulla kohtaamat henkilöt ovat pääasiassa yli 30-vuotiaita. Nuorempia ei pahemmin kohdata, sillä toisin kuin huudikoutsit, he liikkuvat usein iltaisin. Koutsien kokemus on, että moni nuori ei ole vielä siinä pisteessä, että haluaisi vastaanottaa apua. Kuva: Toni Repo

Stigmaan ei auta se, että meno kadulla on muuttunut huudikoutsien mukaan entistä aggressiivisemmaksi. Mandellin mukaan meininki on jopa pelottava, sillä teräaseiden ja väkivallan määrä on kasvanut.

- Viimeisen kuukauden sisällä vanhasta päihdepiiristäni yksi on joutunut murhan uhriksi ja yksi on tappanut. On tällaista voinut toki olla silloinkin, kun itse liikuin porukoissa, mutta silloin ei ehkä välittänyt tai nähnyt, Mandell sanoo.

Huudikoutsien mukaan muutokseen on todennäköisesti vaikuttaneet kadulla liikkuvat aineet. Tavallisesti melko yleisessä käytössä olevan amfetamiinin laatu on heikentynyt, joten käyttäjät ovat siirtyneet muihin tuotteisiin. Liikkuu huhuja, että heroiinia olisi saatavilla aiempaa enemmän. Bentsoja on korvattu fentanyylillä, jonka arvellaan olevan jopa sata kertaa voimakkaampaa kuin morfiini. Sekä Mandellin että Ihalaisen tuttuja ja kavereita on kuollut Ksaloliin.

- Ja sitten se peevee. Siitä jengi menee aivan sekaisin, Ihalainen sanoo.

Peevee, PV, aakkoset eli MDPV on muuntohuume, jolla on kokaiinin ja amfetamiinin kaltaisia vaikutuksia.

- Se tekee ihmisestä arvaamattoman, Mandell kertoo.

Sanna Ihalainen on ollut huudikoutsi-toiminnassa mukana yli vuoden ajan. Kuva: Toni Repo

MDPV herättää isoa huolta myös päihderiippuvaisissa Tonissa ja Miirussa. Toni yrittää usein kertoa päihdepolulle ajautuneille nuorille, että pysyisivät kaukana Subutexistä ja peeveestä.

- Käy sääliksi nuoria, jotka käyttää peeveetä. Aika moni tulee siitä tulee vitun väkivaltaiseksi. Subunarkkarit eivät oo niin pahoja kuin peeveenarkkarit.

Tonikin kertoo käyttävänsä peeveetä silloin tällöin, mutta silloinkin hänelle riittää vain yhdet vedot.

Miiru epäilee, että peevee tulee aiheuttamaan vielä monta turhaa kuolemaa.

- Se kun saataisiin pois kaduilta.

Muuntohuumeella eli desing-huumeella tarkoitetaan keinotekoisesti valmistettua ainetta, joka on valmistettu esimerkiksi jonkin huumaus- tai lääkeaineen molekyylirakennetta muuttamalla. Koska ainetta ei ole aiemmin tunnettu eli luokiteltu huumausaineeksi, se on lähtökohtaisesti laillinen useimmissa maissa.

Riskinä on se, että koska molekyylirakenne on uusi, aineen mahdolliset haittavaikutukset eivät ole tiedossa.

MDPV on kationi, jolla on keskushermostoa stimuloivia ja hallusinogeenisiä vaikutuksia. Sen olomuoto on yleensä valkoinen, kristalisoitunut jauhe, joka muistuttaa amfetamiinia ja kokaiinia. Ainetta käytetään yleensä joko suonensisäisesti, nuuskaamalla, polttamalla tai suun kautta.

MDPV luokiteltiin eduskunnan erillisenä päätöksellä huumausaineeksi 28. kesäkuuta 2010. MDPV:stä tuli näin ensimmäinen muuntohuume, joka luokiteltiin Suomessa huumausaineeksi.

MDPV:n haittavaikutuksiin on kuuluvat muun muassa aistiharhat, vainoharhaiset ajatukset, leukojen jäykistyminen ja hampaiden narskuttelu, ruokahaluttomuus, univaikeudet, sekavuus, ruoansulatushäiriöt, lihasjäykkyys ja silmien pakonomainen liikehdintä. Käytön jälkeen voi seurata masennusta. Negatiivisten vaikutusten todennäköisyys kasvaa suuremman annoskoon myötä.

Käyttöön liittyy myös rytmihäiriöiden, rintakivun ja lämpöhalvauksen riski. Käytöstä voi seurata ahdistusta, vainoharhaisuutta, hallusinaatioita ja joissain tapauksissa myös psykoosi.

MDPV:n voimakkuuden vuoksi riski yliannostukseen on suuri. Vuosina 2009-2013 MDPV:hen liitettiin Suomessa 40 kuolemantapausta. Aineen epäpuhtaus lisää ikävien ja odottamattomien vaikutusten todennäköisyyttä.

Lähde: Nuortenlinkki.fi

Tänä sateisena torstaipäivänä kadulla on poikkeuksellisen rauhallista. Vesisade ja navakka tuuli lienee siirtäneet kadunhenkilöt sisätiloihin, päiväkeskuksiin. Niissä huudikoutsit eivät lähtökohtaisesti vieraile, sillä niissä olevat ihmiset ovat sillä hetkellä avun parissa.

Kontulassa törmäämme muutamaan huudikoutsien vanhaan tuttuun, joille mehu ja eväs kelpaavat.

- Tää muki on kyllä vähän likainen. En haluais olla snobi, mutta tää ei kyl kelpaa, eräs sanoo.

Huudikoutsit tarjoavat avun lisäksi merkiksi leipää, karkkia ja hygieniatarvikkeita. Kuva: Toni Repo

Kontulan metroasemalla sekä Rautatieasemalla on muutama pienempi päihdeporukka. Niissä käydään niin vilkasta keskustelua, että koutsit näkevät parhaaksi olla menemättä häiritsemään.

- Tämä vaatii pelisilmää. Jos on jotain hässäkkää, niin ei me silloin tungeta mukaan, Ihalainen sanoo.

Toisinaan sekä Mandell että Ihalainen törmäävät sellaisiin käyttäjiin, joiden kanssa he viettivät muinoin aikaa "vetämässä". Tuntuu erikoiselta kohdata heitä uudessa roolissa.

- Mutta hyvällä tavalla erikoiselta. Ne katsovat meitä vähän ylöspäin, kun ollaan päästy pois, Mandell sanoo.

- Se on sellaista egon hivelyä, kun he sanovat, että oon ihan eri näköinen kuin ennen, että oon niin nätti nykyään, Ihalainen jatkaa.

Ylpistyä ei kuitenkaan saa, koutsit painottavat. Addiktio on sairaus, josta he ovat yhä toipumassa. Siksi he eivät koe voivansa pyöriä vapaa-ajalla vanhoissa piireissä edes selvin päin. Jossain vaiheessa houkutus voisi olla liikaa.

- Kun päätin lopettaa huumeet, niin polttelin siltoja ja kehittelin riitoja. Ajattelin, että se on mun taktiikka, Mandell sanoo.

Kampin Narinkkatorilta löytyy yksinäinen mies oluttölkki kädessä. Hän ottaa ilomielin huudikoutseilta vastaan sekä karkkia että leipää.

Mies on liian päihtynyt haastateltavaksi. Hän vaikuttaa olevan aivan muissa maailmoissa. Suusta ei tule sanoja, vaan pelkkiä äänteitä.

- Kyllähän tuollainen toki harmittaa, mutta näitä ihmiskohtaloita on tullut nähtyä niin paljon, Mandell sanoo, kun hyppäämme metroon kohti Sörnäistä.

Laura Mandell kaataa Narinkkatorilla mehua miehelle, jonka kanssa kommunikointi on kovin haastavaa. Eväät hänelle kuitenkin kelpasivat. Kuva: Toni Repo

Saderintama on pyyhkäissyt Helsingin ohi, ja aurinko pyrkii esiin. Se tarkoittaa sitä, että käyttäjiä alkaa ilmestyä katukuvaan.

Sörnäisten metroaseman kupeessa tapaamme Miirun ja Tonin lisäksi useita muita päihteidenkäyttäjiä, jotka kaikki ylistävät huudikoutsien toimintaa.

- On tää tosi hyvä. Saa neuvoa ja apua sekä välillä safkaa, Lateksi esittäytyvä mies sanoo.

Lauri kertoo, että pari hänen kaveriaan on nykyään mukana huudikoutsitoiminnassa. Kuva: Toni Repo

Voi olla, että huudikoutsit ovat päivän aikana ainoat, joiden kanssa käyttäjät voivat puhua muustakin kuin päihteisiin ja niiden hankkimiseen liittyvistä asioista.

- Moni kelaa, että poliisit on perässä, eivätkä he siksi uskalla mennä päiväkeskuksiin, mutta voivat kuitenkin jutella näille koutseille, Miiru sanoo.

- Nää on ihmisiä, jotka tulee juttelemaan ilman, että katsovat nenänvartta pitkin, Toni jatkaa.

Tonin mukaan huudikoutseille on mutkatonta jutella. "On helpompaa puhua entiselle käyttäjälle, kun hän tietää, mistä toinen puhuu." Kuva: Toni Repo

Kadulla olevat käyttäjät eivät ole ainoita, joille huudikoutsitoiminnasta on hyötyä. Toiminnasta on suunnaton apu myös koutseille itselleen. Tuntuu hienolta päästä vuosien päihdekierteen ja näköalattomuuden jälkeen tekemään jotain sellaista, mistä on hyötyä, missä on hyvä ja missä hyväksytään.

- Tää on ollut mulle niin iso juttu. Tunnen, että kuulun vihdoinkin johonkin, Mandell sanoo ja hymyilee.

Naiset kertovat olevansa sinut menneisyytensä kanssa. Siitä huolimatta Ihalainen suorastaan hätkähtää, kun juttelemme metrossa hänen päihdehistoriastaan. Osa kanssamatkustajista voi kuulla ainakin otteita keskustelusta.

- Olen niin tottunut siihen, että sitä pitää häpeillä, hän sanoo.

Huudikoutsin työssä menneisyyttä ei todellakaan tule hävetä. Menneisyys on voimavara, jota voi hyödyntää kohtaamisissa päihdeongelmaisten kanssa.

- Se on aika vapauttavaa, Mandell sanoo.