Kuva: Aleksi Jalava / IS

Myymäläetsivä Juuso Kinnunen on lupsakka mies, jonka olemus muuttuu silmänräpäyksessä, kun hän huomaa jotain epäilyttävää. IS seurasi miehen tavallista työpäivää ja kuuli kummallisia tarinoita suomalaisten näpistelystä.

- Nyt on, nyt on, nyt on, myymäläetsivä Juuso Kinnunen sanoo innostuneella mutta hiljaisella äänellä helsinkiläisessä K-kaupassa.

Sisään on tullut pipopäinen mies, jonka Kinnunen tunnistaa parin kuukauden takaa. Sama mies otti saman kaupan juomahyllyltä kymmenen lonkeroa ja laittoi ne reppuunsa.

Tuolloin, elokuussa, miehen olemus kiinnitti Kinnusen, pitkäaikaisen myymäläetsivän Kinnusen huomion, joten hän seurasi miestä ja näki kaiken.

Mies käveli lonkerot repussaan kassalle. Myyjälle hän antoi pelkän pullokuitin ja otti panttirahat. Yllätys oli kenties melkoinen, kun jonossa seuraavana ollut "asiakas", todellisuudessa myymäläetsivä, nappasi kiinni. Mies sai poliisilta sakot ja Kinnuselta tiukan määräyksen olla tulematta enää kyseiseen kauppaan.

Mutta täällä hän nyt on.

- Tuu tähän ja puhu mulle, niin mä voin seurata sun takaa, Kinnunen sanoo toimittajalle.

Mies kävelee alkoholihyllylle reippain askelin. Kinnusen aistit virittyvät. Kasvoille nousee game face. Leppoisen näköisen etsivän olemus muuttuu viimeisen päälle kovanaamaksi.

Eräs tyypillinen näpistyksen kohde on partahöylät, jollaista Juuso Kinnunen pitää kädessään. Kinnunen ei esiinny jutussa kasvoillaan, jotta ne eivät "pala", eli jotta mahdolliset näpistelijät eivät tunnistaisi häntä. Kuva: Aleksi Jalava

Myymäläetsivä on harvinainen ammatti. Kinnusen arvioin mukaan heitä on Suomessa vain muutama kymmenen, ehkä noin 40. Tunnetuin myymäläetsivä on hommat lopettanut Antto Terras, joka on kirjoittanut Stockmannin myymäläetsivän ajoiltaan kirjan Stockmann Yard - Myymäläetsivän muistelmat.

Myös 45-vuotiaan Juuso Kinnusen ura lähti liikkeelle kymmenisen vuotta sitten Stockmannilta, jossa hän työskenteli samaan aikaan Terraksen kanssa. Hänen nykyinen työnantajansa on Karhutiimi.

- Yleensä näihin hommiin tullaan sitä kautta, että työskennellään ensin myymälävartijana ja haetaan kokemusta, Kinnunen kertoo.

Myymäläetsivä on kuin myymälävartija, mutta siviilivaatteissa. Siinä missä monet kyselevät virkapukuisilta vartijoilta, missä esimerkiksi kananmunat sijaitsevat, myymäläetsivä saa olla kaikessa rauhassa. Tietyissä tavarataloissa myymäläetsivät saattavat työskennellä tiimeissä, ruokakaupoissa yleensä yksin.

Kinnunen työskentelee käytännössä aina itsekseen.

- Tässä saa olla aika omissa oloissaan. Homma on suurimmaksi osaksi odottelua, jota pitää pystyä kestämään. Joskus saattaa tuntua siltä, että pää hajoaa, kun on pitkä vuoro, eikä mitään tapahdu, Kinnunen sanoo.

Myymäläetsivän työn tärkein taito on osata priorisoida. Kinnunen tarkkailee kauppaan astuvia ihmisiä joko paikasta, josta näkee ovelle tai kameroiden välityksellä. Ketä tahansa Kinnunen ei missään nimessä lähde seuraamaan, vaan hänen pitää osata seuloa joukosta henkilöt, jotka todennäköisimmin näpistävät jotakin.

- Jos seuraa koko ajan kaikkea mikä liikkuu, niin ne oikeat seurattavat voivat jäädä katsomatta.

Mistä myymäläetsivä osaa nämä oikeat seurattavat sitten tunnistaa?

Kinnusella on kaksi ihmisryhmää, joista hän on lähtökohtaisesti kiinnostunut. Näistä ensimmäinen on päihteiden väärinkäyttäjät. Toinen taas hermostuneesti käyttäytyvät ihmiset.

Hermostuneisuus näkyy monilla eri tavoilla. Jotkut vilkuilevat sarjakuvista tuttujen karikatyyrien tavoin hätääntyneesti puolelta toiselle, eivätkä ole hetkeäkään paikoillaan. Osa kävelee kuin laput silmillään suoraan osastolle, josta aikovat näpistää jotain. He eivät huomioi ympäristöä millään tavalla.

- Vaikka mulla on jo aika pitkä kokemus, niin koko ajan taito huomata hermostunut ihminen kehittyy.

Kinnusen arvion mukaan noin puolet päihteiden vaikutuksen alaisina olevista henkilöistä, joita hän kaupassa seuraa, syyllistyy näpistykseen. Hermostuneisuuden perusteella seurattavista näpistelijöiden osuus on noin 20-30 prosenttia.

Kinnusen mukaan myymäläetsivän työ perustuu profilointiin. Sen suhteen pitää kuitenkin olla varovainen. Esimerkiksi etninen profilointi on kielletty poliisihallituksen ohjeissa.

Jos myymäläetsivällä on kokemus siitä, että jotkut etniset ryhmät syyllistyvät näpistyksiin muita useammin, hänellä voi Kinnusen mielestä olla peruste seuraamiselle.

- On jokaisen vartijan ja etsivän päätettävissä, näkeekö jonkin ryhmän todennäköisemmäksi näpistelijäksi kuin muut. Minun näkökantani on, että eri etnisissä ryhmissä on yhtä paljon potentiaalisia varkaita kuin valtaväestössä.

Kun ruokakauppaan tulee näpistelijä, hän pyrkii tavallisesti anastamaan alkoholia. Kinnusen kokemus on, että etenkin lonkeroa menee. Lieneeköhän sitä helpompaa juoda kuin olutta, Kinnunen miettii.

Lonkero on tyypillinen tuote, joka kiinnostaa näpistelijöitä kellonaikaan ja viikonpäivään katsomatta. Kuva: Aleksi Jalava

Muita tyypillisiä anastettavia tuotteita ovat partahöylät, juustot, luontaistuotteet kuten kalaöljykapselit, sisäfilee, kahvipaketit ja murukahvit. Monet näistä tuotteista päätyvät jälleenmyyntiin. Kinnunen epäilee, että murukahvia myydään ja kuljetetaan etenkin itänaapuriin, jossa sitä kulutetaan Suomea enemmän.

Näpistelijöitä on Kinnusen mukaan karkeasti neljää eri tyyppiä. Ensimmäinen on se porukka, joka varastaa tarpeeseen. Näillä ihmisillä ei ole juuri varallisuutta. Nälkä kurnii. Tämä porukka varastaa tuotteita itselleen ja myyntiin.

Edelleen myytäväksi näpistellään monenlaista tavaraa, kuten meikkejä. Eräs nainen keksi niille kerran varsin perusteellinen piilopaikan.

- No sinne, mihin aurinko ei paista, Kinnunen vastaa kysyttäessä, minne hän ne laittoi.

- Naispoliisi tutki hänet ja löysi ne. Kyllä tällainen herättää ihmetystä, että onko kaikki sen arvoista.

Toinen perustyyppi ovat tapanäpistelijät, jotka eivät välitä seurauksista, vaan repivät sakkolapun riekaleiksi.

- Nämä ovat rehellisimpiä. He sanovat, että kunhan pöllittiin, eihän tästä mitään seuraamuksia tule ja että tullaan varastamaan jatkossakin, Kinnunen kertoo.

Kinnusen mielestä lainsäädäntöä voisi muuttaa niin, että kolmesta näpistyksestä vuoden aikana joutuisi jo toviksi vankilaan.

Myymäläetsivän työssä parasta on näpistelijöiden saaminen kiinni. Kinnunen saa siitä kunnon kiksit, vaikka on tehnyt työtä vuosien ajan. Kuva: Aleksi Jalava

Kolmas ryhmä on ammattivarkaat. Yksi Kinnusen uran mieleenpainuvimmista hetkistä tapahtui muutamia viikkoja sitten, kun ilmeinen ammattirikollinen yritti viedä eräästä Helsingin lähiössä sijaitsevasta ruokakaupasta täyden Ikea-kassillisen verran kahvipaketteja.

- Ne oli aseteltu siihen nätisti, kaikki tila kassista oli hyödynnetty. Ei ollut mikään heittokuutio, Kinnunen sanoo ja arvioi, että kassissa oli viitisenkymmentä kahvipakettia.

Kinnunen nappasi näpistelijän kiinni. Kyseinen herra tyytyi kohtaloonsa, eikä lähtenyt turhia selittelemään.

Neljäs näpistelijätyyppi on ne ihmiset, jotka hakevat elämäänsä jännitystä. Kinnunen kertoo saaneensa satimeen "minkkiturkkimummoja", jotka ovat yrittäneet viedä yhden suklaapatukan tiskin ohi.

- Tämä porukka nolostuu kaikkein eniten. He sitten selittelevät, että unohtivat maksaa.

Joskus voi toki käydä niin, että oikeastikin unohtaa maksaa. Myymäläetsivän näkökulmasta tällä ei ole merkitystä, sillä kyse on silti näpistyksestä. Oman totuuttaan voi yrittää saada läpi oikeudessa, jos haluaa viedä asian sinne asti.

Kinnusen tämän päivän työvuoro ruokakaupassa on ollut rauhallinen. Ensimmäisen kahden tunnin aikana hän on havainnut kolme henkilöä, jotka ovat herättäneet epäilyksen.

Lähdemme yhden perään, mutta mies kääntyy hedelmäosastolle. Sinne näpistelijät eivät Kinnusen mukaan mene, joten annamme toistaiseksi olla. Hetken päästä käymme varmuuden vuoksi vilkaisemassa alkoholihyllyt, mutta sinne tämä mies ei koskaan tullut.

Kinnusen arvio on, että tässä kaupassa hän nappaa näpistelijän noin joka 20:s työtunti. Se voi kuulostaa vähältä, mutta sille on syynsä. Näpistelijät todennäköisesti tietävät, että myymäläetsivä voi olla paikalla milloin tahansa. Jo mahdollisuus siitä vähentää innokkuutta koittaa onneaan.

Rikosherkillä alueilla Kinnunen nappaa näpistelijöitä kiinni käytännössä jokaisen työvuoron aikana. Kinnunen ei halua mainita tällaisia alueita nimeltä, mutta usein ne sijaitsevat keskeisillä paikoilla, joissa on vilinää.

Kinnusen ennätys on yhdeksän napattua näpistelijää kahdeksan tunnin työvuoron aikana. Enemmänkin olisi voinut tulla, mutta hänen piti aina odottaa muutamia toveja poliisin tulemista paikalle.

Kinnusen mukaan ei ole olemassa tiettyä kellonaikaa tai viikonpäivää, jolloin näpistyksissä olisi piikki. Voisi luulla, että niitä tapahtuu eniten viikonloppuisin ja iltaisin, mutta ei.

Vain vuodenajalla on väliä. Kesällä näpistetään poikkeuksetta enemmän kuin muulloin. Syksyä ja talvea kohden määrät vähenevät. Kaikkein vähiten näpistetään kenties pieneksi yllätykseksi aivan joulun alla.

- Olisiko ihmisillä silloin vähän joulumieltä, Kinnunen naurahtaa.

Miten varjostaminen kaupan sisällä käytännössä tapahtuu?

Potentiaalisen näpistelijän havaitessaan Kinnunen lähtee henkilön perään, mutta pitää reilua etäisyyttä. Henkilö ei saa nähdä, että häntä varjostetaan. Siksi Kinnunen esittää selaavansa puhelinta tai esimerkiksi lukevansa elintarvikkeiden tuoteselostuksia. Jos mahdollista, Kinnunen pitää henkilöä silmällä hyllyjen välistä tai peilien kautta.

- Vain sillä on merkitystä, että näen henkilön kädet. Katsekontaktia ei saa tulla, Kinnunen painottaa.

Jos tulee, niin hermostunut näpistelijä saattaa tulkita, että joku on kiinnostunut hänestä. Näpistys jää ehkä tekemättä, mutta henkilö voi palata paikalle myöhemmin tai vaihtaa kauppaa.

Joskus katseet kuitenkin kohtaavat. Tällöin Kinnunen siirtää usein katseensa teatraalisesti ylös kuin vilkaistakseen, että mitä käytävän yläpuolella olevassa kyltissä lukikaan.

Myymäläetsivän ammattitaitoon kuuluu se, ettei hän jää kiinni ja paljastu. Siksi seuratessa on pidettävä etäisyyttä. Kuvan tilanne on lavastettu. Kuva: Aleksi Jalava

Kun näpistelijä on laittanut tuotteet reppuunsa, laukkuunsa, kassiinsa tai taskuunsa, hän suuntaa kohti kassoja. Toimintatapoja on kaksi: joko näpistelijä poistuu kävelemällä suoraan kassojen läpi tai menee kuuliaisesti kassajonoon ostamaan jonkin tuotteen. Asiakasta esittäessään näpistelijä voi Kinnusen mukaan tuntea olonsa turvalliseksi.

Ei kannattaisi.

Jos Kinnunen on havainnut tilanteen, hän on kassalla jonossa seuraavana esimerkiksi karkkipussin kanssa. Myymäläetsivän ei kannata estää näpistystä, sillä vaikka näpistyksen yritys on rikos, sen näyttökynnys on melko korkea. Niinpä Kinnunen ottaa henkilön kiinni vasta sen jälkeen, kun tämä on ylittänyt kassalinjan näpistetty tuote mukanaan. Tällöin Kinnunen ottaa ihmiseen pienen kosketuksen, kertoo olevansa vartija ja sanoo, mistä on kyse.

Lähes aina näpistäjä on yllättynyt, kun siviiliasuinen etsivä pysäyttää. Yhdeksän kertaa kymmenestä näpistelijällä on selitys. 98 kertaa sadasta tilanne etenee ainakin melko rauhallisesti siihen, että näpistelijä siirretään huoneeseen tai tilaan, jossa hänet tutkitaan.

Juuso Kinnunen on urallaan napannut satoja näpistelijöitä. Pari kertaa sadasta kiinniotossa on tullut hässäkkää.

- On uhattu kirveellä ja puukolla, hän sanoo.

Mutta vain uhattu, onneksi. Turpaan Kinnunen on kyllä saanut. Lyöjä oli viinaanmenevä mies.

- Hän oli lähdössä karkuun ja otin hihasta kiinni. Hän kääntyi ja vetäisi kaksi pommia päähän, silmään ja leukaan. Tipahdin maahan ja mies pääsi samalla karkuun.

Syystä tai toisesta mies oli jäänyt sadan metrin päässä kaupasta olevan puiston penkille istumaan, josta poliisit nappasivat hänet kiinni.

Mies oli näpistänyt kaupasta yhden lonkeron.

Joskus on käynyt niin, että asiakas on laittanut lonkeron taskuunsa, mutta huomannut, että häntä seurataan. Niinpä hän on jättänyt lonkeron kauppaan, eikä ole suorittanut anastusta. Kuva: Aleksi Jalava

Kun Juuso Kinnusen vuoroa on kulunut kaksi ja puoli tuntia, kauppaan marssii etsivälle tuttu mies, jutun alussa mainittu henkilö, joka jäi loppukesästä Kinnusen satimeen. Ja nyt hän seisoo taas juomahyllyn edessä.

- Se tykkää lonkerosta, Kinnunen sanoo.

Mies ottaa käteensä appelsiinilonkeron.

- Taitaa mennä maksamaan, etsivä sanoo ja seuraa miestä katseellaan.

Tosi on, tällä kertaa mies on aikeissa ostaa eikä varastaa, mutta Kinnunen puuttuu peliin silti ja myyjän lukiessa lonkeron viivakoodia lähestyy miestä. He juttelevat kassan takana hetken rauhallisen oloisesti.

- Mies muisti minut. Sanoin, että koska jäit näpistyksestä täällä kiinni, niin et ole tervetullut. Hän kysyi, että kuinka pitkään aikaan ei saa tänne tulla. Sanoin, että älä nyt hetkeen tule, Kinnunen naurahtaa.

Mutta miksi kaupasta häädetään asiakas, joka ei tällä kertaa ollut näpistänyt mitään?

- Jos hänellä ei olisi ollut nyt rahaa, niin olisi ihan hyvin voinut pölliä jotakin, Kinnunen perustelee.

Hän myöntää, että häntä tavallaan jopa harmittaa, ettei mies näpistänyt mitään. Kiinniotot ovat myymäläetsivän ammatin suola.

- Kun silloin aikanaan aloitin Stokkalla, niin jäin kiinni siihen adrenaliinirysäykseen, joka kiinniotoista tulee edelleen, hän myöntää.

Ilme on taas palautunut lupsakaksi. Sitten se terävöityy hieman.

- Tuo eräs mies on ollut täällä sisällä kaupan ulkopuolella jo ainakin tunnin, Kinnunen sanoo.

Hän aikoo pitää miestä silmällä.