Jari Litmanen avasi osaomistamansa ravintolan Lahdessa maanantaina. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Jalkapallolegenda Jari Litmanen on kärsinyt pitkittyneen koronan oireista yli kaksi vuotta. Rakkain harrastuskin jäi.

Lahti

Jalkapallolegenda Jari Litmasen edelliset runsaat kaksi vuotta ovat olleet karmeita. Litmanen, 51, sairastui koronaan pandemian alkuvaiheessa keväällä 2020.

Lahdessa osaomistamansa ravintola Hookin avajaisissa maanantaina käynyt "Litti" sanoo nyt, että pahin on jo takana, mutta vieläkään hän ei voi palata normaaliin elämäänsä.

Litmasen on pitänyt jättää rakkain harrastuksensa, jalkapallon pelaaminen, kokonaan pois.

- Jälkioireiden vuoksi en edelleenkään pysty vetämään kunnolla jalkapalloa. Se ottaa rankasti päähän, sanoo Litmanen, jonka ei katsota tehneen koskaan varsinaista lopettamispäätöstä.

Amsterdamin Ajaxissa 1990-luvulla maailmanmaineeseen noussut Litmanen on jo aiemmin kertonut julkisuudessa kärsineensä koronaviruksen pitkittyneistä oireista.

Hän kuvailee oireidensa olleen yhtä aikaa niin fyysisiä kuin henkisiä.

- Nyt olen jo aika hyvässä tikissä, eli katseeni on vahvasti eteenpäin ja kuntoni nousee koko ajan. Hyvä niin, sillä korona oli tosiaan painajainen. Erityisesti ensimmäiset puoli vuotta olivat tosi vaikeita, ja vajosin ihmisenä aivan pohjalle.

- Se oli se pahin asia, en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa, Virossa perheineen jo pitkään asunut Litmanen ruotii.

- En jaksanut tehdä mitään ja koska en pystynyt harrastamaan itselleni elintärkeää liikuntaa, oireet kolahtivat myös päänuppiini. Sellaiset puolitoista vuotta tuntui, että oli korona päällä, ja siitä seurasi tietysti iso jumi korvien väliin.

- Pitää muistaa, että sitä ennen olin tehnyt yhä säännöllisesti ammattisporttarin treenejä.

Litmanen osallistui ystävyysotteluun Bulgariassa 2019. Koronan jälkioireiden vuoksi jalkapallo on nyt jäänyt. Kuva: Stoyan Nenov / Reuters

Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Litmanen kertoo pystyneensä hiihtämään toissa talvena vain noin 20 minuutin lenkkejä. Viime talvena hän kuitenkin veti kerran viikossa jo noin tunnin hiihtolenkkejä.

- Pahimpina aikoina en kerta kaikkiaan voinut tehdä pitempiä liikuntasuorituksia, koska siitä olisi seurannut heti pahoinvointia, Litmanen kertoo.

Hiihdon lisäksi hän on harrastanut muun muassa jääkiekkoa ja juoksua. Jalkapalloakin hän on yrittänyt pelata, esimerkiksi virolaisessa harrastesarjajoukkueessa, mutta toistaiseksi siis vaatimattomalla otteella.

- Jalkapallo on mulle edelleen kaikkein rankin laji, ja siksi olen kieltäytynyt systemaattisesti kaikista hyväntekeväisyysmatseistakin. En ole nyt kuin noin 15 minuutin kunnossa, enkä silloin nauttisi pelaamisesta. En mahda luonteelleni mitään, Litmanen korostaa.

Maailman kärkipelaajien joukkoon aikoinaan kuulunut Litmanen ei yksinkertaisesti osaa vain käyskennellä kentällä.

- Kun lähden pelaamaan mitä tahansa matsia, en osaa antaa periksi vaan elän peliä tietokonemaisesti ja pyrin reagoimaan kaikkiin tilanteisiin mahdollisimman ammattimaisesti. Mutta kun kentällä rekkakuskitkin painavat vasemmalta ja oikealta ohi minun nojatessa polviini, tiedän olevani selvästi vajaatehoinen. Jatkan pelaamista, kun olen taas riittävän hyvässä kunnossa.

Litmanen maalijuhlissa Ajaxissa 1996. Kuva: Jerry Lampen / Reuters

Cafun kanssa ystävyysottelussa Thaimaassa 2014. Kuva: Wasawat Lukharang / NurPhoto / ZUMA / MVPhotos

Jalkapallo on joka tapauksessa keskeinen osa Litmasen perheen arkea. Hänen poikansa Caro (pian 17 vuotta) ja Bruno (15) harrastavat lajia aktiivisesti virolaisessa seurajoukkueessa. "Kuningas" itse työskentelee C Moren jalkapalloasiantuntijana.

- Seuraan tietysti tarkasti poikien treenejä ja pelejä, mutta ohjeita pyrin antamaan vain hyvin valikoidusti. Kun annan vinkkejä tai ehdotan jotain, pojat päättävät tietysti itse, ottavatko niitä omaan käyttöönsä, sanoo Litmanen, jolla on ollut Lahdessa kesäasunto jo noin 25 vuotta.

- Valitettavasti isä tietää jalkapallosta enemmän kuin pojat, mutta yritän silti koko ajan huolehtia, ettei siitä tulisi rasite. Olen pojille ennen kaikkea isä. Pian he alkavat olla siinä iässä, että pitäisi tehdä valintoja sen suhteen, kuinka tosissaan lajiin panostavat. Sen päätöksen he tekevät itse.

Litmanen ja Kenny Dalglish osallistuivat hyväntekeväisyyspeliin Liverpoolissa 2014. Kuva: Ed Sykes / Action Images / Reuters

Jari Litmanen ryhtyi Lahdessa aloittavan ravintolan osaomistajaksi. Kuva: Marko Lempinen

Legendan oma isä Olavi Litmanen niitti mainetta sekä pelaajana että valmentajana, ja niiltä ajoilta uuteen ravintolaan on löydetty sisustuselementtejä.

Valokuvat muistuttavat niin ikään ajoista, jolloin Litti Litmasen ja häntä kolme vuotta nuoremman ex-maajoukkuepelaaja Joonas Kolkan taitopohjat luotiin.

Kaksikko oli Lahdessa ilmiö, kiitos lähes tauottoman omatoimisen treenaamisen.

- Opin tuntemaan Joonaksen 14-vuotiaana, kun huomasin hänenkin käytännössä asuvan Suurhallissa. Sittemmin treenasimme yhdessä aina koulupäivien jälkeen, Litti muistelee.

- Samantapaista treenaamisen iloa toivoisin lahtelaisten ja ylipäätään suomalaisten eri lajien nuorten löytävän. Kaikista ei voi eikä tarvitse tulla huippupelaajia, mutta tavoitteellinen treenaaminen auttaa elämässä aina eteenpäin.