Poliiseille ja pelastajille vaikeiden kokemusten purku on kova paikka. Kouluampumisen järkytys tuli esiin vasta pitkän ajan jälkeen.

Poliisi Björn Borg oli mukana ryhmässä, jonka tehtävänä oli mennä sisälle koulurakennukseen Kauhajoen ampumistapauksen aikana vuonna 2008. Surmansa sai 11 ihmistä ampuja mukaan lukien. Kuva: Yle/Tero Kyllönen

23. syyskuuta 2008 22-vuotias ammattikorkeakoulun opiskelija surmasi kymmenen ihmistä ja itsensä Kauhajoella. Poliisi Björn Borgille tuli tehtävä.

- Se paikka oli sellainen, että voin saada itse osuman. Eli tiedostaa sen, että voin kuolla tällä keikalla, Borg kertoo Akuutti: Pelastajien traumat, kun työ menee ihon alle -ohjelmassa.

- Meidän tehtävämme oli tarkastaa luokat, jotka oli lukittu. Ensimmäinen ajatus oli, onko siellä ihmisiä, onko kohdehenkilö, onko hänellä ase?

Hän sanoo, että näky paikalla kuolleista ihmisistä on yhä verkkokalvolla. Tehtävän aikana asiaa ei ehtinyt ajatella, se oli vain suoritettava.

Asiat nousivat pintaan ja kyyneleiksi vasta pari vuotta myöhemmin järjestetyssä posttraumaattisessa työpajassa. Borg muisti tekstiviestin, jonka huolestunut läheinen lähetti tehtävän aikana.

- Kipein kohta oli, kun koko tehtävä oli ohi. Otin kännykän taskusta ja yksi henkilö oli laittanut viestiä, että kai kaikki ok.

Viestin muistaminen sai Borgin murtumaan posttraumaattisessa työpajassa.

- Itkin kuin pieni lapsi.

Borg kertoo myös kolmesta lyhyen ajan sisällä tapahtuneesta itsemurhasta, joihin hän törmäsi työssään. Ne jäivät painamaan mieltä.

Poliisit katsoivat itse, että pelkkä tavallinen kriisiapu ei enää riitä, vaan tarvitaan työpajoja. Niistä hyötyvät myös pelastus- ja ensihoitotehtävissä työskentelevät.

- Ringissä voi istua 24 ihmistä ja tiedän, että kaikki tietävät, mistä puhun, sanoo työpajoja vetänyt psykoterapeutti Markku Andelin.

Näiden ihmisten tehtävissä vaikeiden kokemusten kohtaaminen on arkea.

- Vaara on siinä, että rupeaa kyynistymään. Mikään ei tunnu enää miltään.

Palomies Lasse Niininen kertoo aina pystyneensä toimimaan eri tilanteissa. Perheellistä miestä kuitenkin vaivasivat erityisesti lapsiuhrien kohtalot. Stressi teki kotona hiljaiseksi ja kiukkuiseksi.

- Ei sitä ymmärräkään ennen kuin alkaa miettiä, kannattaako tätä enää tehdä. Niin että tulee kuppi täyteen, Niininen kertoo.

Palomies Lasse Niininen tietää, että jotkut tehtävät jäävät vaivaamaan. Kuva: Tero Kyllönen

Pysähtymisen paikka tuli vuonna 2020, kun Niininen sairasti syövän ja palasi sen jälkeen töihin. Hän viihtyi työporukassa, mutta mietti tosissaan, kannattaako perhe-elämää uhrata työn vuoksi.

Posttraumaattinen työpaja auttoi. Niininen kertoo vanhemmista työtovereista, jotka yllättyivät positiivisesti. Osin kyse oli samasta, kun 1980- ja 1990-luvuilla istuttiin "kolmessa promillessa kapakassa ja itkettiin kaverin olkapäätä vasten". Paha olo piti saada pois.

- Sanotaan, että olette palomiehiä, teidän tulee kestää. Mutta ei pidä kestää enempää kuin kenenkään muidenkaan, Niininen summaa.

Akuutissa tutkitaan myös toisia tapoja tunnetilojen purkamiseksi. Yksi on seikkailuterapia, jossa vaikkapa laskeudutaan kallioseinää köyden varassa. Menetelmää käyttävät eliittisotilaatkin.

Akuutti: Pelastajien traumat, kun työ menee ihon alle tiistaina 1.11. TV1 klo 20.00, sunnuntaina 30.10. Yle Areena