Japanilaisten puupiirrosten julmat äijät olivat teatteria.

Hurja ukko. Ukko riehuu. Ukolla on terävä miekka.

Onneksi se on vain piirrosukko. Ja piirroskin kuvaa teatteriesitystä. Ja on onneksi turvallisessa Sinebrychoffin taidemuseossa. Kirsikkapuun alla -näyttely esittelee japanilaisia puupiirroksia.

Niiden suuri buumi oli 1700-luvulla, jolloin piirroksia alkoi saapua Eurooppaankin. Piirrosten ohuet viivat innostivat eurooppalaisia taiteilijoita. Japanilaiset saivat taas vaikutteita eurooppalaisesta maisemamaalauksesta. Näin kulttuurit rikastuttavat toisiaan.

Suomi ei oikeastaan 1700-luvulla kuulunut Eurooppaan ja 1800-luvullakin oli vähän niin ja näin, jos meri oli jäässä. Niinpä täällä japanilaisia puupiirroskokoelmia päästiin täydentämään kunnolla vasta 1900-luvun alussa. Silloin ne olivatkin jo vähän passé Euroopassa ja halvempia.

Sinällään aiheet ovat arkisia. Japanilaiset harrastivat kotimaan matkailua jo muutama sata vuotta sitten. Levähdyspaikat olivat suosittuja piirrosten aiheita. Niistä tehtiin sarjojakin: kerää kaikki kuvat.

Muistatteko muuten kuinka kyllästymiseen asti ihmiset jaksoivat esitellä lomadiojaan muutama vuosikymmen sitten?

Näyttelyesitteen mukaan 1800-luvulla vaikuttanut piirtäjä Ando Hiroshige pahoitteli rajoittuneisuuttaan: "Oli hankalaa saada kaikki piirrettyä, koska luonnoskirjani sivut olivat melko pienet, mutta vaikka olen monta asiaa tiivistänyt, on sommitelma täsmälleen kuin maiseman todellinen kuvajainen, jotta niistä voivat nauttia nekin, jotka eivät pääse matkustamaan. Pahoittelen siveltimenkäyttöni kömpelyyttä."

Ihan turhaan.

Iso osa piirroksista esittää teatterimaailmaa. Jotkut tuntuvat ihan vain kuulujen näyttelijöiden fanikuvilta. Arkea teatterin kulisseissa esitellään. Toimintakuvissa heiluvat miekat, tuskin aidot.

Puumiekan kalistelu kuuluu eurooppalaisenkin teatterin historiaan. Shakespearen näyttelijöiden täytyi osata asiansa, olihan yleisössä aatelin ammattisotilaita. Sen paremmin vanhassa Japanissa kuin Euroopassakaan ei ollut mahdollista käyttää stuntmiehiä tai digitaalisia tehosteita. Toimintakohtausten piti mennä kerralla putkeen.

Tämä selittänee japanilaisten piirrosten miekkamiesten julmia ilmeitä. Jostainhan se dramatiikka piti saada, kun sankari ei voinut välillä hypätä tähtilaivaan.

Vuoden 1?000 paikkeilla kirjoitetun romanttisen teoksen Genjin tarinan tapahtumat ovat monen piirroksen aiheina. Sen loi hovinainen Murasaki Shikibu.

Maailman ensimmäinen nimeltä tunnettu kaunokirjailija on muuten myös nainen. Mesopotamialainen papitar ja runoilija Enheduanna eli reilut neljä tuhatta vuotta sitten, kauan ennen kreikkalaista Sapfoakin.

Myös Enheduannan kunniaksi on hiljan avattu näyttely. Se tosin on New Yorkissa. Varmaan Enheduannasta tuntuisi hassulta tieto, että neljätuhatta vuotta kuoleman jälkeen häntä juhlitaan mantereella, josta hänen eläessään ei ollut tietoakaan.

Tai tuskin japanilaisen matkamuiston piirtäjä ajatteli, että sitä muutama sata vuotta myöhemmin ihailtaisiin Helsingissä.

Näin mielenkiintoiset asiat ylittävät ajan ja etäisyydet.