Muusikko Aija Puurtisesta tuli parikymppisenä yhtäkkiä tähti, ja se ärsytti monia hänen miespuolisia kollegojaan. Osa heistä solvasi ja vähätteli Puurtista, osa kävi häneen jopa käsiksi. Nyt, 40 vuotta myöhemmin Puurtinen jatkaa edelleen muusikon työtä ja saa anteeksipyyntöjä vähättelijöiltään.

Aija Puurtinen on tehnyt pitkän uran muusikkona ja Sibelius-Akatemian lehtorina. Samalla hän on nähnyt, miten musiikkimaailma on kehittynyt. Kuva: Antti Hämäläinen / IS, Mikko Stig / Lehtikuva

Tämä on vaivannut minua pitkään. En muista kaikkea tapahtunutta, mutta tiedän, että olen sanonut ja tehnyt jotain todella törkeää tai käynyt sinuun käsiksi. Haluan pyytää sitä anteeksi.

Muusikko ja musiikin tohtori Aija Puurtinen kuulee vastaavat sanat liki kuukausittain. Hän on kohdannut sattumalta lukuisia ahdistelijoitaan, jotka ovat katuneet asioita, joita he ovat tehneet hänelle vuosia aiemmin. Moni anteeksipyytäjistä on suomalainen musiikkimaailman tähti, Puurtisen kollega ja kansan suosikki. He ovat joko vähätelleet Puurtista, puhuneet hänestä hirvittäviä asioita selän takana tai ahdistelleet häntä seksuaalisesti.

- Joillakin heistä on ollut pahoja päihdeongelmia, ja törkeä käyttäytyminen minua kohtaan on liittynyt vahvaan alkoholinkäyttöön. He eivät usein edes muista, mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut, mutta se ei tee siitä sen hyväksyttävämpää, Puurtinen sanoo.

- Olen antanut heille anteeksi, mutta tiettyjen ihmisten kanssa en halua olla tekemisissä ollenkaan. Onneksi voin valita, etten tee heidän kanssaan töitä tai tapaa heitä muutenkaan.

Aija Puurtinen, 63, nousi tähdeksi tasan 40 vuotta sitten Honey B & T-Bones -yhtyeen basistina. Bändin alkuperäinen basisti jätti tulematta treeneihin elokuussa 1982, ja yhtyeessä soittaneet Puurtisen poikaystävä Esa Kuloniemi ja veli Ismo Puurtinen huolestuivat. Bändille oli sovittu keikka ydinaseita vastustavaan tapahtumaan kahden viikon päähän, joten basistille oli löydettävä nopeasti korvaaja.

Esa ja Ismo kääntyivät Sibelius-Akatemiassa musiikkia opiskelleen Puurtisen puoleen. Hän ei ollut koskaan soittanut bassoa, mutta suostui pelastamaan miehet pinteestä.

- Otin kahdessa viikossa haltuun uuden instrumentin ja keikkasetin, mutta itse keikasta en muista mitään, koska jännitys oli aika vahva, Puurtinen kertoo huvittuneena.

- Ilmeisesti se meni riittävän hyvin, koska 40 vuotta myöhemmin olen edelleen bändissä.

Esa Kuloniemi, Aija Puurtinen ja Honey B & T-Bonesin silloinen rumpali Jari Kettunen vuonna 1995. Kuva: Seppo Haavisto

Kun Puurtinen aloitti parikymppisenä Honey B & T-Bonesissa, ei Suomessa ollut juuri nähty nuoria naisbasisteja. Naiset oli totuttu näkemään lähinnä laulajina, ei maskuliinisen soittimen soittajina tai vakavasti otettavina muusikoina. Puurtinen herätti alusta saakka huomiota, ja kun bändi pääsi vuonna 1985 Levyraatiin, räjähti julkisuus nopeasti käsiin.

Puurtisesta tehtiin bändin keulahahmo ja solisti, yhtyeen musiikki pääsi radiosoittoon ja he keikkailivat Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa. Puurtinen poseerasi naistenlehdissä ja antoi paljon haastatteluja, sillä levy-yhtiö haistoi ihmisten kiinnostuksen räväkkää naisrokkaria kohtaan.

Osaa musiikkialan kollegoista äkkisuosio tuntui kuitenkin ärsyttävän.

- Se ärsytti monia sellaisia, jotka olivat hyviä muusikoita ja soittivat bändeissä, jotka eivät olleet päässeet niin hyvin esille. He kritisoivat meitä siitä, että olimme minun avullani päässeet muka esille. Soittotaitoani ja musiikillista osaamistani väheksyttiin.

Aija Puurtinen arvostaa sitä, että ihmiset pyytävät häneltä anteeksi vuosikymmenien takaisia asioita. Moni Puurtista kohtaan törkeästi käyttäytynyt on tunnettu muusikko ja oman alansa arvostettu ammattilainen. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Puurtisen mukaan häneen suhtauduttiin 1980-luvulla hyvin eri tavalla kuin hänen mieskollegoihinsa. Se näkyi sekä erityiskohteluna että rajuna lyttäämisenä. Ennen Tavastian-keikkaa eräs kollega täräytti nuorelle Puurtiselle päin naamaa ilkeitä kommentteja.

- Hän sanoi, että et ole oikeasti yhtään mitään ja olet täällä vain siksi, että olet nainen - että menehän nyt vetämään se surkea keikkasi, en arvosta sinua pätkääkään. Se iski kovaa.

Aina vähättely ei jäänyt vain sanojen tasolle. Puurtinen muistaa lukuisia kertoja, kun joko kollegat tai yleisön jäsenet kourivat ja ahdistelivat häntä seksuaalisesti keikkapaikoilla.

- Muusikkokollegoilla oli mukamas joku oikeus kähmiä minua. Kun kävelin ohi, he tarttuivat pakarastani kiinni, tai jos olin roudaamassa, molemmat käteni kantoivat jotakin ja olin puolustuskyvytön, käytettiin se hetki hyväksi ja käytiin kiinni. Jos pukeuduin provosoivasti, katsottiin, että minua saa kouria miten tykkää.

- Opin pian varomaan, että tiettyjen ihmisten lähellä en voinut edes kävellä, koska he saattoivat tehdä ihan mitä tahansa. Oli tietyt tyypit, jotka tekivät sitä toistuvasti ja olivat tosi arvaamattomia.

Häirintää tapahtui jopa silloin, kun vierellä seisoivat bändissä soittaneet Puurtisen poikaystävä ja veli.

- Se tuntuu silmissäni vieläkin törkeämmältä ja moukkamaisemmalta.

Aija Puurtinen kuvattuna vuonna 2008. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

1980-luvulla häirinnästä ei puhuttu samalla tavalla kuin nykyään. Puurtinen käsitteli asiaa bändinsä sisällä, muttei sanonut ahdistelijoille suoraan mitään. Vaikka hän oli lavalla raju rokkari, oli hän oikeassa elämässä hyvin ujo.

- Olen maaseudulta kotoisin ja siellä oli paljon todella epäasiallista käyttäytymistä. Vanhat miehet saattoivat käydä käsiksi murrosikäiseen tyttöön. Teini-iässä löin ja pistin vastaan, mutta sitten ammattikuvioissa en jostain syystä osannutkaan tehdä niin.

- Luulen, että olin niin järkyttynyt siitä, että olimme kollegoita ja teimme samaa työtä - ja silti tällaista tapahtui. Se oli uusi kokemus, enkä osannut suhtautua siihen.

Puurtisen poikaystävä, josta tuli myöhemmin hänen puolisonsa, olisi ollut valmis puuttumaan tilanteisiin ja selvittelemään välejä ahdistelijoiden kanssa keikkapaikkojen takahuoneissa ja parkkipaikoilla.

- Sanoin, että ei, tämä on minun asiani ja minun pitää itse ratkaista se jossain vaiheessa.

Puurtinen uskoo, että häirintä vähenee, kun siitä puhutaaan sinnikkäästi ääneen. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Nykyään vähättely ja ahdistelu ovat Puurtisen mukaan hyvin harvinaisia. Epäasiallinen käytös väheni, kun Honey B & T-Bones niitti lisää mainetta, julkaisi useita levyjä ja pysyi sitkeästi pinnalla vuosien ajan. Puurtinen uskoo, että vähättelijät tajusivat, ettei hän tulisi katoamaan mihinkään, vaan tekisi sinnikkäästi musiikkia jatkossakin.

- Myös fyysinen ahdistelu kollegojen taholta loppui. Silti edelleen keikoilla saattaa yleisön joukossa olla joku, joka tarraa kiinni. Siitä ei ole kauaa, kun jouduin menemään yleisön läpi lavalle ja joku ehti kouraista minua.

Enää Puurtinen ei jää sanattomaksi. Hän ottaa asian esiin lavalla ja kertoo yleisölle tapahtuneesta.

- Sanon, että miettikää, tulin äsken tosta läpi ja eräs herrahenkilö halusi yhtäkkiä tarttua minua pakarasta kiinni. Pidän huolen, että nöyryytän tekijää julkisesti. Yleisön tuki minulle oli vahva, ja kyseinen herra uskoakseni halusi painua maan rakoon.

Honey B & The T-Bones Pori Jazz -festivaaleilla 2012. Kuva: Sari Gustafsson / Lehtikuva

Puurtinen käsittelee kokemuksiaan myös Honey B & T-Bonesin uudella albumilla. Shake The Dust From Your Feet -kappale kertoo vähättelystä ja kehottaa nostamaan kaikenlaisen häiriökäyttäytymisen esiin. Biisin sanoma on, ettei pidä uhriutua tai määritellä itseään ulkopuolisten törkeän käytöksen takia.

Uusi Buzzing! Vol. 2 -levy on osa Honey B & T-Bonesin 40-vuotisjuhlavuotta. Sen lisäksi tiedossa on keikkoja, kirja ja jo kesällä julkaistu kokoelma-albumi.

Nykyään Honey B & T-Bonesissa soittaa Puurtisen ja hänen puolisonsa lisäksi heidän 20-vuotias rumpalipoikansa Mooses Kuloniemi ja basisti Pekka Rajamäki. Bändi on pysynyt eräänlaisena perheyrityksenä, jonka taiteellisesta johtamisesta vastaa Puurtinen.

Muusikon työn ohella Puurtinen on toiminut jo vuosien ajan Sibelius-Akatemian lehtorina ja aikaisemmin myös ainejohtajana sekä UMK:n artistien lauluvalmentajana. Lisäksi hän opastaa joskus Masked Singer -kilpailijoita ja välillä myös Vain elämää -artisteja.

Vapaa-ajallaan Puurtinen joogaa ja urheilee muuten. Hän on vegaani ja pitää tarkkaan huolen ruokavaliostaan. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Puurtinen kokee, että moni asia musiikkialalla on mennyt neljässä vuosikymmenessä valtavasti eteenpäin. Vähättely on vähentynyt, sukupuolien välille piirretyt erot hälvenneet ja häirinnästä puhutaan nykyään ääneen. Silti tehtävää riittää edelleen, sillä uusia ahdistelutapauksia tulee edelleen ilmi.

- Tästä aiheesta on puhuttu julkisesti aika paljon jo pitkään, mutta silti viesti ei vaan tunnu menevän perille kaikille. Se on todella kummallista, välinpitämätöntä, sivistymätöntä ja ajattelematonta. Mitä pitäisi tapahtua, että tällainen käytös loppuisi?

Puurtinen uskoo, että hän tulee saamaan anteeksipyyntöjä vanhoilta vähättelijöiltään vielä pitkään. Hän toivoo, että kertomalla kokemuksistaan julkisesti hän voisi kannustaa myös muita pyytämään ja antamaan anteeksi.

- On vielä muutama tyyppi, joilta toivoisin anteeksipyyntöä. On tärkeää, että pystyy pyytämään anteeksi, oli asia tapahtunut sitten vuosi tai 20 vuotta sitten.