Sdp:n ja kepun on helppo kiistellä turhuuksista kuten maastapoistumisverosta. Niin äänestäjien huomion saa pois isoista asioista.

Vuonna 1988 ilmestyi suomeksi ruotsalaisen Ulf Löfgrenin kirja Jussi riemastuu (Weilin & Göös).

Siinä Jussi-jänis löi vasaralla sormeensa ja sadatteli tietysti kivun keskellä. Ystävänsä Lassi sitten kävi opastamaan Jussia kaiken suhteellisuudesta. Hän kehotti Jussia pohtimaan, kuinka kipeää olisi tehnyt, jos esimerkiksi elefantti olisi astunut varpaan päälle. Niin että oikeastaan Jussilla kävi erinomainen tuuri, kun selvisi vasaraniskulla sormeensa, Lassi analysoi. Hetken pohdittuaan Jussi oli samaa mieltä. Kipukin unohtui asiaa pohtiessa.

Sdp ja keskusta toimivat nyt Lassin oppien mukaan.

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko yrittää kiinnittää äänestäjien huomiota maastapoistumisveroon, joka on kirjattu hallitusohjelmaan. Saarikko haluaa haudata koko veron.

Sdp:ssä veroa puolustaa äänekkäimmin varapuheenjohtaja Matias Mäkynen, jonka tehtäväksi puolueessa on jäänyt erikoisten talouslinjausten kaunistelu.

Maastapoistumisvero on luonteeltaan sivuseikka, painoarvoltaan muikunluun luokkaa. Veron tuotto olisi mitätön, jopa negatiivinen. Toisaalta, verosta ei olisi haittaa kuin kouralliselle väkeä, joista osa oikeasti välttelee veroja muuttamalla sopivin väliajoin ulkomaille.

Maastapoistumisverolla onkin nyt aivan erityinen tehtävä.

Suomi on menossa kohti kolmatta kovaa koronatalvea. Valtio on pahasti ylivelkaantunut. Korkotaso on nousussa. Sote-sektori on pahasti sekaisin ja entistä hurjemmaksi sekaannus muuttuu, kun hyvinvointialueet huomaavat oikeasti rahapulansa merkityksen. Ja sitten on Venäjä.

Isot ongelmat ovat hallitukselle hankalia, koska niihin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Siksi sdp:n ja kepun on helpompi kiistellä turhuuksista kuten maastapoistumisverosta. Jos äänestäjien huomion saa Lassin opeilla pois isoista asioista, vaaleihin asti voi ehkä selvitä illuusioiden avulla. Vaalien jälkeinen aika on sen ajan murhe.

Demareiden ja kepulaisten kannattaa silti lukea se Jussi-kirja loppuun asti. Viime sivuilla Lassi lyö vahingossa itse vasaralla sormeensa, ja Jussi pääsee iloitsemaan ystäväänsä kohdanneesta onnenpotkusta.

Mahdollista on, että riitely paisuttaa mitättömänkin asian suureksi. Silloin kumpikin osapuoli häviää, ja sivusta seuranneet keräävät pisteet.

Varmaa on, että huomion kiinnittäminen sivuseikkoihin ei poista isoja ongelmia, joihin hallituksen on pakko jossain vaiheessa tarttua. Mitä nopeammin se sen tekee, sitä pienemmäksi jäävät oikeat vahingot.

On sekin mahdollista, että toimimalla vastuuntuntoisesti, avoimesti ja rehellisesti vaalien allakin, voi pärjätä vaaleissa. Todennäköistä se ei ole, mutta mahdollista se on. Kukahan kokeilisi?

Kirjoittaja on Tekniikan Maailman päätoimittaja.