Yosemiten kansallispuiston luonto pakottaa käyttämää suuria sanoja: sen kalliot ovat veistoksellisia, puut jopa pari tuhatta vuotta vanhoja. Mutta yllättäen, Kalifornian karhut ovat tavallisia tuttavuuksia.

Kuva: Pasi Kostiainen

Äkkiä kuuluu huuto. Ei pelästynyt, vaan innostunut.

-?Oh my God! Karhu!

Vain noin 20 metrin päässä todellakin puuhailee karhu. Se kävelee mökkikylän järven rantaviivaa tutkien vapaa-ajan kalastajien ämpäreitä ja tarvikkeita.

Karhun kohtaaminen lähietäisyydeltä on vaikuttava kokemus. Kuva: Pasi Kostiainen

Tuijotan, hapuilen puhelinta ja kameraa. Osa matkaseurueesta ryntää lähemmäs. Karhu vilkaisee meitä, itseään tuijottavia ja kuvaavia ihmisiä ja lähtee kävelemään rantaviivaa pitkin.

Pari kertaa se pysähtyy, ja katsoo meihin olkansa yli.

-?Älkää menkö lähemmäs. Se on kuitenkin villieläin, huutaa Michael, paikallinen, joka asuu täällä, Pohjois-Kalifornian Mammoth Lakesissa.

Ei tulisi mieleenkään.

Suomalaisena säpsähtää karhua, vaikka Kaliforniassa, Yosemiten kansallispuistossa ja muualla Sierra Nevadan vuoristoseudulla on muutaman päivän matkalla saanut kuulla paikallisen mustakarhun olevan harmiton - ja paikallisille tavallinen - tuttavuus. Moni on sanonut kohtaavansa karhun viikoittain.

Mustakarhu on juuri se eläin, josta IS:n verkkosivuilta löytää nopealla haulla muun muassa seuraavat, Yhdysvalloissa kuvatut uutisvideot:

"Suuri ja karvainen kuokkavieras keskeytti lapsen syntymäpäiväjuhlat"

"Vallaton karvakamu leikki pallolla keskellä asuinaluetta - innostui välillä kiipeilemään"

"Mikä röyhkeys - paatunut mustakarhu murtautui autoihin ja teki "asioita" "

Ei siis ihme, että hotellin ulkopuolella törmää karhuhälytys-kylttiin. Siinä on vastuulauseke: hotelli ei korvaa autoihin jätettyjen ruokien aiheuttamia murtautumisia.

Aivan kuten kohtaamamme karhu oli kiinnostunut kalastajien saaliista ja eväistä, sekasyöjäeläin ahdistelee ihmisiä vain, jos arvelee saavansa niiltä ruokaa. Ihmisiä mustakarhut eivät syö, vakuuttelevat paikalliset. Heistä muutama kertoo, ettei mustakarhu ole tappanut Kaliforniassa ihmisiä "ainakaan sataan vuoteen".

Kyltti muistuttaa ettei autoissa saa pitää mitään syötävää. Kuva: Pasi Kostiainen

Voi pitää paikkansa, mutta ihan halinalle ei mustakarhukaan ole. Kanadassa mustakarhun surmaamiksi joutui ihmisiä Outdoor Life -lehden mukaan vuosina 1978 ja 1997.

"Näin karhun" on ollut ensimmäinen asia, jonka olen kertonut ystävilleni reissusta Pohjois-Kalifornian luontokohteisiin, Yosemiten kansallispuistoon ja Sierra Nevadan vuoristoon.

Siinä valpastuu suomalainen, "metsän kuningasta" eli täkäläistä ruskeakarhua kunnioittamaan tottunut kertoja ja kuulija.

Karhusta on myös helppo aloittaa. Vaikka se on iso eläin, se on jotenkin sanojen kokoinen. Hahmotettava.

Karhu on karhu, ruskea tai musta. Ja villin karhun kohtaaminen on kova juttu. Elämys.

Mutta elämyksiä ovat myös jättiläispunapuut, jotka kasvavat pitkälti yli sata metriä pitkiksi ja elävät jopa pari tuhatta vuotta.

Ihminen on todella pieni jättiläispunapuiden kupeessa. Kuva: Pasi Kostiainen

Siinä on mittatikkua ihmiskunnan sähläyksille.

Paitsi, että eräs ihmisten aiheuttama ongelma uhkaa nyt näitä jylhiä puita: ilmastokriisi. Siksi Yosemiten kansallispuistosta kantautuu vuosittain uutisia metsäpaloista.

-?Amerikan alkuperäisasukkaat tiesivät kauan sitten, että on olemassa hyviä metsäpaloja, jotka hoitavat metsää. Tiede on vasta hiljattain ymmärtänyt saman. Mutta ilmastokriisistä johtuvat metsäpalot ovat hallitsemattomia. Ne aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa, Yosemiten kansallispuiston metsänvartija Scott Gediman sanoo.

Hän on metsänvartijana kutsumustöissä. Los Angelesissa kasvanut Gediman haaveili 6-vuotiaana partioivansa aikuisena jättiläispuiden, mustakarhujen ja kondorikotkien sekä jylhien maisemien keskellä leveälierisessä rangerin hatussa. Ja juuri niin hän on työkseen tehnyt.

- Luonto on nähtävyytemme, sanoo Yosemiten kansallispuiston metsänvartija Scott Gediman. Kuva: Pasi Kostiainen

Luonnonilmiöiden selittämisen lisäksi Gedimanilla riittää tarinoita Yosemitea ihailemaan tulleista julkisuuden henkilöistä. Vaikkapa siitä, kuinka näyttelijätähdet Jennifer Aniston ja Brad Pitt piilottelivat suhteensa alkuaikoina Yosemitessa hienosto­hotelli Ahwahneen sviitissä. Gedimanin mukaan Aniston ja Pitt kävelivät pienessä kylässä sekä vaellus­reiteillä melko tunnistamattomina ja saivat olla rauhassa kaikkiaan viikon ajan.

Ahwahnee-hotellissa myös muistettiin kuningatar Elisabetia tämän kuoleman jälkeen kattamalla ravintolan Kuningattaren pöytä kahdelle, kuningattaren valokuvan ja palavan kynttilän viereen. Elisabeth ja hänen puolisonsa Philip olivat ruokailleet samassa pöydässä.

Kalifornian luonnon vetovoima tehoaa niin näyttelijöihin kuin kuninkaallisiinkin, eikä sitä ihmettele, kun ajaa autolla vaikkapa Tioga Pass -reitin, tietulleilla säännöstellyn reitin Yosemiten kansallispuistosta Mammoth Lakesin talviurheilukaupunkiin.

Maisemia ei voi kuvailla sortumatta mahtipontisuuksiin: jylhiä laaksoja reunustavat veistoksellisen jyrkät kalliomuodostelmat - kaikki on suurta, niin kuin Amerikassa tapaa olla.

Yosemiten kansallispuiston alueella saa nauttia henkeäsalpaavista maisemista. Kuva: Pasi Kostiainen

Talvikaudella, joka voi kestää lokakuusta toukokuuhun, Tioga Passin vuoristosolaa halkova State Route 120 on runsaan lumen takia suljettu. Ollaanhan Yhdysvaltain korkeimmalla tieosuudella, yli kolmessa kilometrissä.

-?Meillä ei ole hienoja kirkkoja eikä yhtä paljon taideaarteita pursuvia museoita kuin teillä Euroopassa, metsänvartija Gediman sanoo.

-?Mutta me voimme ylpeillä sillä, että Yosemite on maailman ensimmäinen kansallispuisto. Se perustettiin jo 1890. Nähtävyytemme on luonto.

Kuten karhut.

-?On tuolla jossain puumiakin, vuoristoleijonia, Gediman sanoo.

-?Mutta niihin et halua törmätä.