Vimpeli sekosi, kun Veto voitti pesäpalloilun juhlavuoden mestaruuden.

Vimpelin pelaajat uittivat Poikaa eli mestaruuspokaalia. Kuva: TIMO AALTO / LEHTIKUVA

VIMPELI

Villit kansanjuhlat alkoivat jo Saarikentällä, kun 3?800-päinen yleisö päästettiin kentälle sen jälkeen kun pelaajat olivat saaneet mitalinsa.

- Tätä on vaikea kuvata sanoin. Tietysti tämä merkitsee paljon itselle ja joukkueelle, mutta myös Vimpelille. Tämä on meidän kaikkien voitto, hehkutti Vimpelin Vetoa koko uransa ajan edustanut 41-vuotias lyöjäjokeri Janne Mäkelä.

Mestaruus oli Mäkelälle jo neljäs, mutta maistui todella hyvältä.

- Meidän joukkue oli tänä vuonna äärettömän tasapainoinen.

- Finaalissa emme hävinneet yhtään jaksoa, se kertoo pelistä ja sen tasosta kaiken, Mäkelä muistutti.

Mäkelä löi kolmannessa finaalissa kaksi juoksua, samaan pystyi ensimmäisen mestaruutensa vihdoin saanut Jukka-Pekka Vainionpää. Myös hän tykitti finaalissa kaksi juoksua.

- Tätä jahdattiin 13 vuotta ja nyt se on totta. Tätä tunnetta ei voi sanoin kuvata, Vainionpää huokaili selvästi liikuttuneena.

Lue lisää: Vimpeli on pesäpallon Suomen mestari!

Vimpelin lyöjäjokerit olivat koko finaalin hurjassa iskussa ja se oli yksi finaalisarjan kulmakivistä. Manse PP:llä ei ollut heittää peliin yhtä kovia jokereita.

- Me täydennämme hyvin toisiamme. Jos toisella on vähän heikompi päivä, niin toinen hoitaa sitten hommat kotiin, Mäkelä naureskeli.

Mäkelän jatkosta ei ole vielä selvyyttä.

- En tiedä, katsellaan ja makustellaan nyt tätä mestaruutta.

Mutta kun peli kulkee noin hyvin, niin miksi sitä lopettamaan.

- Sanopas muuta.

Vimpelin Veto oli finaalisarjassa ylivoimainen. Kuva: Timo Aalto / Lehtikuva

Jos oli mestaruus ensimmäinen Vainionpäälle, niin sitä se oli myös pelinjohtaja Tomi Niskaselle. Hän pystyi hyödyntämään kokemuksen ja nuoruuden innon maksimaalisella tavalla, eikä sortunut peluuttamaan vain konkariosastoa.

Siinä kun jokeriosastolla kantavina voimina olivat kokeneet pelaajat, oli Vimpelin voima omissa nuorissa.

- Aivan huikeita nousuja ja tarinoita meidän nuorilta, hehkutti kauden sensaatiopelaajiin kuulunut Elmeri Anttila.

Eipä hän ole itsekään iällä pilattu. 22-vuotiaana hänellä on kuitenkin jo kolme SM-pronssia ja nyt tuli ensimmäinen kulta.

- Fiilikset ovat aivan katossa. On tämä upea asia joukkueelle ja koko Vimpelille. Ja kyllähän tuo kaveri pelasi itsensä sarjan tähtisikermään, huikea tarina, Anttila nauraa kun Teemu Kinnunen käveli vierestä ohi.

Kinnunen on vahvasti kiinni vuoden lukkarin tittelissä. Kolmannessakin finaalissa hän oli lautasen herra.

- Ihan hyvinhän se meni. Vähän oli välillä jännitystä ilmassa, mutta kyllähän me olimme kuskin paikalla koko ottelun ajan, Kinnunen naureskeli.

Kuva: Timo Aalto / Lehtikuva

Vimpelin mestaruuden yksi sinetöijä oli Mikko Kanala. Hän oli takareiden revähdyksen vuoksi poissa pelikentiltä peräti kaksi kuukautta, mutta finaaleissa mies oli kuin se kuuluisa meijerin seinä. Pallo ei mennyt läpi.

- On tämä mahtavaa. Työ sai parhaan mahdollisen palkinnon, Kanala huokaili.

Kanala oli myös se pelaaja, joka vei mestaruuspystin eli Pojan uimaan Savonjokeen.

- Nyt pääsee Poika uimaan. Pestään siitä kaupungin tomut pois, Kanala hihkui ja painui törmältä alas koko joukkueen kanssa.

Kanala ja Olli Heikkala muodostivat Vimpelin kakkoskärjen ja se toimi finaaleissa täydellisesti. Kumpikin toi ottelussa yhden juoksun. Ulkokentällä he pelasivat jälleen loisto-ottelun.

- Upeaa nostella Poikaa. Kaikesta näkee, että se on iloinen kotiinpaluusta.

Vimpelissä järjestetään Lakiksella kansanjuhlat alkaen kello 21. Joukkueen oletetaan saapuvan juhlapaikalle ennen puoltayötä.

Kuva: Timo Aalto / Lehtikuva