Suomi-Itä-Saksa-Italia -maaottelu vuonna 1961. Kuva: Kalle Kultala / Lehtikuva

Pituushypyn ainoan suomalaisen olympiamitalistin Jorma Valkaman elämä päättyi joulukuussa 1962 auto-onnettomuudessa Hollolassa.

Liverpoolissa jahdattiin tiistaina 11. joulukuuta 1962 "Kuuhulluksi" ristittyä tuntematonta murhaajaa, joka oli iskenyt täyden kuun aikana jo toisen kerran. Suomessa Töölön Vesa piristi jääkiekon SM-sarjaa lyömällä Porin Karhut Helsingin Jäästadionilla 4-2.

Päivän ykkösuutinen ja järkyttävä sellainen kantautui kuitenkin Hollolasta. Pronssimitalin Melbournen olympiakisoissa 1956 saavuttanut pituushyppääjä Jorma Valkama, 34, oli kuollut tiistain vastaisena yönä auto-onnettomuudessa Hollolan Vesalassa.

-?Poliisit soittivat neljän aikaan yöllä ovikelloa. Asuimme Käärmetalossa Käpylässä, Jorma Valkaman tytär ja perheen ainoa lapsi Raija Valkama muistelee.

Hän oli tuolloin 13-vuotias.

-?Paras ystäväni sanoi minulle heti auto-onnettomuuden jälkeen, että sinunhan on varmaan helpompi kestää tuo, kun olet tottunut siihen, ettei isä ole kotona. Toisen 13-vuotiaan kommentti oli aika pitkälle täydellinen lausunto siinä tilanteessa, Raija Valkama, 73, pohtii.

Tyttären mukaan isä oli hyvin usein joko harjoittelemassa, kilpailumatkoilla tai leireillä. Tosin perhekin pääsi monesti mukaan leirille Pajulahteen tai Kuortaneelle.

-?Isä oli hyvin aktiivisesti mukana minun elämässäni, mutta hyvin epäsäännöllisesti.

Jorma Valkama kilpaili vuosina 1950-196 eri maaotteluissa yhteensä 44 kertaa. Voittajana hän tuuletti 28 kertaa, eikä jäänyt kertaakaan kolmatta sijaa huonommaksi. Kuva: Lehtikuva

Jorma Valkama oli syntynyt Viipurissa, mutta hänet muistetaan puhetyyliä myöten paremmin Stadin kundina. TUL:n Elannon Isku valikoitui seuraksi siksi, että Valkama työskenteli Elannon palveluksessa ensin automaalarina ja sitten hienomekaanikkona. Myöhemmin hän edusti Helsingin Kisa-Tovereita ja Lauttasaaren Pyrintöä.

Raija Valkamalle Elannon Isku tuo mieleen kesäiset venematkat Sompasaareen, joka oli 1950-luvulla vielä vehmas ja jyrkkärinteinen saari Kruunuvuorenselällä.

-?Ylhäällä saaressa oli urheilukenttä. Elannon Isku kävi siellä usein.

"Kumiukoksi" kutsuttu 172-senttinen Jorma Valkama ponnisti jo 1950 hopealle Kalevan Kisoissa tuloksella 702. Kaima Jorma Valtonen oli vielä kaksi senttiä parempi. Seuraavana vuonna alkoi Valkaman yhdeksän perättäisen suomenmestaruuden putki.

Hänet valittiin 1952 Helsingin olympiakisoihin, mutta tie nousi pystyyn karsintakisassa. 1954 Valkama passitti historiaan Martti Tolamon 20 vuotta vanhan suomenennätyksen 741 leiskauttamalla 755.

Samana kesänä pidetyissä Bernin EM-kisoissa Valkaman kohtaloksi tuli jälleen karsiutua pituushypyn loppukilpailuista.

Kaksi vuotta myöhemmin, 16. syyskuuta 1956, Elannon Iskun kumiukko venytti Turussa suomenennätykseksi 777. Numerosarjassa on nähty samaa magiikkaa kuin Veikko Hakulisen voittoajassa 1952 Oslon talvikisojen viidelläkympillä: 3.33.33.

Jorma Valkama työskenteli uransa alkuaikoina automaalarina Elannolla. Kuva: Raija Valkaman kotialbumi

Valkaman tulos lupaili hyvää Melbournen olympialaisiin, jotka pidettiin vasta marras-joulukuussa. Valkama varmisti paikkansa jatkoon alkukarsinnasta hänelle tyypillisesti kolmannella hypyllä.

Loppukilpailu hypättiin helteessä ja kovassa vastatuulessa. Valkama piti suoritusten välillä märkää pyyhettä päässään. Hänen avaushyppynsä kantoi vain 711 ja toinen tuomittiin yliastutuksi.

Kolmannella Valkaman oli pakko varmistaa paikka loppukilpailuun. Hän ponnisti kaukaa, mutta mittaa tuli silti 748, mikä riitti pronssiin. Se on edelleenkin ainoa suomalaisen pituushyppääjän saama olympiamitali.

USA:n Gregory Bell ponnisti kullan tuloksella 783 ja maanmies John Bennett vei hopean numeroin 768.

-?Kisoja kuunneltiin radiosta. Mitään juhlallisuuksia ei ollut isän palattua kotiin. Sen verran silmäätekevät huomioivat, että hän sai stipendin Ann Arborin yliopistoon USA:ssa opiskelemaan teippausta. Isästähän piti tulla valmentaja ja teippaaja, Raija Valkama selvittää.

Perhe oli Michiganissa noin vuoden. Jorma Valkama kilpaili ennen lähtöä Yhdysvaltoihin kaudella 1957 kaikkiaan 37 kertaa ja voitti jokaisen kisan. Kymmenen parhaan kilpailutuloksen keskiarvo oli tuon ajan mittapuun mukaan kova 764.

-?Hän meni sitten palattuaan töihin Veikkauksen palvelukseen ja teki myös teippauksia urheilijakavereilleen, tytär kertoo.

Ruotsi-ottelussa 1962 Juhani Manninen (vas.) oli toinen, Valkama voitti ja Aarre Asiala oli kolmas. Kuva: Juhani Mannisen kotialbumi

Vuonna 1958 Valkama leiskautti Tukholman EM-kisojen senttitaistelussa kuudenneksi tuloksella 746. Pronssimitalimies Henryk Grabowski pääsi 751.

Valkama lähti hakemaan Kalevan Kisoista Hämeenlinnasta 1960 kymmenettä perättäistä suomenmestaruutta. Toivakan Rivakan 19-vuotias komeetta Juhani Manninen yllätti kuitenkin finaalissa leiskauttamalla ennätyksensä 768. Valkama jäi Mannisesta kaksi senttiä saaden kaulaansa vain hopeamitalin.

Juhani Manninen. Kuva: Timo Sihvo

-?Hän onnitteli rehdisti. Viimeiseen asti Jorma kyllä taisteli, nykyisin Tampereella asuva Juhani Manninen, 81, kertoo.

Hänen mielestään Valkama oli fiksu ja avulias kaveri, jolla oli myös auktoriteettia. Valkama toimi monet vuodet myös maajoukkueen kapteenina.

-?Hän oli armottoman kova kilpailija. Ei koskaan voinut luottaa sijoitukseen ennen kuin viimeinen kierros oli hypätty, Manninen muistuttaa.

Valkama palasi suomenmestariksi 1961 Mikkelissä.

Ensimmäinen suomalainen kahdeksan metrin ylittäjä Pentti Eskola muistelee kohdanneensa Valkaman ensimmäisen Hämeenlinnan Kalevan Kisoissa, jossa hän jäi itse yhdeksänneksi vaatimattomalla noteerauksella 699.

Pentti Eskola. Kuva: Timo Sihvo

-?Jormasta minulle tulee mieleen, että hän kilpaili ahkerasti, Eskola, 84, tuumii.

Eskola kelpuutettiin 1962 liiton valmennusrenkaaseen, jota Pentti Koivisto veti. Hyppääjät olivat talvella harjoittelemassa Otaniemen hallissa.

-?Hyppäsimme pituutta ja "Jorkka" veti toisella puolella kenttää juoksuharjoituksia. Minulla oli omintakeinen tyyli. Ponnistus otti hurjasti selkääni.

Tamperelainen päätti mennä kysymään neuvoa vanhalta mestarilta.

-?Valkama antoi muutaman ohjeen ja se oli kerrasta poikki. Ei ottanut enää selkään ja hyppy rupesi lentämään.

Eskola ei arvannut, että juuri hän tulisi elokuussa 1962 rikkomaan Valkaman maagisen suomenennätyksen 777. Poliisimies venytti 786.

Ainoa yhteinen kilpailumatka Eskolalla ja Valkamalla oli saman vuoden syyskuussa, jolloin Belgradissa järjestettiin EM-kisat. Rainer Stenius nappasi hopean ja Eskola pronssin. Kummankin tulos oli 785.

Belgradin finaali meni Valkamalta penkin alle, sillä kokenut sotaratsu jäi 12:ksi surkealla tuloksella 678.

Raija Valkama. Kuva: Timo Sihvo

-?Isä puhui kesällä 1962 lopettamisesta. Hän näki, että on laskeva tähti. Hän jäi Kalevan Kisoissakin kolmanneksi. Vain kaksi parasta pääsi Ranska-maaotteluun, eikä hän enää päässyt. Se oli tragedia, Raija Valkama kuvailee.

Kahdeksan metriä jäi Valkamalle haaveeksi. Tyttären mukaan isä tiesi, ettei pysty siihen lyhyen vartensa vuoksi.

Jorma Valkama asui työn vuoksi myös Lahdessa. Illalla 10. joulukuuta hän oli Veikkauksen pikkujouluissa. Hän kyyditsi tilaisuuden jälkeen naispuolisen työtoverinsa tämän kotiin Hollolaan.

Valkamalla oli uusi Volkswagen, joka oli ollut hänen käytössään vasta päivän.

Paluumatkalla Valkama lähti ohittamaan kuorma-autoa Kinnarinmäessä, Hollolan Vesalassa. Hän ei ilmeisesti huomannut kumpareen takaa vastaan tullutta pakettiautoa, jota ajoi hollolalainen kulkukauppias.

Valkama jarrutti ja menetti autonsa hallinnan. Volkkari törmäsi pakettiautoon ja murskaantui pahoin. Pituushyppääjä kiidätettiin paikalle tulleella pakettiautolla Lahden kaupunginsairaalaan, jossa hänet todettiin kuolleeksi.

-?Olin opiskelemassa Heinolan seminaarissa. Kuulin ruokatunnilla onnettomuudesta radiosta. Se oli järkyttävä uutinen ja hirvittävä tilanne. Olin ihan poissa tolaltani, se kosketti niin kovasti, kun läheinen urheilukaveri menehtyi, Juhani Manninen tilittää.

Jorma Valkama menehtyi törmättyään kuplallaan vastaan tulleeseen pakettiautoon. Kuva: IS arkisto / P. Vänttinen

Raija Valkama ei usko, että alkoholilla oli osuutta onnettomuuteen, eikä siihen viitattu missään lehtijutussakaan.

-?Kahden aikaan yöllä ei ehkä ole kaikkein skarpeimmassa kunnossa.

Tyttärellä on myös se käsitys, ettei öiseen saattomatkaan liittynyt romantiikkaa, vaikka hänen vanhempiensa avioliitto olikin tulossa päätökseensä.

-?Sen jälkeen kun isä kuoli, äiti ei sanonut hänestä koskaan pahaa sanaa, Raija Valkama sanoo.

HS:n urheilutoimituksen päällikkö, entinen huippuhyppääjä Aaro Laine otsikoi muistokolumninsa: "Kapteeni on kaatunut".

-?Hän sai monesti suurkilpailujen katsojat haltioitumaan kääntäessään tappion uhan riemastuttavaksi voitoksi. Häneen luotettiin kuin ihmeidentekijään ja tuntuu kuin hän ei olisi koskaan pettänyt yleisön odotuksia.

Veikkaus järjesti Jorma Valkaman hautajaiset.

-?Lauttasaaren Pyrinnön viestijoukkue kantoi arkkua enoni kanssa. Muistaisin näin. Muistotilaisuus oli Laulumiesten ravintolassa, Raija Valkama kertoo.

Jorma Valkama saavutti pikaviestissäkin kolme suomenmestaruutta Lauttasaaren Pyrinnön riveissä.

-?Valkamasta olisi ollut Suomen yleisurheilulle suuri rikkaus valmentajana, Juhani Manninen uskoo.

Lappeenrannassa elokuussa 1962 pidetyt Kalevan Kisat jättivät paljon hampaankoloon aikakauden kotimaisiin kärkihyppääjiin lukeutuneelle Aarre Asialalle.

Asiala on sitä mieltä, että menetti lippumiehen takia pituuden suomenmestaruuden ja paikan EM-kisajoukkueessa.

Rainer Stenius voitti tuloksella 775, Pentti Eskola (768) oli toinen ja Jorma Valkama (759) kolmas. Asiala jäi neljänneksi. Mitalikolmikko valittiin kisajoukkueeseen Belgradiin.

Asiala sanoo hypänneensä ainakin kymmenen senttiä pidemmälle kuin Stenius, mutta lippumies nosti pitkän miettimisen jälkeen punaisen lipun, vaikka hyppy ei Asialan mielestä ollut yliastuttu.

- Steniuskin sai käydä sotkemassa jälkiä, Asiala, 83, ihmettelee.

Hän kertoo ilmoittaneensa käsityksensä suoraan lippumiehelle, kun tapasi hänet vuosia myöhemmin.

Mikäli lippumies olisi hyväksynyt Asialan pitkän hypyn, Valkama ei olisi noussut Belgradin kisakoneeseen.

- Jorma oli aina asiallinen. Neuvoi hyvin, kun oli tarvetta, Jurvan Urheilijoiden kasvatti sanoo.

Aarre Asiala seisoi kaksi tuntia kunniavartioissa Valkaman arkun äärellä Hietaniemen kappelissa.

- Eivät jalat meinanneet kantaa sen urakan jälkeen.