Hirvikärpäsiä on runsaasti siellä, missä on hirviäkin.

Kainuun ely-keskuksen hyönteisasiantuntija Reima Leinonen Kuva: Jenni Gästgivar, Teijo Piilonen / IS, Kimmo Rautamaa / Lehtikuva

Hirvikärpäset piinaavat jälleen luonnossa liikkuvia. Hirvikärpäset ovat jokakesäinen riesa, mutta kaikkialla niitä ei ole.

Kainuun ely-keskuksen hyönteistutkija Reima Leinonen kertoo, että kanta on sidoksissa hirvien määrään: siellä missä runsaasti hirviä, on myös runsaasti hirvikärpäsiä. Kun hyönteinen on hakeutunut hirven turkkiin, se imee eläimestä verta, tiputtaa siipensä ja lisääntyy.

Leinonen kertoo, että edellisen viikon, puolentoista aikana ilmoituksia hirvikärpäsistä on alkanut tulla paikoitellen runsaasti.

- Se oli odotettavissakin, koska loppukesä oli lämmin. Ne hakeutuvat hirviin heti, kun pääsevät kuoriutumaan.

Hirvikärpänen on noin 5-6 millimetriä pitkä. Kuva: Ilkka Mäkinen

Toisaalta osista Kainuuta ilmoituksia ei ole tullut lainkaan. Leinonen arvioi, että hirvikärpäsiä kuoriutui paikoin kohtalaisen paljon yhtäaikaisesti. Siksi voi vaikuttaa siltä, että niitä on valtavia määriä.

Hirvikärpänen levisi itärajan yli Kaakkois-Suomeen 1960-luvulla ja on sieltä hiljalleen levittäytynyt maan etelä- ja keskiosien yli. Leinonen arvelee, että aivan pohjoisimmassa Lapissa hirvikärpäset eivät selviä talvesta.

- Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä vähemmän niitä on.

Tarkkaa tietoa hirvikärpästen vuosittaisesta esiintymisestä ei ole, koska niiden määrää ei seurata yhtä tarkasti kuin esimerkiksi punkkien.

Fakta

Levisi Suomeen kaakosta 1960-luvulla.

Runsaslukuinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Levinneisyyden pohjoisraja noudattaa poronhoitoalueen rajaa.

Pituus 5-6 millimetriä. Väritys vaihtelee kellertävänruskeasta mustanruskeaan.

Yhdessä hirvessä saattaa olla jopa 10?000 hirvikärpästä.

Pudottaa siipensä isännän löydettyään, joten se elää koko loppuelämänsä samassa isäntäeläimessä.

Naaras synnyttää eläviä toukkia, jotka koteloituvat syntymän jälkeen. Kun sää lämpenee, toukasta kehittyy aikuinen kärpänen. Kuoriutuminen tapahtuu loppukesästä tai alkusyksystä.

Lähde: ruokavirasto.fi

Tällä hetkellä hirvikärpäset vaeltavat ympäri taimikkoja ja muita metsän sopukoita etsimässä hirviä. Leinonen täsmentää, että hirvikärpäset kyttäävät maastossa pää hieman alaspäin ja odottavat sopivaa uhria.

Joskus hirvikärpäset erehtyvät kohteesta ja päätyvät hirven sijaan ihmisen karvoitukseen, koska niiden silmin tummiin pukeutunut ihminen saattaa muistuttaa kohtalokkaalla tavalla hirveä. Hirven tavoin myös ihmiset välittävät lämpöä, jonka hirvikärpänen aistii.

- Sehän ajattelee, että hirvihän siinä menee ja hyppää kyytiin.

Se on hirvikärpäselle viimeinen virhe, koska ihminen ei sovellu sen lisääntymistarkoituksiin.

- Jos ne osuvat ihmiseen ja pudottavat siipensä, se on niille harakiri.

Jos haluaa ehdoin tahdoin vetää puoleensa hirvikärpäsiä, tummanharmaa on varmahko värivalinta. Vaaleat vaatteet sen sijaan voivat hämätä hirvikärpästä siinä määrin, että se odottaa seuraavaa kyytiä. Kun hirvikärpänen löytää hirven lisääntymisalustaksi, se jää aloilleen eikä enää kiusaa marjastajia ja muita metsässä liikkujia.

- Sen jälkeen niitä on selvästi vähemmän.

Hirvikärpäsiltä voi suojautua muun muassa takilla. Kuva: Heli Saarela

Ihmisen iholla hirvikärpänen ei pysty lisääntymään, mutta voi pistää ja yrittää imeä verta. Täysin vailla seurauksia purema ei välttämättä tule, sillä osalle ihmisistä hirvikärpäsen purema voi aiheuttaa rajujakin allergisia oireita.

Leinosen mukaan osa ihmisistä väittää hirvikärpäsen pureman aiheuttavan myös aiempien puremakohtien kutiamista.

- Minulla siitä ei ole kokemusta, koska se ei ole koskaan pistänyt minua.